V
vierailija
Vieras
Kohta kuusivuotias koettelee hermoja täällä joka päivä, ja lähes joka tunti. Vaatteet ei kelpaa, ruoka ei kelpaa, on tylsää jne jne. Hän reagoi epämiellyttäviin asioihin suuttumalla ja huutamalla, ennenkuin kerkeän edes sanoa asian loppuun ja selittää miksi pitää tehdä jotain. Huutaa ja juoksee karkuun eikä suostu kuuntelemaan. Mököttää jossain kaupan lattialla kun ei saakaan pikkukärryjä joita ei alunperinkään luvattu. Nirsoilee kaikessa, vaatteissa, leluissa ruoissa eikä osaa olla kiitollinen mistään. Eilen hyvänä pitämänsä housut ei kelpaakaan missään nimessä tänään koska kiristää tai on liian löysät. Tarjottava ruoka ei kelpaa vaikka kelpasi vielä viikko sitten. Jos saa uuden lelun vaikka lahjaksi niin jos ei ole just sellanen kuin haluaa niin ei kelpaa. Kaikkeen pitää sanoa ei, ja mikään ei auta tuohon vastaanväittämiseen. Ei palkinnot, ei tavaroiden poisottaminen, ei jäähyt tai padikiellot eikä houkuttelut, ei kuulemma haittaa häntä. Mulla menee hermo ja multa loppuu keinot ja työkalut ton lapsen kanssa. Sanotaan että lapsi hakee huomiota ja pitäisi viettää aikaa sen kanssa sen takia mutta ei huvita. En halua tehdä mitään kivaa ton kanssa kun tuntuu etten halua palkita sitä mistään kun käyttäytyy vain huonosti. Ja vaikka välillä käyttäytyisi hyvin niin silti, mua ei kiinnosta antaa mitään kivaa tolle valittajalle ja kitisijälle. Huudan pää punaisena kun yritän saada asiaani perille. Haluaisin nauttia vikoista lomaviikoista mutta se on niin helvetin vaikeaa kun toi vaan kiukuttelee kaikesta. Mä en jaksa tätä. Pieni vapaa lapsista ei auta, kun kotona odottaa tää sama show, päivästä toiseen.
