Minusta ei kannata suin päin erota, vaan yrittää tehdä kaikkensa, että parisuhde ja perhe-elämä saataisi toimimaan. Jos yrityksistä huolimatta ei onnistu, niin erotessa voi ainakin huokaista helpotuksesta, että kaikkea tuli yritettyä, mutta mikään ei onnistunut, joten ero oli hyvä juttu.
Minusta teillä on sellainen ristiriita, että kumpikaan ei ole valmis joustamaan eikä ymmärtämään toista. Myönnettäköön, että sinun kertomisten perusteella mies on valmis joustamaan vielä vähemmän kuin sinä. Todennäköisesti tässä on käynyt niin, että mies on kuvitellut tämän vauvavuoden ihan erilaiseksi kuin mitä todellisuus on. Hän ei ole tajunnut, että sinä olet itkuinen ja kärttyinen, vauva sitoo sinut kokonaan ja vauva on ykkössijalla elämässäsi, mies ei löydä paikkaansa perheestä ja kokee itsensä turhaksi. Mies ehkä kokee, että hänelle ainoa tyydytystä tuova asia on auto, kun kotiolot ovat ihan toista, mitä hän etukäteen kuvitteli sen olevan. Hän ei ehkä myöskään ole vielä rakastunut vauvaan, sillä vauvaanhan rakastuu sitä enemmän, mitä sen kanssa on. Rakkaus tulee tekemisen ja yhdessä vietetyn ajan kautta. Jos mies on tietokoneella ja vauva toisessa huoneessa, niin ei se rakkaus siitä syvene minnekään, vaan päinvastoin saattaa ärsyttää, koska vauva häiritsee omaa arkielämää. Vauvan kanssa ne elämän hienot hetket ovat hentoja ohikiitäviä häivähdyksiä eikä mitään suurta ilotulitusta. On paljon helpompaa rakastaa pientä taaperoa, joka opettelee kävelemään ja puhumaan tai jonka kanssa voi keskustella ja tehdä jotakin yhdessä. Entäpä jos tämä vauva ei isompana pidäkään autoista? Onko miehesi valmis hyväksymään ja kunnioittamaan myös lapsenne mielipidettä?
Parisuhteenne on muuttunut todella paljon vuoden aikana ja kummallakin on jossain määrin vaikeuksia sopeutua. Yleensä isälle sopeutuminen on vaikeampaa, koska nainen sentään kantaa vauvaa kohdussaan ja hormonitoiminta ohjaa häntä kohti äitiyttä, mutta mies joutuu opettelemaan kantapään kautta vauvan hoitoa ja sitä kautta opettelemaan rakkautta. Todennäköisesti miehesi ei uskalla sanoa, että hän ei jaksa vauvan huutoa, kakkavaippoja ja sitä tunnetta, että tätä kestää ikuisesti.
Miehesi pitäisi opetella olemaan isä ja ottamaan vastuuta perheen hyvinvoinnista. Se ei tarkoita pelkästään äidin auttelua silloin, kun isää sattuu huvittamaan, vaan vauva on yhteinen hanke, johon kumpikin osallistuu taloudellisesti, läsnäolemalla ja kotia hoitamalla. Valitettavan usein vauvasta tulee äidin ikioma projekti, josta isä jää ulkopuoliseksi, koska isä on kuvitellut vauva-ajan paljon helpommaksi. Vauvan syntymä saattaa saada isän taantumaan ja hän alkaa haikailla nuoruuden unelmien ja sinkkuaikojen perään. Sellaisessa tilanteessa miehen pitää osoittaa olevansa isä, puoliso ja aikuinen, mutta jos näin ei tapahdu eikä mies osoita mitään merkkiäkään muuttumisesta, niin siinä tapauksessa eroa kannattaa miettiä vakavissaan. Kun mies eron jälkeen huomaa olevansa viikonloppuisä, hän joutuu ottamaan enemmän vastuuta vauvasta kuin mitä hän joutui ottamaan aiemmin. Siinä vaiheessa viimeistään miehen kyky kasvaa isäksi testataan. Joko hän oppii isyyden tai hän hommaa itselleen äkkiä uuden vaimon hoitelemaan äitipuolen hommia tai hänet suljetaan isyydestä pois, jolloin äiti hommaa yksinhuoltajuuden.
