V
vierailija
Vieras
Eli kysymys kuuluu:
Mitä mieltä olette sellaisesta äidistä, joka kasvattaa omia lapsiaan ajattelemaan, että heissä ei ole koskaan mitään vikaa. Äiti ajattelee, että heillä on kova kuri ja lapset eivät sen takia ikinä tekisi mitään tyhmää eivätkä kohtelisi muita lapsia väärin?
Olen nyt katsonut vierestä tilannetta, jossa tällainen äiti syyttää kaikesta aina muita lapsia. Hänen lapsensa on kasvatettu siihen, että kaikesta pitää aina kertoa aikuiselle, ja sitten soitetaan raivostuneena vanhemmille ja lähetellään huutomerkkien sävyttämiä haukkumisviestejä toisten lapsista.
Äiti valitsee tarkkaan lapsensa kaverit, ja kohtelee niitä lapsia välinpitämättömästi, jotka eivät hänen mielestään sovella oman lapsen kavereiksi.
Vanhempainillan jälkeen hän jää luokkaan puhumaan lapsestaan, koska haluaa kuulla kuinka hieno lapsi hänellä on ja kuinka hienosti lapsi osaa käyttäytyä.
Äiti on ihmisenä muutenkin tosi raskas, hän riitaantuu helposti ja on todella stressaantunut. Minunkin lapseni sanoi kerran, että tädin pitäisi vähän rentoutua kun ei koskaan hymyile.
Oma lapseni ei ole täydellinen, silti hänellä on rajat. Hän todellakin toimii joskus tyhmästi ja saa siitä rangaistuksen. Ja en puolustele häntä jos on oikeasti tehnyt väärin.
Mitä mieltä, tekeekö äiti lapselle karhunpalveluksen? Asiallisia mielipiteitä, kiitos.
Mitä mieltä olette sellaisesta äidistä, joka kasvattaa omia lapsiaan ajattelemaan, että heissä ei ole koskaan mitään vikaa. Äiti ajattelee, että heillä on kova kuri ja lapset eivät sen takia ikinä tekisi mitään tyhmää eivätkä kohtelisi muita lapsia väärin?
Olen nyt katsonut vierestä tilannetta, jossa tällainen äiti syyttää kaikesta aina muita lapsia. Hänen lapsensa on kasvatettu siihen, että kaikesta pitää aina kertoa aikuiselle, ja sitten soitetaan raivostuneena vanhemmille ja lähetellään huutomerkkien sävyttämiä haukkumisviestejä toisten lapsista.
Äiti valitsee tarkkaan lapsensa kaverit, ja kohtelee niitä lapsia välinpitämättömästi, jotka eivät hänen mielestään sovella oman lapsen kavereiksi.
Vanhempainillan jälkeen hän jää luokkaan puhumaan lapsestaan, koska haluaa kuulla kuinka hieno lapsi hänellä on ja kuinka hienosti lapsi osaa käyttäytyä.
Äiti on ihmisenä muutenkin tosi raskas, hän riitaantuu helposti ja on todella stressaantunut. Minunkin lapseni sanoi kerran, että tädin pitäisi vähän rentoutua kun ei koskaan hymyile.
Oma lapseni ei ole täydellinen, silti hänellä on rajat. Hän todellakin toimii joskus tyhmästi ja saa siitä rangaistuksen. Ja en puolustele häntä jos on oikeasti tehnyt väärin.
Mitä mieltä, tekeekö äiti lapselle karhunpalveluksen? Asiallisia mielipiteitä, kiitos.