V
vierailija
Vieras
Olen seurustellut puolitoista vuotta mieheni kanssa, asumme yhdessä. Olen alusta asti tiennyt miehen luottotiedottomuudesta, mutta viime aikoina asia on alkanut ahdistaa minua. Mies on hölmöillyt nuorena ja ollut ajattelematon, siitä luottotiedot ovat menneet. Mieheni tekee kyllä kahta työtä ja saa velkansa maksettua puolentoista vuoden päästä. Hän on nykyään säntillinen raha-asioissa ja kaikki kulumme menevät puoliksi. Hän on muuten todella ihana ja huomaavainen mies ja haluaa vain parastani, ainut "miinus" on tämä luottotiedottomuus.
Nyt olen kuitenkin viime aikoina alkanut hätäilemään tulevaisuudesta. Meillä on samoja haaveita, kuten oma koti sekä perhe, mutta minua ahdistaa ajatus siitä, että hän voi alkaa säästää kunnolla omaan kotiin vasta velkojen maksamisen jälkeen! Hän saa kyllä mukavasti säästettyä (1000-1200€/kk), sillä tienaa melko hyvin. Samoin olen alkanut "hätäillä" lasten hankkimisen suhteen, en missään tapauksessa halua hankkia lapsia ennen kuin velat on maksettu, mutta täytän kohta 30v, joten aikaa ei enää sen suhteen paljoa ole. Olen aina ajatellut, että jos omia lapsia saan, niin en haluaisi hankkia lapsia vuokra-asuntoon, mutta niin kai tässä tapauksessa pitäisi menetellä.
Mitä teen? Unohdanko muuten ihanan miehen velkojen takia? Voiko lapsen hankkia vuokra-asuntoon ja ostaa vasta myöhemmin oman? Pääni räjähtää kohta kaikesta miettimisestä ja hätäilystä... Mietinkö turhaan?
Nyt olen kuitenkin viime aikoina alkanut hätäilemään tulevaisuudesta. Meillä on samoja haaveita, kuten oma koti sekä perhe, mutta minua ahdistaa ajatus siitä, että hän voi alkaa säästää kunnolla omaan kotiin vasta velkojen maksamisen jälkeen! Hän saa kyllä mukavasti säästettyä (1000-1200€/kk), sillä tienaa melko hyvin. Samoin olen alkanut "hätäillä" lasten hankkimisen suhteen, en missään tapauksessa halua hankkia lapsia ennen kuin velat on maksettu, mutta täytän kohta 30v, joten aikaa ei enää sen suhteen paljoa ole. Olen aina ajatellut, että jos omia lapsia saan, niin en haluaisi hankkia lapsia vuokra-asuntoon, mutta niin kai tässä tapauksessa pitäisi menetellä.
Mitä teen? Unohdanko muuten ihanan miehen velkojen takia? Voiko lapsen hankkia vuokra-asuntoon ja ostaa vasta myöhemmin oman? Pääni räjähtää kohta kaikesta miettimisestä ja hätäilystä... Mietinkö turhaan?