Ratkaisematon ristiriita suhteessa! :-(

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Onneton
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Ketähän edellinen kirjoittaja tarkoitti kehumalla,kaikenmaailman tahvot?Onko hän itse ylevämpää kastia?Ainakin omasta mielestään.


Käsitin että se tuli esille että tarkoitin tuota omg-nimimerkkiä? Ei ollut ehkä asiallisesti kirjoitettu, anteeksi jos loukkasin.Mutta oli aika ikävää tulla leimatuksi provoksi pelkästään tuon matkailuauton takia, se kun todellakaan ei ole harvinaista että on itse rakennettu matkailuauto jolla matkustellaan pitkiäkin reissuja.
 
Viimeksi muokattu:
Minusta ei kannata suin päin erota, vaan yrittää tehdä kaikkensa, että parisuhde ja perhe-elämä saataisi toimimaan. Jos yrityksistä huolimatta ei onnistu, niin erotessa voi ainakin huokaista helpotuksesta, että kaikkea tuli yritettyä, mutta mikään ei onnistunut, joten ero oli hyvä juttu.

Minusta teillä on sellainen ristiriita, että kumpikaan ei ole valmis joustamaan eikä ymmärtämään toista. Myönnettäköön, että sinun kertomisten perusteella mies on valmis joustamaan vielä vähemmän kuin sinä. Todennäköisesti tässä on käynyt niin, että mies on kuvitellut tämän vauvavuoden ihan erilaiseksi kuin mitä todellisuus on. Hän ei ole tajunnut, että sinä olet itkuinen ja kärttyinen, vauva sitoo sinut kokonaan ja vauva on ykkössijalla elämässäsi, mies ei löydä paikkaansa perheestä ja kokee itsensä turhaksi. Mies ehkä kokee, että hänelle ainoa tyydytystä tuova asia on auto, kun kotiolot ovat ihan toista, mitä hän etukäteen kuvitteli sen olevan. Hän ei ehkä myöskään ole vielä rakastunut vauvaan, sillä vauvaanhan rakastuu sitä enemmän, mitä sen kanssa on. Rakkaus tulee tekemisen ja yhdessä vietetyn ajan kautta. Jos mies on tietokoneella ja vauva toisessa huoneessa, niin ei se rakkaus siitä syvene minnekään, vaan päinvastoin saattaa ärsyttää, koska vauva häiritsee omaa arkielämää. Vauvan kanssa ne elämän hienot hetket ovat hentoja ohikiitäviä häivähdyksiä eikä mitään suurta ilotulitusta. On paljon helpompaa rakastaa pientä taaperoa, joka opettelee kävelemään ja puhumaan tai jonka kanssa voi keskustella ja tehdä jotakin yhdessä. Entäpä jos tämä vauva ei isompana pidäkään autoista? Onko miehesi valmis hyväksymään ja kunnioittamaan myös lapsenne mielipidettä?

Parisuhteenne on muuttunut todella paljon vuoden aikana ja kummallakin on jossain määrin vaikeuksia sopeutua. Yleensä isälle sopeutuminen on vaikeampaa, koska nainen sentään kantaa vauvaa kohdussaan ja hormonitoiminta ohjaa häntä kohti äitiyttä, mutta mies joutuu opettelemaan kantapään kautta vauvan hoitoa ja sitä kautta opettelemaan rakkautta. Todennäköisesti miehesi ei uskalla sanoa, että hän ei jaksa vauvan huutoa, kakkavaippoja ja sitä tunnetta, että tätä kestää ikuisesti.

Miehesi pitäisi opetella olemaan isä ja ottamaan vastuuta perheen hyvinvoinnista. Se ei tarkoita pelkästään äidin auttelua silloin, kun isää sattuu huvittamaan, vaan vauva on yhteinen hanke, johon kumpikin osallistuu taloudellisesti, läsnäolemalla ja kotia hoitamalla. Valitettavan usein vauvasta tulee äidin ikioma projekti, josta isä jää ulkopuoliseksi, koska isä on kuvitellut vauva-ajan paljon helpommaksi. Vauvan syntymä saattaa saada isän taantumaan ja hän alkaa haikailla nuoruuden unelmien ja sinkkuaikojen perään. Sellaisessa tilanteessa miehen pitää osoittaa olevansa isä, puoliso ja aikuinen, mutta jos näin ei tapahdu eikä mies osoita mitään merkkiäkään muuttumisesta, niin siinä tapauksessa eroa kannattaa miettiä vakavissaan. Kun mies eron jälkeen huomaa olevansa viikonloppuisä, hän joutuu ottamaan enemmän vastuuta vauvasta kuin mitä hän joutui ottamaan aiemmin. Siinä vaiheessa viimeistään miehen kyky kasvaa isäksi testataan. Joko hän oppii isyyden tai hän hommaa itselleen äkkiä uuden vaimon hoitelemaan äitipuolen hommia tai hänet suljetaan isyydestä pois, jolloin äiti hommaa yksinhuoltajuuden.
 
Ei mahda mitään, mutta minusta tämä nuorirouva on käpertynyt täydellisesti säälimään itseään ja pettymystään avioliittonsa arkeen. Hän loi mallin perheensäs elämästä lapsen kanssa ja kun unelmat eivät vastaa todellisuutta, hänestä tuli jankuttava ja ikävä vaimo-äiti-elämänkumppani. Mies on ratkaissut nalkutusongelman tyypilliseen tapaan ja hankkinut tärkeän homman itselleen poissa kodin seinien sisäpuolelta. Hän odottaa, että akka rauhoittuu ja elämä palaa normaaliksi. Ei kenestäkään ole kiva kuunnella jatkuvaa tyytymättömyyttä, arvostelua ja nurinaa.

Sanot, jotta mies ei tuo leipää taloon, koska on työtön. Mistä ne säästöt kertyivät, joilla nyt elelette mukavasti? Koko perhe.

Sinulla tuntuu olleen niin helppo ja taloudellisesti turvattu elämnä, jotta et edes tajua, miten kornilta tämä valitusvirtesi kuulostaa!!

Hyväntuulisen ja tyytyväisen naisen mies ei pakene "autoprojektiin", vaan hän käyttää siihen kohtuullisesti aikaansa ja viihtyy kotona, koska siellä on mukava olla. Teillä ei taida olla mitenkään viihtyisää nykyään?
 
Siis nyt en ymmärtänyt mitä nauramista tuossa oli? Siis provo? Siis mies rakentaa matkailuautoa, miksei sillä voisi sitten matkustella ulkomaillakin, yöpyä esim. leirintäalueilla kun lapsi on isompi?

Itse olen retkeillyt paljonkin, ja todellakin pelkän repun kanssa, on todella luksusta jos on matkailuauto jossa voi yöpyä, eikä esim. teltassa tarvitse yöpyä. Itsetehty matkailuauto voi olla ihan yhtä toimiva kuin valmiskin, niihin saa nimittäin ostaa niihin sopivia kalusteita. Itse et varmaan koskaan ole retkeillyt. Kaikenmaailman tahvoja täälläkin kirjoittelee, sori..:-/


Retkeilyt on jääneet vähemmälle, myönnän. Vaikka olen pienipalkkainen, mulla on aina sen verran ollut pätäkkää että on varaa ollut yöpyä hotellissa. Olisi meinaan aika räheltämistä pienen lapsen kanssa jossain pakettiautossa yöpyä jollain syrjäisellä telttailualueella. Tai mikäs siinä, yks tykkää äidistä, toinen tyttärestä, mutta henk koht itse en lähde edes ilman lasta mihinkään eloonjäämisseikkailuihin, vaanhaluan yöpyähotellissa.

Entä onko tuo vaivan väärti, voisi kysyä..
 
Viimeksi muokattu:
Käsitin että se tuli esille että tarkoitin tuota omg-nimimerkkiä? Ei ollut ehkä asiallisesti kirjoitettu, anteeksi jos loukkasin.Mutta oli aika ikävää tulla leimatuksi provoksi pelkästään tuon matkailuauton takia, se kun todellakaan ei ole harvinaista että on itse rakennettu matkailuauto jolla matkustellaan pitkiäkin reissuja.


Ja jos oikein luin ja ymmärsin tekstisi, Sua ei enää edes kiinnosta noi sillä tulevalla matkailuautolla tehtävät reissut sinne ulkomaille?
 
Viimeksi muokattu:
Minusta ei kannata suin päin erota, vaan yrittää tehdä kaikkensa, että parisuhde ja perhe-elämä saataisi toimimaan. Jos yrityksistä huolimatta ei onnistu, niin erotessa voi ainakin huokaista helpotuksesta, että kaikkea tuli yritettyä, mutta mikään ei onnistunut, joten ero oli hyvä juttu.

Minusta teillä on sellainen ristiriita, että kumpikaan ei ole valmis joustamaan eikä ymmärtämään toista. Myönnettäköön, että sinun kertomisten perusteella mies on valmis joustamaan vielä vähemmän kuin sinä. Todennäköisesti tässä on käynyt niin, että mies on kuvitellut tämän vauvavuoden ihan erilaiseksi kuin mitä todellisuus on. Hän ei ole tajunnut, että sinä olet itkuinen ja kärttyinen, vauva sitoo sinut kokonaan ja vauva on ykkössijalla elämässäsi, mies ei löydä paikkaansa perheestä ja kokee itsensä turhaksi. Mies ehkä kokee, että hänelle ainoa tyydytystä tuova asia on auto, kun kotiolot ovat ihan toista, mitä hän etukäteen kuvitteli sen olevan. Hän ei ehkä myöskään ole vielä rakastunut vauvaan, sillä vauvaanhan rakastuu sitä enemmän, mitä sen kanssa on. Rakkaus tulee tekemisen ja yhdessä vietetyn ajan kautta. Jos mies on tietokoneella ja vauva toisessa huoneessa, niin ei se rakkaus siitä syvene minnekään, vaan päinvastoin saattaa ärsyttää, koska vauva häiritsee omaa arkielämää. Vauvan kanssa ne elämän hienot hetket ovat hentoja ohikiitäviä häivähdyksiä eikä mitään suurta ilotulitusta. On paljon helpompaa rakastaa pientä taaperoa, joka opettelee kävelemään ja puhumaan tai jonka kanssa voi keskustella ja tehdä jotakin yhdessä. Entäpä jos tämä vauva ei isompana pidäkään autoista? Onko miehesi valmis hyväksymään ja kunnioittamaan myös lapsenne mielipidettä?

Parisuhteenne on muuttunut todella paljon vuoden aikana ja kummallakin on jossain määrin vaikeuksia sopeutua. Yleensä isälle sopeutuminen on vaikeampaa, koska nainen sentään kantaa vauvaa kohdussaan ja hormonitoiminta ohjaa häntä kohti äitiyttä, mutta mies joutuu opettelemaan kantapään kautta vauvan hoitoa ja sitä kautta opettelemaan rakkautta. Todennäköisesti miehesi ei uskalla sanoa, että hän ei jaksa vauvan huutoa, kakkavaippoja ja sitä tunnetta, että tätä kestää ikuisesti.

Miehesi pitäisi opetella olemaan isä ja ottamaan vastuuta perheen hyvinvoinnista. Se ei tarkoita pelkästään äidin auttelua silloin, kun isää sattuu huvittamaan, vaan vauva on yhteinen hanke, johon kumpikin osallistuu taloudellisesti, läsnäolemalla ja kotia hoitamalla. Valitettavan usein vauvasta tulee äidin ikioma projekti, josta isä jää ulkopuoliseksi, koska isä on kuvitellut vauva-ajan paljon helpommaksi. Vauvan syntymä saattaa saada isän taantumaan ja hän alkaa haikailla nuoruuden unelmien ja sinkkuaikojen perään. Sellaisessa tilanteessa miehen pitää osoittaa olevansa isä, puoliso ja aikuinen, mutta jos näin ei tapahdu eikä mies osoita mitään merkkiäkään muuttumisesta, niin siinä tapauksessa eroa kannattaa miettiä vakavissaan. Kun mies eron jälkeen huomaa olevansa viikonloppuisä, hän joutuu ottamaan enemmän vastuuta vauvasta kuin mitä hän joutui ottamaan aiemmin. Siinä vaiheessa viimeistään miehen kyky kasvaa isäksi testataan. Joko hän oppii isyyden tai hän hommaa itselleen äkkiä uuden vaimon hoitelemaan äitipuolen hommia tai hänet suljetaan isyydestä pois, jolloin äiti hommaa yksinhuoltajuuden.

Kiitos sinulle todella paljon viisaasta kirjoituksestasi, joka antoi minulle paljon uutta näkökulmaa ja ajattelemisen aihetta.

Eilen olin ehkä normaalia huonommalla fiiliksellä, koska olimme aamulla riidelleet asiasta, ja suutuspäissämme puhuneet erostakin.

Mutta illalla juttelimme pitkään, ja sovimme. Ja nyt lopulta mies on valmis kompromissiin enemmän kuin aiemmin. Siis nyt nämä muutamat vauvakuukaudethan minä olen vain joustanut, kunnes nyt ihan viime aikoina kärsivällisyyteni on alkanut loppua, kun miehen projekti on venynyt ja venynyt.

Mutta nyt mies suunnitteli mielestäni todella järkeenkäyvän aikataulun projektilleen, ja mikä parasta, sovimme tietyt päivät viikosta jotka hän pyhittää vastedes pelkästään meille, eli perheelleen.

Mikä parasta, ymmärsin vihdoin ja viimein miten mies tuon projektinsa ajattelee, ja miksi hänelle on niin tärkeää saaada se valmiiksi ennenkuin menee töihin, näillä näkymin ensi kesänä tai syksynä. Ja mies myös ymmärsi miltä minusta tuntuu, kaipaan häntä ja hänen seuraansa.

Vaikka ongelma ei ehkä välttämättä ole nyt tällä keskustelulla poispyyhkäisty, niin ainakin olemme vähän lähempänä toisiamme.

Ensi perjantaina mies hoitaa lasta, ja minä lähden hemmottelemaan oikein kunnolla itseäni- kampaajalle, shoppailemaan, herkuttelemaan tms. :-)

Emme me meinaa luovuttaa.:-)))))
 
Viimeksi muokattu:
No just! Kiitos naurusta, hyvän provon kehitit! Hehhehehhehhehhehhehheh!!!!!!! Otatteko kissankin mukaan sinne matkalle sitten? : D

Eikun ihan oikeesti ap: miten voit lähteä Euroopan reissulle, jollet voi edes kotoa poistua viikoksi, kun et saa kissaa mukaan?

Ei sinulla oikasti taida olla mikään hätä siellä kotona ollessa. Kaikki on ihan ok.
 
Viimeksi muokattu:
Ja jos oikein luin ja ymmärsin tekstisi, Sua ei enää edes kiinnosta noi sillä tulevalla matkailuautolla tehtävät reissut sinne ulkomaille?

En muista olenko kirjoittanut, että haaveilimme noista ulkomaanreissuista enemmän silloin kun lasta ei ollut, eikä edes tietoa saammeko koskaan lasta. Lapsen syntymän jälkeen minä en enää ole pitänyt tuota reissaamista niin tärkeänä kuin mies, enkä siis sitä matkailuauton rakentamistakaan. Kun minä en kuitenkaan vielä edes ensi kesänä, vähän päälle yksivuotiaankaan kanssa viitsisi niin pitkälle reissulle lähteä, vasta aikaisintaan kaksi-kolmivuotiaan kanssa. Mutta totta, mies on reissaamisesta ja siis matkailuauton rakentamisesta tällä hetkellä innostuneempi kuin minä.
 
Viimeksi muokattu:
Eikun ihan oikeesti ap: miten voit lähteä Euroopan reissulle, jollet voi edes kotoa poistua viikoksi, kun et saa kissaa mukaan?

Ei sinulla oikasti taida olla mikään hätä siellä kotona ollessa. Kaikki on ihan ok.


Äh, no nyt kyllä on mennyt asiat sekaisin, olenko ajatuksissani kirjoittanut etten voi poistua viikoksikaan kotoani? No olen kyllä sitten valitettavasti ymmärtänyt kysymyksen väärin.:-( Nimittäin kyllä me reissaamme paljon, jo nyt olemme 3 kertaa käyneet vauvan kanssa ulkomailla, vauva oli 2 kk kun teimme ekan reissun. Ja kissa on ollut mukana joka kerta. Tosin yhdessä, tietyssä paikassa, naapurimaassamme olemme käyneet, mutta kuitenkin matkustelleet. :-)

Tässä netissä kirjoitellessa tulee helposti itse ymmärrettyä väärin, sekä ilmaistua itseään epäselvästi. ja tosiaan, eilen olin aika synkissä fiiliksissä riidan jälkeen.

Juu eihän tässä hätää ole.:-)
 
Viimeksi muokattu:
Retkeilyt on jääneet vähemmälle, myönnän. Vaikka olen pienipalkkainen, mulla on aina sen verran ollut pätäkkää että on varaa ollut yöpyä hotellissa. Olisi meinaan aika räheltämistä pienen lapsen kanssa jossain pakettiautossa yöpyä jollain syrjäisellä telttailualueella. Tai mikäs siinä, yks tykkää äidistä, toinen tyttärestä, mutta henk koht itse en lähde edes ilman lasta mihinkään eloonjäämisseikkailuihin, vaanhaluan yöpyähotellissa.

Entä onko tuo vaivan väärti, voisi kysyä..


No joo kyllä tuollainen noin "rähjäinen" matkustelu pienen lapsen kanssa aikamoista extremeä varmaan olisi. :-) Ei nyt siis sellaista vielä pitkään aikaan.

Mutta meillä on yksi "tukikohta" tuolla yhdessä naapurimaassa, siitä on hyvä lähteä vähän seikkailemaan eteenpäin, ja on hyvä että autossa on oma vessa ja keittomahdollisuus, ihan vaikka pidemmälle matkalle, niin voi lämmäyttää lapselle ruokaa, ja keittää aikuisille kahvit levähdyspaikalla.Ei siitä autostakaan mikään rähjä tule, vaan aika hieno.:-)
 
Viimeksi muokattu:
Ei mahda mitään, mutta minusta tämä nuorirouva on käpertynyt täydellisesti säälimään itseään ja pettymystään avioliittonsa arkeen. Hän loi mallin perheensäs elämästä lapsen kanssa ja kun unelmat eivät vastaa todellisuutta, hänestä tuli jankuttava ja ikävä vaimo-äiti-elämänkumppani. Mies on ratkaissut nalkutusongelman tyypilliseen tapaan ja hankkinut tärkeän homman itselleen poissa kodin seinien sisäpuolelta. Hän odottaa, että akka rauhoittuu ja elämä palaa normaaliksi. Ei kenestäkään ole kiva kuunnella jatkuvaa tyytymättömyyttä, arvostelua ja nurinaa.

Sanot, jotta mies ei tuo leipää taloon, koska on työtön. Mistä ne säästöt kertyivät, joilla nyt elelette mukavasti? Koko perhe.

Sinulla tuntuu olleen niin helppo ja taloudellisesti turvattu elämnä, jotta et edes tajua, miten kornilta tämä valitusvirtesi kuulostaa!!

Hyväntuulisen ja tyytyväisen naisen mies ei pakene "autoprojektiin", vaan hän käyttää siihen kohtuullisesti aikaansa ja viihtyy kotona, koska siellä on mukava olla. Teillä ei taida olla mitenkään viihtyisää nykyään?

Säästöt tosiaan alkavat hiipua pikkuhiljaa ja työnteon aika koittaa tuossa jossain ensi vuonna.

Juu ei ole mitenkään helppo taitaloudellisesti turvattu elämä, ihan minimituloilla tullaan toimeen, ollaan tosi säästäväisiä, melkeinpä nuukia.:-)

Ehkä annoin eilen tosiaan vähän säälittävän ja ruikuttavan kuvan. Mutta en mielestäni nyt kuitenkaan ihan noin huonoa mitä sinä annoit ymmärtää. Ihan hyväntuulinen ja tyytyväinen olen noin niinkuin normaalisti, välillä vaan ottaa koteloon miehen poissaolot. Mutta niinkuin aiempana kirjoitin, olemme neuvotelleet asioista.

Aika kärjistetysti kirjoitit, mutta niin taisin eilen tehdä minäkin.:-)
 
Viimeksi muokattu:
Jos olisin tämä tuore isä,perheeni olisi etusijalla.Matkailuautoa laittaisin silloin tällöin.Pari kolme vuotta,ehkä,tai useampikin,sitten todennäköisesti asiat mallillaan.Lapsi on jo matkustuskelpoinen,autokin todennäköisesti matkustuskelpoinen,mies ja vaimo,molemmat valmiit lähtemään reissuun.Ei toennna hoppuilla,asiat tärkeysjärjestykseen.
Nuorilla on elämä edessä,toista on meillä vanhoilla säänsyömillä loppuunajetuilla.
 
No joo kyllä tuollainen noin "rähjäinen" matkustelu pienen lapsen kanssa aikamoista extremeä varmaan olisi. :-) Ei nyt siis sellaista vielä pitkään aikaan.

Mutta meillä on yksi "tukikohta" tuolla yhdessä naapurimaassa, siitä on hyvä lähteä vähän seikkailemaan eteenpäin, ja on hyvä että autossa on oma vessa ja keittomahdollisuus, ihan vaikka pidemmälle matkalle, niin voi lämmäyttää lapselle ruokaa, ja keittää aikuisille kahvit levähdyspaikalla.Ei siitä autostakaan mikään rähjä tule, vaan aika hieno.:-)


Millainen budjetti on pakettiautosta tehdä matkailuauto ? Meillä voisi olla siihen mahku, kun on "turha" paku autotallissa. Kuinka nämä vc:n ja suihkun ja keittiösyvennyksen teot? Meillä oli joskus vuokralla matkailuauto ja tykästyimme sellaiseen matkailuun.

Meillä on 5v tytär. Mutta oikeasti, kerro millainen homma olisi, millaisen tiedon ja koulutuksen ja luvat vaatii mieheltä jos hän alkais tehdä tuollaista iltahomminaan? Entä rekisteröinti, saaks kuinka helposti vaihdettua pakusta matkailuautoksi.
 
Viimeksi muokattu:
Säästöt tosiaan alkavat hiipua pikkuhiljaa ja työnteon aika koittaa tuossa jossain ensi vuonna.

Juu ei ole mitenkään helppo taitaloudellisesti turvattu elämä, ihan minimituloilla tullaan toimeen, ollaan tosi säästäväisiä, melkeinpä nuukia.:-)

Ehkä annoin eilen tosiaan vähän säälittävän ja ruikuttavan kuvan. Mutta en mielestäni nyt kuitenkaan ihan noin huonoa mitä sinä annoit ymmärtää. Ihan hyväntuulinen ja tyytyväinen olen noin niinkuin normaalisti, välillä vaan ottaa koteloon miehen poissaolot. Mutta niinkuin aiempana kirjoitin, olemme neuvotelleet asioista.

Aika kärjistetysti kirjoitit, mutta niin taisin eilen tehdä minäkin.:-)


Kiinnitin huomiota tuohon että "mies menee töihin ajankohtana X"

Ai jaa. Kumpa se olisi noin helppoa. Itse olen erittäin kokenut, asun Espoossa, työhakemuksia laitellut juhannuksesta asti 150+ ja kolmeen haastatteluun olen päässyt. Työtä en ole saanut. Eli saanen kysyä mikä jumbo sun mies on kun se vain "menee töihin" vai onks isukilla firma?
 
Viimeksi muokattu:
Jos olisin tämä tuore isä,perheeni olisi etusijalla.Matkailuautoa laittaisin silloin tällöin.Pari kolme vuotta,ehkä,tai useampikin,sitten todennäköisesti asiat mallillaan.Lapsi on jo matkustuskelpoinen,autokin todennäköisesti matkustuskelpoinen,mies ja vaimo,molemmat valmiit lähtemään reissuun.Ei toennna hoppuilla,asiat tärkeysjärjestykseen.
Nuorilla on elämä edessä,toista on meillä vanhoilla säänsyömillä loppuunajetuilla.


No ihan tarkalleen samoilla linjoilla olen kanssasi. Ymmärtäisin työteon, mutta tämä matkailuauto ei nyt mielestäni vaadi tällä erää ihan noin paljon miehen aikaa. Kun hän on välillä ollut sitä laittamassa jopa kuutena päivänä viikossa, ja 8-12 h kerralla. Tosiaan kun kuitenkaan pariin kolmeen vuoteen emme sillä voi kummempia reissuja tehdä, niin ei sitä nyt niin hulluna tarvitsisi urakoida.

No mutta, tosiaan nyt eilen ihan kalenterin kanssa sovittiin uudet aikataulut, ja 3-4 päivää viikossa hän on vastedes perheensä kanssa. Joulun tienoilla enemmänkin. Tuohon kompromissiin minä olen valmis, eihän siitä mitään tule jos ei kumpikin joustaisi, ainakin loppujen lopuksi.:-)
 
Viimeksi muokattu:
[QUOTE="menen työhön"? ?;10329882]Kiinnitin huomiota tuohon että "mies menee töihin ajankohtana X"

Ai jaa. Kumpa se olisi noin helppoa. Itse olen erittäin kokenut, asun Espoossa, työhakemuksia laitellut juhannuksesta asti 150+ ja kolmeen haastatteluun olen päässyt. Työtä en ole saanut. Eli saanen kysyä mikä jumbo sun mies on kun se vain "menee töihin" vai onks isukilla firma?[/QUOTE]


Nyt alkaa mennä monessa viestissä ohi alkuperäisen aiheen, taitaa asia siis pikkuhiljaa olla loppuunkäsitelty.

Ei ole isukilla firmaa, mutta työpaikka jo sovittu, ajankohtaa ei vaan vielä ihan tarkkaan. En halua siitä sen enempää keskustella, sorry.:-(
 
No ihan tarkalleen samoilla linjoilla olen kanssasi. Ymmärtäisin työteon, mutta tämä matkailuauto ei nyt mielestäni vaadi tällä erää ihan noin paljon miehen aikaa. Kun hän on välillä ollut sitä laittamassa jopa kuutena päivänä viikossa, ja 8-12 h kerralla. Tosiaan kun kuitenkaan pariin kolmeen vuoteen emme sillä voi kummempia reissuja tehdä, niin ei sitä nyt niin hulluna tarvitsisi urakoida.

No mutta, tosiaan nyt eilen ihan kalenterin kanssa sovittiin uudet aikataulut, ja 3-4 päivää viikossa hän on vastedes perheensä kanssa. Joulun tienoilla enemmänkin. Tuohon kompromissiin minä olen valmis, eihän siitä mitään tule jos ei kumpikin joustaisi, ainakin loppujen lopuksi.:-)


Oletko jotenkin varmistanut ettei miehelläsi ole toista naista? Tuo aikamäärä jonkun autonlaitteluun kuulostaa suoraan sanoen omituiselta.
 
Viimeksi muokattu:
Nyt alkaa mennä monessa viestissä ohi alkuperäisen aiheen, taitaa asia siis pikkuhiljaa olla loppuunkäsitelty.

Ei ole isukilla firmaa, mutta työpaikka jo sovittu, ajankohtaa ei vaan vielä ihan tarkkaan. En halua siitä sen enempää keskustella, sorry.:-(


Tota mäkin vähän ihmettelen.. Mitä, että duuni on mutta sinne voi mennä kun herra suvaitsee nostaa persauksensa penkistä? Jopas on. Mikä suojatyöpaikka se on sitten? Kuka siellä nyt tekee duunit, ja lentääkö tämä "tuurari" ulos kun miehesi suvaitsee mennä duuniin?
 
Viimeksi muokattu:
Tota mäkin vähän ihmettelen.. Mitä, että duuni on mutta sinne voi mennä kun herra suvaitsee nostaa persauksensa penkistä? Jopas on. Mikä suojatyöpaikka se on sitten? Kuka siellä nyt tekee duunit, ja lentääkö tämä "tuurari" ulos kun miehesi suvaitsee mennä duuniin?


No ei tuo niin kummaa ole. Itsekin olen työttömänä pari kuukautta, ennen kuin työt jatkuvat vuoden vaihteen jäkeen.
 
Viimeksi muokattu:
Alkuperäinen kirjoittaja #¤#&%¤¤##;10329922:
No ei tuo niin kummaa ole. Itsekin olen työttömänä pari kuukautta, ennen kuin työt jatkuvat vuoden vaihteen jäkeen.


No jotain sinne suuntaan meilläkin.

Olen saanut nyt monelta kirjoittajalta viisaita neuvoja, niin että osaan ajatella vähän miehenkin kannalta. Ja eilen keskustellessamme huomasin että hän myös osaa asettua minun asemaani.

Niin että koska asia on käsitelty ja tuntuu, että keskustelu lipsuu yhä enemmän ohi alkuperäisen aiheen, kiitän kaikkia osallistuneita. Eiköhän tämä tästä taas suttaannu.:-)

Niin ja jollekin joka kysyi, ei ole toista naista, tiedän täysin varmasti.:-)

Onneksi meillä riittää rakkautta, vaikkei aina niin kauhean helppoa olekaan.

Kiitos vielä kaikille, aloittaja poistuu, ja jättää tilaa muiden probleemeille.
 

Yhteistyössä