V
vierailija
Vieras
”Maahanmuuttajien makea elämä voi jatkua, kunnes paikallisilta ihmisiltä loppuu kärsivällisyys tai viranomaisilta loppuvat rahat” – Venäjän media teki Suomen korkeimman oikeuden päätöksestä monipolvisia päätelmiä
Ylivoimaisesti eniten huomiota Venäjän mediassa on viime aikoina saanut osakseen Suomen korkeimman oikeuden päätös, jonka mukaan seksi 10-vuotiaan lapsen kanssa ei ole raiskaus, kirjoittaa Jarmo Mäkelä.
Ulkomaat | Kolumni
Jarmo Mäkelä
Julkaistu: 14.5. 10:40
Suomea toukokuun alussa Venäjän mediassa käsitellyt uutisointi osoitti, että jokin on muuttunut. Vähälle julkiselle huomiolle jääneiden pienten uutisten sijaan huomio keskittyi muutamaan tärkeämpään aiheeseen, joita käsiteltiin perusteellisesti.
Ylivoimaisesti eniten huomiota sai osakseen Suomen korkeimman oikeuden päätös, jonka mukaan seksi 10-vuotiaan lapsen kanssa ei ole raiskaus.
Aiheen käsittely oli kouluesimerkki siitä, kuinka informaatiovaikuttaminen tapahtuu tehokkaimmin tosiasioiden avulla – kunhan ne vain tarjoillaan tarkoituksenmukaisessa viitekehyksessä.
Korkeimman oikeuden tuomareiden mieleen ei varmaan edes juolahtanut, että heidän päätöksensä myötä miljoonat venäläiset saatiin vakuutettua siitä, että puhe suomalaisen lastensuojelulainsäädännön oikeudenmukaisuudesta ja puolueettomuudesta on silkkaa valhetta.
MAINOS (TEKSTI JATKUU ALLA)
MAINOS PÄÄTTYY
Kun televisio- ja radioasemat olivat ensin repostelleet uutista näyttävästi päiväkausia, suosittu verkkosivusto svpressa.ru veti aiheesta johtopäätökset 7. toukokuuta.
Se muistutti ensin lukijoitaan “kaikista niistä häpeällisistä tapauksista”, joissa venäläisistä perheistä oli otettu lapset huostaan, koska “vanhemmat olivat muka lyöneet heitä”.
Sitten tuli lunta tupaan: “Mutta kun oli kyse todellisesta väkivallasta pientä tyttöä kohtaan, niin siitä vain! Lemmekästä itämaan poikaa uhkasi ensin ankara tuomio törkeästä raiskauksesta, mutta oikeus noudatti tarkasti lain kirjainta ja totesi, että ei ollut näyttöä siitä, että sukupuoliyhteys olisi tehty väkivaltaa käyttäen”.
Eikä siinä kaikki. Kirjoituksessa muistutettiin, kuinka Suomeen vuonna 2015 tuli 32 000 maahanmuuttajaa, joista nyttemmin 20 000 pakolaista aiotaan karkottaa. Tämä ei kirjoituksen mukaan Suomen tilannetta helpota, koska “kielteisestä turvapaikkapäätöksestä voi valittaa vaikka kuinka monta kertaa”.
Artikkelin loppuhuipennus oli sykähdyttävä: “Sillä välin maahanmuuttajilla on kissanpäivät: ei ole puutetta mistään, ruoka ja asuminen ovat ilmaisia, saa hyvät tuet, ja naisia ja jopa alaikäisiä tyttöjä riittää joka askeleelle. Makea elämä voi jatkua niin kauan, kunnes joko paikallisilta ihmisiltä loppuu kärsivällisyys tai viranomaisilta loppuvat rahat”.
Näin Venäjän media tarjosi valmiin paketin kaikille suomalaisille rasistisille valeuutisalustoille samalla, kun Stalinin henkiset perilliset houkuttelivat niin sanottua maahanmuuttokriittistä äärioikeistoamme yhteiseen aatteelliseen kotiin.
TOINEN ISO Suomea koskenut uutisaihe oli ”venäjänvastainen sotaharjoitus” Arrow 18, jonka ”USA pakotti suomalaiset järjestämään”. Eturivin asiantuntijat pohtivat, miksi ”Suomi toistuvasti pitää sotaharjoituksia Nato-maiden kanssa”.
Poliittisen ja sotilaallisen tutkimuslaitoksen varajohtaja Aleksand Hramtshihin totesi syyksi sen, että ”poliitikot ja tavalliset ihmisen pelkäävät tosissaan Venäjää”.
Tämä on hänestä tietenkin aiheetonta, sillä ”todellisuudessa Venäjä ei millään tavalla uhkaa Suomen turvallisuutta tai alueellista koskemattomuutta”.
Pelon lietsontaan syyllisiksi hän osoittaa ”maan virallisen historiankirjoituksen” sekä ”Venäjän vastaisen hysterian lietsonnan, jota harjoittavat sekä paikalliset että eurooppalaiset poliitikot ja tiedotusvälineet”.
Sen verran kirjoittaja antaa Suomelle tunnustusta, että Suomen taisteluvalmius on korkea, koska ”mahdollisessa uhkatilanteessa Suomi ei voi laskea Naton ehdottoman tuen varaan, vaan sen on pystyttävä itse puolustamaan itseään”.
Hramtshinin ihmettelee, miksi ”Suomen sotaharjoituksissa vihollista esittää yleensä aina Venäjän armeija”. Siitä, että Venäjä on sijoittanut Suomen itärajan tuntumaan, Sallan korkeudelle Alakurttiin pelkästään Suomea varten jatkuvassa valmiudessa olevan, monituhatpäisen, motorisoidun sotajoukon, venäläinen asiantuntija ei tunnu tietävän mitään.
KOLMAS Suomea koskeva kestoaihe Venäjän mediassa oli perustulokokeilun lopettaminen. Se sai Moskovan talouskoulun vararehtorin Maksim Bujevin julkaisemaan laatulehti Vedomostissa 7.5. loistavan pohdinnan otsikolla: ”Voiko Venäjä muuttua Suomeksi jo huomenna”.
Monipolvisen ja tarkkanäköisen päättelynsä lopuksi Bujev vastaa kysymykseen kielteisesti. Tosin hän myöntää, että Suomi on ”hyvä yhteiskunta” ja Venäjä on ”huono”, mutta muutosta ei voi tehdä noin vain, sillä: ”Me olemme tottuneet elämään huonossa järjestelmässä ja oppineet ottamaan siitä hyödyn irti”
Kirjoittaja on eläkkeellä oleva ulkomaantoimittaja, joka on työskennellyt Moskovassa, Washingtonissa ja Brysselissä.
Ylivoimaisesti eniten huomiota Venäjän mediassa on viime aikoina saanut osakseen Suomen korkeimman oikeuden päätös, jonka mukaan seksi 10-vuotiaan lapsen kanssa ei ole raiskaus, kirjoittaa Jarmo Mäkelä.
Ulkomaat | Kolumni
Jarmo Mäkelä
Julkaistu: 14.5. 10:40
Suomea toukokuun alussa Venäjän mediassa käsitellyt uutisointi osoitti, että jokin on muuttunut. Vähälle julkiselle huomiolle jääneiden pienten uutisten sijaan huomio keskittyi muutamaan tärkeämpään aiheeseen, joita käsiteltiin perusteellisesti.
Ylivoimaisesti eniten huomiota sai osakseen Suomen korkeimman oikeuden päätös, jonka mukaan seksi 10-vuotiaan lapsen kanssa ei ole raiskaus.
Aiheen käsittely oli kouluesimerkki siitä, kuinka informaatiovaikuttaminen tapahtuu tehokkaimmin tosiasioiden avulla – kunhan ne vain tarjoillaan tarkoituksenmukaisessa viitekehyksessä.
Korkeimman oikeuden tuomareiden mieleen ei varmaan edes juolahtanut, että heidän päätöksensä myötä miljoonat venäläiset saatiin vakuutettua siitä, että puhe suomalaisen lastensuojelulainsäädännön oikeudenmukaisuudesta ja puolueettomuudesta on silkkaa valhetta.
MAINOS (TEKSTI JATKUU ALLA)
MAINOS PÄÄTTYY
Kun televisio- ja radioasemat olivat ensin repostelleet uutista näyttävästi päiväkausia, suosittu verkkosivusto svpressa.ru veti aiheesta johtopäätökset 7. toukokuuta.
Se muistutti ensin lukijoitaan “kaikista niistä häpeällisistä tapauksista”, joissa venäläisistä perheistä oli otettu lapset huostaan, koska “vanhemmat olivat muka lyöneet heitä”.
Sitten tuli lunta tupaan: “Mutta kun oli kyse todellisesta väkivallasta pientä tyttöä kohtaan, niin siitä vain! Lemmekästä itämaan poikaa uhkasi ensin ankara tuomio törkeästä raiskauksesta, mutta oikeus noudatti tarkasti lain kirjainta ja totesi, että ei ollut näyttöä siitä, että sukupuoliyhteys olisi tehty väkivaltaa käyttäen”.
Eikä siinä kaikki. Kirjoituksessa muistutettiin, kuinka Suomeen vuonna 2015 tuli 32 000 maahanmuuttajaa, joista nyttemmin 20 000 pakolaista aiotaan karkottaa. Tämä ei kirjoituksen mukaan Suomen tilannetta helpota, koska “kielteisestä turvapaikkapäätöksestä voi valittaa vaikka kuinka monta kertaa”.
Artikkelin loppuhuipennus oli sykähdyttävä: “Sillä välin maahanmuuttajilla on kissanpäivät: ei ole puutetta mistään, ruoka ja asuminen ovat ilmaisia, saa hyvät tuet, ja naisia ja jopa alaikäisiä tyttöjä riittää joka askeleelle. Makea elämä voi jatkua niin kauan, kunnes joko paikallisilta ihmisiltä loppuu kärsivällisyys tai viranomaisilta loppuvat rahat”.
Näin Venäjän media tarjosi valmiin paketin kaikille suomalaisille rasistisille valeuutisalustoille samalla, kun Stalinin henkiset perilliset houkuttelivat niin sanottua maahanmuuttokriittistä äärioikeistoamme yhteiseen aatteelliseen kotiin.
TOINEN ISO Suomea koskenut uutisaihe oli ”venäjänvastainen sotaharjoitus” Arrow 18, jonka ”USA pakotti suomalaiset järjestämään”. Eturivin asiantuntijat pohtivat, miksi ”Suomi toistuvasti pitää sotaharjoituksia Nato-maiden kanssa”.
Poliittisen ja sotilaallisen tutkimuslaitoksen varajohtaja Aleksand Hramtshihin totesi syyksi sen, että ”poliitikot ja tavalliset ihmisen pelkäävät tosissaan Venäjää”.
Tämä on hänestä tietenkin aiheetonta, sillä ”todellisuudessa Venäjä ei millään tavalla uhkaa Suomen turvallisuutta tai alueellista koskemattomuutta”.
Pelon lietsontaan syyllisiksi hän osoittaa ”maan virallisen historiankirjoituksen” sekä ”Venäjän vastaisen hysterian lietsonnan, jota harjoittavat sekä paikalliset että eurooppalaiset poliitikot ja tiedotusvälineet”.
Sen verran kirjoittaja antaa Suomelle tunnustusta, että Suomen taisteluvalmius on korkea, koska ”mahdollisessa uhkatilanteessa Suomi ei voi laskea Naton ehdottoman tuen varaan, vaan sen on pystyttävä itse puolustamaan itseään”.
Hramtshinin ihmettelee, miksi ”Suomen sotaharjoituksissa vihollista esittää yleensä aina Venäjän armeija”. Siitä, että Venäjä on sijoittanut Suomen itärajan tuntumaan, Sallan korkeudelle Alakurttiin pelkästään Suomea varten jatkuvassa valmiudessa olevan, monituhatpäisen, motorisoidun sotajoukon, venäläinen asiantuntija ei tunnu tietävän mitään.
KOLMAS Suomea koskeva kestoaihe Venäjän mediassa oli perustulokokeilun lopettaminen. Se sai Moskovan talouskoulun vararehtorin Maksim Bujevin julkaisemaan laatulehti Vedomostissa 7.5. loistavan pohdinnan otsikolla: ”Voiko Venäjä muuttua Suomeksi jo huomenna”.
Monipolvisen ja tarkkanäköisen päättelynsä lopuksi Bujev vastaa kysymykseen kielteisesti. Tosin hän myöntää, että Suomi on ”hyvä yhteiskunta” ja Venäjä on ”huono”, mutta muutosta ei voi tehdä noin vain, sillä: ”Me olemme tottuneet elämään huonossa järjestelmässä ja oppineet ottamaan siitä hyödyn irti”
Kirjoittaja on eläkkeellä oleva ulkomaantoimittaja, joka on työskennellyt Moskovassa, Washingtonissa ja Brysselissä.
