A
antisocial social club
Vieras
Ihminen on todellakin käsittämätön otus ja mitä vanhemmaksi tulen sitä vähemmän pidän ihmisistä. Tuntuu ettei ole mitään pitämisen arvoista. Ainut hetki milloin pidän ihmisistä on silloin kun osaavat olla riittävän kaukana ja hiljaa. Minut on kasvatettu peruskohteliaaksi, ja näin ollen minun on kauhean vaikea sanoa ihmisille jotka tulevat minulle juttelemaan, että hei, voisitko nyt painua vittuun siitä höpöttämästä. Mutta kun näitä vaan riittää. Vanha naapurin rouva bongasi mut lähikaupan jonossa ja heti tämä alkoi kertomaan elämäntarinaansa ja puimaan parisuhde ongelmiaan minulle. No kuule ei vois vittu vähempää kiinnostaa. Tai pizzeriassa jonkun entisen luokkakaverin kummin kaiman mutsin sisko tulee höpöttämään jostain helvetin 25 vuotta vanhasta asiasta. Kiinnostaako, no ei tod kiinnosta. Ja näitähän riittää. Pitäskö painattaa paita jossa toivotan kaikki helvettiin vai olisiko joku paikka maan päällä missä sais olla ihan rauhassa? Vituttaa ihmisten tyyli tulla vaan avautumaan. Toisivat edes ensin kukkia ja liukkaria. Sitten olisi helpompi pyllistää ja olla kuuntelevinaan, mutta ei saatana. Tämä voi tosin johtua siitä, etten ole itse kauhean puheliasta sorttia, mikä muiden kanssa ihmisten päässä kääntyy niin, että olen loistava kuuntelija. " Ihana puhua sun kanssas, kun sä oot noin hyvä kuuntelija, johtuuko se susta siitä, että oot kouluttautunut ihmisläheiselle alalle vai siitä, että sä oot isosta perheestä, jossa on vaan pitänyt ottaa kaikki muutkin huomioon vai mistä aattelet et se johtuu." No kuule en saatana tiedä. Johtuisko se siitä, että ihmiset on niin vitun itsekeskeisiä mulkkuja, et ne vaan tulee avautumaan, eivätkä vaivaudu kysymään mitä mulle kuuluu, saatikaan että kyseisen kysymyksen jälkeen pystyisivät pitämään leipäläpensä vartin verran kiinni ja kuuntelemaan kun vastaan kysymykseen. Sitten on vielä nää ikuiset mankujat. Olisi kiva lähteä sun kanssa kahville, terdelle, mutku sä et koskaan lähde. No niin. Kiitos. Mutta kun ei kiitos. Luulisi ihmisten tajuavan jos en pidä kehenkään yhteyttä, että ei kiinnosta. Mutta ei mene perille. Tiedän olevani introvertti ja olen sen tuonut julki, mutta ei se silti mene näiden luupäiden kaaliin. Ja kun ei mene, niin mulla alkaa jo ihmisviha kyteä sisällä. Onko niin vaikea tajuta, ettei kaikkien ihmisten elämä pyöri toisten ihmisten ympärillä. Ei kiinnosta mitä sun puoliso on tehnyt tai jättänyt tekemättä, ei kiinnosta pääsitkö opiskelemaan vai et, ei kiinnosta mummojen sukujuhla jutut, ei saatana kiinnosta. Jatkossa te käsittämättömät kälättäjät ja avautujat elikkäs tuttavat, tutut, naapurit, kaverit, ystävät ystävänystävät,entiset ja nykyiset työkaverit ja muut vastaavat, ennen kuin avaatte naamanne ja alatte pölöttää, miettikää vähän että kiinnostaako nää jutut tota ihmistä, sillä vaikka se on hiljaa, se ei tarkoita että kiinnostaa. Kun jotkut meistä vaan saatana viihtyy yksin ja hiljaa. Eikä se ole mikään sanaton kutsuhuuto, että tule ja kaada elämäsi taakat minun niskaani.
ja ostoksia unohtuu kun tyyppi häiritsee.
