V
vierailija
Vieras
Olen tavannut viime aikoina todella paljon vanhempia, joiden lapsi on päiväkodin mielestä vääränlainen. Annetaanpa me kokeneemmat tsekkilista näille vanhemmille, että mitkä on ne yleisimmät asiat mistä päiväkoti natkuttaa. Jospa se vähän helpottaisi niitäkin vanhempia, jotka taas odottavat uutta vasukekustelua jo valmiiksi hermostuneena.
Päiväkodin aloitus: pukeminen ja siisteys. Yksikään lapsi ei osaa pukea riittävän ripeästi ja mielellään. Virhe on vanhempien, jotka antavat liian helposti periksi ja pukevat lastaan kun on kerran muka niin kiire. Jos kaksivuotias Onni on aamulla puoli kuusi liian väsynyt pukemaan, niin sitten pitää vaan herätä aiemmin. Pientä huutoakin pitää kestää. Voi vaikka aloittaa sen lapsen huudattamisen esmes viideltä aamulla, kyllä naapurit ymmärtää. Muuten Onni ei opi ikinä pukemaan, ja mitäs siihen sanotte, vanhemmat.
Toinen on siisteys. Yksikään lapsi ei opi kuivaksi riittävän nopeasti. Varsinkaan pojat eivät koskaan ole ikätasollaan tässä asiassa. Syy on vanhempien, jotka eivät riittävän tomerasti kasvata lastaan siistiksi. Aivan sama vaikka samassa perheessä lapset olisivat oppineet kuiviksi eri ikäisinä, se vain tarkoittaa että vanhemmat eivät ole osaa lapsista viitsineet opettaa kuiviksi yhtä ahkerasti kuin toisia. Taas peiliin katsomisen paikka, vanhemmat. Jos kaksivuotias Onni ei ole vielä kuiva, hän lirkkii vaippaan vielä 17-vuotiaanakin, ja mitäs siihen sanotte, vanhemmat, häh.
Kun vessahommat ja pukemishommat on hanskassa, alkaa hysterisointi lapsen sosiaalisuudesta. Jos ryhmässä on 20 eri-ikäistä lasta, on jotenkin kummasti sen ryhmän nuorimman homma olla sosiaalisesti terävin, osata leikkiä kaikkien kanssa, olla hirvittävän reipas ja osata ihan itse ratkaista kaikki ristiriidat. Jos kolmevuotias Onni ei pärjää kun joutuu viisivuotiaan kiusaamaksi, on Onnin itsetunnossa ehkä jotain pielessä, ja huoli herää. Samoin, jos Onni vielä kehtaa leikkiä rinnakkaisleikkiä, eikä osaa ryhmäytyä 19 muun erilaisen lapsen kanssa, aletaan huolestua, ja Onni on ehkä aiheellista lähettää psykologille (joka sanoo ettei mikään ole vialla).
Tämän jälkeen Onnilla on ärrä hukassa, minkä vuoksi huoli herää ja Onnin on aika hakeutua puheterapiaan (jossa sanotaan, ettei mikään ole vialla). Sitten ei löydy kynäotetta. Toimintaterapiaan jossa kerrotaan ettei mikään ole vialla. Sitten Onni on ehkä liian raisu tai liian hiljainen. Tai ei halua nukkua päikkäreitä. Eikä halua hiihtää tai luistella. Eikä osaa kirjoittaa nimeään. On taas ehkä aika huolestua Onnista, joka ei täytä päiväkodin tulostavoitteita ja kiikuttaa Onni jonkinlaiseen arviointiin. Viimeistään viisivuotiaana aivan kaikki päiväkodissa ovat hysteerisen huolissaan siitä, ettei Onni ehkä pärjää koulussa. Kun on niin lapsellinen. Enää kaksi vuotta, ja sitten ollaan koulussa, mitä siitäkin tulee, niin!
Kun eskarivuoden kunniaksi Onni on pyöritetty kaikilla mahdollisilla asiantuntijoilla vielä kerran, eikä missään löydetä hänestä mitään vikaa, hän siirtyy kouluun. Jossa kaikki menee aivan hyvin. Jossa Onni on kerrankin aivan tavallinen poika. Jossa kukaan ei ole koko ajan arvioimassa, arvostelemassa ja kyttäämässä. Vanhemmilla voi olla ensimmäistä kertaa tunne, että vanhemmuudesta voi selvitä pilaamatta lastaan.
Että tsemppiä vanhemmat, kyllä se siitä.
Päiväkodin aloitus: pukeminen ja siisteys. Yksikään lapsi ei osaa pukea riittävän ripeästi ja mielellään. Virhe on vanhempien, jotka antavat liian helposti periksi ja pukevat lastaan kun on kerran muka niin kiire. Jos kaksivuotias Onni on aamulla puoli kuusi liian väsynyt pukemaan, niin sitten pitää vaan herätä aiemmin. Pientä huutoakin pitää kestää. Voi vaikka aloittaa sen lapsen huudattamisen esmes viideltä aamulla, kyllä naapurit ymmärtää. Muuten Onni ei opi ikinä pukemaan, ja mitäs siihen sanotte, vanhemmat.
Toinen on siisteys. Yksikään lapsi ei opi kuivaksi riittävän nopeasti. Varsinkaan pojat eivät koskaan ole ikätasollaan tässä asiassa. Syy on vanhempien, jotka eivät riittävän tomerasti kasvata lastaan siistiksi. Aivan sama vaikka samassa perheessä lapset olisivat oppineet kuiviksi eri ikäisinä, se vain tarkoittaa että vanhemmat eivät ole osaa lapsista viitsineet opettaa kuiviksi yhtä ahkerasti kuin toisia. Taas peiliin katsomisen paikka, vanhemmat. Jos kaksivuotias Onni ei ole vielä kuiva, hän lirkkii vaippaan vielä 17-vuotiaanakin, ja mitäs siihen sanotte, vanhemmat, häh.
Kun vessahommat ja pukemishommat on hanskassa, alkaa hysterisointi lapsen sosiaalisuudesta. Jos ryhmässä on 20 eri-ikäistä lasta, on jotenkin kummasti sen ryhmän nuorimman homma olla sosiaalisesti terävin, osata leikkiä kaikkien kanssa, olla hirvittävän reipas ja osata ihan itse ratkaista kaikki ristiriidat. Jos kolmevuotias Onni ei pärjää kun joutuu viisivuotiaan kiusaamaksi, on Onnin itsetunnossa ehkä jotain pielessä, ja huoli herää. Samoin, jos Onni vielä kehtaa leikkiä rinnakkaisleikkiä, eikä osaa ryhmäytyä 19 muun erilaisen lapsen kanssa, aletaan huolestua, ja Onni on ehkä aiheellista lähettää psykologille (joka sanoo ettei mikään ole vialla).
Tämän jälkeen Onnilla on ärrä hukassa, minkä vuoksi huoli herää ja Onnin on aika hakeutua puheterapiaan (jossa sanotaan, ettei mikään ole vialla). Sitten ei löydy kynäotetta. Toimintaterapiaan jossa kerrotaan ettei mikään ole vialla. Sitten Onni on ehkä liian raisu tai liian hiljainen. Tai ei halua nukkua päikkäreitä. Eikä halua hiihtää tai luistella. Eikä osaa kirjoittaa nimeään. On taas ehkä aika huolestua Onnista, joka ei täytä päiväkodin tulostavoitteita ja kiikuttaa Onni jonkinlaiseen arviointiin. Viimeistään viisivuotiaana aivan kaikki päiväkodissa ovat hysteerisen huolissaan siitä, ettei Onni ehkä pärjää koulussa. Kun on niin lapsellinen. Enää kaksi vuotta, ja sitten ollaan koulussa, mitä siitäkin tulee, niin!
Kun eskarivuoden kunniaksi Onni on pyöritetty kaikilla mahdollisilla asiantuntijoilla vielä kerran, eikä missään löydetä hänestä mitään vikaa, hän siirtyy kouluun. Jossa kaikki menee aivan hyvin. Jossa Onni on kerrankin aivan tavallinen poika. Jossa kukaan ei ole koko ajan arvioimassa, arvostelemassa ja kyttäämässä. Vanhemmilla voi olla ensimmäistä kertaa tunne, että vanhemmuudesta voi selvitä pilaamatta lastaan.
Että tsemppiä vanhemmat, kyllä se siitä.
