G
Geeky
Vieras
Heip!
Ajattelin kysyä kanssasisarilta, mutta etenkin miehiltä mitä mieltä olette minua askarruttaneesta asiasta. Olen seurustellut miesystäväni kanssa vasta puolisen vuotta ja hän on asunut luonani jo useamman kuukauden. Tunnen hänen kuitenkin jo tuttavana ja yhteisissä harrastuksissa liikkuvana jo parin vuoden takaa. Olemme olleet yhteiseen arkeen todella tyytyväisiä ja meitä yhdistävät samanlainen opiskelutausta ja mm. kirja- ja tietokoneharrastus. Kumppanini omat teoriat "miehistä yleensä" vain hermostuttavat minua.
Kun otan puheeksi mieltymykset rakkaus- ja seksielämässä, mieheni ottaa aina esille teoriansa, kuinka kaikille miehille suhteessa eläminen naisen kanssa, oli nainen kuinka rakas tahansa, on aina kompromissi. Hän on vankasti sitä mieltä että joka ikiselle miehelle ihannetilanne, ainoa jossa pääsisi täysin toteuttamaan olisi ns. oma haaremi (hän vetoaa biologiaan, miehen tarpeeseen levittää siementä, yms.).
Toisaalta hän vakuuttaa, ettei esimerkiksi ole koskaan pettänyt ketään aiemmista kumppaneistaan (vaikka eräs aiemmista kumppanista on, ja hän on korostanut kuinka mahdottoman pahalta se tuntui). Minua vain ihmetyttää miksi hän nostaa tämän biologisen ja lopullisena totuutena pitämänsä teorian esille joka kerta kun otan ylipäänsä rakkauden ja seksin asiat puheeksi. Etenkin perjantai-tuopilla hän palaa tähän aiheeseen. Erityistä tässä on se, etten saa häntä puhumaan omista tunteistaan, vaan hän ottaa tämän "miehet noin ylipäänsä" asenteen esiin.
Itse olen kuitenkin sitä mieltä, että vaikka tottakai biologia merkitsee jotain, mutta ihminen on kuitenkin paljon muutakin kuin eläin. Uskonkin, että jos on löytänyt naisen, joka on tosissaan rakas, on se myös sen verran yli muiden naisten omissa silmissä, ettei parisuhteesta nyt ihan sanaa "kompromissi" voi käyttää. Fantasiat tietenkin ovat meistä useimmilla moninaiset, mutta nyt tuntuu että tässä on jotain muutakin. Puheet kun saavat minut yleensä surulliseksi ja hyvän mielen laantumaan, ja mieskin tietää tämän. Vakuuttaa vain että hän sanoo ääneen sen, mitä useimmat miehet eivät uskalla.
Mitä mieltä foorumin mies- ja naisväki on asiasta? Onko mieheni vain sittenkin vielä "etsimässä sitä oikeaa" tai onko tässä jonkinlaisesta nöyryyttämisestä kyse? Tämä tosin tuntuisi oudolta tässä tilanteessa, olemmehan tyytyväisen oloisia vielä varsin tuoreessa suhteessamme.
Ajattelin kysyä kanssasisarilta, mutta etenkin miehiltä mitä mieltä olette minua askarruttaneesta asiasta. Olen seurustellut miesystäväni kanssa vasta puolisen vuotta ja hän on asunut luonani jo useamman kuukauden. Tunnen hänen kuitenkin jo tuttavana ja yhteisissä harrastuksissa liikkuvana jo parin vuoden takaa. Olemme olleet yhteiseen arkeen todella tyytyväisiä ja meitä yhdistävät samanlainen opiskelutausta ja mm. kirja- ja tietokoneharrastus. Kumppanini omat teoriat "miehistä yleensä" vain hermostuttavat minua.
Kun otan puheeksi mieltymykset rakkaus- ja seksielämässä, mieheni ottaa aina esille teoriansa, kuinka kaikille miehille suhteessa eläminen naisen kanssa, oli nainen kuinka rakas tahansa, on aina kompromissi. Hän on vankasti sitä mieltä että joka ikiselle miehelle ihannetilanne, ainoa jossa pääsisi täysin toteuttamaan olisi ns. oma haaremi (hän vetoaa biologiaan, miehen tarpeeseen levittää siementä, yms.).
Toisaalta hän vakuuttaa, ettei esimerkiksi ole koskaan pettänyt ketään aiemmista kumppaneistaan (vaikka eräs aiemmista kumppanista on, ja hän on korostanut kuinka mahdottoman pahalta se tuntui). Minua vain ihmetyttää miksi hän nostaa tämän biologisen ja lopullisena totuutena pitämänsä teorian esille joka kerta kun otan ylipäänsä rakkauden ja seksin asiat puheeksi. Etenkin perjantai-tuopilla hän palaa tähän aiheeseen. Erityistä tässä on se, etten saa häntä puhumaan omista tunteistaan, vaan hän ottaa tämän "miehet noin ylipäänsä" asenteen esiin.
Itse olen kuitenkin sitä mieltä, että vaikka tottakai biologia merkitsee jotain, mutta ihminen on kuitenkin paljon muutakin kuin eläin. Uskonkin, että jos on löytänyt naisen, joka on tosissaan rakas, on se myös sen verran yli muiden naisten omissa silmissä, ettei parisuhteesta nyt ihan sanaa "kompromissi" voi käyttää. Fantasiat tietenkin ovat meistä useimmilla moninaiset, mutta nyt tuntuu että tässä on jotain muutakin. Puheet kun saavat minut yleensä surulliseksi ja hyvän mielen laantumaan, ja mieskin tietää tämän. Vakuuttaa vain että hän sanoo ääneen sen, mitä useimmat miehet eivät uskalla.
Mitä mieltä foorumin mies- ja naisväki on asiasta? Onko mieheni vain sittenkin vielä "etsimässä sitä oikeaa" tai onko tässä jonkinlaisesta nöyryyttämisestä kyse? Tämä tosin tuntuisi oudolta tässä tilanteessa, olemmehan tyytyväisen oloisia vielä varsin tuoreessa suhteessamme.