En ilmeisesti ikinä löydä enää ketään

[vierailija]

Erosta on pian neljä vuotta, ja alkaa näyttää siltä etten varmaan koskaan löydä ketään. Kiinnostavia ihmisiä tulee vastaan aika harvoin, ja näköjään aina joko kyseessä on joku mahdoton (esim. varattu tms) tai sitten kiinnostus on yksipuolista. Sitten toisaalta itse en kiinnostu niistä, jotka ovat kiinnostuneet minusta. Pari kertaa olen tapaillut vähän pitempään, mutta ne lopahtivat - toinen aika pian ja toinen parin kuukauden jälkeen.

Muilta osin elämässä on asiat hyvin, ulkonäöstä ei pitäisi johtua, ja en etsi mitenkään epätoivoisesti suhdetta suhteen takia, mutta kaipaisin kipinää toisen ihmisen kanssa. Takana on pitkä suhde, joten ei ole kyse nyt mistään sellaisesta, että hakisin epärealistisia kohteita, kun en osaisi sitoutua tms.

Miten voikin mennä kiinnostukset näin ristiin? Useampi on ollut minusta kiinnostunut, mutta minä en ollut heistä ollenkaan. Ja sitten kun itse rakastuin, ei sihen tullut vastakaikua toiselta. Miten voi olla mahdollista, että jollekin on kumppanin löytäminen näin vaikeaa, kun niin moni tuntuu kuitenkin löytävän kohtalaisen helposti?

 

[vierailija]

Mietipä meitä joilla ei ole ikinä ollut ketään, ei vaikka ikä alkaa jo kolmosella.

 

[vierailija]

Riippuu todella monesta asiasta,esim. kaikkia ei kiinnosta niinkään ulkonäkö vaan ihmisen luonne..hauskuus, sisäisen lapsen ulos päästäminen ilman "häpeämistä" ym...ainakin itselle tärkeitä asioita...ei aina kuulu/pidä löytää toista...pitkiä suhteita takana viimeisin n15v yli..

 

[vierailija]

Riippuu todella monesta asiasta,esim. kaikkia ei kiinnosta niinkään ulkonäkö vaan ihmisen luonne..hauskuus, sisäisen lapsen ulos päästäminen ilman "häpeämistä" ym...ainakin itselle tärkeitä asioita...ei aina kuulu/pidä löytää toista...pitkiä suhteita takana viimeisin n15v yli..

Totta. Mutta siis en usko, että persoonassa olisi mitään "vikaa" tai luotaantyöntävää. Tutustun helposti ihmisiin ja ihmiset tuntuvat saavan minusta positiivisen kuvan. Uskon, että monen mielestä olen fiksu, hauska ja hyvä tyyppi, kiinnostava myös. Ja siis kyllä se kiinnostuksenkohdekin on saattanut tykätä seurastani, mutta ei vaan kiinnostu "sillä lailla". Mainitsin tuon ulkonäön vaan siksi, kun olin ihan varma, että tulee vastauksia "laihduta" tai "et oo tarpeeksi hyvännäköinen". En usko, että nämä ovat ongelma (sitä paitsi olen normaalipainoinen, oikeastaan hoikka).

Ja toki, aina ei tarvitse olla suhdetta. Mutta jos sellaisen haluaisi (tai edes jotain kivaa tuolla elämän osa-alueella), niin ihmettelen vaan, miksi nimenomaan minä en sitten löydä.

 

[vierailija]

Tehtäiskö treffit ja tutustutaan toisiimme ja sitte voisin ehkä sanoa missä se vika on.

 

[vierailija]

Tehtäiskö treffit ja tutustutaan toisiimme ja sitte voisin ehkä sanoa missä se vika on.

Niin, kuten kirjoitin: joidenkin mielestä ilmeisesti ei ole "vikaa", kun kiinnostuneita kuitenkin on ollut. Ongelma on vaan se, että minä en ole ollut kiinnostunut heistä - eli tunteet eivät ikinä osu yksiin. Kaipa minussa siis on joidenkin mielestä "vikaa", sitten taas joidenkin mielestä ei...

 

[vierailija]

Monet tyytyy ihan kivoihin, vaikka ei sen kummempaa tunnetta olisikaan. En olisi itsekään seurustellut koskaan, jos olisin odottanut rakastumista.

 

[vierailija]

Niin, kuten kirjoitin: joidenkin mielestä ilmeisesti ei ole "vikaa", kun kiinnostuneita kuitenkin on ollut. Ongelma on vaan se, että minä en ole ollut kiinnostunut heistä - eli tunteet eivät ikinä osu yksiin. Kaipa minussa siis on joidenkin mielestä "vikaa", sitten taas joidenkin mielestä ei...

Minusta kyllä varmasti tykkäisit, voisinpa ehkä rakastua.
Oon pevon mukava äijä.

 

[vierailija]

Monet tyytyy ihan kivoihin, vaikka ei sen kummempaa tunnetta olisikaan. En olisi itsekään seurustellut koskaan, jos olisin odottanut rakastumista.

Mutta miten tämä sitten käytännössä tapahtuu? Miten esimerkiksi pystyisin ihastumaan johonkin kivaan ja kivannäköiseen tyyppiin, joka on rakastunut/ihastunut minuun? Nyt on vähän vaikea innostua edes sen verran, että haluaisi koskettaa toista, saati pussailla tai harrastaa seksiä. Jos ei mitään kipinää ja intohimoa ole. Miten se tyytyminen sitten tapahtuu - onko se siis pelkkää esittämistä vai onko jokin keino, jolla voisi "huijata" itsensä innostumaan toisesta?

Ja onko elämä sitten sitä, että on suhteessa yhden kanssa, mutta ajoittain ihastuu muihin? Silloin kun itse olin suhteessa, en koskaan ihastunut kehenkään, eivät muut kiinnostaneet yhtään, kun minusta oli vaan niin ihanaa sen kumppanini kanssa. Voiko tällaista tunnetta tulla, jos ei ole rakastunut?

 

[vierailija]

Laitapa mitat, kokovartalokuva ja naamakuva niin katsotaan missä on vika.

 

[vierailija]

Tarpeeksi kännissä kun kohtaa kumppanin niin ne yli kriteerit menee pois. Sen takia baarissa on järkevintä kohdata kumppani. Miinuksena tietenkin se, että jotkut etsivät vain hetken hauskuutta tai ovat jo varattuja. Ehkä sinun pitäisi vain tuulettaa pääkoppaasi ja lähteä ulos. Ja kannattais nyt ihan mielenterveydenkin kannalta rakastella jonkun kanssa vaikka siitä ei tulisikaan mitään. Sehän on ihan kivaa ja saat siitä positiivista energiaa ja rohkeutta kohdata sen ns. Oikean tai huomaat että tässähän se oikea on. Tsemppiä!

 

[vierailija]

Laitapa mitat, kokovartalokuva ja naamakuva niin katsotaan missä on vika.

Minua ei niinkään kiinnosta tämän asian ruotiminen. Kun ongelmahan ei ole se, etteikö minusta kiinnostuttaisi, vaan ongelma on se, että itse en kiinnostu niistä, jotka kiinnostuvat minusta, ja minä sitten ihastun todella harvoin, ja tällöin ei sitten ikinä ole kiinnostus molemminpuolista - tai jos on, niin silti juttu ei kanna pitemmälle. Joten en usko, että kuvani ruotimisesta asia selviää ollenkaan.

 

[vierailija]

Tarpeeksi kännissä kun kohtaa kumppanin niin ne yli kriteerit menee pois. Sen takia baarissa on järkevintä kohdata kumppani. Miinuksena tietenkin se, että jotkut etsivät vain hetken hauskuutta tai ovat jo varattuja. Ehkä sinun pitäisi vain tuulettaa pääkoppaasi ja lähteä ulos. Ja kannattais nyt ihan mielenterveydenkin kannalta rakastella jonkun kanssa vaikka siitä ei tulisikaan mitään. Sehän on ihan kivaa ja saat siitä positiivista energiaa ja rohkeutta kohdata sen ns. Oikean tai huomaat että tässähän se oikea on. Tsemppiä!

Mitä jos se ei "auta"? Olen viisikymppinen eikä ole elämänkumppania. Lyhyitä parisuhteita on ollut. Kysyn vaan.
En ole ap.

 

[vierailija]

Tarpeeksi kännissä kun kohtaa kumppanin niin ne yli kriteerit menee pois. Sen takia baarissa on järkevintä kohdata kumppani. Miinuksena tietenkin se, että jotkut etsivät vain hetken hauskuutta tai ovat jo varattuja. Ehkä sinun pitäisi vain tuulettaa pääkoppaasi ja lähteä ulos. Ja kannattais nyt ihan mielenterveydenkin kannalta rakastella jonkun kanssa vaikka siitä ei tulisikaan mitään. Sehän on ihan kivaa ja saat siitä positiivista energiaa ja rohkeutta kohdata sen ns. Oikean tai huomaat että tässähän se oikea on. Tsemppiä!

Käyn kyllä paljon eri paikoissa - en pelkästään baarissa tai juomassa, vaan ihan monenlaisissa tapahtumissa. Olen joidenkin kanssa deittaillut ja on seksiäkin ollut - mutta minulle ei oikein yhden illan jutut riitä. Kun haluaisin oikeaa kipinää, en mitään kännipanoja... Ja ei jotenkin onnistu edes flirttailu, jos toinen ei yhtään vedä puoleensa.

Kuten kerroin, olen ollut voimakkaasti ihastunut ja ajattelin, että siinä olisi ollut minulle Se Oikea. Jutusta ei sitten kuitenkaan tullut mitään. Niin, ja ongelma ei ole se ettenkö uskaltaisi lähestyä ihmisiä ja tehdä aloitteita. Uskallan, ja on helppo tutustua ihmisiin.

No, periaatteessa ei minulla olisi mitään jotain pelkkää seksijuttuakaan vastaan, mutta se on tietyst sitten eri asia kuin rakastuminen ja kumppanin löytäminen.

 

[vierailija]

Miksi erosit pitkästä suhteesta? Siinä vissiin oli ollut mooemmin puoleinen kipinä

 

[vierailija]

Miksi erosit pitkästä suhteesta? Siinä vissiin oli ollut mooemmin puoleinen kipinä

Oli siinä aikoinaan kemiaa ja kipinää, ja aika pitkään olimme yhdessä (yli 10 vuotta).

Eroon johtivat monet syyt, mutta ei mitään traumaattista kuitenkaan. Ei myöskään pettämistä tai päihteitä. Itse asiassa erosimme ihan asiallisesti ja olemme asiallisissa väleissä vieläkin - ja siis meillä on lapsia, joten täytyy ollakin väleissä.