En osaa olla sosiaalinen "oikein"

[vierailija]

Onkohan tällaista ongelmaa kellään muulla, että ei oikein osaa toimia oikein sosiaalisissa tilanteissa ja muiden ihmisten kanssa.

Esimerkiksi saatan sanoa tai kysyä jotain asiaa väärään aikaan ja väärässä paikassa, kun en ikinä keksi, että mikä olisi se oikea hetki.

Tai sitten minua pidetään epäkohteliaana, kun en puhu muiden kanssa esimerkiksi töissä ja harrastuksissa. Ja se puhumattomuuteni johtuu siitä, että en ikinä tiedä,että milloin jonkun kanssa juttelu on tervetullutta, ja milloin sitä pidetään häiritsemisenä ja seuraan tunkemisena (Siis tokihan sitä huomaa, jos jollain on kiire, mutta kun välillä joku ei näytä kiireiseltä, mutta haluaa silti olla rauhassa).

Tai sitten se, että olen huono keskustelija, kun minulla menee aina kauan keksiä jotain tarpeeksi hyvää ja kiinnostavaa sanottavaa, ja sillä välin muut ovat siirtyneet muihin asioihin. (Siis miten ihmeessä jotkut keksivätkin aina jotain fiksua sanottavaa asiaan kuin asiaan suunnilleen sadasosasekunnissa).

Ja yleisesti ottaen vaan tuntuu siltä, että muut ihmiset pitävät minua jotenkin omituisena.

 

[vierailija introvertti]

Olisitko mahdollisesti introvertti?
Minä olen, ja muutama itse asiassa aika monikin kohta tuntui tutulta, ja lisäksi viihdyn hyvin omissa oloissani enkä aina niin välitä seurasta.
Koitapa googlata , introvertit ja ekstrovertit jollei ollut sulle tuttua, olet ihan normaali, omalla tavallasi.

 

[päätön]

sama täällä.

 

[vierailija]

sama täällä.

Kulta pieni olen jo vuosia sitten huomannut, että sinun kommenttisi ovat todella töksähtäviä. Sen lisäksi niillä ei yleensä ole mitään tekemistä sen asian kanssa, mistä kulloinkin on kyse. Mutta kukin taaplaa tyylillään.

 

[vierailija]

Täällä yksi samankaltainen. En osaa olla luontevan sosiaalinen. Sosiaaliset tilanteet on rasittavia/ahdistavia kun ei osaa vaan olla. Viihdyn ainoastaan omassa perhepiirissä.

Kykenen kyllä olemaan "sosiaalinen" juttelen jne mutta sisällä se tuntuu rasittavalta.

 

[Lunatic]

Täällä myös introvertti. En jaksa olla kauaa ihmisten seurassa, enkä varsinkaan hölöttää joutavia.
Osaan kyllä olla kohtelias ja ystävällinen. Mutta seurallinen en.

 

[vierailija]

Lue kirja Introvertit työpaikan hiljainen vallankumous.
Jos tunnistat itsesi, et joudu enää kokemaan syyllisyyttä siitä, ettet ole "oikealla tavalla" sosiaalinen.

 

[päätön]

Kulta pieni olen jo vuosia sitten huomannut, että sinun kommenttisi ovat todella töksähtäviä. Sen lisäksi niillä ei yleensä ole mitään tekemistä sen asian kanssa, mistä kulloinkin on kyse. Mutta kukin taaplaa tyylillään.

eikö nyt ollu vai menikö TAAS väärin.
ei sullakaan kovin vahvasti mene noilla lapsellisilla loukkaus yrityksillä.
lisäksi sun mitätön mielipide on AINA mulle samantekevä.

 

[vierailija]

eikö nyt ollu vai menikö TAAS väärin.
ei sullakaan kovin vahvasti mene noilla lapsellisilla loukkaus yrityksillä.
lisäksi sun mitätön mielipide on AINA mulle samantekevä.

Relax.. sinulla on kyky käsittää asiat aina väärin. Taito sekin ja sillähän ei ole mitään tekemistä introverttiuden kanssa.

 

[Lunatic]

Nykyään pidetään extroverttejä moottoriturpia jotenkin parempina ihmisinä, kyllähän sellasiakin ihmisiä tarvitaan, eivät kaikki voi olla introvertteja.. Mutta olen huomannut, että jatkuvasti kälättävät ihmiset harvoin ovat niitä penaalin terävimpiä kyniä. Poikkeus tietysti voi vahvistaa säännön..
Tyhjät tynnyrit kolisee eniten, sanoo jo vanha sananlaskukin.

 

[päätön]

Relax.. sinulla on kyky käsittää asiat aina väärin. Taito sekin ja sillähän ei ole mitään tekemistä introverttiuden kanssa.

sanot tai teet tällä palstalla mitä hyvänsä niin sen vaikutus minuun on kaikilla tasoilla tasan pyöreä 0.
hukkaan heitettyä aikaa molemmilta.

 

[Echo]

Kulta pieni olen jo vuosia sitten huomannut, että sinun kommenttisi ovat todella töksähtäviä. Sen lisäksi niillä ei yleensä ole mitään tekemistä sen asian kanssa, mistä kulloinkin on kyse. Mutta kukin taaplaa tyylillään.

Päätön on mies. Ja mun mielestä hänen kommentit on lyhykäisyydessään hyvinkin oivaltavia, maalaisjärkeä täynnä. Uskontojutuissa ollaan ihan eri planeetalta mutta ne taas on mielipide-eroja.

 

[ap.]

Täällä myös introvertti. En jaksa olla kauaa ihmisten seurassa, enkä varsinkaan hölöttää joutavia.
Osaan kyllä olla kohtelias ja ystävällinen. Mutta seurallinen en.

Tuo kuulostaa todella tutulta. Välillä tunnen jopa pientä syyllisyyttä siitä, että tunnen oloni niin rentoutuneeksi päästyäni pois toisten seurasta, kun eihän kuitenkaan kukaan tehnyt tai sanonut mitään sellaista mikä oikeuttaisi tuollaiset tuntemukset.

 

[Lunatic]

Tuo kuulostaa todella tutulta. Välillä tunnen jopa pientä syyllisyyttä siitä, että tunnen oloni niin rentoutuneeksi päästyäni pois toisten seurasta, kun eihän kuitenkaan kukaan tehnyt tai sanonut mitään sellaista mikä oikeuttaisi tuollaiset tuntemukset.

Ei siitä tartte syyllisyyttä tuntea.
Vaikka olen itsekin tainnu ajatella, että olen viallinen, toivonut että sitä olisi sellaset aivot kuin niillä seurallisilla pölöttäjillä, voisi olla vähän helpompi elää tässä maailmassa.
Olen kuitenkin tällanen "strong silent type" (jos saan sanoa, hehe) ollut pienestä asti, ja mitä vanhemmaksi tulen ja mitä enemmän ihmisiä tavannut, sen vähemmän haluan olla vapaaehtosesti missään joukossa. Enkä varsinkaan enää tunne siitä syyllisyyttä.
Ovat monet julkkiksetkin introverttejä, onhan introvertteja maailma täynnä. Sitten ne vetävät huumeita ja viinaa, että kestävät ympäröivän hössötyksen.

 

[FreezeCat]

Nykyään pidetään extroverttejä moottoriturpia jotenkin parempina ihmisinä, kyllähän sellasiakin ihmisiä tarvitaan, eivät kaikki voi olla introvertteja.. Mutta olen huomannut, että jatkuvasti kälättävät ihmiset harvoin ovat niitä penaalin terävimpiä kyniä. Poikkeus tietysti voi vahvistaa säännön..
Tyhjät tynnyrit kolisee eniten, sanoo jo vanha sananlaskukin.

No en menis moottoriturpaisuutta nyt millään muotoa nostamaan minkään valtakunnan jalustan tyngälle...ei semmosta jatkuvasti pajattavaa hölösuuta kyllä kestä örkkikään.

Semmonen kultainen keskitie - osaa osallistua keskusteluun ja varsinkin kysyttäessä mutta myös osaa antaa tilaa muille ja ymmärtää että hiljaisuuskin on kaunista.

Yleensä introverteilta tulee todella tarkkoja havaintoja ja teräviä huomioita ja he osaavat kiteyttää olennaisen hyvin napakkaan muotoon .

Molempia tarvitaan mutta ekstroverteille sitä viisautta ja tilannetajuisuutta, jotta introvertti ehtii mukaan keskusteluun. Ja sen keskusteluilmapiirin on hyvä olla avoimen hyväksyvä, jännitteetön, jotta hiukan hiljaisemmatkin uskaltavat tuoda sanansa esiin .

 

[vierailija]

sanot tai teet tällä palstalla mitä hyvänsä niin sen vaikutus minuun on kaikilla tasoilla tasan pyöreä 0.
hukkaan heitettyä aikaa molemmilta.

Älä sitten vastaa. Mutta kun sinunhan täytyy aina aukoa päätäsi.

 

[Echo]

Kuka on tää pikkukultarakasmussu-tyyppi miljoonine hymiöineeen?

 

[FreezeCat]

Näinhän se on. Molempia tarvitaan. Maailma vain tuntuu usein arvostavan enemmän huomionkipeitä äänekkäitä ihmisiä.
Muunlaisia pidetään melkeinpä vammaisina ja tarjotaan lääkkeitä ja terapiaa. Tähän se melkein on menny.

Extrovertit ovat monesti epäsosiaalisempia kuin introvertit, kuten toitkin ilmi, eli eivät ymmärrä noudattaa käytöstapoja, tai eivät tajua yhtään että mitä voi sanoa ja milloin.
Epäsosiaalisellahan monet luulee tarkotettavan introvertteja, mutta kyllä introvertit yleensä osaavat sosiaaliset taidot paremmin kuin ne itseään korostavat mölyapinat.
Mutta ei voi yleistää, onhan moukkia ja fiksuja molemmissa päissä.
Kultainen keskitie olis tietysti hyvä.

...jos jollekin pitäis lääkitystä miettiä, niin kyllä se mun mielestä menis sille itseän korostavalle ekstrovertille...toisinaan rauhoittavat olis hyvästä..tai äänen menetys

Olet oikeassa mielestäni siinä, että hyvin moni ekstrovertti on loppujen lopuksi keskusteluissaan töykeä ja itsekeskeinen. Tämä on valitettavaa hedelmälliselle keskustelulle, koskapa torppaavat introverttien mahdollisuudet päästä keskustelurytmiin kiinni. Moni oivaltava, loistava ajatus jää silloin kuulematta, valitettavasti.

Opittavaa olis molemmilla toisiltansa. Introverteilta sitä rauhallisuutta ja tarkkaavaisuutta, olennaiseen keskittymistä. Ekstrovertilta innostuneisuutta, heittäytymistä.

Keskustelussa kuitenkin tärkeintä on kuuntelemisen taito. Ja toisen ajatuksien arvostaminen.

 

[Äkäinen Hra Majuri]

 

[Lunatic]

...jos jollekin pitäis lääkitystä miettiä, niin kyllä se mun mielestä menis sille itseän korostavalle ekstrovertille...toisinaan rauhoittavat olis hyvästä..tai äänen menetys

Nimenomaan.

 

[vierailija]

Sama mulla kuin aloittajalla, enkä koe että nuo olisivat erityisesti introvertin piirteitä. Itse viihdyn ja viihtyisin paremmin seurassa, mutta ongelmana juurikin tuo, etten oikein tiedä, mitä pitäisi tai saisi milloinkin sanoa ja siitä seuraa noloja tilanteita. Näiden nolojen tilanteiden takia sitten vetäydyn helposti, vaikka haluaisinkin olla mukana.

 

[vierailija]

Kuka on tää pikkukultarakasmussu-tyyppi miljoonine hymiöineeen?

Rakkautta ei ole koskaan liikaa tässä kylmässä maailmassa.

 

[Echo]

Rakkautta ei ole koskaan liikaa tässä kylmässä maailmassa.

Laita vaikka 10 rakkaushymiötä mutta tekstisi ovat usein v-mäisiä. Eipä sillä, osaan mäkin olla v-mäinen mutta en kehukaan olevani mikään rakkauden ruumiillistuma...

 

[Asiankannattaja]

Ovat monet julkkiksetkin introverttejä, onhan introvertteja maailma täynnä. Sitten ne vetävät huumeita ja viinaa, että kestävät ympäröivän hössötyksen.

Tämä.
Mä olen erakkoluonne.
Osaan tarvittaessa näytellä sosiaalista - jonkun aikaa. Mut yleensä tyydyn tarkkailemaan maailmaa erakkoluolani suulta viittimättä lähteä ulos.
Mut jos menen vaikkapa nurkkabaariin, niin sinne ny ei kannata mennä yksin nurkkaan jupisemaan - et sen verran sosiaalista tarvitsee näytellä. Tai vielä aikanaan kun soitin, niin epäsosiaalinen humpansoittaja ei saa keikkaa. Se on niinku "klovnin kyyneleet".

Mä tunnen useankin hyvinkin kokeneen musikantin jolle se tilanne on niin paha, että hetki ennen keikkaa käyvät takahuoneessa oksentamassa.

 

[vierailija]

Laita vaikka 10 rakkaushymiötä mutta tekstisi ovat usein v-mäisiä. Eipä sillä, osaan mäkin olla v-mäinen mutta en kehukaan olevani mikään rakkauden ruumiillistuma...

Muutama hymiö tuskin tekee minusta tai kenestäkään muusta rakkauden kehollistumaa. Se on aika naiivi ajatus.