oikea suhtautumistapa?

[hohhoijakkaa]

Jaa,a empä voi muuta sanoa, että miettikääpä kukin tahollaan onko sen arvoista riidella siitä, että anoppi ei kysy saako lapsen ottaa syliin, pesee vaipat väärän tuoksuisella pesuaineella ( miksi mummo niitä edes pesee) tai myöhästyy hiukan. Tai hermostua jos lapsen rytmi menee sekaisin yhtenä päivänä, se tulee menemään sekaisin vielä tuhat kertaa erinäisistä syistä ja sille ei aina voi mitään.

Onko se niin tärkeää, eikö rakkaus ole tärkeämpää, isovanhemmat ovat lapselle suuri rikkaus ja jos he palauttavat lapsen hieman myöhässä niin kaataako se maailman? Eikö elämä ole yllätyksiä täynnä eikä sitä voi aikatauluttaa minuutti minuutilta.

Nuorten äitien kannattaisi ehkä kuunnella enemmän myös anoppejaan, hänhän on kasvattanut poikansakin ihan hyvin koska se on teillekin kelvannut. Teille kelpaa viedä lapsi kyllä hoitoon anopille mutta sitten nipotetaan pienistä asioista.

Ap:N tapauksessa miniällä taisi itsellään olla huono omatunto kun antoi lapsen viikonlopuksi hoitoon.

Tästä olen samaa mieltä. Ei ole sen arvoista todellakaan vääntää kättä näin mitättömistä asioista. Jos lapsen äiti on niin herkkähipiäinen ettei kestä yhtään mitään erilaista tapaa olla hänen lapsensa kanssa, ehkä hänen pitäisi itsensä jotenkin opetella ottamaan asiat rennnommin. Ei se lapsi siitä mene pilalle jos kaurapuuron sijaan saakin mummolassa ohrapuuroa! (tästä eräs äiti sai ison hepulin aikoinaan ja meni melkein välit anoppiin)

 

[ModestyB]

Minäkin uskon, että on tilanteita ja vanhempia, jotka eivät tiedä "parhaiten" tai joskus ylipäätään yhtään mitä ja milloin heidän lapsensa tarvitsee. Voin myöntää, että olen tehnyt ylireagointeja ja ihan suoraan vääriä päätöksiä lasteni suhteen. Jokaisen pitäisi voida myöntää se, koska kaikki niitä ajoittain tekevät.

Ap:n tilanteessa varmasti on omat, omasta näkökulmasta oikeutetut kantansa molemmilla osapuolilla. Miniän *käytös* vaikuttaa kuitenkin liioitellulta, huonoa käytöstä ei oikeuta se, vaikka hän kokisikin itsensä ei-hyväksytyksi, aliarvostetuksi tms. Voi tuntea mitä tuntee, mutta sitä ei tarvitse tuoda esiin joka käänteessä olemalla inhottava.

Jos on jotain oikeaa hampaankolossa, niin sanoo sitten suoraan jossain muussa tilanteessa kuin juhlapäivällisillä. Vaikka sellainen keskustelu on todella vaikeaa. Minusta on silti raukkamaista ja väärin lasta kohtaan raahata hänet yhtäkkiä pois sukutilaisuudesta, kun ei kuitenkaan ole mitään väkivaltaa tai muuta selvästi epäasiallista käytöstä ilmeisesti tapahtunut.

Minullakin on ollut kausia, jolloin olen ollut erityisen kypsänä anoppini suhtautumiseen lapsiini tai minuun, etenkin esikoisen pikkulapsiaikaan, kun itsekin piti hakea omaa äitiyttään enemmän. Olemme todella erilaisia ihmisiä ja etenkin suhde ruokaan ja tavaroiden ostamiseen on hyvin erilainen, mistä varsinkin pienten lasten kanssa tulee helposti vääntöä.

Esim. ap:n päivällistilanteessa voin kuvitella, että jos mummo houkuttelee herkuilla (tai yleensä tekee niin ja lapsi on tottunut sitä odottamaan, kuten meillä on) ja lapsi koittaa skipata pääruuan ja siirtyä suoraan jälkiruokaan mummon sylissä (tätä meillä tapahtuu joka kerta ruokailuvisiiteillä ja joka visiitti on ruokailuvisiitti..), niin ottaisi minuakin päähän, mutta annan mennä, ehkä jollain (ainakin omastam ielestäni) kevyehköllä kommentilla höystettynä, koska tilanne on kuitenkin harvinainen ja kotona syödään terveellisesti.

Anoppi voi olla todella vilpitön ja silti tehdä väärin/asiattomasti joko lasta tai tämän vanhempaa kohtaan. On ihan vilpitöntä auttamishalua huikkailla rimpuilevalle lapselle ulkovaatteita pukevan vanhemman olan yli lapselle, että älä potki, jos puet kiltisti, mummo antaa suklaata. Silti on väärin mummolta puuttua vanhemman hoitamaan tilanteeseen ja ylipäätään lahjoa lasta herkuilla.

 

[niinii]

Jos kerran pidät miniääsi hyvänä äitinä, oletko koskaan kertonut sitä hänelle tai antanut muutakaan positiivista palautetta silloin, kun siihen on aihetta- Oletko kysynyt miten hän jaksaa ja mitä hänelle itselleen kuuluu? Ja oletko koskaan näyttänyt hänelle loukkaantumistasi tai sanonut ettet ymmärrä hänen käytöstään.

Itse inhoan takakireitä ja ylivarovaisia ihmisiä, jotka eivät uskalla puhua asioista oikeilla nimillä, vaan aina on koetettava tulkita jotain piilomerkityksiä katseista ja rivien välistä... onneksi oma anoppini ei ole sellainen.

Jos miniäsi ei kestä suoraa puhetta, hän on masentunut tai muuten vinksahtanut. Normaalin ihmisen kohdalla asioiden selvittäminen ja pelisääntöjen tekeminen puhdistaa ilmaa.

 

[EräseräsMINIÄ]

Täällä yksi vaikea miniä ilmoittautuu!

Anoppi on varmaan ihan kiva,osaa hoitaa lapsia jne. Mutta aina silloin tällöin vedän herneet nenääni. Tässä esimerkkejä:

-anoppi juottaisi mielellään limsaa lapsille,vaikka olemme sen kieltäneet jo alusta asti. silti salaa antoi ,luoja tietää miten usein,mutta poika paljasti asian. OLIN VIHAINEN. tämä oli mielestäni ylikävelyä lastenhoitoasiassa.

-ostelee jatkuvasti kaikenmaailman turhia tilpehöörejö,jotka minua ärsyttää"ekoihmisenä"

-salaa minulta asioita,esim. ei kerro minulle jos ukki on humalassa,mutta miehelle on joskus paljastanut että ukki oli kännissä,kun poika oli siellä

 

[MillaLilla]

Täällä yksi vaikea miniä ilmoittautuu!

Anoppi on varmaan ihan kiva,osaa hoitaa lapsia jne. Mutta aina silloin tällöin vedän herneet nenääni. Tässä esimerkkejä:

-anoppi juottaisi mielellään limsaa lapsille,vaikka olemme sen kieltäneet jo alusta asti. silti salaa antoi ,luoja tietää miten usein,mutta poika paljasti asian. OLIN VIHAINEN. tämä oli mielestäni ylikävelyä lastenhoitoasiassa.

-ostelee jatkuvasti kaikenmaailman turhia tilpehöörejö,jotka minua ärsyttää"ekoihmisenä"

-salaa minulta asioita,esim. ei kerro minulle jos ukki on humalassa,mutta miehelle on joskus paljastanut että ukki oli kännissä,kun poika oli siellä

No, kyllä minäkin vetäisin herneet. Järkyttävää, että salailee miehensä humalaa kun on lasten kanssa..

Mitä anoppi ja miniä puheisiin tulee niin itse olin esikoisen kohdalla omalle äidilleni "tuo miniä". Kaikki oli oltava pikkutarkasti oikein ja väsyneenä olin marttyyrimäisesti itsepäinen pukemisineen ja syöttämisineen. Onneksi kuopuksen kohdalla olen relannut. Pakostakin. Anoppini ei ikinä kerennyt meidän lapsia nähdä. Olen hyvin surullinen tästä. Toivottavasti osaatte eri toimintatavoista huolimatta kunnioittaa anoppejanne ja antaa heillekkin vähän hoitovastuuta. Saatte itsekkin levähtää

 

[Helekatti sentään]

Tästä olen samaa mieltä. Ei ole sen arvoista todellakaan vääntää kättä näin mitättömistä asioista. Jos lapsen äiti on niin herkkähipiäinen ettei kestä yhtään mitään erilaista tapaa olla hänen lapsensa kanssa, ehkä hänen pitäisi itsensä jotenkin opetella ottamaan asiat rennnommin. Ei se lapsi siitä mene pilalle jos kaurapuuron sijaan saakin mummolassa ohrapuuroa! (tästä eräs äiti sai ison hepulin aikoinaan ja meni melkein välit anoppiin)

Rennommin kyllä. Tai sitten kannattaa jäädä sinne kodin seinien sisälle hoitelemaan lasta ja vahtia ettei suku vaan "pilaa" sitä.

 

[x <z]

"pesee vaipat väärän tuoksuisella pesuaineella ( miksi mummo niitä edes pesee)"


No juuri siksi pesee, että haluaa niin kovasti käydessämme jotain tehdä. Olen sanonut, että ei tarvitse ja hoidamme pyykit sitten kotona. Itse en pidä ajatusta mukavana, että lähes vastasyntynyt hengittelee mitään ylimääräisiä kemikaaleja, joita pesuaineet on pullollaan. Itse käytämme mietoja hajustamattomia mahdollisimman luonnonmukaisia tuotteita. Haluan siis hoitaa lastani niin, kuin parhaaksi näen, enkä antaa mitään "mummomyönnytyksiä".

 

[kur]

"pesee vaipat väärän tuoksuisella pesuaineella ( miksi mummo niitä edes pesee)"


No juuri siksi pesee, että haluaa niin kovasti käydessämme jotain tehdä. Olen sanonut, että ei tarvitse ja hoidamme pyykit sitten kotona. Itse en pidä ajatusta mukavana, että lähes vastasyntynyt hengittelee mitään ylimääräisiä kemikaaleja, joita pesuaineet on pullollaan. Itse käytämme mietoja hajustamattomia mahdollisimman luonnonmukaisia tuotteita. Haluan siis hoitaa lastani niin, kuin parhaaksi näen, enkä antaa mitään "mummomyönnytyksiä".

Ihan oikein teet!

 

[orehgasiefugnobåvz]

Joskus ulkonakin huomaa, kun joistakin ihmisistä jää mahtava tuoksupilvi ja jää miettimään, että mikä tuttu haju. Ihan tavallinen pesuaine. Ne tosiaan haisee ja aika vahvasti, puhumattakaan huuhteluaineista. En minä ainakaan semmoisille altistaisi vauvani ihoa ja nenää enkä käytä itsekään. Monet tututkin jostain ihmeen syystä pesevät jopa vauvansa vaatteet hurjan hajuisiksi. Jotkut toisilta saadut vanhat lastenvaatteet alkavat vähitellen vasta muutamassa pesussa muuttua hajuttomiksi tai siis normaalin vaatteen hajuisiksi. Ei ne kaikki pesuaineet mitenkään pahalta haise, mutta ihan turhaan ja liikaa, nenää kutittaa enkä ole yhtään allergikko.

 

[hmmmm.]

Pesuaineista tuoksupilvi??? En ole koskaan kuullutkaan saatika haistanut. Eiköhän ne ole muita tuoksuja jotka sattuvat neniin?

En oikein jaksa tajuta tuota höösäämistä joistain pikkujutuista. Minulle ainakin on tärkeää että lapseni hoitajat, oli ne mummoja vaareja tai muita, ovat luotettavia ja täyspäisiä ja rehellisiä ja hoitavat lapsia myös sydämellään. Ja myös sellaisia joista lapset ja vanhemmat molemmat tykkäävät. Viis jostain pikkujutusta.

 

[Bambi]

Jaa,a empä voi muuta sanoa, että miettikääpä kukin tahollaan onko sen arvoista riidella siitä, että anoppi ei kysy saako lapsen ottaa syliin, pesee vaipat väärän tuoksuisella pesuaineella ( miksi mummo niitä edes pesee) tai myöhästyy hiukan. Tai hermostua jos lapsen rytmi menee sekaisin yhtenä päivänä, se tulee menemään sekaisin vielä tuhat kertaa erinäisistä syistä ja sille ei aina voi mitään.

Onko se niin tärkeää, eikö rakkaus ole tärkeämpää, isovanhemmat ovat lapselle suuri rikkaus ja jos he palauttavat lapsen hieman myöhässä niin kaataako se maailman? Eikö elämä ole yllätyksiä täynnä eikä sitä voi aikatauluttaa minuutti minuutilta.

Nuorten äitien kannattaisi ehkä kuunnella enemmän myös anoppejaan, hänhän on kasvattanut poikansakin ihan hyvin koska se on teillekin kelvannut. Teille kelpaa viedä lapsi kyllä hoitoon anopille mutta sitten nipotetaan pienistä asioista.

Olen täsmälleen samaa mieltä. Jotain suhteellisuudentajua pitäisi olla. Jos joku hoitaa lasta vähän eri tavalla niin sitten hoitaa, se on se hinta mikä pitää maksaa siitä, että saa hoitoapua. Ja tekee vain hyvää lapselle jos häntä hoitaa välillä muutkin ihmiset kuin äiti ja isä ja hän tottuu erilaisiin tilanteisiin ja hoitotapoihin. Tämä pätee ainakin silloin jos lapsi menee päiväkotiin tai vastaavaan hoitopaikkaan nuorena. Suoraan äidin sylistä menevillä on hirveitä sopeutumisvaikeuksia, kun on tottunut, että äiti on aina hollilla.

Minusta tuntuu, että monet miniät tietävät lapsen kautta olevansa ylilyöntiasemassa miehen vanhempiin ja käyttävät sitä tilannetta hyväkseen niin kauan kun lapsi on pieni, eikä osaa itse luoda suhdetta isovanhempiin. Miniä voi lapsen kautta kiristää ja kiusata, kontrolloida. Jos ei tiedostaen niin ainakin tiedostamatta. Annetaan armosta lapsi isovanhemmille hoitoon, mutta sitten etsitään suurennuslasin kanssa virheitä mitä anoppi on tehnyt ja millä pesuaineella vaatteet on pesty. Hohhoijaa. Hei, kyse oli kait yhdestä kerrasta? Ei se vauva siitä vielä allergisoida tai kemialisoidu!

Rakastavat isovanhemmat ovat lapselle paljon tärkeämpi juttu kuin minuutintarkka päivärytmi tai pesuaineen koostumus. Relatkaa vähän ja antakaa isovanhemmillekin tilaa olla isovanhempia!

 

[eiei]

Olen täsmälleen samaa mieltä. Jotain suhteellisuudentajua pitäisi olla. Jos joku hoitaa lasta vähän eri tavalla niin sitten hoitaa, se on se hinta mikä pitää maksaa siitä, että saa hoitoapua. Ja tekee vain hyvää lapselle jos häntä hoitaa välillä muutkin ihmiset kuin äiti ja isä ja hän tottuu erilaisiin tilanteisiin ja hoitotapoihin. Tämä pätee ainakin silloin jos lapsi menee päiväkotiin tai vastaavaan hoitopaikkaan nuorena. Suoraan äidin sylistä menevillä on hirveitä sopeutumisvaikeuksia, kun on tottunut, että äiti on aina hollilla.

Minusta tuntuu, että monet miniät tietävät lapsen kautta olevansa ylilyöntiasemassa miehen vanhempiin ja käyttävät sitä tilannetta hyväkseen niin kauan kun lapsi on pieni, eikä osaa itse luoda suhdetta isovanhempiin. Miniä voi lapsen kautta kiristää ja kiusata, kontrolloida. Jos ei tiedostaen niin ainakin tiedostamatta. Annetaan armosta lapsi isovanhemmille hoitoon, mutta sitten etsitään suurennuslasin kanssa virheitä mitä anoppi on tehnyt ja millä pesuaineella vaatteet on pesty. Hohhoijaa. Hei, kyse oli kait yhdestä kerrasta? Ei se vauva siitä vielä allergisoida tai kemialisoidu!

Rakastavat isovanhemmat ovat lapselle paljon tärkeämpi juttu kuin minuutintarkka päivärytmi tai pesuaineen koostumus. Relatkaa vähän ja antakaa isovanhemmillekin tilaa olla isovanhempia!

Ota huomioon kaikki eivät halua / tarvitse hoitoapua ja varsinkaan sellaista, joka ei kunnioita omia sääntöjä. Miten joillekin isovanhemmille voi olla niin hankalaa kunnioittaa toisten ihmisten sääntöjä liittyen omiin lapsiinsa??! Ei mene perille... Sorry vaan mutta herkkäihoisella pienellä vauvalla yksikin kerta voi olla liikaa. Ihan v*tuttaa, kun piti mennä antamaan periksi typerälle anopille ja pukea 3kk vauva hänen antamiin vaatteisiin, jotka oli jotain h**metin akryyliä ja polyesteriä ja siitä hyvästä lapsi sai ihottuman, jota saimme parannella sitten seuraavat pari kuukautta, kun kerran oli mennyt pahaksi niin mikä tahansa ärsytti ihoa. Vaatteet piti pestä todella hajusteettomilla ja neutraaleilla aineilla ja vähällä saippualla ja sen jälkeen SILITTÄÄ iholle tulevat, jotta vähentäisi iholle tulevaa ärsytystä (kaikki tämä neuvolalääkärin ohjeiden mukaan). Ihottuma alkoi kaulalta, koska nämä karseet anopin vaatteet oli vielä niin älyttömän tiukkoja kaulasta, että en olis itse koskaan valinnut tuollaisia vauvalle. Mitään ruoka-allergioita tai atopiaa ei ollut. Ja tämä anoppi osti nuo vaatteet vastoin meidän pyyntöjä, että kaikki vauvan vaatteet tulisi olla puuvillaa, mutta ei voinut kunnioittaa pyyntöä, ei sitten millään, vaikka sanottiin ettemme tarvitse mitään vaatteita niin väenvängällä piti sitten jotain hankkia vielä just sellaista mitä ei itse ikäkuunapäivänä hankittaisi. Ollaan sitten niin "herkkähipiäisiä" kun "nipotetaan" yksityiskohdista ettei tarvitse kärsiä montaa kuukautta vaan siksi, että pitäisi miellyttää anoppia! Enää en anna periksi omista säännöistäni!

 

[ModestyB]

Annetaan armosta lapsi isovanhemmille hoitoon, mutta sitten etsitään suurennuslasin kanssa virheitä mitä anoppi on tehnyt ja millä pesuaineella vaatteet on pesty. Hohhoijaa. Hei, kyse oli kait yhdestä kerrasta? Ei se vauva siitä vielä allergisoida tai kemialisoidu!

Rakastavat isovanhemmat ovat lapselle paljon tärkeämpi juttu kuin minuutintarkka päivärytmi tai pesuaineen koostumus. Relatkaa vähän ja antakaa isovanhemmillekin tilaa olla isovanhempia!

Olen samaa mieltä, että pitää valita mistä pitää kiinni ja mistä säännöistään ja käytännöistään voi hyvin joustaa isovanhempien tai muiden tuttujen hoitaessa lasta tai ostaessa hänelle tavikkeita jne.

Mummojen kohdalla kuitenkaan harvoin on kyse "yhdestä kerrasta". He ovat yleensä mukana kuviossa koko elinikänsä ja siksi yhteiset pelisäännöt on parempi laatia ennemmin kuin myöhemmin. Jo urautuneita käytäntöjä ja "yhden kerran" vuoksi tehtyjä joustoja on myöhemmin sitä hankalampi muuttaa, mitä kauemmin tilanteen on antanut jatkua.

Tunnistan hyvin tuon pyykinpesuasian . Meilläkin oli kestovaipat ja meilläkin mummo väkisin ("auttaakseen" tietenkin) pesi niitä ja tahriintuneita vaatteita omilla pulvereillaan, vaikka oli viety kosteussuojattu pussi, jolla toisimme likaiset kotiin. Onneksi lapsemme eivät reagoineet näihin aineisiin, joten siitä oli vain hajustehaitta, ei ainakaan näkyvää terveyshaittaa.

Mummo voi rakastaa lastenlasta myös silloin, kun noudattaa lapsen vanhemmille tärkeimpiä ohjeita lapsen hoidosta. Hänellä on varmasti ollut omista lapsistaan omia periaatteitaan aikanaan, joten luulisi ymmärtävän, että niitä on muillakin. Koitan kovasti pistää tätä jemmaan itselleni, että muistaisin aikanaan, jos pääsen mummoksi.

 

[kiinnostavaa]

"pesee vaipat väärän tuoksuisella pesuaineella ( miksi mummo niitä edes pesee)"


No juuri siksi pesee, että haluaa niin kovasti käydessämme jotain tehdä. Olen sanonut, että ei tarvitse ja hoidamme pyykit sitten kotona. Itse en pidä ajatusta mukavana, että lähes vastasyntynyt hengittelee mitään ylimääräisiä kemikaaleja, joita pesuaineet on pullollaan. Itse käytämme mietoja hajustamattomia mahdollisimman luonnonmukaisia tuotteita. Haluan siis hoitaa lastani niin, kuin parhaaksi näen, enkä antaa mitään "mummomyönnytyksiä".

Siis annatko mummon pestä ne vaipat vai etkö anna?

 

[niinii]

Kyllähän nuo anopit on kieltämättä välillä rasittavia omine periaatteineen ja käytäntöineen kuten heidän mielestä miniätkin. Minä en ymmärrä miksi ei vaan joskus voisi purra hammasta ja antaa olla...

Vaipanpesuasiassa minä sanoisin anopille, että pesemme vaipat mielellämme itse koska emme halua vaivata anoppia ja kertoisin vielä, että kestovaippapyykissä on käytettävä vauvan herkän ihon ja vaipan toimivuudenkin takia tietynlaisia pesuaineita. Jos ei mene perille niin ei mene - so what, tuskin kannattaa vetää hernettä nenään. Jos vaippa on "väärin pesty", onko iso vaiva laittaa se uudelleen pyykkiin kotona??

Jos isovanhemmat ostavat lapsen iholle sopimattomia vaatteita, onko ne pakko pukea päälle toisten mieliksi??

---- vähän suhteellisuudentajua ja maalaisjärkeä peliin hei--- eikä kaikista anopin "virheistä'" tarvitse suuttua

 

[-Jaana-]

Ota huomioon kaikki eivät halua / tarvitse hoitoapua ja varsinkaan sellaista, joka ei kunnioita omia sääntöjä. Miten joillekin isovanhemmille voi olla niin hankalaa kunnioittaa toisten ihmisten sääntöjä liittyen omiin lapsiinsa??! Ei mene perille... Sorry vaan mutta herkkäihoisella pienellä vauvalla yksikin kerta voi olla liikaa. Ihan v*tuttaa, kun piti mennä antamaan periksi typerälle anopille ja pukea 3kk vauva hänen antamiin vaatteisiin, jotka oli jotain h**metin akryyliä ja polyesteriä ja siitä hyvästä lapsi sai ihottuman, jota saimme parannella sitten seuraavat pari kuukautta, kun kerran oli mennyt pahaksi niin mikä tahansa ärsytti ihoa. Vaatteet piti pestä todella hajusteettomilla ja neutraaleilla aineilla ja vähällä saippualla ja sen jälkeen SILITTÄÄ iholle tulevat, jotta vähentäisi iholle tulevaa ärsytystä (kaikki tämä neuvolalääkärin ohjeiden mukaan). Ihottuma alkoi kaulalta, koska nämä karseet anopin vaatteet oli vielä niin älyttömän tiukkoja kaulasta, että en olis itse koskaan valinnut tuollaisia vauvalle. Mitään ruoka-allergioita tai atopiaa ei ollut. Ja tämä anoppi osti nuo vaatteet vastoin meidän pyyntöjä, että kaikki vauvan vaatteet tulisi olla puuvillaa, mutta ei voinut kunnioittaa pyyntöä, ei sitten millään, vaikka sanottiin ettemme tarvitse mitään vaatteita niin väenvängällä piti sitten jotain hankkia vielä just sellaista mitä ei itse ikäkuunapäivänä hankittaisi. Ollaan sitten niin "herkkähipiäisiä" kun "nipotetaan" yksityiskohdista ettei tarvitse kärsiä montaa kuukautta vaan siksi, että pitäisi miellyttää anoppia! Enää en anna periksi omista säännöistäni!

Asenteesi on niin epäkunnioittava toista ihmistä kohtaan että hävettää puolestasi.

Ei noita asioita hoideta raivoamalla ja kiroilemalla.

Kyllä väittäisin että anoppisi ymmärtää jos RAUHALLISESTI keskustelet lapsen allergioista ja rauhallisesti kerrot että haluat itse ostaa vaatteet ja tarvikkeet.

Ihan kuin atooppinen allergia olisi tuosta yhdestä puvusta tullut? Siitäkin syytät anoppia. Atopia on sisäinen ongelma eikä ulkoinen joka voi toki pahentaa allergisia oireita mutta ei ole varsinaisen atopian aiheuttaja.

Vaikka et pitäisi anopistasi ja hänen lahjoistaan, käytöstapojen opettelu ei tekisi pahaa sinullekaan.

 

[Ce tal]

Ota huomioon kaikki eivät halua / tarvitse hoitoapua ja varsinkaan sellaista, joka ei kunnioita omia sääntöjä. Miten joillekin isovanhemmille voi olla niin hankalaa kunnioittaa toisten ihmisten sääntöjä liittyen omiin lapsiinsa??! Ei mene perille... Sorry vaan mutta herkkäihoisella pienellä vauvalla yksikin kerta voi olla liikaa. Ihan v*tuttaa, kun piti mennä antamaan periksi typerälle anopille ja pukea 3kk vauva hänen antamiin vaatteisiin, jotka oli jotain h**metin akryyliä ja polyesteriä ja siitä hyvästä lapsi sai ihottuman, jota saimme parannella sitten seuraavat pari kuukautta, kun kerran oli mennyt pahaksi niin mikä tahansa ärsytti ihoa. Vaatteet piti pestä todella hajusteettomilla ja neutraaleilla aineilla ja vähällä saippualla ja sen jälkeen SILITTÄÄ iholle tulevat, jotta vähentäisi iholle tulevaa ärsytystä (kaikki tämä neuvolalääkärin ohjeiden mukaan). Ihottuma alkoi kaulalta, koska nämä karseet anopin vaatteet oli vielä niin älyttömän tiukkoja kaulasta, että en olis itse koskaan valinnut tuollaisia vauvalle. Mitään ruoka-allergioita tai atopiaa ei ollut. Ja tämä anoppi osti nuo vaatteet vastoin meidän pyyntöjä, että kaikki vauvan vaatteet tulisi olla puuvillaa, mutta ei voinut kunnioittaa pyyntöä, ei sitten millään, vaikka sanottiin ettemme tarvitse mitään vaatteita niin väenvängällä piti sitten jotain hankkia vielä just sellaista mitä ei itse ikäkuunapäivänä hankittaisi. Ollaan sitten niin "herkkähipiäisiä" kun "nipotetaan" yksityiskohdista ettei tarvitse kärsiä montaa kuukautta vaan siksi, että pitäisi miellyttää anoppia! Enää en anna periksi omista säännöistäni!

Sinun kannattaa jutellauudestaan neuvolalääkärin kanssa. Mikään kuukausia kestävä ihottuma tai allergia EI ALA jos kerran pitää allergisoivia vaatteita/materiaaleja. Se ei vain ole mahdollista.

 

[iogaähoäsboäzn d]

Kakkua ja jäätelöä 3 kk ikäiselle täysimetyksellä olevalle vauvalle. Monta kertaa yritti anoppi antaa vauvalle kaikenlaista, vaikka oli sanottu että vain äidinmaitoa. Jatkuvaa valitusta, kun pikkuinen ei saa herkkuja. Salaa yritti antaa omasta annoksestaan omalla lusikallaan. Monta kertaa käski antaa korviketta, että "saa mahansa täyteen" ja kielsi imettämästä liian usein (kun vauva pyysi), koska mahan pitää saada levätä. Aurinkovoidetta ja yökylää samoin 3 kk ikäiselle, ettei pala ja että itsenäistyy. Jne jne jne. Siinä se hoitoapua: todella kelvottomia neuvoja kahvikutsuilla, muuhun ei ollut aikaa. Ei siis todella hoitamaan lasta tai auttamaan mitenkään, vaan vain haitallisia kokeneen neuvoja kokemattomalle äidille tyyliin juo nyt vaan kahvia ja anna vauvan huutaa, niin keuhkot vahvistuu.

Jos tämä kuulostaa epäkunnioittavalta, syynä on se, että en enää ko. henkilöä kunnioitakaan. Hänen puuttumisensa lapseni hoitoon lopetti kunnioituksen. Anopista huolimatta vauva kasvoi ja voi hyvin. En noudattanut hänen neuvojaan vaan tein lähes salaa oman äidinvaistoni ja neuvolan ja nykykäsitysten mukaisesti. Raskasta oli, jos saa sanoa.

 

[wey]

Ihan v*tuttaa, kun piti mennä antamaan periksi typerälle anopille ja pukea 3kk vauva hänen antamiin vaatteisiin, jotka oli jotain h**metin akryyliä ja polyesteriä ja siitä hyvästä lapsi sai ihottuman, jota saimme parannella sitten seuraavat pari kuukautta, kun kerran oli mennyt pahaksi niin mikä tahansa ärsytti ihoa. Vaatteet piti pestä todella hajusteettomilla ja neutraaleilla aineilla ja vähällä saippualla ja sen jälkeen SILITTÄÄ iholle tulevat, jotta vähentäisi iholle tulevaa ärsytystä (kaikki tämä neuvolalääkärin ohjeiden mukaan). Ihottuma alkoi kaulalta, koska nämä karseet anopin vaatteet oli vielä niin älyttömän tiukkoja kaulasta, että en olis itse koskaan valinnut tuollaisia vauvalle. Mitään ruoka-allergioita tai atopiaa ei ollut. Ja tämä anoppi osti nuo vaatteet vastoin meidän pyyntöjä, että kaikki vauvan vaatteet tulisi olla puuvillaa, mutta ei voinut kunnioittaa pyyntöä, ei sitten millään, vaikka sanottiin ettemme tarvitse mitään vaatteita niin väenvängällä piti sitten jotain hankkia vielä just sellaista mitä ei itse ikäkuunapäivänä hankittaisi. Ollaan sitten niin "herkkähipiäisiä" kun "nipotetaan" yksityiskohdista ettei tarvitse kärsiä montaa kuukautta vaan siksi, että pitäisi miellyttää anoppia! Enää en anna periksi omista säännöistäni!

On hyvin vaikea uskoa, etta yksittainen akryylivaatteen pitaminen aiheuttaisi useamman kk ihottuman. Kylla tuo atopialta enemmankin kuulostaa. Meilla esimerkiksi jos vauva saa hikinappyja, niin paranevat viimeistaan parin paivan sisalla. Enka kylla usko, etta tuo silittaminen on ratkaisu lapsesi ongelmiin mutta uskon, etta puuvilla materiaali olisi lapselle parasta. Nakiko mummo ikina huonokuntoista ihoa? Ehkapa anoppi sitten ymmartaisi, etta iho on pikkuiselle herkka paikka. Miten peset vauvan? Rasvaatko ihoa?

 

[ukukyfffb]

Kakkua ja jäätelöä 3 kk ikäiselle täysimetyksellä olevalle vauvalle. Monta kertaa yritti anoppi antaa vauvalle kaikenlaista, vaikka oli sanottu että vain äidinmaitoa. Jatkuvaa valitusta, kun pikkuinen ei saa herkkuja. Salaa yritti antaa omasta annoksestaan omalla lusikallaan. Monta kertaa käski antaa korviketta, että "saa mahansa täyteen" ja kielsi imettämästä liian usein (kun vauva pyysi), koska mahan pitää saada levätä. Aurinkovoidetta ja yökylää samoin 3 kk ikäiselle, ettei pala ja että itsenäistyy. Jne jne jne. Siinä se hoitoapua: todella kelvottomia neuvoja kahvikutsuilla, muuhun ei ollut aikaa. Ei siis todella hoitamaan lasta tai auttamaan mitenkään, vaan vain haitallisia kokeneen neuvoja kokemattomalle äidille tyyliin juo nyt vaan kahvia ja anna vauvan huutaa, niin keuhkot vahvistuu.

Jos tämä kuulostaa epäkunnioittavalta, syynä on se, että en enää ko. henkilöä kunnioitakaan. Hänen puuttumisensa lapseni hoitoon lopetti kunnioituksen. Anopista huolimatta vauva kasvoi ja voi hyvin. En noudattanut hänen neuvojaan vaan tein lähes salaa oman äidinvaistoni ja neuvolan ja nykykäsitysten mukaisesti. Raskasta oli, jos saa sanoa.

Eikös tämä nyt ole vähän aiheen ulkopuolelta? Muistaakseni ap nimenomaan ihmetteli, miksi miniä ei hyväksy heitä, vaikka ovat noudattaneet kaikkia ohjeita mitä on annettu. Vai yritätkö iogaähoäsboäzn d sanoa, että ap on varmastikin antanut lapselle kakkua 3kk ikäisenä, mutta ei vain myönnä sitä? Jos sinun anoppisi on näin tehnyt, ei se tarkoita, että kaikki maailman mummot toimisivat samoin. Meidän mummot eivät ainakaan. Toki joskus tuntuu että liian helposti antavat 1-v ja 4-v. lapsillemme herkkuja, mutta en jaksa tuosta ottaa stressiä, kun näemme kuitenkin aika harvoin, korkeintaan joka toinen viikko (tai onko se nyt harvoin, mutta ei tarkoitan että ei joka päivä kuitenkaan).
Minusta aika usein on kyse tuoreen äidin epävarmuudesta, ja samanlainen käyttäytyminen voi kohdistua muihinkin kuin mummoon, on jopa aika yleistä. Ajan kanssa voi lieventyä, tai sitten kun tulee lisää lapsia ja on pakko vähän relata. Moni tuore äiti on ns. kontrollifriikki, koska ei tunne oikein hallitsevansa lastenhoitoa, jolloin kaikki ulkopuoliset kommentit tai lapsen mahdolliset muut hoitajat ovat uhka.

 

[eiei]

On hyvin vaikea uskoa, etta yksittainen akryylivaatteen pitaminen aiheuttaisi useamman kk ihottuman. Kylla tuo atopialta enemmankin kuulostaa. Meilla esimerkiksi jos vauva saa hikinappyja, niin paranevat viimeistaan parin paivan sisalla. Enka kylla usko, etta tuo silittaminen on ratkaisu lapsesi ongelmiin mutta uskon, etta puuvilla materiaali olisi lapselle parasta. Nakiko mummo ikina huonokuntoista ihoa? Ehkapa anoppi sitten ymmartaisi, etta iho on pikkuiselle herkka paikka. Miten peset vauvan? Rasvaatko ihoa?

Meillä ei ole enää tuon episodin jälkeen ollut iho-ongelmia, joten tuskin on atopiaa. Lääkärin mukaan noin pienen vauvan iho voi olla niin herkkä, että jokin erityisen karhea ja tiukka vaate voi saada ihon rikkoutumaan, varsinkin yhdistettynä akryylin aiheuttamaan hikoiluun sisällä. Parantuminen kesti tosi pitkään, koska oli niin hankalassa paikassa, kaulassa, johon kaikki puuvillaisetkin bodyt pakostakin vähän hankasivat. Ylävartalon ja selän näpyt, oliko sitten hikinäppyä eivät myöskään parantuneet helpolla. Ihottuma tuli niistä vaatteista, koska niissä oli tajuttoman kireä napitettava kaula-aukko+kaulus, joka oli todella karheaa materiaalia ja ihottuma tuli juuri siihen kohtaan mistä tuo paita oli puristanut. Se vaate oli kauttaaltaan neulottua akryylia ns. "villahaalari" joka oli tarkoitettu pidettäväksi sisällä ja sen alla karhea- ja kireäkauluksinen paita ja vielä lisäksi akryyli"villapaita" eli tuollaista settiä me sitten pidettiin yksi aamupäivä anopin mieliksi.

Kyllä anoppi näki huonokuntoisen ihon, kaulan ympärillä oli vereslihalla oleva paksu punainen ihottumarengas, mutta siihen anoppi vain tuumasi, että sehän on vain ihottumaa, se on ihan normaalia... miehellänikin oli kuulema ollut pienenä ihottumia ja välillä vereslihalla, mutta anoppi ei ollut niistä välittänyt.

Äidilläni on myös voimakas allergia tietyille materiaaleille ja hänellä kaulan/niskan iho lehahtaa punaiseksi ja menee heti rikki, eikä myöskään parane helposti sen jälkeen kun on altistunut, hänellä sentään on aikuisen paksumpi iho.

Halusin vain kertoa, että meille riitti tuo yksi pahempi episodi anopin myönnytyksien johdosta ja en ole sen jälkeen antanut periksi millekään, mikä liittyy vauvan terveyteen tai hyvinvointiin, en juota 6kk vauvalle limpparia vain siksi, että anoppi haluaisi antaa vauvalle jotain "hyvää" tai syötä grillikylkeä ja laita vauvanruokaan suolaa ja kaikki anopin tuomat akryyli/polyesterivaatteet menevät laatikkoon. Anoppi kyllä jaksaa painostaa ja ns. hienovaraisesti vihjailee kaikenlaista, mutta yritän vain niellä kommentit ja unohtaa ne samantien.

Niin kuin joku aiemmin mainitsi nämä jutut anoppien kanssa eivät ole vain "yksi kerta" vaan sen myönnytyksen joutuu tekemään JOKA KERTA kun tavataan, jos vaan on alunperin antanut periksi omista hoitoperiaatteistaan.

 

[eiei]

Asenteesi on niin epäkunnioittava toista ihmistä kohtaan että hävettää puolestasi.

Ei noita asioita hoideta raivoamalla ja kiroilemalla.

Kyllä väittäisin että anoppisi ymmärtää jos RAUHALLISESTI keskustelet lapsen allergioista ja rauhallisesti kerrot että haluat itse ostaa vaatteet ja tarvikkeet.

Ihan kuin atooppinen allergia olisi tuosta yhdestä puvusta tullut? Siitäkin syytät anoppia. Atopia on sisäinen ongelma eikä ulkoinen joka voi toki pahentaa allergisia oireita mutta ei ole varsinaisen atopian aiheuttaja.

Vaikka et pitäisi anopistasi ja hänen lahjoistaan, käytöstapojen opettelu ei tekisi pahaa sinullekaan.

Tuo oli vain piste i:n päälle ja vieläkin kiehuttaa, kun ajattelen sitä. En sanonut, että olen anopille raivonnut tai kiroillut, ilmaisin vain täällä palstalla mitä asiasta ajattelen. Anopille on selitetty vaatteita ja materiaaleja koskevat asiat ja myös syömiseen liittyvät asiat, mutta ne eivät mene perille, koska anoppi ei kunnioita sääntöjämme. Mielestäni minun epäkunnioittavassa asenteessa anoppiani kohtaan ei ole mitään hävettävää En voi kunnioittaa sellaista ihmistä pätkääkään, joka ei voi arvostaa meidän lastenhoidonsääntöjä ja uskoa, mikä olisi oikeasti lapsemme hyväksi (esim. ei suolaa/sokeria vauvan ruokaan). En tietenkään käyttäydy rumasti arjen tilanteissa, mutta onneksi on palstat, joissa voi kertoa, mitä oikeasti ajattelee anopistaan )

 

[-Jaana-]

Kakkua ja jäätelöä 3 kk ikäiselle täysimetyksellä olevalle vauvalle. Monta kertaa yritti anoppi antaa vauvalle kaikenlaista, vaikka oli sanottu että vain äidinmaitoa. Jatkuvaa valitusta, kun pikkuinen ei saa herkkuja. Salaa yritti antaa omasta annoksestaan omalla lusikallaan. Monta kertaa käski antaa korviketta, että "saa mahansa täyteen" ja kielsi imettämästä liian usein (kun vauva pyysi), koska mahan pitää saada levätä. Aurinkovoidetta ja yökylää samoin 3 kk ikäiselle, ettei pala ja että itsenäistyy. Jne jne jne. Siinä se hoitoapua: todella kelvottomia neuvoja kahvikutsuilla, muuhun ei ollut aikaa. Ei siis todella hoitamaan lasta tai auttamaan mitenkään, vaan vain haitallisia kokeneen neuvoja kokemattomalle äidille tyyliin juo nyt vaan kahvia ja anna vauvan huutaa, niin keuhkot vahvistuu.

Jos tämä kuulostaa epäkunnioittavalta, syynä on se, että en enää ko. henkilöä kunnioitakaan. Hänen puuttumisensa lapseni hoitoon lopetti kunnioituksen. Anopista huolimatta vauva kasvoi ja voi hyvin. En noudattanut hänen neuvojaan vaan tein lähes salaa oman äidinvaistoni ja neuvolan ja nykykäsitysten mukaisesti. Raskasta oli, jos saa sanoa.

Tarinasi kuulostaa tuulesta temmatulta. Jos joku tunkisi 3kk ikäisen vauvani suuhun KAKKUA niin pitäisin häntä oikeesti hulluna enkä menisi lähellekään vauvani kanssa, oli mummo tai joku muu. Minulle haiskahtaa tarinasi pahasti....

 

[iogaähoäsboäzn d]

Tarinasi kuulostaa tuulesta temmatulta. Jos joku tunkisi 3kk ikäisen vauvani suuhun KAKKUA niin pitäisin häntä oikeesti hulluna enkä menisi lähellekään vauvani kanssa, oli mummo tai joku muu. Minulle haiskahtaa tarinasi pahasti....

... en edes liioitellut. Ja noita esimerkkejä riittää. En edes kerro, mitä siinäkin kakusa oli. "Kyllähän nyt pikkusen pitää saada äitienpäiväkakkua maistaa" - ei kuulemma haittaa, jos vähän vaan. Ja joka kerta sama juttu kun nähtiin.

Kyllä siinä kuuli olevansa herkkänahkainen ja tarkka. Miehen suku tuntee minut nykyään hirveänä nipottajaäitinä, joka ei meinaa millään pystyä antamaan ainokaistaan muiden vastuulle. Enää en välitä ja lapsikin on jo isompi ja voi syödä kai mitä vain, mutta kyllä anopista aikamoiset kärsimykset aiheutui lapsen ensimmäisen vuoden ajan, kun meillä oli muutenkin vaikeaa. Valitettavasti en voinut sentään ihan kokonaan katkaista välejä anoppiin. Onneksi hänellä ei ole kovin paljoa aikaa tavata lastani ja ensimmäisinä kuukausina vältin jättämästä häntä kahdestaan vauvan kanssa. Nykyään saavat olla jo kahdestaankin ja sujuuhan se. Semmonen kontrollifriikki minä. Pointtina minullakin tosiaan tämä anoppi ym. myönnytysten teko joka ainoa tapaamiskerta LAPSEN KUSTANNUKSELLA - ei kiitos!

 

[ModestyB]

Tarinasi kuulostaa tuulesta temmatulta. Jos joku tunkisi 3kk ikäisen vauvani suuhun KAKKUA niin pitäisin häntä oikeesti hulluna enkä menisi lähellekään vauvani kanssa, oli mummo tai joku muu. Minulle haiskahtaa tarinasi pahasti....

Meille ehdoteltiin esikoisen kanssa samaa selvästi alle 6 kk ikäisenä. Tuo on valitettavasti ihan arkea minessa suvussa vielä, että pikkuvauvojen pitäisi kahvipöydässä "päästä maistamaan" ties mitä. Koska "eihän pienestä maistiaisesta mitään haittaa ole ja vauvalle tulee paha mieli, kun muut syövät eikä hän saa mitään hyvää.." jne.

Ja ihan ymmärrettävää tämä on siinä valossa, että monen mummon lasten ollessa pieniä mahdollisesti 30+ vuotta sitten kiinteät aloitettiin jo alle 3 kk iässä muutenkin ja lisäruoka hyvässä lykyssä 2 viikon iässä normaalisti kasvavilla imetetyilläkin. Monella mummolla unohtuu, että asiat ovat sittemmin selvästi muuttuneet. Lisäksi he voivat olla yhtä lailla kärsimättömiä päästä kokeilemaan aina sitä seuraavaa vaihetta kuin monet tuoreeta vanhemmatkin ovat.

Lisätietoa:
Imetystukilista.net - Imetysopas isovanhemmille