Jos puhutaan laihduttamisesta yleisellä tasolla, niin on hyvä tietää mitkä tekijät vaikuttavat rasvakudoksen aineenvaihduntaan. Lihominen ja laihtuminen, kuten monet muutkin elimistön toiminnot, ovat riippuvaisia hormoneista. Näistä hormoneista insuliini on oleellisessa osassa rasvakudoksen aineenvaihdunnan säätelyssä. Insuliinin merkitys käy ilmeisen selväksi sellaisessa patologisessa tilassa jossa sitä ei erity. Siksi diagnosoimaton ja siten hoitamaton ykköstyypin diabeetikko laihtuu, vaikka syö vaikka kuinka ja paljon. Kun insuliinihoito aloitetaan, henkilö saa lisää elopainoa, ja usein hän myös jopa lihoo.
Olet ilmeisesti niin onnellisessa tilanteessa että sinulla erittyy insuliinia omasta takaa. Jotta saisit kuitenkin mobilisoitua rasvaa rasvakudoksesta niin sinun pitäisi yrittää pitää insuliinitasot alhaisina. Miten se sitten onnistuu?
Noh, insuliiniahan erittyy sen vuoksi että syömme hiilihydraatteja (myös proteiinit aktivoivat insuliinin eritystä, mutta vähemmän kuin hiilihydraatit). Hiilihydraattien imeytyminen ruoansulatuskanavasta verenkiertoon nostaa verensokeritasoa. Korkea verensokeritaso on elimistölle vaarallinen (tämän tietävät hyvin diabeetikot joilla korkeat verensokeritasot ovat yhteydessä erinäisten liitännäissairauksien ilmaantumiseen). Insuliini suojaa elimistöä näiltä korkeilta verensokeritasoilta kuljettamalla sokeria verestä pois mm. lihaksiin. Jos/kun elimistön energiantarve on täytetty, mutta veressä on vielä liikaa sokereita, ne täytyy mättää jonnekin muualle, muuten ei hyvä heilu. Siispä varastoidaan ne, sanoo insuliini. Eli ylimääräiset sokerit dumpataan rasvakudokseen, jossa ne eivät vahingoita muuta kudosta ja saa aikaan sokeutumista, amputaatiota, munuaistautia, sydän- ja verisuonitauteja jne jne.
Sen lisäksi että insuliini siirtää sokereita rasvakudokseen, se myös estää rasvaa vapautumasta rasvakudoksesta. Tämä siksi, että jos verenkierrossa kerran on insuliinia, on siellä myös sokereitakin. Jos siellä on kerran sokereita, niin silloin käytettävissä on riittävästi energiaa, sitä ei tarvitse siis vapauttaa rasvakudoksesta. Loogista.
Nyt täytyisi siis vaan osata päätellä, että mitä sitä voisi syödä jotta insuliinia ei erittyisi, ja että saisit vapautettua rasvaa rasvakudoksestasi. Vastaushan tulikin jo tuolla tekstini alussa, eli toisin kuin hiilihydraatit ja proteiinit, rasva ei stimuloi insuliinin eritystä. Kun siirryt rasvapainoitteiselle karppaukselle niin mahdollistat verensokeritasojen ja sitä kautta insuliinitasojen laskun, jonka seurauksena mahdollistat rasvan vapautumisen rasvakudoksesta.
Kun vapautat rasvaa (=energiaa) rasvakudoksestasi niin et tarvitse niin paljoa energiaa ulkopuolelta. Tämän vuoksi karppauksella laihtuva vähentää "automaattisesti" syömistään. Tämä tulkitaan erheellisesti niin päin, että karppaava laihtuu siksi koska hän syö vähemän, vaikka tilanne on todellisuudessa päin vastoin. Hän ei syö niin paljoa koska hän laihtuu.
Laihtuminen onnistuu tietenkin myös kituuttamalla. Voit pakottaa itseäsi olemaan syömättä niin paljon. Syöt vaan sitä samaa mitä tähän mennessäkin olet syönyt, mutta vaan vähemmän. Tästä seuraa, että syöt niitä hiilareita kuitenkin (niinkuin tuossa luettelit aikaisemmassa viestissäsi esimerkkiruokailua kuvaillessasi) ja kohotat joka tapauksessa verensokeritasoa, eli aiheutat insuliinin eritystä, eli estät rasvan vapautumista rasvakudoksesta. Kun rasvaa ei vapaudu, tulet nopeasti uudelleen nälkäiseksi koska insuliinin vaikutuksesta verensokerisi on laskenut. Tässä vaiheessa voit kituutella rauhassa ja olla nälissäsi, eli laihduttaa. Harvan mielestä se on kuitenkaan kivaa, siksi pitää tietenkin syödä jotain. Syöt vaan sitä samaa kuin ennenkin, mutta vain vähemmän. Eli syöt taas niitä hiilihydraatteja, joka nostaa verensokereita, joka nostaa insuliinitasoa, joka estää rasvan vapautumisen kudoksista... Ja loputhan sä jo tiedätkin.