Onneksi nykyään on vaihtoehtoja saada se lapsi ulos maailman tavalla tai toisella.

Se lapsi on aina kuitenkin onnellisesti syntynyt tähän maailmaan olipa sitten luomusti tai sektiolla, ilokaasun avulla alateitse..
Miksi pitäisi kärsiä tai ottaa lisäriskejä jos olo on sellainen, että tarvitsee apuja synnytykseen? Ei siitä mitään sen kummempaa glooriaa tule vaikka toki onhan näitä "hihhulipiirejä" joissa mitä luomummin ja kärsien lapsi saatettu maailmaan, niin sitä "parempi ihminen ja äiti" olet muka.
Ennen parhaimmillaan kuoltiin saunaan vauva mukana tai revettiin loppuiäksi niin, ettei enää pysynyt pissa eikä kakka kunnolla sisällä vaan holisi vaan sen mukaan kuinka tarve oli (isomummoni kokemukset) tai kuoli ekaa tahi toista väkertäessä (isomummun sisko ja moni muu) joko verenhukkaan tai muihin jälkikomplikaatioihin.

Joku oli menettänyt järkensäkin synnytyskipujen ja vammautuneen lapsen myötä.. onhan niitä kauhutarinoita, jos on ikäihmisiä viitsinyt kuunnella.
Eiköhän moni ennenkin olisi ottanut kivunlievitystä (ja kyllä, osa sai "pikkutujaukset" kuulemma siellä saunassa, niistä ei sen enempää puhuttu muille) jos olisi ollut saatavilla.
Ulos on päässyt yks "pakko" luomu, toinen hätäsektio ja kolmas (epäonnistuneen epin jälk.)lopulta ilokaasun ja välilihan "poikkasun", kun meinas peräaukkokin jo revetä, (luojan kiitos ne tikit!!) voimin maailmaan ja tulevasta ns.iltatähdestä en viel tiedä. <3 Kunhan tulee ulos.. Aiemmat ovat olleet perusterveitä ja omanlaisiaan persoonia, tuskin on ollut merkitystä tavoilla millä ulos putkahtivat?