V
vierailija
Vieras
Olemme etäsuhteessa oleva 27 v. psriskunta välimatkaa 200 km. Mies kysyi minua kysyi tyttöystäväkseen muutama kuukausi sitten.
Ei olla nähty nyt viiteen ja puoleen viikkoon, kun ei ole pystytty.
Minulla on ollut jo pitkään sellainen tunne kuin hänen tunteensa minua kohtaan olisivat jotenkin laimistuneet tai hän ei ikävöisi minua enää niin paljoa. Alkuun hän saattoi kertoa kuinka minun tuoksu oli jäänyt hänen paitaansa ja kuinka hänelle tuli kauhea ikävä ja muutenkin laittoi viestiin, että on kova ikävä. Nykyään juuri ei.
Kysyin asiaa häneltä. Sanoin että minulla on kauhea ikävä joka pv mutta tuntuu että tunne on yksipuolinen.
Hän kirjoitti minulle näin:
Voi sua. On mullakin ikävä. Kyllä mä susta tykkään. On se kuitenkin oikeestaan aika raskasta kun oot kaukana. Millähän mä piristäisin sua. Oon ainakin pahoillani, että olen kiireinen, mutta yritän parhaani. Parisuhde on mulle aika uus juttu, mut en haluais sua menettää. Oot tärkee ja voin puhuu sulle mistä vaan.
Kirjoitin takaisin:
Kiva kuulla.
Ymmärrän. Täytyyhän sitä töissä käydä. En haluais, että sulla olis raskasta.
Ei se sun syy mitenkään ole. Mähän se kirjotinkin sulle alunperin. (Eli minä siis vastasin hänen ilmotukseensa netissä)
Ai et haluais. En mäkään sua haluais menettää. Alkaa itkettää pelkästään nyt.
Hän vastasi:
Niin täytyy käydä. Jos on luvannut mennä niin on mentävä. Kiitos huolenpidosta.
Eihän se kenenkään syy ole. Sitäpaitsi mä en kadu päivääkään. Sun kanssa oon ollu onnellisempi kuin koskaan.
En haluais. Oot tärkee. Mä tekisin sun vuoksi mitä tahansa ja haluun että sä olisit onnellinen. Ansaitset sen.
Ethän itke. Tahtoisin kuivata sun kyyneleet.
Eli yhteenvetona tarkottaako hänen kirjotuksensa ettei jaksa olla minun kanssa kun välimatkaa on? Menin jotenkin lukkoon ja jäin miettimään asiaa illalla. Taustatietona mainittakoon että kyseessä siis mies jolla on hyvin vähän parisuhdekokemusta.
Ei olla nähty nyt viiteen ja puoleen viikkoon, kun ei ole pystytty.
Minulla on ollut jo pitkään sellainen tunne kuin hänen tunteensa minua kohtaan olisivat jotenkin laimistuneet tai hän ei ikävöisi minua enää niin paljoa. Alkuun hän saattoi kertoa kuinka minun tuoksu oli jäänyt hänen paitaansa ja kuinka hänelle tuli kauhea ikävä ja muutenkin laittoi viestiin, että on kova ikävä. Nykyään juuri ei.
Kysyin asiaa häneltä. Sanoin että minulla on kauhea ikävä joka pv mutta tuntuu että tunne on yksipuolinen.
Hän kirjoitti minulle näin:
Voi sua. On mullakin ikävä. Kyllä mä susta tykkään. On se kuitenkin oikeestaan aika raskasta kun oot kaukana. Millähän mä piristäisin sua. Oon ainakin pahoillani, että olen kiireinen, mutta yritän parhaani. Parisuhde on mulle aika uus juttu, mut en haluais sua menettää. Oot tärkee ja voin puhuu sulle mistä vaan.
Kirjoitin takaisin:
Kiva kuulla.
Ymmärrän. Täytyyhän sitä töissä käydä. En haluais, että sulla olis raskasta.
Ei se sun syy mitenkään ole. Mähän se kirjotinkin sulle alunperin. (Eli minä siis vastasin hänen ilmotukseensa netissä)
Ai et haluais. En mäkään sua haluais menettää. Alkaa itkettää pelkästään nyt.
Hän vastasi:
Niin täytyy käydä. Jos on luvannut mennä niin on mentävä. Kiitos huolenpidosta.
Eihän se kenenkään syy ole. Sitäpaitsi mä en kadu päivääkään. Sun kanssa oon ollu onnellisempi kuin koskaan.
En haluais. Oot tärkee. Mä tekisin sun vuoksi mitä tahansa ja haluun että sä olisit onnellinen. Ansaitset sen.
Ethän itke. Tahtoisin kuivata sun kyyneleet.
Eli yhteenvetona tarkottaako hänen kirjotuksensa ettei jaksa olla minun kanssa kun välimatkaa on? Menin jotenkin lukkoon ja jäin miettimään asiaa illalla. Taustatietona mainittakoon että kyseessä siis mies jolla on hyvin vähän parisuhdekokemusta.
Toivottavasti mies ymmärtää häipyä tuollaisesta suhteesta aivan helvetin äkkiä.
