Pelottaa että lapset joutuu koulukiusatuksi.

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja vierailija
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

vierailija

Vieras
Pelottaa ihan valtavasti. Sydän syrjällään olen jo nyt vaikka kukaan lapsista ei vielä koulussa ole. Itse olen koulukiusattu koko peruskoulun. Viikko sitten kuulin, että koululla mihin lapset menee viime viikolla yksi lapsi joutunut silmittömän väkivallan kohteeksi. Ja ensi vuonna pitäisi niiden hullujen sekaan oma pieni laittaa jotka siellä riehunneet. Ahdistus puristaa rintaa ja nyt pyörii kokoajan tuo lapsi mielessä. Ja kun asiaa alkaa ajatella, tuntuu että jalat menee alta.
 
Pelottaa ihan valtavasti. Sydän syrjällään olen jo nyt vaikka kukaan lapsista ei vielä koulussa ole. Itse olen koulukiusattu koko peruskoulun. Viikko sitten kuulin, että koululla mihin lapset menee viime viikolla yksi lapsi joutunut silmittömän väkivallan kohteeksi. Ja ensi vuonna pitäisi niiden hullujen sekaan oma pieni laittaa jotka siellä riehunneet. Ahdistus puristaa rintaa ja nyt pyörii kokoajan tuo lapsi mielessä. Ja kun asiaa alkaa ajatella, tuntuu että jalat menee alta.

Ja tätäkin palstaa lukeneena ja sen perusteella tehneenä johtopäätöksiä,
voin todeta, että ketään ei kiinnosta tehdä asioille mitään.
Kukaan ei ole huolissaan, ilmeisesti, koska omia lapsia ei kiusata tai heidän lapsensa ovat niitä kiusaajia,joko tahattomasti tai tahallaan.

Mutta, kiusaaminen on tosiaan asia, joka jättää jälkensä koko loppuelämäksi. Ja vanhempana et ole suojelemassa ja puolustamassa jälkikasvua vaan joudut jättämään heidät sinne, toisten ihmisten armoille, jotka levittävät käsiään ja toteavat, ettei ole mitään tehtävissä.
Sama jatkuu sitten koko loppuelämän, työpaikoilla kiusaaminen, jne.
 
Koulukiusaaminen on kyllä sellainen peikko, joka pitäisi jollain tavoin saada kitkettyä koko koulu- ja opiskelumaailmasta pois. Kiva koulu kampanja on täysin huuhaa juttu. Sen taakse on moni koulu verhoutunut, joilla voi sitten kehuskella, että kuuluu sellaiseen. Täysin turha hanke. Järeät toimet, kuten matalan kynnyksen poliisiyhteys, ja kunnon rangaistukset kiusaajille.
Koulun vaihto ei suinkaan kiusatulle, kuten nykypäivänä sellaista tarjotaan -nimenomaan kiusatulle- vaan kiusaaja vaihtaa koulua. Moni opettaja laittaa kiusaamisen oppilaan omaksi syyksi, mikä on törkeää. Opettajat moittivat kiusattua herkkänahkaiseksi jne.. noin ei todellakaan pitäisi toimia! Vaan jos kuka tahansa kokee olonsa uhatuksi ja kiusatuksi, pitää siihen todellakin puuttua.
Jos rangaistukset kiusaamisesta olisi tarpeeksi kovat, varmasti ainakin osa kiusaajista lopettaisi kiusaamisen. Samoin tiedottaminen heti vanhemmilla ja sos toimelle, jotta asiaan päästäisiin puuttumaan järeämmillä toimilla.
 
Ja tätäkin palstaa lukeneena ja sen perusteella tehneenä johtopäätöksiä,
voin todeta, että ketään ei kiinnosta tehdä asioille mitään.
Kukaan ei ole huolissaan, ilmeisesti, koska omia lapsia ei kiusata tai heidän lapsensa ovat niitä kiusaajia,joko tahattomasti tai tahallaan.

Mutta, kiusaaminen on tosiaan asia, joka jättää jälkensä koko loppuelämäksi. Ja vanhempana et ole suojelemassa ja puolustamassa jälkikasvua vaan joudut jättämään heidät sinne, toisten ihmisten armoille, jotka levittävät käsiään ja toteavat, ettei ole mitään tehtävissä.
Sama jatkuu sitten koko loppuelämän, työpaikoilla kiusaaminen, jne.

Täyttä totta. Tämä yhteiskunta ei välitä.
 
Täyttä totta. Tämä yhteiskunta ei välitä.

Mutta, aina voi asioille tehdä jotain. Muutos lähtee aina omasta pääkopasta ja siitä, että omaa ja oman perheen käytöstä, ajattelua ja sitä mikä on oikeasti oikein/väärin voi muuttaa.
Omaa asennetta voi muuttaa ja näin tukea vaikkapa sitä kivakouluhanketta, ottaa sen itse vanhempana tosissaan jne.
Pikkuhiljaa alkaa varmasti muidenkin asenteisiin tulla muutosta ja moni muukin uskaltaa asenteella taistella kaikkia ihmisiä kohtaan harjoitettua kiusaamista.
Kiusaaminen kun ei ole pelkästään lasten juttu vaan aikuiset ovat oikeastaan itse niitä pahimpia kiusaajia omine juttuineen.

Esimerkiksi käydään joukolla yhden kimppuun ja hakataan henkihieveriin.
 
Mitenkään vähättelemättä kiusaamista, niin pakko kuitenkin mainita, että jotkut yliherkät lapset kokevat ihan normaalitkin asiat kiusaamiseksi. Minua on kiusattu koulussa näkyvän vammani takia, joten tiedän miltä se tuntuu. Ihan jokainen tapaus ei kuitenkaan aina ole täysin selkeä.

Oma lapseni on harrastusryhmässä ja joukkueessa on alle kymmenen jäsentä ja kaksi valmentajaa. Yhden lapsen vanhempi kertoi, että hänen lastaan oli kiusattu ja siirtyi siksi toiseen ryhmään. Sekä valmentajat että joukkuetoverit ihmettelivät kovasti, kun kukaan ei ollut huomannut kiusaamista, eikä vanhemmatkaan suostuneet keskustelemaan asiasta enempää. Ei siis ole tiedossa, kuka on kiusannut ja miten. Oma lapseni on hiljainen ja arka tyttö, eikä hänkään ole huomannut joukkueessa mitään kiusaamista. Vähän tuntuu siltä, että kyseinen lapsi on ollut jotenkin yliherkkä.
 
Koulukiusaaminen on kyllä sellainen peikko, joka pitäisi jollain tavoin saada kitkettyä koko koulu- ja opiskelumaailmasta pois. Kiva koulu kampanja on täysin huuhaa juttu. Sen taakse on moni koulu verhoutunut, joilla voi sitten kehuskella, että kuuluu sellaiseen. Täysin turha hanke. Järeät toimet, kuten matalan kynnyksen poliisiyhteys, ja kunnon rangaistukset kiusaajille.
Koulun vaihto ei suinkaan kiusatulle, kuten nykypäivänä sellaista tarjotaan -nimenomaan kiusatulle- vaan kiusaaja vaihtaa koulua. Moni opettaja laittaa kiusaamisen oppilaan omaksi syyksi, mikä on törkeää. Opettajat moittivat kiusattua herkkänahkaiseksi jne.. noin ei todellakaan pitäisi toimia! Vaan jos kuka tahansa kokee olonsa uhatuksi ja kiusatuksi, pitää siihen todellakin puuttua.
Jos rangaistukset kiusaamisesta olisi tarpeeksi kovat, varmasti ainakin osa kiusaajista lopettaisi kiusaamisen. Samoin tiedottaminen heti vanhemmilla ja sos toimelle, jotta asiaan päästäisiin puuttumaan järeämmillä toimilla.

Ei pelkästään koulu,-ja opiskelumaailmasta vaan myös työpaikoilta. Henkinen väkivalta on kamala alusta tehdä työnsä hyvin.
Aikuisten tehtävä on todellakin suojella lapsia ja muistaa myös, että kiusaaja itse tarvitsee apua, ei pelkästään kiusattu. Tähän on kiva-kouluissa selkeät toimintatavat ja paljon riippuu tosiaan siellä olevista aikuisista sekä myös vanhemmista miten siihen suhtaudutaan. Se on työkalu kuten kirja tms.
 
Mitenkään vähättelemättä kiusaamista, niin pakko kuitenkin mainita, että jotkut yliherkät lapset kokevat ihan normaalitkin asiat kiusaamiseksi. Minua on kiusattu koulussa näkyvän vammani takia, joten tiedän miltä se tuntuu. Ihan jokainen tapaus ei kuitenkaan aina ole täysin selkeä.

Oma lapseni on harrastusryhmässä ja joukkueessa on alle kymmenen jäsentä ja kaksi valmentajaa. Yhden lapsen vanhempi kertoi, että hänen lastaan oli kiusattu ja siirtyi siksi toiseen ryhmään. Sekä valmentajat että joukkuetoverit ihmettelivät kovasti, kun kukaan ei ollut huomannut kiusaamista, eikä vanhemmatkaan suostuneet keskustelemaan asiasta enempää.

Tämä!

Juuri tuollainen vähättely jopa vanhempien taholta on täysin vastuutonta! Jos lapsi kokee -ihan minkä tahansa asian- kiusaamiseksi, on siihen puututtava! Kiusaaminen on hyvin yleisesti huomaamatonta, henkistä väkivaltaa. Tutkimuksissa on selvitetty, että se on paljon pahempaa, kuin satunnainen fyysinen tönäisy. Joten älkää hyvät ihmiset ajatelko missään nimessä noin, että jos mitään ei huomaa, niin silloin ei myöskään kiusata. Älkääkä koskaan ikinä vähätelkö tai puolustelko, että kiusattu on vaan yliherkkä! Joskus vanhemmat eivät halua pahentaa kiusatun lapsensa tilannetta ottamalla asiaa esille. Pelkona on, että kiusaaminen vain yltyy, mikä on sekin erittäin todennäköistä, riippuen paljolti kiusaaja lapsen vanhempien suhtautumisesta asiaan.
 
Mitenkään vähättelemättä kiusaamista, niin pakko kuitenkin mainita, että jotkut yliherkät lapset kokevat ihan normaalitkin asiat kiusaamiseksi. Minua on kiusattu koulussa näkyvän vammani takia, joten tiedän miltä se tuntuu. Ihan jokainen tapaus ei kuitenkaan aina ole täysin selkeä.

Oma lapseni on harrastusryhmässä ja joukkueessa on alle kymmenen jäsentä ja kaksi valmentajaa. Yhden lapsen vanhempi kertoi, että hänen lastaan oli kiusattu ja siirtyi siksi toiseen ryhmään. Sekä valmentajat että joukkuetoverit ihmettelivät kovasti, kun kukaan ei ollut huomannut kiusaamista, eikä vanhemmatkaan suostuneet keskustelemaan asiasta enempää. Ei siis ole tiedossa, kuka on kiusannut ja miten. Oma lapseni on hiljainen ja arka tyttö, eikä hänkään ole huomannut joukkueessa mitään kiusaamista. Vähän tuntuu siltä, että kyseinen lapsi on ollut jotenkin yliherkkä.


Tämä!

Juuri tuollainen vähättely jopa vanhempien taholta on täysin vastuutonta! Jos lapsi kokee -ihan minkä tahansa asian- kiusaamiseksi, on siihen puututtava! Kiusaaminen on hyvin yleisesti huomaamatonta, henkistä väkivaltaa. Tutkimuksissa on selvitetty, että se on paljon pahempaa, kuin satunnainen fyysinen tönäisy. Joten älkää hyvät ihmiset ajatelko missään nimessä noin, että jos mitään ei huomaa, niin silloin ei myöskään kiusata. Älkääkä koskaan ikinä vähätelkö tai puolustelko, että kiusattu on vaan yliherkkä! Joskus vanhemmat eivät halua pahentaa kiusatun lapsensa tilannetta ottamalla asiaa esille. Pelkona on, että kiusaaminen vain yltyy, mikä on sekin erittäin todennäköistä, riippuen paljolti kiusaaja lapsen vanhempien suhtautumisesta asiaan.
 
Ja myös ihan kotimaisten ihmisten seassa.

Ihan turhaa alkaa tähän ketjuun syyllistämään ketään minkään syyn perusteella.

Ihmiset ovat ihmisiä ja erityisesti lapset, kaikki ovat ihan samalla viivalla, jos siitä lähdetään. Kukaan ei ole toinen toistaan parempi tai arvokkaampi.
Tietysti suomalainen lapsikin osaa olla väkivaltainen mutta sellaisen ongelman kanssa on helpompi ottaa yhteyttä kouluun. Kun mamut kiusaavat koulu pelkää hysteerisesti rasistileimaa, joten kiusaamis- yms väkivaltatilanteet jäävät selvittämättä. Tiedän tämän ihan kokemuksesta monen vuoden ajalta.
 
Tietysti suomalainen lapsikin osaa olla väkivaltainen mutta sellaisen ongelman kanssa on helpompi ottaa yhteyttä kouluun. Kun mamut kiusaavat koulu pelkää hysteerisesti rasistileimaa, joten kiusaamis- yms väkivaltatilanteet jäävät selvittämättä. Tiedän tämän ihan kokemuksesta monen vuoden ajalta.

Tuo on täysin totta. Noiden matulapsien suojana on opettajien pelko leimautua rasisteiksi, mikäli puuttuvat värillisten lasten toimiin. Ne, joilla ei ole #monikulttuurisista kouluista mitään kokemusta, voivat yksinkertaisesti pitää se suunsa kiinni, sillä eivät ole törmänneet tämän kaltaisiin ongelmiin, joita yllä olevassa tekstissä mainitaan. Rasismi kortin varjolla saavat matut mellestää niin koulussa -kuin muuallakin täysin rauhassa. Ja kun ovat jo tuon tavan kouluaikanaan lapsena oppinut, on tapaa erittäin vaikea -jopa mahdotonta karsia pois niiltä.
 
Tämä!

Juuri tuollainen vähättely jopa vanhempien taholta on täysin vastuutonta! Jos lapsi kokee -ihan minkä tahansa asian- kiusaamiseksi, on siihen puututtava! Kiusaaminen on hyvin yleisesti huomaamatonta, henkistä väkivaltaa. Tutkimuksissa on selvitetty, että se on paljon pahempaa, kuin satunnainen fyysinen tönäisy. Joten älkää hyvät ihmiset ajatelko missään nimessä noin, että jos mitään ei huomaa, niin silloin ei myöskään kiusata. Älkääkä koskaan ikinä vähätelkö tai puolustelko, että kiusattu on vaan yliherkkä! Joskus vanhemmat eivät halua pahentaa kiusatun lapsensa tilannetta ottamalla asiaa esille. Pelkona on, että kiusaaminen vain yltyy, mikä on sekin erittäin todennäköistä, riippuen paljolti kiusaaja lapsen vanhempien suhtautumisesta asiaan.

Et siis ymmärtänyt jutun pointtia. Kiusaamista on sekin, jos joku viaton leimataan syyttä kiusaajaksi.
 
Mitenkään vähättelemättä kiusaamista, niin pakko kuitenkin mainita, että jotkut yliherkät lapset kokevat ihan normaalitkin asiat kiusaamiseksi. Minua on kiusattu koulussa näkyvän vammani takia, joten tiedän miltä se tuntuu. Ihan jokainen tapaus ei kuitenkaan aina ole täysin selkeä.

Oma lapseni on harrastusryhmässä ja joukkueessa on alle kymmenen jäsentä ja kaksi valmentajaa. Yhden lapsen vanhempi kertoi, että hänen lastaan oli kiusattu ja siirtyi siksi toiseen ryhmään. Sekä valmentajat että joukkuetoverit ihmettelivät kovasti, kun kukaan ei ollut huomannut kiusaamista, eikä vanhemmatkaan suostuneet keskustelemaan asiasta enempää. Ei siis ole tiedossa, kuka on kiusannut ja miten. Oma lapseni on hiljainen ja arka tyttö, eikä hänkään ole huomannut joukkueessa mitään kiusaamista. Vähän tuntuu siltä, että kyseinen lapsi on ollut jotenkin yliherkkä.

Ko. tapauksesta en tiedä, mutta hämmentävän räikeä kiusaaminenkin voi mennä ohi aikuisten silmien. Eilen jalkapallossa oma lapseni (5v) 12 hengen ryhmässä kahden ohjaajan valvomana ehti mm. repiä kaveria hupusta, tökkiä nyrkillä kylkeen ja heittää sitä keinonurmen rouhetta kaverin naamalle. Oli kyllä häneltä poikkeusellista käytöstä, menin paikalle heti kun huomasin mitä tapahtuu ja ettei kukaan muu aikuinen puutu (se kesti kyllä hetken kun mukana oli taapero ja isolle kentälle pääsee vain verkkoaidan päätyovista) ja pidin melkoisen puhuttelun ja lapsi pyysi anteeksi molemmilta kiusaamiltaan kavereilta. Pointtini oli siis että ryhmää ohjaavat aikuiset eivät ihan oikeasti olleet huomanneet tätä kun kolme porukasta oli hilautunut näkökentästä sivummalle, ensin vain hörhöttelemään jotain omia juttujaan ihan yhteisymmärryksessä. Keskustelin kyllä ohjaajienkin kanssa, että kiinnittävät asiaan huomiota.

Samoin nuorimmaisen (2,5v) kerhoryhmässä on 8 lasta ja kaksi koulutettua aikuista, ja siitä huolimatta aikuisilta meni eteisen ekat tuuppimistilanteet kokonaan ohi kun hölmistyneet taaperot eivät osanneet "kannella" ja aikuiset sattuivat olemaan selin auttamassa jonkun kumisaapasrenksua tai sormikasta. Seuraavan tilanteen sitten huomasivat ja puuttuivat siihen tosi selkeästi ja hienosti. (Tämän todistin etäämpää kun olin "saatavilla" kun oli lapsen eka kerhopäivä.)

Tarkoitan vain, että menee sitä ohikin. Kiusaajat osaa valita hetkensä, kun muut katsoo muualle. Tiedän sen entisenä kiusattuna ja kiusaajana.
 
Pelottaa ihan valtavasti. Sydän syrjällään olen jo nyt vaikka kukaan lapsista ei vielä koulussa ole. Itse olen koulukiusattu koko peruskoulun. Viikko sitten kuulin, että koululla mihin lapset menee viime viikolla yksi lapsi joutunut silmittömän väkivallan kohteeksi. Ja ensi vuonna pitäisi niiden hullujen sekaan oma pieni laittaa jotka siellä riehunneet. Ahdistus puristaa rintaa ja nyt pyörii kokoajan tuo lapsi mielessä. Ja kun asiaa alkaa ajatella, tuntuu että jalat menee alta.

Ymmärrän huolesi. Jotenkin se, että omalle lapselle tapahtuisi niin tuntuu vielä miljoona kertaa kamalammalle kuin se, että se tapahtuisi itselle. Toivottavasti kaikki kuitenkin sujuu siinä vaiheessa hyvin...
 
Ko. tapauksesta en tiedä, mutta hämmentävän räikeä kiusaaminenkin voi mennä ohi aikuisten silmien. Eilen jalkapallossa oma lapseni (5v) 12 hengen ryhmässä kahden ohjaajan valvomana ehti mm. repiä kaveria hupusta, tökkiä nyrkillä kylkeen ja heittää sitä keinonurmen rouhetta kaverin naamalle. Oli kyllä häneltä poikkeusellista käytöstä, menin paikalle heti kun huomasin mitä tapahtuu ja ettei kukaan muu aikuinen puutu (se kesti kyllä hetken kun mukana oli taapero ja isolle kentälle pääsee vain verkkoaidan päätyovista) ja pidin melkoisen puhuttelun ja lapsi pyysi anteeksi molemmilta kiusaamiltaan kavereilta. Pointtini oli siis että ryhmää ohjaavat aikuiset eivät ihan oikeasti olleet huomanneet tätä kun kolme porukasta oli hilautunut näkökentästä sivummalle, ensin vain hörhöttelemään jotain omia juttujaan ihan yhteisymmärryksessä. Keskustelin kyllä ohjaajienkin kanssa, että kiinnittävät asiaan huomiota.

Samoin nuorimmaisen (2,5v) kerhoryhmässä on 8 lasta ja kaksi koulutettua aikuista, ja siitä huolimatta aikuisilta meni eteisen ekat tuuppimistilanteet kokonaan ohi kun hölmistyneet taaperot eivät osanneet "kannella" ja aikuiset sattuivat olemaan selin auttamassa jonkun kumisaapasrenksua tai sormikasta. Seuraavan tilanteen sitten huomasivat ja puuttuivat siihen tosi selkeästi ja hienosti. (Tämän todistin etäämpää kun olin "saatavilla" kun oli lapsen eka kerhopäivä.)

Tarkoitan vain, että menee sitä ohikin. Kiusaajat osaa valita hetkensä, kun muut katsoo muualle. Tiedän sen entisenä kiusattuna ja kiusaajana.

No en mä tiedä kutsuisinko tuota jalkapallossa tapahtunutta kuitenkaan räikeäksi kiusaamiseksi.
 
Et siis ymmärtänyt jutun pointtia. Kiusaamista on sekin, jos joku viaton leimataan syyttä kiusaajaksi.

Jos pointtisi oli se, ettei kukaan nähnyt ketään kiusattavan, vaikka yksi lapsi näin väitti, niin kyllä, pointtisi meni täysin ohi!

Kiusaamista on monenlaista, ja yksi muoto niistä on juurikin se, että se tehdään aikuisilta salassa. Jos minulle tulisi kuka vain lapsi sanomaan, että häntä on kiusattu, niin silloin asia pitää selvittää, eikä vähätellä, vaikkei ketään ei olisi kiusaamistapausta nähnytkään. Lapset ovat myös kovia salailemaan asioita, myös vanhemmiltaan ja muilta aikuisilta juuri lisäkiusatuksi tulemisen pelossa. Jos itseä ei ole kiusattu, ei uskalleta puhua toisen kiusaamisesta leimautumisen pelossa, näin se vaan on.
 
Tämä!

Juuri tuollainen vähättely jopa vanhempien taholta on täysin vastuutonta! Jos lapsi kokee -ihan minkä tahansa asian- kiusaamiseksi, on siihen puututtava! Kiusaaminen on hyvin yleisesti huomaamatonta, henkistä väkivaltaa. Tutkimuksissa on selvitetty, että se on paljon pahempaa, kuin satunnainen fyysinen tönäisy. Joten älkää hyvät ihmiset ajatelko missään nimessä noin, että jos mitään ei huomaa, niin silloin ei myöskään kiusata. Älkääkä koskaan ikinä vähätelkö tai puolustelko, että kiusattu on vaan yliherkkä! Joskus vanhemmat eivät halua pahentaa kiusatun lapsensa tilannetta ottamalla asiaa esille. Pelkona on, että kiusaaminen vain yltyy, mikä on sekin erittäin todennäköistä, riippuen paljolti kiusaaja lapsen vanhempien suhtautumisesta asiaan.

Sun on pakko itsekkin ymmärtää, että ei se ihan noin mene. Jos porukassa on 20 tyyppiä joiden on hyvä olla, jotka eivät ole kiusanneet eivätkä ole huomanneet, että ketään ryhmästä kiusattaisiin, mutta porukassa on yksi henkilö, joka kuitenkin kokee tulevansa kiusatuksi, niin kaikkien muiden 19:a pitää muuttaa käytöstään siksi, että tällä yhdellä olisi kaikki hyvin?
 
Jos pointtisi oli se, ettei kukaan nähnyt ketään kiusattavan, vaikka yksi lapsi näin väitti, niin kyllä, pointtisi meni täysin ohi!

Kiusaamista on monenlaista, ja yksi muoto niistä on juurikin se, että se tehdään aikuisilta salassa. Jos minulle tulisi kuka vain lapsi sanomaan, että häntä on kiusattu, niin silloin asia pitää selvittää, eikä vähätellä, vaikkei ketään ei olisi kiusaamistapausta nähnytkään. Lapset ovat myös kovia salailemaan asioita, myös vanhemmiltaan ja muilta aikuisilta juuri lisäkiusatuksi tulemisen pelossa. Jos itseä ei ole kiusattu, ei uskalleta puhua toisen kiusaamisesta leimautumisen pelossa, näin se vaan on.

Sä siis väität, että kukaan lapsista ei olisi kiinnittänyt huomiota siihen, että jotain porukasta kiusattaisiin?

Siis ihan kokemuksen syvällä rintaäänellä voin kertoa, että oma tyttäreni on henkilö, jonka mielestä häntä kohdellaan aina väärin... viis siitä, mitä hän itse muille teki sitä ennen. Useimmiten hän voi ensin tehdä jotain täysin sikamaista ja kun saa veljeltään takaisin kurmautuksen, hän tulee kertomaan silmät pyöreinä miten veli häntä yhtäkkiä vaan alkoi kiusata ilman mitään syytä....
 
Tuo on täysin totta. Noiden matulapsien suojana on opettajien pelko leimautua rasisteiksi, mikäli puuttuvat värillisten lasten toimiin. Ne, joilla ei ole #monikulttuurisista kouluista mitään kokemusta, voivat yksinkertaisesti pitää se suunsa kiinni, sillä eivät ole törmänneet tämän kaltaisiin ongelmiin, joita yllä olevassa tekstissä mainitaan. Rasismi kortin varjolla saavat matut mellestää niin koulussa -kuin muuallakin täysin rauhassa. Ja kun ovat jo tuon tavan kouluaikanaan lapsena oppinut, on tapaa erittäin vaikea -jopa mahdotonta karsia pois niiltä.

Surullista, mutta asia näyttää olevan juurikin näin.
 
Jos pointtisi oli se, ettei kukaan nähnyt ketään kiusattavan, vaikka yksi lapsi näin väitti, niin kyllä, pointtisi meni täysin ohi!

.

Ei, vaan pointti oli, ettei kukaan lapsistakaan ollut nähnyt mitään kiusaamiseen viittaavaa koko vuoden aikana. Kaikki olivat yhtä yllättyneitä tuosta tapauksesta. Olisi ollut kohtuullista edes vähän tarkentaa, kun kukaan ei tiennyt, mistä oli kyse.
 
  • Tykkää
Reactions: AivanSama
Ei, vaan pointti oli, ettei kukaan lapsistakaan ollut nähnyt mitään kiusaamiseen viittaavaa koko vuoden aikana. Kaikki olivat yhtä yllättyneitä tuosta tapauksesta. Olisi ollut kohtuullista edes vähän tarkentaa, kun kukaan ei tiennyt, mistä oli kyse.

No eihän tässä välttämättä edelleenkään ole vika lapsessa, vaan vanhemmissa, jotka eivät tapausta lähteneet selvittämään. Onhan lapsi voinut kokea joutuneensa syrjäytyneeksi porukasta, jolloin pienikin ikävä sanominen voi silloin tuntua kiusaamiselta. Toki ainahan noita perseilijöitäkin on, jotka väittävät tulleensa kiusatuksi ( mm. matut ) vaikkei mitään oikeasti olisi tapahtunut. Mutta tosiaan, tapausta tuntematta on aika vaikea spekuloida, mitä oikeasti on tapahtunut.
 

Yhteistyössä