Mitenkään vähättelemättä kiusaamista, niin pakko kuitenkin mainita, että jotkut yliherkät lapset kokevat ihan normaalitkin asiat kiusaamiseksi. Minua on kiusattu koulussa näkyvän vammani takia, joten tiedän miltä se tuntuu. Ihan jokainen tapaus ei kuitenkaan aina ole täysin selkeä.
Oma lapseni on harrastusryhmässä ja joukkueessa on alle kymmenen jäsentä ja kaksi valmentajaa. Yhden lapsen vanhempi kertoi, että hänen lastaan oli kiusattu ja siirtyi siksi toiseen ryhmään. Sekä valmentajat että joukkuetoverit ihmettelivät kovasti, kun kukaan ei ollut huomannut kiusaamista, eikä vanhemmatkaan suostuneet keskustelemaan asiasta enempää.
Tämä!
Juuri tuollainen vähättely jopa vanhempien taholta on täysin vastuutonta! Jos lapsi kokee -ihan minkä tahansa asian- kiusaamiseksi, on siihen puututtava! Kiusaaminen on hyvin yleisesti huomaamatonta, henkistä väkivaltaa. Tutkimuksissa on selvitetty, että se on paljon pahempaa, kuin satunnainen fyysinen tönäisy. Joten älkää hyvät ihmiset ajatelko missään nimessä noin, että jos mitään ei huomaa, niin silloin ei myöskään kiusata. Älkääkä koskaan ikinä vähätelkö tai puolustelko, että kiusattu on vaan yliherkkä! Joskus vanhemmat eivät halua pahentaa kiusatun lapsensa tilannetta ottamalla asiaa esille. Pelkona on, että kiusaaminen vain yltyy, mikä on sekin erittäin todennäköistä, riippuen paljolti kiusaaja lapsen vanhempien suhtautumisesta asiaan.
