me ollaan ku sisko ja veli..

[Vieras]

Mua lohduttaa se, että tuttavaperheissä joissa myös pieniä lapsia, on ihan sama juttu. Oon vaan ajatellu että elämä on. Kuulemma menee ohi kun lapset kasvaa ja elämä helpottaa. Ei se vaihtamalla parane ja irtosuhteissa rikkoo vaan itseäänkin. Yritä löytää jotain omia muita juttuja joista tykkäät, ystäviä samassa tilanteessa ym. ja jätä katsomatta sitä parisuhdetta niin suurennuslasilla. Loppupeleissä se mies on kuitenkin se sama, johon rakastui. Aika vaan koittelee (sanovat että myötä- ja vastoinkäymisissä).;-)

Siis näinhän se on, ei se vaihtamalla parane, vika vain muuttuu uuteen kohtaan.

 

[onni löytyy arjesta]

koittakaa piristää sitä parisuhdetta pienillä kivoilla jutuilla, esim aamiainen sänkyyn, pieniä kivoja lahjoja joista toinen yllättyy ja ilahtuu, ihan niinkuin miehiäkin kehoitetaan ostamaan vaimolle kukkia, voi nainen ostaa miehelleen pieniä romanttisia ylläreitä...
joskus riittää ihan vaan vaikka aamiaseksi paistettu sydämmen muotoinen sämpylä tai kiva pieni lappunen hesärin päälle laitettuna.. joku josta toinen ilahtuu, tuntee olonsa välitetyksi... ja sitä kautta suhde saa uutta kipinää, pieniä hellyyden osoituksia pitkin päivää... vaikka kiva tekstari kun toinen on töissä... ja sitten tosissaan vaikka kun lapset on nukkumassa, niin yhteinen vaahtokylpy tai jotain.. keskustelu yhteyden saaminen voi olla vaikeaa, mutta yleensä kun pienillä asioilla sen toiselle näyttää niin puhe yhteys alkaa kuin itsestään... koittakaa saada vapaa-aikaa, vaikka yhteinen loma, tehkää jotain mitä teitte suhteenne alkuvaiheessa
tsemppiä kaikille asian kanssa painiville

Pieniä juttuja olen kottanut tehdä, mut siihen väsyy, kun se on vaan niin yksipuolista. Asiasta on kyllä keskusteltu, mutta ei..

 

[onni löytyy arjesta]

Miten te viititte vaahdota jos on muuten hyvä suhde? Olette tietenkin nuoria, seksi ei minun ikäiselleni ole se tärkein asia. Vaikka pienimmäiseni on 2-vuotias, varmaankin vanhimmaiseni (28) on ikäisenne. Ajatukset muuttuvat ja elämä on!!

Tässä ei nyt siis ollutkaan seksistä kyse, se on vaan yksi osa, tosin tärkeä meille. Niin ja vaikka olenkin 40v, seksi on edelleen ja tulee olemaan elämässäni tärkeä osa, toki siihen mahtuu paljon muutakin.

 

[Wide]

Jokainen ihminen haluaa olla onnellinen ja kaikilla on siihen oikeus
Kahdenkeskinen aika olisi aika kova ja jos vahteja ei ole niin illalla sitten kun lapset on mennyt nukkumaan avaatte vaikka viinipullon jos se auttaisi miestäsi myöskin avautumaan..

 

[onni löytyy arjesta]

sori, että vieläkin jauhan. Tuntuu vaan et tää tilanne tulee aika-ajoin toistumaan ja aina se olen minä, joka vyyhtiä alkaa purkaa. Kun aina ei jaksaisi olla se aloittava osapuoli ja mietinkin muuttuuko mikään koskaan pysyvästi vai onko tämä pysyvää taistelua aina määräajoin ??
Joskus soisi miehenkin kantavan sen kortensa kekoon yhteisen hyvä vuoksi, vaikka hän kyllä ihan kiitettävästi kaikkeen osallistuukin..
Kun koitan jutella, vastaus en mä tiä ja en mä jaksa, on yleinen..

 

[onni löytyy arjesta]

No joo, hyvältä näyttää, etenkin miehen ratkaisu tähän kaikkeen Mulla oikeesti hermo loppu ja sitten tulee tiuskittua lapsillekin..
Jostain ehkä pienestäkin aamupäivällä mulla vaan keitti yli ja sain itkukohtauksen. Siinä samassa sanoin miehelle et haluan olla rakastettu ja haluttu, joka edes joskus kuulisi olevan jollekin tärkeä, nyt kun olen ilmaa vain. Sanoin suoraan et tuntuu etten enää jaksa, olen yrittänyt monesti puhua ja nyt heitän pallon miehelle.
Tultiin kotiin, lapset söi, mies luki sohvalla lehden ja sanoi menevänsä nukkumaan Ei halausta, ei yhtään mitään.. Pian herätän sen, en jaksa yksin taas tätä lasten leikkiä. Nytkin leikkivät tässä ihan konteissa, vaikka meillä on tilaa muuallakin..
Olin aiemmin niin iloinen kun molemmat olemme pari päivää vapaalla ja lapset terveitä pitkän sairastelun jälkeen ja sitten oma mieliala on ihan pakkasella

 

[samma här]

:'( Periaatteessa ihan toimiva suhde, ei riidellä. Pussataan ja halataan päivittäin, sanon rakastavani ja mies vastaa "niin mäkin sua". Tai sit kysyn "tiäx mitä" ja hän vastaa "mä rakastan sua" (hölmö tapa, jostain alkanut..)
Kaikki vaan tuntuu niin rutiininomaiselta, seksiä ei ole ollut noin 1,5kk. Muksut valvottaa nyt kun kipeinä ja mies nukkuu sohvalla, on kuulemma aina ollut vaikea nukkuu toisen vieressä elikä nukkuu varmaan hamaaseen tappiin asti siellä sohvalla.
Koitin illalla keskustella ja vastaus kysymykseen, mitä pitäisi tehdä "en mä tiä" ja toljottaa telkkaria.
Siis hyvä mies ja isä on, rakastan häntä, mutta mä haluaisin saada tuntea olevani rakastettu, haluttu ja tärkeä. Haluan taas nauraa mieheni kanssa.
Onko mun pakko mennä vieraisiin saadakseni tyydytystä henkisesti ja fyysisesti?
Miten saada mies puhumaan?

Tuttu tunne, täälläkin aivan samanlaista. Miehen kanssa ei tehdä enää mitään mitä normaalit rakastavat parit, seksiä viimeks joulukuussa. Kaipaan läheisyyttä,kosketusta ja hellyyttä niin henkisesti kuin fyysisesti.

 

[onni löytyy arjesta]

no nyt se heräs. Saa kattoa miten ilta menee, mä niin toivon et se alkais puhuun edes jotain, vaikka sitten jotain, mitä en ehkä haluaisikaan kuulla. Mut tää hiljaisuus on niin :kieh:

 

[Vastarannankiiski]

En mä haluaisi pettää, mut haluan kokea sen tunteen olla haluttu ja kaikkea muuta siihen liittyvää. Mä teen aina aloitteen kaikkeen. yhdessä ollaan oltu heinäkuussa yhdeksän vuotta, kaksi lasta on.
Mä en haluu tasapaksua arkea!! Haluan rakkautta sinne arjen keskelle!
Ja tuntuu et mä vaan yksin koitan keskustella ja muutta jotain..

Näitä kausia oikeesti tulee..ja menee. Meille tulee pian 17 vuotta yhteiseloa täyteen ja välillä ollaan kuin sisko ja veli, välillä taas meno on kaikkea muuta... hekumallisia kausia on, ja silloin kipinöi ja polttelee. Niiden voimin sitten taas jaksaa nämä talvikooma -kaudet :hug:

 

[Vieras]

Miehet on vaan niin erilaisia. Meilläkin oli 5 vuotta sellaista, että seksin yritystä oli kerran vuoteen ja mä kannoin koko ajan kaunaa miehelle. "Miksi se on tuollainen?" tai "Miksi se ei ikinä..." Nämä olivat ajatuksiani. Olin jatkuvasti huonolla tuulella ja kun yritin jutella miehen kanssa, vastaus oli justiinsa tuota "en tiedä" -luokkaa.

Nyt vuoden alussa ajattelin, että ei helv.. näin mä en halua elämääni elää. Ilman seksiä ja läheisyyttä. Päätin, että MUN täytyy tehdä jotain. Ensimmäinen asia, jonka halusin palauttaa välillemme, oli seksi. Niinpä tein aloitteen ja pitkästä aikaa harrastimme seksiä. Molemmilla oli jälkeenpäin hyvä mieli, joten kysäisin ihan ohimennen siinä, miksei olla tämmöistä tehty aikoihin. Mieskin ihmetteli, ettei oikeastaan tiedä, ei ole mitään syytä. Samalla saimme puhuttua miehen erektio-ongelmastakin (syy siihen miksi seksi alunperin loppui) ja hän itse sanoi, että pitäisi ehkä hankkia Viagraa. Sanoin vain, että se olisi varmaan ihan kokeilemisen arvoinen ajatus.

Hän hankki, ja seksielämä on elpynyt. Mutta, sen lisäksi on elpynyt entinen läheisyys. Nyt katsomme taas yhdessä elokuvia ja vietämme aikaa. Mies antaa taas jopa oma-aloitteisesti suukon töihin lähtiessään, tapa joka meillä ennen oli. Ja vain siksi, että itse aloin käyttäytyä toisin.

Voit muuttaa vain omaa toimintatapaasi. Et voi odottaa, että sanelet toiselle millainen hänen pitäisi olla, ja sitten odotat että hän muuttuu kuin taikaiskusta. Meilläkin on nyt 13 vuotta yhteiselämää takana, ja taas menee hyvin. Loppujen lopuksi sieltä löytyi taas se ihminen, johon rakastuin alunperin. Toivon, että teilläkin se yhteinen sävel taas löytyy!

 

[huhuh]

Siis onko jonkun mielestä puoltoista kuukautta niin kauan, että kelaa jotain pettämisiä? Jos kotona rankkaa, lapset kipeinä, ei saa nukuttua jne.? Jos läheisyyttä kuitenkin muuten on? Mikä on vialla pääkopassa, jos ajattelee pettävänsä rakastamaansa(?) ihmistä noin pian?

 

[Vieras]

Lisäys vielä edelliseen, jos toinen ei halua puhua, ei kannata yrittää väkisin. Siitä ei seuraa muuta, kun se että toinen menee lukkoon eikä sano enää mitään. Miehet on erilaisia juuri tuossa, ettei ne välttämättä halua ruotia kaikkea pohjamutia myöten. Ei kannata pakottaa. Ei meilläkään mitään "suurta keskustelua" ollut, sen verran puhuttiin että asiat selvisi. Ja olen huomannut, että kannattaa kysyä/sanoa suoraan, mitä ajattelee/tahtoo. Mun mies ei ainakaan osaa arvailla ajatuksiani, joten jos haluan jotain, sanon sen. Kun mies tekee niinkuin pyysin, kiitän ja olen onnellinen.

Miehet on loppujen lopuksi aika suoraviivaisia, eivätkä välttämättä edes tajua jos vaimo jostain loukkaantuu. Ei kannata odottaa, että mies huomaisi asian, vaan ihan suoraan sanoo. Mieluusti yrittäen olla syyttelemättä. Meillä ainakin tämä on tehonnut todella hyvin, mieskin on tyytyväinen kun ei tarvitse arvailla mitä mulla nyt on mielessä.

 

[ennu]

harrastakaa peppuseksiä, siitä se lähtee

 

[jahas]

eikös se onni löytynytkään arjesta, sulla taitaa olla aika harhaan johtava nimi.

 

[tjaa]

Varmaan vieraista saisi hetken tyydytyksen, sehän on selvä. Mutta tuskin siitä mitään sen kummempaa seuraisi. Lopulta ne on kaikki samanlaisia. Tai sitten pitäis vaihtaa kolmen vuoden välein mutta on sekin rasittavaa kun ei niistä aina tiä mitä öykkäreitä sieltä sisältä löytyy.

 

[tjaa]

Varmaan vieraista saisi hetken tyydytyksen, sehän on selvä. Mutta tuskin siitä mitään sen kummempaa seuraisi. Lopulta ne on kaikki samanlaisia. Tai sitten pitäis vaihtaa kolmen vuoden välein mutta on sekin rasittavaa kun ei niistä aina tiä mitä öykkäreitä sieltä sisältä löytyy.

Kun niin moni saman asian kanssa painii, pitäisi perustaa sellainen miesten kierrätyskeskus jonne saa tuoda tarpeettoman ukon ja hakea uuden tilalle. Ja joskus se aito ja alkuperäinen voisi sitä kautta päätyä samaan kotiinkin

 

[Tuttu tunne]

Minä täällä painin täsmälleen saman ongelman kanssa... Meillä takana tasan 11 vuotta ja nyt on suhde täysin "kaput". Mies on hyvä ja aivan mahtava isä, auttaa arjessa ja aattelee aina ensin lapsia ja sitten itseään, minä vaan en tule mihinkään kohtaan sitä luetteloa. On nimittäin melko täydellinen työnarkomaani. Mutta siis todella hyvä mies se on, ei siinä mitään.

Tässä taannoin, kun oma pääkoppa meinas levitä juuri sen takia, kun minua ei naisena ollut lainkaan olemassa.. niin tein selväksi asian ensin itselleni ja sitten miehelle.. Menin telkkarin eteen ja nappasin sen kiinni, vetäisin varmuuden vuoksi vielä johdot seinästä ja sitten seisoin telkkarin eteen. Otin kaikki vaatteet pois päältä ja sanoin reilusti: Herra on hyvä ja katsoo tätä, koska tämä nainen ei enää kiinnosta kuin äitinä ja taloudenhoitajana niin olkoon sitten niin. Minuun et koske, et ollenkaan. Olemme jatkossa kuin sisko ja veli, joten nyt pistät asian korvan taakse. Jos tarttet jotain fyysistä, mene vieraisiin tai osta nukke." Sitten laitoin vaatteet takaisin, laitoin telkkariin johdot ja nappasin sen päälle ja menin nukkumaan.

Kas kummaa.. seuraavana päivänä, mies edelleenkin kuin puulla olisi päähän lyöty, sanoi vain: "En minä tiennyt että sulla noin vaikeeta on. Anteeksi, en vaan ole tajunnut." Siitä tuli sitten kunnon keskustelu, joka päättyi aika vaikeaan riitaan. Riita saatiin selvitettyä ja mieskin tajusi viimeinkin asiat. Mutta.. minäpä en tällä kertaa annakaan periksi. Me ollaan edelleenkin kuin sisko ja veli, seksiä oli viimeksi lokakuussa. Lapsia meillä on 5 ja pienin saatiin viimeinkin nukkumaan omaan sänkyynsä, koko yöksi. Minä vaan en anna periksi, minuun ei kosketa. Nyt saa sitä mitä halusi.. paitsi että sen mieli on nyt muuttunut, mutta ihan tietoisesti annan sen "muhia omassa liemessään" eli niin makaa kuin petaakin. Mies yrittää nykyään ihan tosissaan huomioida minutkin ja se on hyvä, valitettavasti se kuitenkin unohti eilisen vuosipäivän, mutta se on niin tavallista että antaa olla.

Näillä eväillä mennään eteenpäin. Minä katson ja seuraan tilannetta ainakin 2 kuukautta vielä, koska yleensä meillä on asioitten selvittyä mennyt 2 kuukautta hyvin ja sitten on TAAS palattu samaan sisko-veli-suhteeseen. Mikäli mies vielä 2 kuukauden päästä jaksaa yrittää ja huomioida niin palkinto on taattu ja asiat otetaan uudestaan käsittelyyn.

En minä vieraisiin mene, tuskin menee mieskään. Nyt vaan testataan sitkeyttä puolin ja toisin, samalla selviää, haluaako kumpikaan enää jatkaa vai onko tämä oikeasti tässä.

Luultavasti ja todennäköisesti tämäkin kriisi menee ohi, kuten kaikki muutkin aina ennenkin, tämä on vaan nyt vaikeampi kuin mikään aiempi. Taisi olla Jari Sinkkonen, joka kirjoitti jotenkin näin: "Jospa sinnittelisin vielä tämän kerran." Tuo pätee meillä, sinnitellään sitkeästi eteenpäin, kyllä se arjesta edelleenkin se onni löytyy.

Minä yritän edelleenkin laittaa asiat oikeaan mittasuhteeseen eli en vaadi työnarkomaanipuolisolta kotona liikaa, en nalkuta tms. jos itse haluaa olla apuna niin siitä vaan, lapset ja kodin hoidan itse ja huolehdin itsestäni siten kuin haluan ja jaksan. Pidän huolen siitä, että saan itse levättyä ja nukuttua ja myöskin että mies saa nukuttua. Kyllä elämä menee eteenpäin näinkin ja pienten lasten kanssa se elämä vaan aika usein on tätä. Meillä siis mieheen tepsi shokkihoito, mutta mikäpä tepsisi minuun jos kiinnostus minulla lopahtaa lopullisesti miestä kohtaan?

Toivotan sinulle voimia ja kaikille teille muillekin voimia, jotka painitte saman ongelman kanssa. Sen kun muistaa, että se rakkain on kuitenkin siinä eikä siellä aidan toisella puolella ja jaksaa positiivisesti katsoa eteenpäin niin kyllä se siitä, tavalla tai toisella.

 

[Vieras]

Sulle, nimimerkki "tuttu tunne": mun mielestä seksillä ei saisi koskaan kiristää. Eihän siinä voita kumpikaan yhtään mitään! Eikä se ainakaan sitä läheisyyttä lisää. Kyllä asiat pitäisi jotenkin muuten saada ratkaistua, vaikka sitten erota vähäksi aikaa ja katsoa, onko niin parempi.

Sanot, että mies tuskin menee vieraisiin. Entä jos menee? Saatteko senkin selvitettyä? Ihmiset nimittäin saattaa toimia täysin eri tavalla, kun kukaan alunperin ajatteli. Sunkin miehesi saattaa ajatella, että koska mitään läheisyyttä ei ole vaikka hän "tajusikin asiat", niin ehkä et ole enää hänestä ollenkaan kiinnostunut seksuaalisesti. Ja hakee sitä joltain toiselta.

Mun mielestä tuo kertomasi kuulostaa surulliselta, toivottavasti saatte ongelmanne selvitettyä.

 

[onni löytyy arjesta]

No niin, keskusteluyhteys taas saatu. Kaipa nämä sitten vaiheita, jotka tulee ja menee.. Sain uuden itkukohtauksen, kun lapset jo nukkumassa. Itkin nimenomaan hellyyden ja huomioimisen puutetta (huom, ei vain seksipuoli) yms. Mies istui kuin kipsissä muhun selin tietokoneella!! Vasta kun itkien sanoin, etkö nytkään ymmärrä tulla tänne, niin tuli ja halasi. Hän on pitänyt suhdettamme aivan hyvänä. Näistä asioista on ennenkin puhuttu ja hän vetoaa ettei osaa sanoa yms.. Kuitenkin laussa kuulin häneltä hellyyden sanoja ja sain jopa löytää rakkauskirjeitä keittiön pöydältä aamuisin :heart: Sanoinkin miehelle, et mihin se taito on muka kadonnut.. Ehkä mies jotenkin heräsi, en tiedä.. Luulen, et tämä ei ollut viimeinen kausi..
Jostain syystä mulla ehkä sit normaalia enemmän tarvetta saada kuulla olevansa hyväksytty ja saada niitä halauksiakin ilman pyytämättä. Mutta ehkä tosiaan minäkin voisin joustaa ja jättää parisuhteen syynäämisen vähemmälle. Yhteistä aikaa tarvitaan ja minä alan esim.lenkkeilemään.

Suurikiitos kaikille kommetoiville. Ja voimia kaikille muille parisuhteen suvannoissa kamppaileville :wave:

 

[Tallu -]

Nyt vasta törmäsin tähän aloitukseen, ja kiva kuulla, että valoa näkyy jo tunnelin päässä. Me ollaan isännän kanssa oltu yli 22v yhdessä, ja kyllähän noita kausia tulee ja menee, mutta tärkeintä on tahto. Rakkaus saattaa vaikuttaa loppuvan, mutta jos molemmilla löytyy tahtoa olla yhdessä, niin yleensä rakkauskin siitä sitten jossain vaiheessa taas nostaa päätään :heart: Pappikaan ei turhaan kysy sitä "tahdotko"-juttua

Sitten vielä semmoisen asian olen jostain lukenut, ja todeksi myös havainnut ainakin meidän suhteessamme, että kun itse vain alkaa koskettelemaan, hipaisee välillä toista, tai ottaa halaukseensa, antaa suukon ja monella tavoin hellittelee kesken arkisen aherruksen, niin se hellyys lisääntyy ja tarttuu... pian se puolisokin toimii samalla tavalla. Jos et ole kokeillut, niin kokeile vaikkapa kuukauden ajan. Ehkä yllätyt positiivisesti =)

 

[onni löytyy arjesta]

Sitten vielä semmoisen asian olen jostain lukenut, ja todeksi myös havainnut ainakin meidän suhteessamme, että kun itse vain alkaa koskettelemaan, hipaisee välillä toista, tai ottaa halaukseensa, antaa suukon ja monella tavoin hellittelee kesken arkisen aherruksen, niin se hellyys lisääntyy ja tarttuu... pian se puolisokin toimii samalla tavalla. Jos et ole kokeillut, niin kokeile vaikkapa kuukauden ajan. Ehkä yllätyt positiivisesti =)

Juu tätä olen koittanut pian yhdeksän vuotta. Ehkä miehelläni on vaan pidemmät hoksottimet

 

[SiksoJaVeli]

http://pornotuubi.com/18-vuotias-sisko-antaa-suihinoton-veljelleen/