Luottotiedoton mies ja yhteinen elämä

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja vierailija
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

vierailija

Vieras
Olen seurustellut puolitoista vuotta mieheni kanssa, asumme yhdessä. Olen alusta asti tiennyt miehen luottotiedottomuudesta, mutta viime aikoina asia on alkanut ahdistaa minua. Mies on hölmöillyt nuorena ja ollut ajattelematon, siitä luottotiedot ovat menneet. Mieheni tekee kyllä kahta työtä ja saa velkansa maksettua puolentoista vuoden päästä. Hän on nykyään säntillinen raha-asioissa ja kaikki kulumme menevät puoliksi. Hän on muuten todella ihana ja huomaavainen mies ja haluaa vain parastani, ainut "miinus" on tämä luottotiedottomuus.

Nyt olen kuitenkin viime aikoina alkanut hätäilemään tulevaisuudesta. Meillä on samoja haaveita, kuten oma koti sekä perhe, mutta minua ahdistaa ajatus siitä, että hän voi alkaa säästää kunnolla omaan kotiin vasta velkojen maksamisen jälkeen! Hän saa kyllä mukavasti säästettyä (1000-1200€/kk), sillä tienaa melko hyvin. Samoin olen alkanut "hätäillä" lasten hankkimisen suhteen, en missään tapauksessa halua hankkia lapsia ennen kuin velat on maksettu, mutta täytän kohta 30v, joten aikaa ei enää sen suhteen paljoa ole. Olen aina ajatellut, että jos omia lapsia saan, niin en haluaisi hankkia lapsia vuokra-asuntoon, mutta niin kai tässä tapauksessa pitäisi menetellä.

Mitä teen? Unohdanko muuten ihanan miehen velkojen takia? Voiko lapsen hankkia vuokra-asuntoon ja ostaa vasta myöhemmin oman? Pääni räjähtää kohta kaikesta miettimisestä ja hätäilystä... Mietinkö turhaan?
 
Okei, eli sulla on siellä kirjoittamasi perusteella täydellinen mies. Paitsi ne luottotiedot.. eipä tossa ongelmaa oo kuin sun pään sisällä.
Ja kuulostaa hyvin paljon kolmenkympinkriisiltä, se menee ohi.

Ja lapset vuokra-asuntoon, kysyitkö tosissas :ROFLMAO: kaikki ei edes halua omaa asuntoa. Pitäiskö siinä vaiheessa jättää lapset tekemättä (n)
Miten se asumismuoto vaikuttaa lapsiin tai niiden hankintaan?
 
Jos oikeasti rakastat sitä miestä ja voisit kuvitella hänet lastesi isäksi ja puolisoksesi, se on tärkeintä. Talousasiat on toki tärkeitä, mutta niistä selviätte puhumalla. Voisitko ottaa asiat puheeksi miehesi kanssa. Jos teillä on molemmilla sama tahtotila, tehkää suunnitelma. Vuokra-asunnossa ei ole mitään pahaa. Ensimmäiset vuodet lapsi menee vaikka kaksiossa, hän ei tarvitse omaa huonetta. Itseasiassa tuttuni tekivät lapsen 25 neliön yksiöön ja hyvin pärjäsivät ensimmäiset vuodet. Iso asuntolaina ei tee onnelliseksi, yhdessäolo rakastamiesi ihmisten kanssa tekee, vaikka se olisi pienessä vuokra-asunnossa.
 
Ja lapset vuokra-asuntoon, kysyitkö tosissas :ROFLMAO: kaikki ei edes halua omaa asuntoa. Pitäiskö siinä vaiheessa jättää lapset tekemättä (n)
Miten se asumismuoto vaikuttaa lapsiin tai niiden hankintaan?

No nykyään varmaan 90% lapsiperheistä asuu omakotitalossa (yleensä uusi talo joka on tilattu talotehtaalta). Omakotitalon pihalta tapaa löytyä lisäksi kaksi autoa ja jättitramppa.

Kerrostaloissa asuu lähinnä lähinnä vain lapsettomia tai vanhuksia ja niiden joskus vuosikymmeniä sitten rakennetut mahdolliset leikkipaikat ruohottuvat käyttämättöminä.
 
Olen keskustelun aloittaja.

Kai tässä on meneillään jokin kolmenkympin kriisi. Olen itse ns. "normaalista" perheestä, hoitanut aina raha-asiani hyvin ja haaveillut pienen ikäni normaalista perhe-elämästä. Ajatus kliseisesti siitä, että ensin hankitaan oma talo, sitten lapset, sitten farmariauto ja koira, on urautunut päähäni todella syvälle. Ja tiedän, se kuulostaa todella typerältä. Eihän elämä mene niin, miten sen suunnittelee, eihän sitä edes tiedä voiko lapsia saada! Mutta sen vuoksi juuri tuo vuokra-asunnossa asuminen lasten kanssa tuntuu vieraalta ajatukselta, vaikka ei tietenkään mahdotonta ole, eikä varmaan tekisi minua/meitä "huonommiksi" ihmisiksi, jos pystyisimme ostamaan oman kodin vasta vähän myöhemmin. Todellakin rakastan miestäni ja voin kuvitella hänet lasteni isäksi, hän on luottotiedottomuudestaan paras mies mitä minulla on koskaan ollut!

Suunnittelen vaan aina asioita liikaa, kuvittelen ja haaveilen että asiat menisivät tietyllä tavalla, vaikka eihän se niin ole.

Ihanaa kuulla muilta, ettei tämä nyt ehkä mikään "vankila" ja "nyt on loppuelämä pilalla" - tilanne ole, vaikka miehen luottotiedot ovat menneet, ja luottotietojen vatvominen on nyt saanut minussa yliotteen. Luulen vahvasti, että nämä ajatukset liittyvät myös jotenkin kolmenkympin keiiseilyyni. Olen viime aikoina paljon miettinyt tulevaa ja suorastaan panikoinut siitä, osaamatta nauttia tästä hetkestä... :(
 
No nykyään varmaan 90% lapsiperheistä asuu omakotitalossa (yleensä uusi talo joka on tilattu talotehtaalta). Omakotitalon pihalta tapaa löytyä lisäksi kaksi autoa ja jättitramppa.

Kerrostaloissa asuu lähinnä lähinnä vain lapsettomia tai vanhuksia ja niiden joskus vuosikymmeniä sitten rakennetut mahdolliset leikkipaikat ruohottuvat käyttämättöminä.

Helsingistä katsoen tilanne näyttää erilaiselta :D Eivät kaikki halua omakotitaloa pihan ja talonhoitoineen.
 
Puolitoista vuotta vain?

Lapsi ei tartte 2 ekaan vuoteen paljoa tilaa. Jos sä tulisit raskaaksi nyt, niin 9 kk se ois sun mahassa, sit 1 vuosi menee ennenku se kävelee, ja sit se kerää vauhtia vaiheittain.

Vaunut, syöttötuoli ja pinnasänky vie tilaa, ja ei kannata asua hissittömän talon 3.kerroksessa. :coffee:

Mutta jos mies on puolisona hyvä ja olisi hyvä isä teidän lapsille, niin pullaa uuniin vaan.(y)
 
Tällä hetkellä mies ei siis voi vielä säästää asuntoon, sillä nyt velanmaksuun menee se 1000€/kk. Velanmaksun jälkeen, puokentoista vuoden päästä pystyisi laittamaan tuon verran säästöön kuukausittain omaa kotia varten.

Pelottaa hieman se, kuinka tiukkaa vauva-aikana olisi taloudellisesti... Miten te muut olette pärjänneet?
 
Ja tietysti, sen jälkeen kun velat on maksettu, säilyy luottotietomerkinnät rekisterissä vielä noin 1-2 vuotta. Eli vaikka puolentoista vuoden päästä velat on maksettu, on luottotiedot täysin puhtaat vasta noin 2,5-3,5 v päästä. Silloin todennäköisimmin saisimme (vasta) lainaa omaa kotia varten.
 
Ööh... missä ongelma jos kerran asiat on hoidossa ja järjestymään päin?

Ilman säästöjä et kuitenkaan pääse asuntokaupoille tänään.
Jos asuntokaupat viivästyy pari vuotta niin entäs sitten?
 
Tunnen muitakin somalimiehiä, joiden luottotiedot ovat menneet. Siksi arvelenkin, ettei se heidän kulttuurissaan oie mitenkään poikkeuksellista tai paheksuttavaa. Lisäksi somalimiehet haluavat siittää paljon lapsia, joten uskon että tulevaisuutenne on valoisa asian suhteen.

Ota kuitenkin huomioon, että poikalapset on ympärileikattava hyvin nuorina, mutta tytöt ommellaan kiinni vasta ennen murrosikää. Tätä varten kannattaa säästää pesämunaa.
 
Nimimerkille Eija tiedoksi:
Mies on kylläkin Iranin kurdi ja johtaa veljensä kanssa menestyvää ruokaravintolaa kantakaupungissa. Itse asiassa hieman hassulta tuntuu, että miehen veljellä on jo kaksi lasta vaikka hänen vaimonsa on vasta 19-vuotias. No toisaalta sen vanhana taitaa minkä nuorena oppii.
 
Tällä hetkellä mies ei siis voi vielä säästää asuntoon, sillä nyt velanmaksuun menee se 1000€/kk. Velanmaksun jälkeen, puokentoista vuoden päästä pystyisi laittamaan tuon verran säästöön kuukausittain omaa kotia varten.

Pelottaa hieman se, kuinka tiukkaa vauva-aikana olisi taloudellisesti... Miten te muut olette pärjänneet?
Hyvin on pärjätty. Omaa maksaa vähemmän kuin vuokraa.. Mutta vieläkään ei selvinnyt minkä verran SINÄ saat jemmaan per kk?
 

Yhteistyössä