Mä olen kotona hoitamassa sairasta esikoista. On päikkäreillä, niin on poikkeuksellisesti aikaa kirjoitella päivälläkin. Meillä on töissä ihan hirveä pyöritys päällä, ja mies on työmatkalla, joten pahin mahdollinen aika olla lapsen sairaana. Esikko sai torstaina rokotteen. Pari päivää valitteli lähinnä jalkaa, mutta sitten lauantaina nousi korkea kuume. Nyt se on ainakin toistaiseksi laskenut, ja tässä arvotaan, oliko se tosi pitkä rokotusreaktio (nyt on kuitenkin jo tiistai) vai sangen lievä sikainfluenssa (jos rokote alkoi jo vaikuttaa). Mitään muuta oiretta ei ollut kuin tuo kuume ja jonkin verran mahaa valitteli. Lääkärissäkin käytettiin, mutta lääkärikään ei tiennyt, kummasta on kyse. Toivottavasti nyt on ohi joka tapauksessa.
Danzee puhui tuosta, että kuinka kiintynyt kukakin on tulevaan vauvaan. Mäkin tulin tällä kertaa vähän "vahingossa" näin nopeasti raskaaksi, ja alussa oli lähinnä fiilis, että käy miten käy, en ota kauhean raskaasti. Mutta sitten kun on kärsinyt pahoinvoinnit ja ravannut lääkäristä toiseen ja pelännyt vauvan puolesta joka kerta, kun joku vuoto on taas iskenyt päälle, niin nyt on kyllä sellainen olo, että nyt kun on näin pitkälle päästy ja monista vastoinkäymisistä selvitty, niin voi itku, jos nyt menee vielä joku pieleen. Toki tiedän, että tässä voi mennä vielä vaikka mikä pieleen, eikä tässä nyt niiin pitkällä olla, mutta silti, se kaikki huolehtiminen yms. on ehkä lujittanut sitä sidettä.
Mutta en kyllä ole koskaan ollut niitä ihmisiä, joiden mielestä raskaus (tai edes vauva-aika) on ihanaa. Molemmat on omalla tavallaan rankkoja ja hankalia aikoja, ja ainakin esikoisen vauva-aika oli aivan järkyttävän rankkaa. Ihan mielellään olisi hypännyt parin kuukauden yli. Mutta nyt meni jo vähän aiheen vierestä, eikä tuosta tarvi ensimmäistä odottavien pelästyä, se riipuu ihan vauvasta. Meillä oli koliikkia, eikä sen jälkeenkään kahteen vuoteen nukuttu kokonaista yötä. Joidenkin vauvat nukkuu melkein syntymästä asti paljon ja hyvin.
Sitten taas vaivaosastolle. Mulla on viime aikoina ollut ehkä jo liitoskipuja. Onko mahdollista, että niitä on jo tässä vaiheessa??? Esikoisesta oli vasta aika lopussa. Eli siis sellaista, että varsinkin, kun on seissyt paljon, alapää on tosi kipeä, nimenomaan tuntuu, että joihinkin luihin siellä emättimen(??) ympärillä koskee. Onko muilla mitään tuollaista vielä?
Tilasin nyt netistä sen tukivyön, kun paikallisessa kaupassa oli poistuva tuote, eikä ollut kuin XL-kokoa jäljellä. Eli Anita Baby Belt on se, mihin ainakin viimeksi olin tyytyväinen.
Pitäisi kai yrittää tehdä vähän töitä näin etänä (opettaminen kotoa käsin on hankalaa, mutta josko hoitaisi sähköpostit

)
Sintti