Hämmentynyt miehen käytöksestä, help!

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja vierailija
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

vierailija

Vieras
Hei. Haluaisin nyt kysyä teiltä neuvoja ja purkaa vähän mieltä kun en saa nukutuksikaan. Mies kuorsaa tuossa vieressä ja mulla on käsittämättömän surullinen, hämmentynyt, sekava ja epämääräinen olo. Ollaan siis seurusteltu vasta 7kk...mulla takana 12-vuoden parisuhde jonka jälkeen olin totaaliyksin 4 vuotta lasten kanssa, joita siis siunaantu 2 eksäni kanssa. Nykyinen mieheni on aivan upea, tunnen valtavaa fyysistä vetoa häneen, hän on ihana lapsille ja hellä ja rakastava luonne. Aivan erilainen kuin minä, hyvin rauhallinen ja tyyni, minä oon tällanen villipentu.

Minä olen myös miehen eka pidempi suhde...yhdenyön juttuja hällä alla runsaasti, pidempää serustelua 1,5-vuotta joskus kymmenen vuotta sitten. Ongelmaksi on nyt tullut se, että minä koen että ajatuksemme ja halumme toisen kanssa olemisesta eivät kohtaa millään tasolla. Eka pari kk nähtiin joka päivä, edes nopeesti. Seksiä oli aina kun oltiin yö yhdessä, noin 2krt vko ja kun kesälomat lapsilla alkoi ja olivat viikko-viikko systeemillä isällään, niin vähintään seksiä oli 4krt vko..välillä aamulla ja vielä illallakin. Me oltiin suurimmaks osaks mun luona, koska iso talo, hällä kerrostalokaksio. Halailua, pussailua, sohvalla sylikkäin oloa, kainalossa oloa, kiihkeitä suuteluhetkiä jne. Nyt pikkuhiljaa kaikki on muuttunu parin kk:den aikana.

Ollaan aina miehellä, ei koskaan mun luona, paitsi mun lapsiviikoilla käy meillä muutaman tunnin moikkaamassa mua ja lapsia, muuten tekee omiaan. Illat hän viettää tv:n ääressä, on tehny sitä kuulema aina ja on tapa. Ei nää ei kuule mitään kun netflix pyörii. Aina löytyy uutta katottavaa. Tuun tänne, mies antaa pusun ja kattoo tv:tä aivan kaiken muun ajan!! Siis ihan kokoajan. Jos sanon jotain tai yritän jutella, hän ei kuule tai vastaa lyhyesti jotain ja sanoo, että on vaikee keskittyä kun puhun. Saatan mennä keittiöön lukee lehtee tai sänkyyn makoilee, ei vaikutusta. Oon sanonu et on aika hallitseva se tv, mut ei vaikutusta. Välillä hipaisee tukkaa, koskettaa lantiota ohi kävellessä, pussaa otsaan. Seksiä on 1krt viikko, vaikka oltais koko viikko samassa sängyssä. Minä teen aina aloitteen. Hiplaan, hellin, silittelen, hakeudun sängyssä kainaloon...ei vaikutusta, hän antaa pusun, kääntää kyljen ja nukahtaa. On äärimmäisen turhauttavaa kun olen itse koko päivän miettinyt että tänään sit varmaan...käyny suihkussa, valinnu kivat alusvaatteet, laittanu tuoksuvaa ihoöljyä...ihan kaikkea mahdollista. Mut ei. Itkettää.

Sunnuntaina soitin miehelle, että yritän tulla illalla käymään, että saatais olla kaksin. Ei oltu nähty yli viikkoon kuin se 2h päivässä meillä pelaten samalla lasten kans jotain Unoa yms. Näin kauhean vaivan saada isompi lapsi kaverilleen koko illaks ja pienemmälle hoitaja kotiin. No mikä mua odotti. Mies joka istui koko 2h mun vierailun ajan sohvalla ja katsoi frendejä!! Siis miljoonatta kertaa jostain netflixistä!! Mä yritin pari kertaa pussailla ihan kunnolla ja saada vähän vinkattua et pliis mä olen tässä ni ei! Samalla kun suutelen häntä ja yritän hivuttautua kainaloon niin hän töllöttää silmät selällään edelleen tv:tä ja huulensivulla vastaa suukkoihin. Tänään on aika väsy päivä, mut huomenna sit taas jaksaa oli se mitä sain sit vastaukseks. Kaks tuntia me sit katottiin telkkaria ja oltiin hiljaa. Sit olikin aika mennä kotiin iltapuuhiin lasten kans.

Tänään maanantaina eli tuosta seuraavana päivänä lapset lähti isälleen. Oltiin sovittu et tuun tähän miehen luo yöks. Eka kysymys ku tulin oli aletaanko kattoo sitä Tsernobily sarjaa. Sitä me sit katottiin kolme tuntia sohvalla vierekkäin istuen ku tatit. Välillä mies hipas käsivartta. Minä tungin kerran kainaloon, mut miehellä puutu käsi joten siirryin omaan sohvapäätyyni takas. Sarjan jälkeen käytettiin koira ja yhtäkkiä halasin miestä ulkona spontaanisti, hän halas takasin ja yritti sit jatkaa matkaa, minä rutistin edelleen ni hän irrottaa ittensä ja kysyy mikäs toi nyt oli? No vittu ihan vaikka ois voitu tässä kesäiltana vähän halata!! Sit sisälle hammaspesut ja sänkyyn. Miehen suusta "Noniin yks pikkupusu ja sit nukkumaan, kyllä taas väsyttää!" Vips, selkä kohti mua ja kuorsaus alko. Ja hän oli nukkunut 1,5h alkuiltaunet tänään!!! Mitä vit!? Mitä mun pitäis ajatella? Tehdä toimia? On niin surullinen, epätoivoinen olo. Onko mussa joku vika, mitä tää on? Kysyis ees mitä mulle kuuluu!
Mä sanon hälle joka päivä oot ihana, hän vastaa niin sääki. Mä sanon joka päivä et tykkään tai rakastan, hän vastaa niin määki. Mut ei ikinä ekana. Mä olisin edelleen se nainen joka haluis istua hänen sylissä sohvalla, suudella villisti, köllöttää kainalossa, jutella ja nauttia toisen seurasta. Me ollaan tosi erilaiset. Mä super ekstrovertti, hän super introvertti, mut silti tää sattuu ihan helkkaristi eikä oo musta selitettävissä sillä. Nii ja sitä seksiä oli viimeks melki 2 viikkoo sit. Mut siis joo..miestä väsyttää..
 
  • Surullinen
Reactions: Elena777
Kerrot miehelle. Hänellä ei ole aavistustakaan sun ajatuksista.

Juttele positiiviseen sävyyn millaista elämää ja parisuhdetta mies parhaimmillaan unelmoi? Kuuluuko siihen telkkari vai huippukivat tekemiset yhdessä?

Tää voi vaatia nyt ennen kaikkea sulta aikamoisen päivittäisen aktivoitumisen, mutta parhaimmillaan se kannattaa!
Nyt on se vaihe kun te määrittelette suhteenne säännöt, ei kannata vaieta ja alkaa mykkäkoulua asioista.......
 
Ei vaa ois testissä tullut positiivista tulosta. Millaista työtä mies tekee? Onko muita stressinaiheuttajia? Joskus miehiä ei stressin takia kiinnosta, hyvä et kuitenkin läheisyyttä on.
 
Onko mahdollista ottaa seuraavalla kerralla kaukosäädin käteen ja sammuttaa televisio, ilman hänen lupaansa, ja aloittaa kertomaan hänelle tuo mitä kirjoitit tuntemuksista tänne?
Tuli sun puolesta pahamieli, epäreiluahan tommonen sua kohtaan on.

Sekin tuli mieleen, että voiko hänellä olla jonkinlainen riippuvuus televisioon?
 
Kuherrusaika on mennyt. Sinä et ole enää kiinnostava. Mies haluaa jo muualle kun ei ole tottunut olemaan pitkässä suhteessa. Aikaisemmat naiset on tajunneet lähteä.
 
Hei ja kiitos vastauksista. Ap tässä. Oon miettiny tätä kaikkea koko yön ja nyt kun uusi päivä valkeni tuntuu taas et ylireagoin. Silti mietin sitä miten paljon yöllä itketti ja miten solvasin itseäni kun en kelpaa. Mies on omien sanojensa mukaan epäonnistunut jotenkin kaikissa suhteissaan lopulta. Hän on sanonut, että ei ymmärrä miksi, mutta puolen vuoden jälkeen naisten kiinnostus häneen vain loppuu. Mun kiinnostus ei ole loppunut, mutta pitemmän päälle tämä eläminen "näkymättömänä" parisuhteessa satuttaa varmasti. Mulla ei ole mitenkään montaa kokemusta suhteiden aluista, koska pitkä suhde alla, mut kyllä mä muistan, että eksien kanssa on höpötelty, kutiteltu, maattu kietoutuneina toisiimme sängyllä..hiljaakin, naurettu ja oltu yhdessä ja ihan siks kun se on niin ihanaa kun niin tykkää toisesta. Siinä haluaa olla ikuisuuden ja muu maailma unohtuu. Nyt mulla onkin mies, joka on hyvin erilainen. Emme koskaan tee mitään tuollaista. Katsomme tv:tä. Hän on sanonut, että parasta on kun saa yhdessä istua vaan rauhassa telkkarin ääressä. Siitä hän tykkää. No, mä en. Varsinkin kun ei saa ees puhua mitään. Tai jos puhuu, saa mulkoilua takas, katseella, että mitäpä häiritset.

Mietin jos tänään oisin ihan vaan itekseni kotona. Hän tulee alkuillasta töistä ja varmaan soittaa, että tuunko hänen luo. Mietin eka, että katson tän illan vielä, että meneekö taas vain niin, että istutaan hiljaa ja katotaan tv:tä, kysymättä mitään toiselta, koskematta toiseen, ingnooramalla toinen täysin..ja jos menee niin nukkumaan mennessä voisin vaan sanoa että ajattelin mennä kotiin yöks. En enää siinä vaiheessa halua jäädä sinne nukkumaan taas yksin, kun välimatka toiseen on kilometrin mittainen vaikka ollaan samassa sängyssä. Hän ei viimeyönä kertaakaan, ei kertaakaan tullut niin lähelle, että ihot ois koskenu. Kaipaan niin että saisin nukahtaa hänen kainaloon, käpertyneenä käsivarsien suojaan.

Pelkään, että jos otan asian puheeksi, hän muuttaa itseään minun tahdosta, ei omasta tahdosta. En halua olla ihmisen kanssa, joka on lähelläni ja minusta kiinnostunut, koska minä haluan niin. Haluan olla hänen kanssaan, siksi että hänkin haluaa olla lähelläni, nauraa, hupsuilla, kysellä kuulumisia, koskettaa...

Ja juu, luulen että miehellä on jonkinlainen tv-addiktio. Ei pysty olemaan missään sisätiloissa ilman että tv on päällä. Jos kävelee tv:n ohi hakemaan sukkiaan olkkarista, hän pysähtyy, saattaa kymmenen minuuttia seisoa ja tuijottaa ihan vaikka tv shoppia ja unohtaa sukkien haun. Jää vaan siihen töröttämään katse nauliutuneena tvhen. No, jos elämä on ollut 10-vuotta pelkkää yksinoloa ainoana seuralaisena tv, niin ehkä siitä on vaikee irrottaa...
 
No, kuherrus on ohi ja mies näyttää oikean luonteensa.
Tuota se tulee olemaan seuraavat 50 vuotta, ota tai jätä.

Todennäköisesti miestä ei ole kasvatettu sosiaalisuuteen ja vastavuoroisuuteen eikä innostettu eri tekemisiin arjessa, yhdessä?
Oman perheen tekemiset on ollu telkkarin kattomista?
 
Ja hei millaista teidän muiden pariskuntien yhdessäolo on? Mitä teette? Miten kosketatte? Seksi? Jutteletteko? Huomioitteko toista? Suhteen pituus? Jne.
Ap
No meinasin tulla kommentoimaan juuri että onpa kummaa touhua ja en itse pystyisi olemaan tuollaisessa suhteessa...

Mä olen ollut 10v yhdessä mieheni kanssa ja kyllä edelleen päivittäin kosketellaan,halaillaan,pussaillaan tai jos katsotaan tv:tä niin istutaan yleensä lähekkäin, joskus melkein sylikkäin tai ainakin hipsutetaan, hipaistaan, välillä toisiamme. tai hierotaan toistemme hartioita tai jalkoja siinä samalla. Mies saattaa ohimennen taputtaa/puristaa kevyesti takapuolta. minäkin kosketan välillä ohimennen miestäni. seksiä on vaihtelevasti, välillä enemmän ja välillä vähemmän...
 
Hän on sanonut, että ei ymmärrä miksi, mutta puolen vuoden jälkeen naisten kiinnostus häneen vain loppuu

sano miehelle että syy taitaa olla siinä kun sinä et osoita tarpeeksi mielenkiintoa naista kohtaan niin sitten se ei enää jaksa ja häipyy..
 
Ja hei millaista teidän muiden pariskuntien yhdessäolo on? Mitä teette? Miten kosketatte? Seksi? Jutteletteko? Huomioitteko toista? Suhteen pituus? Jne.
Ap
Kohta 20 vuotta yhdessäoloa, suukotellaan ja halitaan päivittäin, mies kehuu ja puhuu liikaakin jne. Seksiä olisi enemmänkin jos mä jaksaisin illalla mitään harrastaa, eli mua ei seksi kiinnosta mut sekstaan miehen mieliksi.
 
Hei ja kiitos vastauksista. Ap tässä. Oon miettiny tätä kaikkea koko yön ja nyt kun uusi päivä valkeni tuntuu taas et ylireagoin. Silti mietin sitä miten paljon yöllä itketti ja miten solvasin itseäni kun en kelpaa. Mies on omien sanojensa mukaan epäonnistunut jotenkin kaikissa suhteissaan lopulta. Hän on sanonut, että ei ymmärrä miksi, mutta puolen vuoden jälkeen naisten kiinnostus häneen vain loppuu. Mun kiinnostus ei ole loppunut, mutta pitemmän päälle tämä eläminen "näkymättömänä" parisuhteessa satuttaa varmasti. Mulla ei ole mitenkään montaa kokemusta suhteiden aluista, koska pitkä suhde alla, mut kyllä mä muistan, että eksien kanssa on höpötelty, kutiteltu, maattu kietoutuneina toisiimme sängyllä..hiljaakin, naurettu ja oltu yhdessä ja ihan siks kun se on niin ihanaa kun niin tykkää toisesta. Siinä haluaa olla ikuisuuden ja muu maailma unohtuu. Nyt mulla onkin mies, joka on hyvin erilainen. Emme koskaan tee mitään tuollaista. Katsomme tv:tä. Hän on sanonut, että parasta on kun saa yhdessä istua vaan rauhassa telkkarin ääressä. Siitä hän tykkää. No, mä en. Varsinkin kun ei saa ees puhua mitään. Tai jos puhuu, saa mulkoilua takas, katseella, että mitäpä häiritset.

Mietin jos tänään oisin ihan vaan itekseni kotona. Hän tulee alkuillasta töistä ja varmaan soittaa, että tuunko hänen luo. Mietin eka, että katson tän illan vielä, että meneekö taas vain niin, että istutaan hiljaa ja katotaan tv:tä, kysymättä mitään toiselta, koskematta toiseen, ingnooramalla toinen täysin..ja jos menee niin nukkumaan mennessä voisin vaan sanoa että ajattelin mennä kotiin yöks. En enää siinä vaiheessa halua jäädä sinne nukkumaan taas yksin, kun välimatka toiseen on kilometrin mittainen vaikka ollaan samassa sängyssä. Hän ei viimeyönä kertaakaan, ei kertaakaan tullut niin lähelle, että ihot ois koskenu. Kaipaan niin että saisin nukahtaa hänen kainaloon, käpertyneenä käsivarsien suojaan.

Pelkään, että jos otan asian puheeksi, hän muuttaa itseään minun tahdosta, ei omasta tahdosta. En halua olla ihmisen kanssa, joka on lähelläni ja minusta kiinnostunut, koska minä haluan niin. Haluan olla hänen kanssaan, siksi että hänkin haluaa olla lähelläni, nauraa, hupsuilla, kysellä kuulumisia, koskettaa...

Ja juu, luulen että miehellä on jonkinlainen tv-addiktio. Ei pysty olemaan missään sisätiloissa ilman että tv on päällä. Jos kävelee tv:n ohi hakemaan sukkiaan olkkarista, hän pysähtyy, saattaa kymmenen minuuttia seisoa ja tuijottaa ihan vaikka tv shoppia ja unohtaa sukkien haun. Jää vaan siihen töröttämään katse nauliutuneena tvhen. No, jos elämä on ollut 10-vuotta pelkkää yksinoloa ainoana seuralaisena tv, niin ehkä siitä on vaikee irrottaa...
Miehenä juoksisin kovaa ja kauas pois...
 

Yhteistyössä