V
vierailija
Vieras
Mitä tällaisen kanssa voi tehdä? Ihan kuin minulla olisi yhden lapsen sijasta ainakin kolme, koska mies on ihan tonttu.
Aina on avaimet / lompakko / puhelin hukassa tai unohtuneena jonnekin (miten ne voi unohtaa joka ikinen päivä jonnekin?). Kotiin on kahdet vara-avaimet piilotettuna, koska sitä ensimmäistä vara-avainta ei koskaan palauteta heti piiloon takaisin.
Töihin lähtö aamuisin on aivan uskomaton prosessi. Päästään autolle, palataan hakemaan unohtunut kännykkä. Päästään autoon sisälle, palataan hakemaan unohtuneet eväät. Päästään ensimmäiseen risteykseen ja palataan hakemaan unohtunut salkku.
Jos on sovittu lähtö kotoa klo 9 aamulla niin mies voi vielä 9:10 haahuilla verkkareissa pitkin taloa kun minä odotan lapsen kanssa autossa kun pitäisi olla jo menossa.
Jos käyn sanomassa, että ruoka on nyt pöydässä (kuten hyvän vaimon tehtäviin kuuluu), niin mies voi tunnin kuluttua tulla keittiöön ja kysyä että niin oliko täällä jotain ruokaa? Oletteko te jo syöneet?
Jokaikinen tavara jää juuri siihen mihin kädestä sattuu tippumaan. En vieläkään ymmärrä sitä polkua, miten avainnippu löytää tiensä keittiön tiskipöydälle likaisten
astioiden joukkoon.
Ja sitten mun pitäisi tietää missä mikäkin asia on.
Ei se aina tällaista ole ollut. Joskus vielä jaksoin muistuttaa, huolehtia, lykätä ovenraosta salkun ja eväät käteen, hoputtaa tuntia etukäteen että menisi sinne suihkuun ettei tule sitten kiire. Nyt en enää jaksa.
Onko tuollainen yleinen hajamielisyys enää normaalia? Minun pitää muistaa ja organisoida aivan kaikki, esim. lapsen kuljettamiset harrastuksiin, hammaslääkäriajat jne. Mies ei mitenkään kykene huolehtimaan niistä. Pahinta, ettei häntä näytä haittaavan hajamielisyytensä yhtään.
Aina on avaimet / lompakko / puhelin hukassa tai unohtuneena jonnekin (miten ne voi unohtaa joka ikinen päivä jonnekin?). Kotiin on kahdet vara-avaimet piilotettuna, koska sitä ensimmäistä vara-avainta ei koskaan palauteta heti piiloon takaisin.
Töihin lähtö aamuisin on aivan uskomaton prosessi. Päästään autolle, palataan hakemaan unohtunut kännykkä. Päästään autoon sisälle, palataan hakemaan unohtuneet eväät. Päästään ensimmäiseen risteykseen ja palataan hakemaan unohtunut salkku.
Jos on sovittu lähtö kotoa klo 9 aamulla niin mies voi vielä 9:10 haahuilla verkkareissa pitkin taloa kun minä odotan lapsen kanssa autossa kun pitäisi olla jo menossa.
Jos käyn sanomassa, että ruoka on nyt pöydässä (kuten hyvän vaimon tehtäviin kuuluu), niin mies voi tunnin kuluttua tulla keittiöön ja kysyä että niin oliko täällä jotain ruokaa? Oletteko te jo syöneet?
Jokaikinen tavara jää juuri siihen mihin kädestä sattuu tippumaan. En vieläkään ymmärrä sitä polkua, miten avainnippu löytää tiensä keittiön tiskipöydälle likaisten
astioiden joukkoon.
Ja sitten mun pitäisi tietää missä mikäkin asia on.
Ei se aina tällaista ole ollut. Joskus vielä jaksoin muistuttaa, huolehtia, lykätä ovenraosta salkun ja eväät käteen, hoputtaa tuntia etukäteen että menisi sinne suihkuun ettei tule sitten kiire. Nyt en enää jaksa.
Onko tuollainen yleinen hajamielisyys enää normaalia? Minun pitää muistaa ja organisoida aivan kaikki, esim. lapsen kuljettamiset harrastuksiin, hammaslääkäriajat jne. Mies ei mitenkään kykene huolehtimaan niistä. Pahinta, ettei häntä näytä haittaavan hajamielisyytensä yhtään.
". Partakarvat jää ajelun jälkeen lavuaariin ja ympäri kylppäriä, likaiset astiat pöydälle vaikka tiskikoneessa olisi tilaa ja auton avaimet taskuun kun hän lähtee muualle ja itse tarvitsen autoa. Että ottaa päähän Ja kun huomautan asioista, lupaa hän skarpata ja tekeekin niin ehkä viikon verran, mutta lopulta ajautuu takaisin vanhoille tavoille.
