Millä eroon lapsen omaehtoisuudesta ja rajojen kokeilusta?

[Mistä apua?]

Meillä on 5 v lapsi joka on aina ollut hyvin itsepäinen ja mitä ilmeisemmin tarvinnut tiukemmat rajat kuin keskivertolapsi. Muita lapsia ei ole nin hankalaa arvioida. Kotona on selkeät säännöt ja seuraukset eli homma toimii vaikka sitten niin, että kannan rimpuilevat lapsen paikasta x paikkaan y jos ei suostu pitämään kädestä kiinni tai perutaan ulkoilu jos lapsi lähtee sukkasillaan ulos heti kun tulee puhetta ulkoilusta eikä kehoituksesta huolimatta odota, että saadaan ulkovaatteet päälle jne. Kotona on mielestäni sujunut viimeaikoina hyvin eli lapsi kuuntelee ohjeita ja pääsääntöisesti toimii niiden mukaan. Toki etenkin väsyneenä on kiukuttelua mutta se on mielestäni ”normaalin” rajoissa.

Päiväkodissa ei suju vieläkään vaikka lapsi on ollut siellä kohta jo 3 vuotta. Ei pue kovin usein itse vaan häslää kaikkea muuta, juoksee ja hyppii sisällä päättömästi, karkailee ryhmätiloista pois ja menee piiloon, ulkona kiipeilee aidan yli jne Kaikkea mitä aikuiset sanovat pitää kuulemma kokeilla tarvitseeko totella ja uhmaa sääntöjä jatkuvasti. Päiväkodissa puhuu kuin pikku lapsi jos puhuu (paljoa ei siellä uskalla puhua) vaikka kotona puhuu tutuille ja tuntemattomille reippaasti ja selkeästi.

Olemme käyttäneet lapsen toimintaterapeutin, psykologin ja puheterapeutin arvioinnissa. Kaikkien mukaan lapsi on taidoiltaan kutakuinkin ikätasolla muutamia kohtia oli rajan alareunassa ja jossain taas vähän keskivertoa taitavampi ja pääasiassa siinä keskitasolla. Omaehtoisuus tuli näissäkin kaikissa arvioinneissa esille mutta ei kuulemma häiritsevästi. Kaikki kuvailivat lapsen reippaasti tekevän tehtäviä, olevan puhelias ja ottavan hyvin kontakia eli vuorovaikutus ongelmia ei arvioinneissa tullut esille.

Myös kiertävä erityislastentarhanopettaja on käynyt seuraamassa lasta kolme eri jaksoa päiväkodilla ja näissä arvioinneissa tuli esille erityisesti se omaehtoisuus ja rajojen kokeilu. Mutta emme ole mistään saaneet vinkkejä miten tuosta omaehtoisuudesta ja rajojen kokeilusta pääsisi eroon? Puheterapeutti oli viimeisen joka on lapsen arvioinut mutta hän sanoi lapsen puheen kehityksen olevan täysin ikötasolla eikä mitään varsinaista palautejeskustelua edes ollut.

Mistä ihmeestä haemme apua seuraavaksi? Lapsi ei pärjää päiväkodissa mutta tuntuu, että kaikki apu keinot on jo käytetty tyhjin tuloksin. Ensi vuonna lapsen pitäisi aloittaa eskarissa joten olisi kiva saada tätä asiaa ratkottua ennen eskarien alkua kun siellä olettaakseni odotetaan, että lapsi edes pukisi itse ja pysyisi sovitulla alueella ilman kiinni pitämistä.

 

[vierailija]

Päiväkodintädeillä on usein aika rajatut valtuudet kurinpitoon nykyään. Eli voi olla, että ne eivät yksinkertaisesti saa käyttää lapseen sellaisia "painostuskeinoja" joita lapsi uskoisi. Esim. lapsen fyysinen rajoittaminen voi olla kielletty ja ulkoilun tai muun tekemisen peruminen ei todennäköisesti muutenkaan onnistu jos/kun ei ole ketään joka jäisi vahtimaan yhtä lasta.

 

[Mistä apua?]

Juu tiedän varsin hyvin tiedän ettei heillä ole resursseja olla vain yhden lapsen vahtina joten siksi kaipaisin apua tai tietoa mistä sitä apua voisi saada, että siellä päiväkodissa alkaisi sujua. Ei ole kivaa kun saa koko työpäivän miettiä, että mikäköhän katastrofi päiväkodilla on meneillään ja saada niskaansa kamalaa valitusryöppyä heti kun astuu portista sisälle.

On kerta kaikkiaan niin epäonnistunut olo vanhempana, että jo mietin olisiko parempi koittaa saada lapsi sijaisperheeseen tai vastaavaan missä osaisivat asettaa lapselle rajat niin, että lapsi niitä noudattaisivat päiväkodissakin. Lapsi käy uimakoulussa ja siellä näyttää ja kuulemma sujuu hyvin ja lapsi kuuntelee ja noudattaa ohjeita. Mutta se on lapselle niin mieluisa, että ei oikein voi verrata päiväkotiin.

 

[vierailija]

Juu tiedän varsin hyvin tiedän ettei heillä ole resursseja olla vain yhden lapsen vahtina joten siksi kaipaisin apua tai tietoa mistä sitä apua voisi saada, että siellä päiväkodissa alkaisi sujua. Ei ole kivaa kun saa koko työpäivän miettiä, että mikäköhän katastrofi päiväkodilla on meneillään ja saada niskaansa kamalaa valitusryöppyä heti kun astuu portista sisälle.

On kerta kaikkiaan niin epäonnistunut olo vanhempana, että jo mietin olisiko parempi koittaa saada lapsi sijaisperheeseen tai vastaavaan missä osaisivat asettaa lapselle rajat niin, että lapsi niitä noudattaisivat päiväkodissakin. Lapsi käy uimakoulussa ja siellä näyttää ja kuulemma sujuu hyvin ja lapsi kuuntelee ja noudattaa ohjeita. Mutta se on lapselle niin mieluisa, että ei oikein voi verrata päiväkotiin.

Ei kai tuota kannata ottaa noin raskaasti? Useimmissa päiväkotiryhmissä on tuon tyyppisesti käyttäytyviä lapsia, monesti useampikin.

 

[Mistä apua?]

Vierailija: Eikö tuo nyt ole ihan perusasia, että lapsi osaa käyttäytyä edes suurinpiirtein asiallisesti? Aika pahasti on meillä kasvatus mennyt pieleen kun käytös on tuota luokkaa paikassa jossa nimenomaan pitäisi osata olla kun ei joka lapselle ole sitä omaa aikuista.

Tosin noilta eri terapeuteilta olemme saaneet viestiä, että olemme toimineet lapsen kanssa täysin oikein eli on sopivat rajat, rutiinit ja toimintamallit mutta kun se ei vain tunnu riittävän.

 

[vierailija]

Vierailija: Eikö tuo nyt ole ihan perusasia, että lapsi osaa käyttäytyä edes suurinpiirtein asiallisesti? Aika pahasti on meillä kasvatus mennyt pieleen kun käytös on tuota luokkaa paikassa jossa nimenomaan pitäisi osata olla kun ei joka lapselle ole sitä omaa aikuista.

Tosin noilta eri terapeuteilta olemme saaneet viestiä, että olemme toimineet lapsen kanssa täysin oikein eli on sopivat rajat, rutiinit ja toimintamallit mutta kun se ei vain tunnu riittävän.

On se perusasia, mutta ei se koko maailma silti ole eikä mitään mistä kannattaisi ainakaan jatkuvaa häpeää tuntea.

Asiaa voi ajatella niinkin, että hoidossa lapsi on sen henkilökunnan vastuulla ja toisaalta henkilökunta tekee siellä vaan työtään. Plus se voi tosiaan olla myös siten, että henkilökunta sinällään keksisi keinot miten lapsen saisi kuriin mutta johtoportaasta tulevat määräykset estävät niiden keinojen käytön.

 

[r0s]

Entäs jos ei olekaan kyse siitä että lapsi haluaisi uhmata tai koetella sääntöjä vaan siitä että päiväkodissa on tylsää ja koska lapsi pitkästyy, kokeilee just sitä mitä mieleen juolahtaa?

 

[vierailija]

Mutta emme ole mistään saaneet vinkkejä miten tuosta omaehtoisuudesta ja rajojen kokeilusta pääsisi eroon?

Perinteinen keino tuohon on, että jos kuulee lapsen tehneen pahojaan hoidossa niin sitten rankaisee lasta niistä jutuista myös kotona (=tuplarangaistus). Tietysti se vaatii sen että lapsi kykenee muistamaan ne hoitopäivän aikaiset jutut vielä kotiin päästyään.

 

[vierailija]

Kokeile antaa lapsellesi rautaa, B-, C- ja D-vitamiinia sekä monivitamiinia. Itse arvelen, että suurin osa suomalaisten tereveys- ja käytösongelmista lapsesta vanhukseen johtuu vitamiinien ja hivenaineiden puutteesta. Rauta ja B-vitamiinit auttavat keskittymään. Arvo Ylppö suositteli lapsille 50 ja aikuisille 100 mirkogrammaa D-viramiinia vuorokaudessa.

 

[Villevallaton]

Josko vain kertoisit napakasti lapselle, että tuollainen peli ei vetele. Kyllä 5 vuotias jo ymmärtää puhetta ja muistaa puhutut asiat. Tarvittaessa muistuta asiasta vaikka joka aamu matkalla päiväkodille.

Ihme uusavuttomuutta kun ensimmäisenä raahataan lasta terapeutilta toiselle ja kun heillä ei olekaan mikään hokkuspokkus keinoja ollaan täysin pulassa.

 

[vierailija]

Josko vain kertoisit napakasti lapselle, että tuollainen peli ei vetele. Kyllä 5 vuotias jo ymmärtää puhetta ja muistaa puhutut asiat. Tarvittaessa muistuta asiasta vaikka joka aamu matkalla päiväkodille.

Ihme uusavuttomuutta kun ensimmäisenä raahataan lasta terapeutilta toiselle ja kun heillä ei olekaan mikään hokkuspokkus keinoja ollaan täysin pulassa.

Eiköhän nyt jokainen normaali vanhempi osaa kertoa lapselleen napakasti, että tuollainen käytös ei ole toivottavaa.

Pointti onkin siinä, että varsinkin koska lasten ymmärryskyky, empatiakyky ja muu henkisen puolen kehitys ei ole aikuisten tasolla, niin se pelkkä puhe tepsii paljon heikommin kuin aikuisilla. Siksi usein tarvitaan lapsen pakottamista, kurituksella uhkailemista, lahjomista ja muuta jotta lapsi saadaan tottelemaan.

 

[vierailija]

Mitäpä jos kokeilisit suoraan päiväkodin vaihtamista. Jospa ongelma onkin suoraan siellä kun kerran hommat kotona sujuu..

 

[vierailija]

Mitäpä jos kokeilisit suoraan päiväkodin vaihtamista. Jospa ongelma onkin suoraan siellä kun kerran hommat kotona sujuu..

Tai sitten (yksityiselle) perhepäivähoitajalle? Niillä on pienen lapsiryhmänsä kanssa aikaa paneutua mm. siihen kurinpitoon.

 

[vierailijakk]

Kokeile antaa lapsellesi rautaa, B-, C- ja D-vitamiinia sekä monivitamiinia. Itse arvelen, että suurin osa suomalaisten tereveys- ja käytösongelmista lapsesta vanhukseen johtuu vitamiinien ja hivenaineiden puutteesta. Rauta ja B-vitamiinit auttavat keskittymään. Arvo Ylppö suositteli lapsille 50 ja aikuisille 100 mirkogrammaa D-viramiinia vuorokaudessa.

Idiootti.

 

[vierailija]

Joustamattomuus antaa joustamattoman mallin, ehdottomuus lisää uhmaa, yksin jääminen ruokkii reaktiota keräävää käytöstä. Päiväkodissa on tietysti päiväkodin säännöt, ja niitä pitää noudattaa, mutta jutullaanko, perustellaanko, kuullaanko? Onko lapsella mahdollisuus vaikuttaa (aikuisen asettamissa raameissa), eihän lapsella ole liikaa vastuuta?

Usein käytöshäiriöisten lasten vanhemmille tarjotaan sitä kuria ratkaisuksi kaikkeen, vaikka useimmiten oikea lääke on kuuntelu. Lapsi haluaa miellyttää aikuisia, hyväksytyksi tulemisen tarve on ohkeönoiti meihin todella syvälle, häiriökäytös on oire. Mistä?

 

[vierailija]

Idiootti.

https://yle.fi/aihe/artikkeli/1998/09/14/laaketieteen-musta-historia-osa-ii-kasikirjoitus

 

[vierailija]

Meillä oli huomautus "päiväkodin ja neuvolan yhteistyö-lapussa", että lapsi on joskus haastava siirtymätilanteissa. Kotona tällaista ongelmaa ei ole.

Juttelin neuvolalääkärin kanssa aiheesta ja hän totesi suoraan, ettemme voi mitenkään auttaa tilanteisiin päiväkodissa - vanhemmat eivät ole päiväkodissa, hoitajat ovat. Jälkeenpäin kotona tilanteesta puhuminen ei ole kovin tehokasta, vaan päiväkodin tätien pitäisi pystyä tilanne hoitamaan.

Tarvittaessa voi pyytää neuvolasta psykologia katsomaan miten lapsen päivä etenee siellä ja hän voi antaa päikyn ihmisille ohjeita ja neuvoja miten tilanteista selvittäisiin.

Minä ehkä miettisin myös päiväkodin vaihtoa sinun tapauksessasi.

 

[vierailija]

lapsi on joskus haastava siirtymätilanteissa

Tuo lause pätee ainakin 60-70 prosenttiin päivähoidossa olevista lapsista.

 

[vierailija]

Kannattaa etsiä tietoa adhd:sta. Neuvolapsykologiin tai perheneuvolaan yhteys. Päiväkodinvaihto tuskin auttaa.

 

[Echo]

Perinteinen keino tuohon on, että jos kuulee lapsen tehneen pahojaan hoidossa niin sitten rankaisee lasta niistä jutuista myös kotona (=tuplarangaistus). Tietysti se vaatii sen että lapsi kykenee muistamaan ne hoitopäivän aikaiset jutut vielä kotiin päästyään.

Rangaistus pitää tuonikäiselle tulla heti. 1 päivä on liian pitkä aika päiväkodin vilinässä muistella kaikkea.

 

[Echo]

Lapsi haluaa miellyttää aikuisia, hyväksytyksi tulemisen tarve on ohkeönoiti meihin todella syvälle, häiriökäytös on oire. Mistä?

Pienellä lapsella joustamattomuus tuo turvaa. Tietty jotain tilannetajua pitää käyttää, mutta se että säännöt ovat selkeät ja niistä pidetään kiinni, on turvallista.

Sanoit että häiriökäytös on oire. En tiedä onko se sen kummempi oire lapsen kohtaamisen puutteesta: jos muut lapset perheeessä ovat ok, niin sanoisin että sillä yhdellä häiriölapsella on vaan villimpi geenicombo, neurologinen juttu, synnynnäinen temperamentti on voimakas jne.

Tietysti tarvitaan paljon keskustelua ja tukemista. Mutta monista perussäännöistä ei vaan saa joustaa - ja vanhemmat ei voi parhaallakaan kasvatuksella lapsen perusluonteelle mitään.
Joidenkin lasten kanssa saa aina vääntää joka asiasta enemmän kuin toisten, ja se vaatii vanhemmilta pitkiä piuhoja.

 

[vierailija]

mun poikani on jo koululainen mutta päiväkoti oli jatkuvaa kitinää, totelemattomuutte jne, ihan kuin ap:n tilanteessa.

jos on mahdollista vaihtaa päiväkotia niin kannattaa kokeilla sitä vaihtoehtoa. Joillakin hoitajilla ja opettajilla vaan on paremmat taidot käsitellä tilanteita kuin toisilla ja jos sattuu päiväkoti jossa ne tadot ei ole riittävät niin ei se terapeuteilla ramppaamalla korjaannu.

 

[vierailija]

Mahtaisko saada liian vähän huomiota päiväkodissa? Meillä tyttö taantui käytökseltään kun siirtyi perhepäivähoidosta päiväkotiin ( vajaa 3 v, hoitajan lopettamisen vuoksi). Perhepäivähoitajalla oli pienin ja puki aina reippaasti itse ( myös päiväkodissa varahoidossa ollessaan), mutta päiväkodissa oli pienten puollella vanhimmasta päästä ja halusi, että hänetkin puetaan samoin kuten pienemmätkin.

Poika taasen on nyt 4,5 v ja kova uhma on kestänyt 1,5 v. Se on kotona pahempi kotona kuin hoidossa. Päiväkodissa huomaa hyvin kuinka tottelee joitakin aikuisia paljon paremmin kuin toisia. Toinen saa puhumalla maasta ylös ja eteenpäin, kun toinen taas joutuu kantamaan. Nyt onneksi näkyy jotain helpotusta kevääseen verrattuna.

Voisiko poika reagoida päiväkodin meteliin? Onko päiväkodissa saatavilla kuulosuojaimia. Voisi rauhoittaa tilannetta, kun ylimääräiset aistiärsykkeet poistuvat. Tsemppiä!