Tiedättekö sen ihmistyypin joka hallitsee toisia?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja vierailija
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Tai siis äitinihän mielestä minä olen loukannut häntä, 3-ja 5-vuotiaana lapsena käyttäytymällä lapsen tavoin. En vittu varmana pyydä niitä anteeksi, koska ei hänkään ole pyytänyt anteeksi aikuisena tekemiään virheitä. Ei lapsen kuulu pyyytää anteeksi sitä, että on lapsi. Toki voisin, jos samalla hän pyytäisi anteeksi virheitään aikuisena.
ap
 
Jos minä olisin loukannut äitiäni, niin toki olisin, mutta hän ei ole selvittänyt miksi loukkasi minua, eikä ottanut kuuleviin korviinsakaan mielipahaani, eikä mitään. Josta en oppinut, miten tunteeni olisivat jollekulle niin tärkeitä, että minä saisin päättää itse, mitä tunnen, oli se toinen horoperse siitä mitä mieltä tahansa.
ap
Voithan sä päättää mitä tunnet ja mihin ajatuksesi ja voimasi kohdistat.

Mutta jos valitset jonkun kostonhimoisen märehtimisen tien, nii turha tulla meille valittamaan jos

a) sulla voimat ehtyy äitiä märehtiessä
b) ihmiset käyttäytyy sua kohtaan tylysti. Kas kun olet toistuvasti kertonut ettei sua kiinnosta heidän asiat eikä sua kiinnosta tulla tavallisten ihmisten maailmaan omasta kuplastasi, niin turha toivoa antoisia ja vastavuoroisia ihmissuhteita.
Ei kukaan jaksa menneessä piehtaroivaa, putkiaivoista ihmistä vierellään joka katsoo elämää 1-2 vinkkelistä (ja hyvin synkästä sellaisesta) koska ihmiset ajattelevat paaaaaljon monimutkaisemmin ja heillä on useita, hyviä selviytymiskeinoja. Mutta nehän ei sua kiinnosta etkä halua opetellakaan ajattelemaan heidän tavallaan.
 
Voithan sä päättää mitä tunnet ja mihin ajatuksesi ja voimasi kohdistat.

Mutta jos valitset jonkun kostonhimoisen märehtimisen tien, nii turha tulla meille valittamaan jos

a) sulla voimat ehtyy äitiä märehtiessä
b) ihmiset käyttäytyy sua kohtaan tylysti. Kas kun olet toistuvasti kertonut ettei sua kiinnosta heidän asiat eikä sua kiinnosta tulla tavallisten ihmisten maailmaan omasta kuplastasi, niin turha toivoa antoisia ja vastavuoroisia ihmissuhteita.
Ei kukaan jaksa menneessä piehtaroivaa, putkiaivoista ihmistä vierellään joka katsoo elämää 1-2 vinkkelistä (ja hyvin synkästä sellaisesta) koska ihmiset ajattelevat paaaaaljon monimutkaisemmin ja heillä on useita, hyviä selviytymiskeinoja. Mutta nehän ei sua kiinnosta etkä halua opetellakaan ajattelemaan heidän tavallaan.
Ei mun voimat ole märehtiessä ehtyneet, vaan saamiini loukkauksiin jne. Minun tunteeni eivät merkitse jne.
ap
 
Kyllä mä tietenkin teen parhaani suhteessa heihin, mutta en ainakaan tällä hetkellä saa siitä mitään ravitsevaa itselleni, annan vain. Sitähän sinäkin minulle halusit?
ap
Älä viitsi väännellä mun kirjoitusta.

Jotta alat saamaan jotain ravitsevaa itsellesi omasta perheestäsi, niin sun on keskityttävä itseesi. Vähitellen eheydyt ja tuo fiilis, että annat vain muuttuu niin, että myös saat jotain.
 
Sähän ajattelet tätä asiaa vain heidän kannaltaan, eikö niin? Vai mitä ihmettä minä mahdollisesti saan pitäessäni suhteeni heihin knnossa?
ap
Etkö saa lapsistasi iloa?
Mulla on muksut jotka laittaa hanttiin joka päivä, laiskottelisivat jatkuvasti pleikan ääressä. En edes jaksa miettiä kunnioittavatko mua, todennäköisesti pitävät mua natsina.

Mutta silti, saan iloa kun leivotaan, lenkkeillään, jutellaan yhdessä. Se kun ne hymyilee, ja tottavieköön jokainen kuritonkin lapsi välillä hymyilee.

Eikä siihen kuulu mun isän tai äidin virheet pätkääkään.
 
Etkö saa lapsistasi iloa?
Mulla on muksut jotka laittaa hanttiin joka päivä, laiskottelisivat jatkuvasti pleikan ääressä. En edes jaksa miettiä kunnioittavatko mua, todennäköisesti pitävät mua natsina.

Mutta silti, saan iloa kun leivotaan, lenkkeillään, jutellaan yhdessä. Se kun ne hymyilee, ja tottavieköön jokainen kuritonkin lapsi välillä hymyilee.

Eikä siihen kuulu mun isän tai äidin virheet pätkääkään.
No, mä en saa iloa siitä, että jollain on kotonaan natsi ja se olisin minä, kun jollain voisi olla kotona maailman ihanin ihminen, eikä lainkaan natsi. Natsismi on kamalaa pahuutta.
ap
 
Etkö saa lapsistasi iloa?
Mulla on muksut jotka laittaa hanttiin joka päivä, laiskottelisivat jatkuvasti pleikan ääressä. En edes jaksa miettiä kunnioittavatko mua, todennäköisesti pitävät mua natsina.

Mutta silti, saan iloa kun leivotaan, lenkkeillään, jutellaan yhdessä. Se kun ne hymyilee, ja tottavieköön jokainen kuritonkin lapsi välillä hymyilee.

Eikä siihen kuulu mun isän tai äidin virheet pätkääkään.
Se että lapsi hymyilee ei kerro mitään hänen hyvinvoinnistaan tai sinun oikeudenmukaisuudestasi vanhempana.
ap
 
Keskity itseesi, ole läsnä omassa elämässäsi. Nythän sinä et ole läsnä omassa elämässäsi, vaan märehdit koko ajan mennyttä ja äitiäsi.
No mitä tässä mun elämässä on, missä olla läsnä?!?! Luuletko sä, että nautin yhtään mistään siinä? Työstäni? En. Perheestäni? En. Vapaa-ajastani, ilman rahaa ja ystäviä? En. Eipä ole kuule mitään, mille olla läsnä.
ap
 
Se että lapsi hymyilee ei kerro mitään hänen hyvinvoinnistaan tai sinun oikeudenmukaisuudestasi vanhempana.
ap
Sä sitten maalaat valkoisenkin mustaksi, että saisit oikeutuksen rypeä itsesäälissäsi ja menneessä.

Lapsen hymy nyt on lapsen hymy, se on irrallaan kaikesta. Ei siihen tartte liittää mitään s***anan kunnioitus-narskuäiti-ajatushimmeliä.
Ja se hymy nyt vaan sattuu ilahduttamaan aikuista, myös mua, ja toivon että ilahduttaa suakin. Kun kerroin siitä että lapset antaa myös voimaakin, vaikka ovatkin hankalia.
 
Minut on riistetty sellaisesta vauraasta elämästä, joka on mulle elämää, jota haluan. Joka johtaa johonkin, mitä minä arvostan. En saa sitä ennen kuin saan perinnön, saa nähdä, jos enää sittenkään.
ap
 
Sä sitten maalaat valkoisenkin mustaksi, että saisit oikeutuksen rypeä itsesäälissäsi ja menneessä.

Lapsen hymy nyt on lapsen hymy, se on irrallaan kaikesta. Ei siihen tartte liittää mitään s***anan kunnioitus-narskuäiti-ajatushimmeliä.
Ja se hymy nyt vaan sattuu ilahduttamaan aikuista, myös mua, ja toivon että ilahduttaa suakin. Kun kerroin siitä että lapset antaa myös voimaakin, vaikka ovatkin hankalia.
Ei se vie mua haluamaani elämään, kuvittelin, että veis, vähänpä tiesin. Kuvittelin jotenkin mystisesti perhe-elämän antavan voimia, pieleen meni.
ap
 
No mitä tässä mun elämässä on, missä olla läsnä?!?! Luuletko sä, että nautin yhtään mistään siinä? Työstäni? En. Perheestäni? En. Vapaa-ajastani, ilman rahaa ja ystäviä? En. Eipä ole kuule mitään, mille olla läsnä.
ap
Kyllä sun silti pitää olla läsnä omille lapsillesi, et ole ainoa yksinäinen äiti tässä maassa.

Sulla ei ole mistä ammentaa, ok. Ei ole annettu hyvää kuin teelusikan puolikkaalla, josta pitäis ammentaa kauhallinen hyvää oloa, keskustelua, arkea, yhteistä tekemistä lapsille.

Mutta sen takia sanoinkin että ime vaikutteita kivoilta ihmisiltä.
Lakkaa olemasta yksitoikkoinen ja yksioikoinen, niin niitä kavereitakin alkaa löytyä edes vähän helpommin.
 
Ei se vie mua haluamaani elämään, kuvittelin, että veis, vähänpä tiesin. Kuvittelin jotenkin mystisesti perhe-elämän antavan voimia, pieleen meni.
ap
Niino, sun ois pitäny enste täyttää omat tunnevajeesi ennenkuin hommaat muksuja, jotka osaavat laittaa kenen tahansa jaksamisen koville.
Mutta se siitä jälkiviisaudesta...

Mutta -monia lapsia kohdanneena- ei mikään lapsi ole niin riiviö etteikö siinä hyvääkin olisi.
Se voi olla halaus, se että katotte yhdessä piirrettyjä/leffaa sohvalla.
 
Kyllä sun silti pitää olla läsnä omille lapsillesi, et ole ainoa yksinäinen äiti tässä maassa.

Sulla ei ole mistä ammentaa, ok. Ei ole annettu hyvää kuin teelusikan puolikkaalla, josta pitäis ammentaa kauhallinen hyvää oloa, keskustelua, arkea, yhteistä tekemistä lapsille.

Mutta sen takia sanoinkin että ime vaikutteita kivoilta ihmisiltä.
Lakkaa olemasta yksitoikkoinen ja yksioikoinen, niin niitä kavereitakin alkaa löytyä edes vähän helpommin.
No eihän pidä, mä teen mitä mua huvittaa ja lapsille läsnäoleminen ei kuulu niihin asioihin, paitsi kun minä sanon niin. Ei lapset sitäkään määräääää.
ap
 
No eihän pidä, mä teen mitä mua huvittaa ja lapsille läsnäoleminen ei kuulu niihin asioihin, paitsi kun minä sanon niin. Ei lapset sitäkään määräääää.
ap
Ahah.
No toivottavasti sun lasten pääasiallisena huoltajana on joku muu kuin sä? Mies/ex-mies, sijaisperhe?

Kieltäydyt äitiyden isoimmasta jutusta eli kohtaamisesta ja läsnäolosta, kun vellot menneessä, joten eiköhän se homma ole siinä.
Sun lapsesi ansaitsee tulla nähdyksi ja kohdatuksi.
 

Yhteistyössä