Annetaanpas vinkkejä niille joiden lapsi on vääränlainen

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja vierailija
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

vierailija

Vieras
Olen tavannut viime aikoina todella paljon vanhempia, joiden lapsi on päiväkodin mielestä vääränlainen. Annetaanpa me kokeneemmat tsekkilista näille vanhemmille, että mitkä on ne yleisimmät asiat mistä päiväkoti natkuttaa. Jospa se vähän helpottaisi niitäkin vanhempia, jotka taas odottavat uutta vasukekustelua jo valmiiksi hermostuneena.

Päiväkodin aloitus: pukeminen ja siisteys. Yksikään lapsi ei osaa pukea riittävän ripeästi ja mielellään. Virhe on vanhempien, jotka antavat liian helposti periksi ja pukevat lastaan kun on kerran muka niin kiire. Jos kaksivuotias Onni on aamulla puoli kuusi liian väsynyt pukemaan, niin sitten pitää vaan herätä aiemmin. Pientä huutoakin pitää kestää. Voi vaikka aloittaa sen lapsen huudattamisen esmes viideltä aamulla, kyllä naapurit ymmärtää. Muuten Onni ei opi ikinä pukemaan, ja mitäs siihen sanotte, vanhemmat.
Toinen on siisteys. Yksikään lapsi ei opi kuivaksi riittävän nopeasti. Varsinkaan pojat eivät koskaan ole ikätasollaan tässä asiassa. Syy on vanhempien, jotka eivät riittävän tomerasti kasvata lastaan siistiksi. Aivan sama vaikka samassa perheessä lapset olisivat oppineet kuiviksi eri ikäisinä, se vain tarkoittaa että vanhemmat eivät ole osaa lapsista viitsineet opettaa kuiviksi yhtä ahkerasti kuin toisia. Taas peiliin katsomisen paikka, vanhemmat. Jos kaksivuotias Onni ei ole vielä kuiva, hän lirkkii vaippaan vielä 17-vuotiaanakin, ja mitäs siihen sanotte, vanhemmat, häh.

Kun vessahommat ja pukemishommat on hanskassa, alkaa hysterisointi lapsen sosiaalisuudesta. Jos ryhmässä on 20 eri-ikäistä lasta, on jotenkin kummasti sen ryhmän nuorimman homma olla sosiaalisesti terävin, osata leikkiä kaikkien kanssa, olla hirvittävän reipas ja osata ihan itse ratkaista kaikki ristiriidat. Jos kolmevuotias Onni ei pärjää kun joutuu viisivuotiaan kiusaamaksi, on Onnin itsetunnossa ehkä jotain pielessä, ja huoli herää. Samoin, jos Onni vielä kehtaa leikkiä rinnakkaisleikkiä, eikä osaa ryhmäytyä 19 muun erilaisen lapsen kanssa, aletaan huolestua, ja Onni on ehkä aiheellista lähettää psykologille (joka sanoo ettei mikään ole vialla).
Tämän jälkeen Onnilla on ärrä hukassa, minkä vuoksi huoli herää ja Onnin on aika hakeutua puheterapiaan (jossa sanotaan, ettei mikään ole vialla). Sitten ei löydy kynäotetta. Toimintaterapiaan jossa kerrotaan ettei mikään ole vialla. Sitten Onni on ehkä liian raisu tai liian hiljainen. Tai ei halua nukkua päikkäreitä. Eikä halua hiihtää tai luistella. Eikä osaa kirjoittaa nimeään. On taas ehkä aika huolestua Onnista, joka ei täytä päiväkodin tulostavoitteita ja kiikuttaa Onni jonkinlaiseen arviointiin. Viimeistään viisivuotiaana aivan kaikki päiväkodissa ovat hysteerisen huolissaan siitä, ettei Onni ehkä pärjää koulussa. Kun on niin lapsellinen. Enää kaksi vuotta, ja sitten ollaan koulussa, mitä siitäkin tulee, niin!

Kun eskarivuoden kunniaksi Onni on pyöritetty kaikilla mahdollisilla asiantuntijoilla vielä kerran, eikä missään löydetä hänestä mitään vikaa, hän siirtyy kouluun. Jossa kaikki menee aivan hyvin. Jossa Onni on kerrankin aivan tavallinen poika. Jossa kukaan ei ole koko ajan arvioimassa, arvostelemassa ja kyttäämässä. Vanhemmilla voi olla ensimmäistä kertaa tunne, että vanhemmuudesta voi selvitä pilaamatta lastaan.
Että tsemppiä vanhemmat, kyllä se siitä.
 
Meillä ei onneksi ole juurikaan tullut mitään sanomista tai huomauttamista päiväkodista, mutta joo, ehkä siellä vähän paistaa sellainen "yhteen muottiin ahtamisen" meininki. Kaikkien pitäisi samaan aikaan oppia lukemaan, kirjoittamaan, pukemaan, puhumaan jne., vaikka lapsissa ne yksilölliset erot kehityksen nopeudessa ja -kohteissa ovat valtavat.
 
Aikuisena hyvinkin puolet ihmisistä on luusereita kumminkin, joten mitä väliä on viime kädessä jollain tarhaikäisen ideaalista jälkeenjäävällä kehitystahdilla.

"Ihan sama" toteat joskus 27-vuotiaana, kun olet ollut viimeiset pari vuotta työttömänä ja aika varma siitä, että mitään uraihmistä sinusta ei koskaan pysty tulemaan. Vaikka olisitkin pienenä tullut ajoissa kuivaksi ja yläasteella oli matikka kymppi.
 
Aikuisena hyvinkin puolet ihmisistä on luusereita kumminkin, joten mitä väliä on viime kädessä jollain tarhaikäisen ideaalista jälkeenjäävällä kehitystahdilla.

"Ihan sama" toteat joskus 27-vuotiaana, kun olet ollut viimeiset pari vuotta työttömänä ja aika varma siitä, että mitään uraihmistä sinusta ei koskaan pysty tulemaan. Vaikka olisitkin pienenä tullut ajoissa kuivaksi ja yläasteella oli matikka kymppi.
joo
 
Missä tuollaisia päiväkoteja oikein on?

Meillä 2v 10kk poika, joka käy vessassa mutta on vaipoissa vielä, ei ole mikään ongelma. Osaa kyllä pukea ja riisua suht hyvin, mutta oikeasti minä yleensä puen ja autan riisumisessa ym. Ei ole kukaan ihmetellyt? Pelkästään kehuja tuli vasu:ssa reippaasta ja taitavasta pojasta :)

Monessa asiassa lapsemme ovatkin olleet ns. ikätasoaan edellä, mutta kuopusta on tullut passattua enemmän kuin esikoista ja toisaalta jokainen lapsi oppii kyllä kuivaksi ajallaan.

Puheen kehitys on sellainen asia, joka varmasti lasta itseään eniten häiritsee jos on kovasti viivästynyt. Koska silloin jää kyllä yleensä leikeissä aika ulkopuoliseksi, jos ei puhu niin että toiset ymmärtää.
 
Olen tavannut viime aikoina todella paljon vanhempia, joiden lapsi on päiväkodin mielestä vääränlainen. Annetaanpa me kokeneemmat tsekkilista näille vanhemmille, että mitkä on ne yleisimmät asiat mistä päiväkoti natkuttaa. Jospa se vähän helpottaisi niitäkin vanhempia, jotka taas odottavat uutta vasukekustelua jo valmiiksi hermostuneena.

Päiväkodin aloitus: pukeminen ja siisteys. Yksikään lapsi ei osaa pukea riittävän ripeästi ja mielellään. Virhe on vanhempien, jotka antavat liian helposti periksi ja pukevat lastaan kun on kerran muka niin kiire. Jos kaksivuotias Onni on aamulla puoli kuusi liian väsynyt pukemaan, niin sitten pitää vaan herätä aiemmin. Pientä huutoakin pitää kestää. Voi vaikka aloittaa sen lapsen huudattamisen esmes viideltä aamulla, kyllä naapurit ymmärtää. Muuten Onni ei opi ikinä pukemaan, ja mitäs siihen sanotte, vanhemmat.
Toinen on siisteys. Yksikään lapsi ei opi kuivaksi riittävän nopeasti. Varsinkaan pojat eivät koskaan ole ikätasollaan tässä asiassa. Syy on vanhempien, jotka eivät riittävän tomerasti kasvata lastaan siistiksi. Aivan sama vaikka samassa perheessä lapset olisivat oppineet kuiviksi eri ikäisinä, se vain tarkoittaa että vanhemmat eivät ole osaa lapsista viitsineet opettaa kuiviksi yhtä ahkerasti kuin toisia. Taas peiliin katsomisen paikka, vanhemmat. Jos kaksivuotias Onni ei ole vielä kuiva, hän lirkkii vaippaan vielä 17-vuotiaanakin, ja mitäs siihen sanotte, vanhemmat, häh.

Kun vessahommat ja pukemishommat on hanskassa, alkaa hysterisointi lapsen sosiaalisuudesta. Jos ryhmässä on 20 eri-ikäistä lasta, on jotenkin kummasti sen ryhmän nuorimman homma olla sosiaalisesti terävin, osata leikkiä kaikkien kanssa, olla hirvittävän reipas ja osata ihan itse ratkaista kaikki ristiriidat. Jos kolmevuotias Onni ei pärjää kun joutuu viisivuotiaan kiusaamaksi, on Onnin itsetunnossa ehkä jotain pielessä, ja huoli herää. Samoin, jos Onni vielä kehtaa leikkiä rinnakkaisleikkiä, eikä osaa ryhmäytyä 19 muun erilaisen lapsen kanssa, aletaan huolestua, ja Onni on ehkä aiheellista lähettää psykologille (joka sanoo ettei mikään ole vialla).
Tämän jälkeen Onnilla on ärrä hukassa, minkä vuoksi huoli herää ja Onnin on aika hakeutua puheterapiaan (jossa sanotaan, ettei mikään ole vialla). Sitten ei löydy kynäotetta. Toimintaterapiaan jossa kerrotaan ettei mikään ole vialla. Sitten Onni on ehkä liian raisu tai liian hiljainen. Tai ei halua nukkua päikkäreitä. Eikä halua hiihtää tai luistella. Eikä osaa kirjoittaa nimeään. On taas ehkä aika huolestua Onnista, joka ei täytä päiväkodin tulostavoitteita ja kiikuttaa Onni jonkinlaiseen arviointiin. Viimeistään viisivuotiaana aivan kaikki päiväkodissa ovat hysteerisen huolissaan siitä, ettei Onni ehkä pärjää koulussa. Kun on niin lapsellinen. Enää kaksi vuotta, ja sitten ollaan koulussa, mitä siitäkin tulee, niin!

Kun eskarivuoden kunniaksi Onni on pyöritetty kaikilla mahdollisilla asiantuntijoilla vielä kerran, eikä missään löydetä hänestä mitään vikaa, hän siirtyy kouluun. Jossa kaikki menee aivan hyvin. Jossa Onni on kerrankin aivan tavallinen poika. Jossa kukaan ei ole koko ajan arvioimassa, arvostelemassa ja kyttäämässä. Vanhemmilla voi olla ensimmäistä kertaa tunne, että vanhemmuudesta voi selvitä pilaamatta lastaan.
Että tsemppiä vanhemmat, kyllä se siitä.
Tämä oli älyttömän hyvä ja tärkeä aloitus aiheesta , joka on monessa pväkodissa todellisinta totta. Tuntuu että varsinnin nuoret äidit/perheet ovat syynissä..
Kunpa itse olisin osannut aikanaan laittaa hanttiin noille "asiantuntijoille" ja uskoa enemmän itseeni. Päiväkodissa huolestuttiin siirtymätilanteista...lapseni oli jotenkin erityistarkkailussa koko ajan.. kun palaveri tuli ja minulta kysyttiin mitä minä lapselleni toivon ja vastasin että toivon että hän olisi onnellinen ja voi hyvin-alkoi hoitaja itkemään...-nii-in sitähän sitä lapselleen toivoo...???! Alkoi tapahtumasarja joka on aivan käsittämätön...ja uskomattoman raskas ja raivostuttava:(
Olin nuori ja tyttöni oli vilkas tapaus mutta kelpasi ja kelpaa juuri sellaisena kuin on. Ainakin minulle!
Seuraava lapsi 8v myöhemmin ei mitään tuollaista..
 
Tämä oli älyttömän hyvä ja tärkeä aloitus aiheesta , joka on monessa pväkodissa todellisinta totta. Tuntuu että varsinnin nuoret äidit/perheet ovat syynissä..
Kunpa itse olisin osannut aikanaan laittaa hanttiin noille "asiantuntijoille" ja uskoa enemmän itseeni. Päiväkodissa huolestuttiin siirtymätilanteista...lapseni oli jotenkin erityistarkkailussa koko ajan.. kun palaveri tuli ja minulta kysyttiin mitä minä lapselleni toivon ja vastasin että toivon että hän olisi onnellinen ja voi hyvin-alkoi hoitaja itkemään...-nii-in sitähän sitä lapselleen toivoo...???! Alkoi tapahtumasarja joka on aivan käsittämätön...ja uskomattoman raskas ja raivostuttava:(
Olin nuori ja tyttöni oli vilkas tapaus mutta kelpasi ja kelpaa juuri sellaisena kuin on. Ainakin minulle!
Seuraava lapsi 8v myöhemmin ei mitään tuollaista..
Otan osaa. Otapa talteen muutama asia tuolta...:-(
 
Marrasmami; minustakin tuntuu, että nuoret äidit ja yksinhuoltajat ovat jotenkin lähtökohtaisesti päiväkodin hampaissa. Vähemmällä tarkkailulla taas pääsevät ydinperheen isät, joille ei vahingossakaan koskaan sanota mitään negatiivista. Mut varsinkin nää nuoret yh:t, näiden kohdalla mitään ei osata tehdä oikein. Omassa kaveripiirissäni se ero, miten näiden lapsiin kiinnitetään huomiota verrattuna muihin vanhempiin, on ollut ihan ilmeinen. Esimerkiksi minulla ja kaverillani on olleet lapset samassa ryhmässä, ja molemmat lapset pieniruokaisia ja tismalleen saman kokoisia. Oman lapseni syömisiin ei puututtu mitenkään, kaverin lapsen syömisistä tuli ihan koko ajan sanomista. Kun on niin laiha ja kalpea. Siinä ei ollut mitään järkeä. Kunhan piti johonkin tarttua.
 
Meillä ei ole oikeastaan minkäänlaisia negatiivisia kokemuksia lastemme päiväkodista. Kaikki siellä saa olla omia persooniaan vaikkakin sosiaalisessa kanssakäymisessä ohjeistetaan ja opetetaan. Erimielisyydet ratkotaan heti tarvittaessa aikuisen opastuksella ja pyydetään anteeksi. Kukin oppii omalla ajallaan eikä lapsilta odoteta ihmeitä.
Kuulostaa aika ahdistavalle, mikäli toisissa päiväkodeissa ei lasta pidetä hyvänä omana itsenään ja omine taitoineen.
 
Ei ole kyllä kertaakaan moisia tullut kuultua. Eikä meidän lapset nyt mitään eriskummallisen "täydellisiä" ole.

Me on vaan oikeasti otettu aikuisen rooli lapsen elämässä. Ja toki huomioitu ettei lapsi ole ainoa hoidettava päikyssä joten ei sinne ole laitettu esmes sellaisia vaatteita joita lapsen on itsenäisesti vaikea pukea... Ja kyllähän se kuivaksiopettulukin valitettavasti kotoa lähtee. Toki lapsissa on tuossa paljon eroja, mutta paljon on myös kiinni vanhempien asenteissa. Ei ole yksi eikä kaksi lasta jonka vanhemmat on ulkoistaneet mm. kuivaksi opettelun päiväkodille...

Jos lapsesta on tullut jotain kommenttia olen ottanut sen myös rakentavana palauteena. Herran jestas, mä opettelen vanhemmuutta, ei mun ego siitä kärsi jos joku lasten kanssa työtä tekevä vinkkaa jotain. Eikä mun lapsen täydellinen tartte ollakaan, kaikkihan me ollaan erilaisia ja jossain hyviä, jossain huonoja.

Ja sehän on hirmuisen tärkeää jos lapsessa havaitaan jotain "viivästymää" ikätasoon verrattaessa. Sehän on minulle vinkki että voisi johonkin asiaan panostaa enemmän - lempeellä otteella ja katsoa muuttuko asiat pienen panostuksen avulla. Kuten usein muuttuukin. Esmes muksu oppi ärrän muutamassa viikossa kun saatiin hyviä ohjeita päikyn puolelta. En minä itse olisi hoksannut alkaa harjoittamaan r- kirjainta d-kirjaimen kautta (hiidi=hiiri)....

Ja jos panostus ei auta voi sitä apua hakea. Minä ainakin haluan auttaa lastani eteenpäin. Enkä vaan leikkiä täydellistä äitiä joka ei kritiikkiä kestä....Kun en ole täydellinen.
 

Yhteistyössä