Miten päästä yli pettämisestä?

[Kisskiss]

Minä olen kohdallani analysoinut tämän jutun silloin kauan sitten perinpohjin ja tullut siihen tulokseen, että meillä on niin hyvä parisuhde, perhe ja elämä, että sitä on turha lähteä särkemään, kun tulevaisuudesta ei kuitenkaan tiedä. Ja nyt jälkikäteen voin sanoa, että minun on täysin mahdotonta kuvitella, että olisin elänyt parempaa elämää tekemällä toisenlaisen ratkaisun. Niin täyttä ja hyvää elämää nämä vuodet ovat olleet, rakastamme toisiamme edelleen ja lapsetkin oelmme jo kasvattaneet aikuisiksi.

Mietin vain sitä pettämistä, joku jo ottikin esille tuon ystävän vrt. pettäminen ja luottamuksen menettäminen. Ap mainitsi, että mies rakastaa häntä ja lasta, ja on hänen paras ystävänsä.Ja silti petti. Jos joku ystäväni tekisi noin minulle, kusettaisi, hän olisi entinen ystävä. Parisuhde perustuu samaan -luottamukseen. Minä kelaisin miksi hän petti, jos kerta on tyytyväinen parisuhteeseen. Tietyllä tavalla ymmärrän syrjähypyn jos suhteessa joku klikkaa, mies/nainen haluaa irrottautua, mutta ei osaa, tai sitä seksiä ei yksinkertaisesti ole. Mutta jos kaikki on ok parisuhteessa ja pettää niin silloin pettäjä tekee sen uudelleen.On ihan turha selittää sitä humalalla.

 

[Myös kokenut]

. Mutta jos kaikki on ok parisuhteessa ja pettää niin silloin pettäjä tekee sen uudelleen.On ihan turha selittää sitä humalalla.

Sitä sinä et voi tietää. Joku pettää kerran ja oppii kerrasta. Sitten on tietysti niitä parantumattomia pettäjiä. Kyse voi olla miehen (tai naisen) tarpeesta todistaa jotain itselleen. Onhan niitä kaikenlaisia kriisejä ja villityksiä muutenkin, sanotaan. Omalla kohdallamme uskon tuohon tarpeeseen todistaa itselleen, että oli vielä komea ja voimissaan, sillä olemme olleet yhdessä pennusta asti, mutta meillä on aina ollut kivaa yhdessä ja olemme viihtyneet toistemme seurassa. Seksiä meillä on aina ollut yllinkyllin. Eli parisuhteessa ei tarvitse olla mitään vikaa, vika voi olla pettävässä osapuolessa, joka silti rakastaa omaa puolisoaan.

Kyttäämään en ole alentunut. Jos on sen jälkeen minua pettänyt, en ainakaan ole siitä tietoinen. Vaikea kyllä uskoa, niin aidosti hän silloin katui syrjähyppyään. Ja nyt se on joka tapauksessa ihan yhdentekevää, valintani tein jo yli 15 v sitten ja olen sen jälkeen elänyt hyvää elämää. Ja tätä toistan luodakseni ap:lle uskoa omaan päätökseensä. Minun ei kenellekään tarvitse todistaa mitään, itselleni olen jo todistanut vuosia sitten, että tein oikean ratkaisun.

 

[Myös kokenut]

Siis yhä edelleen joku on sitä mieltä, että naisen arvo riippuu siitä saako pidettyä miehen?! Käsittämätöntä itsensä alentamista. No, miehellä on kissanpäivät kun pikkuvaimo roikkuu epätoivoisena perässä teki mies mitä tahansa ja sitten jos vielä panokseen saa samanlaisen miesriippuvaisen naisen niin jestas, siinähän mies kohotetaan universumin ykköspalkinnoksi, josta naiset verissäpäin kamppailevat.

Miksi muuten mies pettää eli on valmis tuhoamaan hänelle rakkaan ja tärkeän pitkäaisen suhteen jonkun "merkityksettömän" kanssa.

Sinä olet ymmärtänyt jotain perustavaa laatua olevan asian väärin. Ei tekstissä millään tavalla ole kyse siitä, saako pidettyä miehen hinnalla millä hyvänsä. Kyse on oman parisuhteen kannattavuuden arvioinnista ja tilanteesta, jossa yksi syrjähyppy ei maailmaa kaada. Kukaan ei ole puhunut mitään siitä, että mies saisi tehdä mitä tahansa.

Etkö ole koskaan joutunut tilanteeseen, jossa hetki vie eikä muille ajatuksille ole tilaa? Minä olen, en tosin syrjähyppytilanteessa, mutta sen perusteella voin hyvin ymmärtää, että niin voi käydä myös siinä tilanteessa; tilaisuus tekee varkaan eikä sillä hetkellä ajattele mitään muuta, aivot toimivat vain yhteen suuntaan.

Sinä olet kovin ehdoton, mutta ehkä elämä opettaa sinuakin vielä joskus. Olen minäkin ehdoton sen suhteen, että jos minua mies löisi tai muuten pahalla koskisi, olisi se kerrasta poikki. Me emme ole koskaan toisiamme lyöneet, läimineet, tönineet emmekä myöskään rumasti puhutelleet. Sinä et ymmärrä naista, joka pystyy antamaan anteeksi syrjähypyn. Minä en ymmärrä naista, joka suostuu kuuntelemaan huorittelua tai mitään muutakaan haukkumista, puhumattakaan pahoinpitelystä.

 

[ap petetty]

Kiitos vastauksista. Erityisesti kiitos sinulle "myös kokenut". Olen kanssasi samoilla linjoilla, ja toivon että voin samalla tavalla katsoa elämäämme vuosien päästä.

Selvennys muutamalle kirjoittajalle tästä tilanteestamme. Tämä toinen nainen on mieheni tyttava työn kautta. Itse en häntä niinkään tunne. Hän on tahollaan naimisissa, ja hänen oma aviomiehensä oli "pakottanut" hänet soittamaan minulle ja tunnustamaan asian. Kuulin asiasta heti seuraavana aamuna, mieheni ei ollut sitä vielä minulle itse kertonut koska en ollut kotona.

Tällä hetkellä olen vain vihainen. Sekä miehelleni että tälle naiselle. Tilanne oli nyt keskustelujemme jälkeen ilmeisesti sellainen, että tämä toinen nainen oli tunnustanut miehelleni olleensa jo pitkään ihastunut häneen, mikä tietysti hiveli mieheni itsetuntoa. Molemmat olivat melko vahvassa humalatilassa, ja asia johti toiseen. Mieheni sanoo, ettei hänellä todellakaan ole mitään tunteita tätä naista kohtaan, vaan että minä ja lapsemme olemme hänelle tärkeintä maailmassa. Ei tässä auta muukaan kuin uskoa ja koittaa jatkaa eteenpäin.

Pystyn kyllä jatkamaan mieheni kanssa, ja haluan ehdottomasti jatkaa. Tämä ei ole eron paikka, vaikka itsekin nuorempana oli kovin ehdoton siinä, että jos pettää, niin se on kerrasta poikki. Ei tässä tilanteessa enää, kun on lapsi, yhteinen omakotitalo, pitkä historia jne. Viihdymme yhdessä, pidämme samoista asioista, olemme kasvaneet toisiimme kiinni. Seksielämä on hiljentynyt alkuajoista, mutta ei missään nimessä loppunut. Nyt minulla on sellainen tunne, kun olen pari päivää asiaa sulatellut, että pystyn tämän pettämisen käsittelemään ja jatkamaan eteenpäin. Olo on välillä surullinen ja vihainen, mutta se on ihan luonnollista. En halua kuulla mitään yksityiskohtia pettämisestä, vaikka niitä itse välillä mietinkin (vaikka en haluaisi). En kysele asiasta mieheltäni jatkuvasti, enkä aio siitä häntä muistuttaa joka käänteessä tulevaisuudessakaan. Toivon että joskus vielä voin häneen luottaa kuten tähän asti. Aikaa siihen menee kyllä, mutta en enää nytkään muutaman päivän jälkeen märehdi ja ajattele asiaa koko ajan. Huomaan, että olen paljon vahvempi tämän asian kohtaamisessa kuin olisin ikinä osannut etukäteen kuvitella.

 

[Kisskiss]

Sitä sinä et voi tietää. Joku pettää kerran ja oppii kerrasta. Sitten on tietysti niitä parantumattomia pettäjiä. Kyse voi olla miehen (tai naisen) tarpeesta todistaa jotain itselleen. Onhan niitä kaikenlaisia kriisejä ja villityksiä muutenkin, sanotaan. Omalla kohdallamme uskon tuohon tarpeeseen todistaa itselleen, että oli vielä komea ja voimissaan, sillä olemme olleet yhdessä pennusta asti, mutta meillä on aina ollut kivaa yhdessä ja olemme viihtyneet toistemme seurassa. Seksiä meillä on aina ollut yllinkyllin. Eli parisuhteessa ei tarvitse olla mitään vikaa, vika voi olla pettävässä osapuolessa, joka silti rakastaa omaa puolisoaan.

Miten te pettäjän kanssa suhdetta jatkavat, käyttekö säännöllisesti sp-testeissä?

 

[niin niin joo]

...kun on omakotitalo, yhteinen lapsi ja yhteinen historia, toiset kestää puolison suunnalta mitä vaan.

Mulle pettäminen on niin suuri asia, ettei siitä olankohautuksella ja yhteisellä historialla ja omaisuuden määrällä selviäisi.
Eikä selittämällä, että kun se toinen osapuoli oli niiiin ihastunut ja kun oli tuota viinaakin tullut otettua, niin ei vaan kyennyt ajattelemaan mitään muuta kuin panemista.

Meillä menisi lusikat ja se omakotitalo + muu omaisuus jakoon saman tien. Lapsemme on jo niin iso että yhteishuoltajuus 50/50 periaatteella toimisi.

Ja kyllä minä rakastan miestäni suunnattomasti ja toivon, että hän rakastaa minua yhtä paljon kuin minä häntä.
Jos rakastaa ja kunnioittaa toista aidosti täydestä sydämestään, myös vaikka se avioliitto on jo arkipäiväistynyt, ei petä koskaan!

Jos mieheni pettäisi minua, se olisi selkeä merkki siitä, että minä, minun tunteeni ja minun kunnioitukseni mitä häntä kohtaan tunnen, eivät ole hänelle minkään arvoisia.
Enkä minä haluaisi elää sellaisen ihmisen kanssa loppuelämääni, joka ei arvosta minua eikä välitä minun tunteistani yhtään mitään.

Näin mustavalkoinen mun maailmani on tässä asiassa.

 

[Myös kokenut]

...Näin mustavalkoinen mun maailmani on tässä asiassa.

Sepä se. Kaikilla ei onneksi ole ihan niin mustavalkoinen maailmankuva eikä samaa ehdottomuutta. Ne ovat kaksi asiaa, jotka tässä maailmassa ovat saaneet paljon pahaa aikaan. Paljon enemmän kuin joustavuus, anteeksianto ja ikävien asioiden olemassaolon tunnustaminen.

 

[Myös kokenut]

Kiitos vastauksista. Erityisesti kiitos sinulle "myös kokenut". Olen kanssasi samoilla linjoilla, ja toivon että voin samalla tavalla katsoa elämäämme vuosien päästä.

Tsemppiä sinulle valitsemallasi tiellä. Tunnut fiksulta ja harkitsevalta ihmiseltä ja olet jo valmiiksi päättänyt ensiarvoisen tärkeän asian. Asiaa ei oteta esille joka käänteessä ja pienenkin riidan tullen. Olen varma, että vuosien kuluttua voit kirjoittaa ihan kuten minä, jos sinulla on puoleksikin niin ihana mies kuin minulla. Myös minun mieheni on paras ystäväni ja niinpä en ole koskaan tuntenut tarvetta tätäkään asiaa puida muiden kanssa. Me osasimme keskustella sen keskenämme ja aloittaa puhtaalta pöydältä.

Tiedän oikein hyvin, että on ihmisiä, jotka eivät koskaan pystyisi jatkamaan suhdetta, mutta se on heidän ongelmansa ja päätöksensä, ei minun.

 

[Myös kokenut]

Miten te pettäjän kanssa suhdetta jatkavat, käyttekö säännöllisesti sp-testeissä?

Luokittelet ihmisen pysyvästi pettäjäksi yhden syrjähypyn perusteella?

Muut sukupuolitaudit antavat oireita aika nopeasti ja Hiv tulee testattua vuosittaisen terveystarkastuksen yhteydessä rutiiniluonteisesti ellei sitä erikseen kiellä. Molemmilta.

 

[no]

Yksi syrjähyppy ei tee ihmisestä pettäjää, kaksi on aika selvä tapaus pettäjäksi.

 

[Kisskiss]

Luokittelet ihmisen pysyvästi pettäjäksi yhden syrjähypyn perusteella?

Muut sukupuolitaudit antavat oireita aika nopeasti ja Hiv tulee testattua vuosittaisen terveystarkastuksen yhteydessä rutiiniluonteisesti ellei sitä erikseen kiellä. Molemmilta.

Luokittelen, jos suhde toimii ja silti hyppää viereiseen petiin. Tämä tyyppi on nimenomaan Pettäjä.

 

[Voe ku saesi]

Semmoseen vimmaa, että se sanosi " paa sinne sormi tae jottae..." Van realistina täytyy vaen toevoa, että saes etes erektion..

 

[kyssäri, myös kokenut]

mitä pahaa se saa aikaan, jos joku on ehdoton tässä pettämisasiassa ja se ehdottomuus on tuotu esiin jo seurusteluaikana, viimeistään avioon mennessä?

Kun kumpikin osapuoli tietää tasan tarkkaan ettei pettämistä suvaita parisuhteessa, ei tästä tiedosta pitäisi mitään pahoja asioita seurata.
Kyllä se panoreissu sinne aidan toiselle puolelle sen ongelman saa aikaan eikä tuo lupaus uskollisuudesta. Vai?

Itse olen huomannut monissakin asioissa ihmisten käyttäytymisestä ...
1. Monesti itselle ikävät asiat lakaistaan maton alle, sanotaan, että minä annoin anteeksi, vaikka kuitenkaan se luottamus toiseen ei ole enää koskaan samanlaista.

2. Tai sitten ollaan niinkuin mitään ei olisi tapahtunut. Kun asia on niin kipeä ettei uskalla sitä kohdata. Annetaan olla, ei puhuta siitä ja voidaan itse huonosti.

3. Tai kun itse ei oikeasti rakasta toista, niin sehän on ihan sama mitä se mies/vaimo tekee. Yli pääsee helposti kun toisen tekemisillä ei ole oikeasti niin väliä, vaikka itselle ja toiselle muuta yrittääkin todistella. Olisihan se ikävää, jos pettämisen ohittaisi olan kohautuksella.
Pääasia on kuitenkin, että se oma elintaso ja kulissit säilyvät.

4. Monesti annetaan myös anteeksi, kun ei uskalleta lähteä elämään omaa itsenäistä, itsellistä elämää. Pelätään tulevaa, pitäydytään entisessä, sanotaan itselle, että kaikki on taas hyvin, ei se tee enää sitä. Ja varmaan onkin kaikki hyvin kun riittävästi sitä itselleen vakuuttelee.

5. Erittäin harva pystyy jatkamaan parisuhdetta ihan kuin mitään ei olisi tapahtunut, tai niin ettei toisen teot oikeasti satuttaisi ja jättäisi jälkeä sieluun. Jos ei minkäänlaista jälkeä jää, niin kyllä kyseessä on aikamoinen teflonihminen.

Toisia pettäminen satuttaa sydämen pohjaan saakka. Sen takia monet ovat ehdottomia tässä. Kun pettäminen satuttaa syvälle sydämeen, niin kyllä siitä jäävät tunnot heijastuvat tavalla tai toisella koko loppuelämän parisuhteessa, jos siis siihen parisuhteeseen jää.

Monesti pettävät ihmiset puolustelevat tekemisiään olosuhteilla, pakolla, tyyliin en voinut sille mitään, se oli sun vika kun olet ollut sellainen tai tällainen, tai petetyt puolustavat pettäjää.. onhan maailmassa miljoona kertaa suurempiakin ongelmia, nälänhätä, sodat jne..

Pääasia on että teki mitä teki, niin myöntää edes itselleen miksi siihen liittoon jää tai ei jää. Selityksiä voi aina keksiä, mutta olla rehellinen itselleen, se on minusta tässä se kaikkein vaikein asia.

 

[Myös kokenut]

Pääasia on että teki mitä teki, niin myöntää edes itselleen miksi siihen liittoon jää tai ei jää. Selityksiä voi aina keksiä, mutta olla rehellinen itselleen, se on minusta tässä se kaikkein vaikein asia.

Sinulla on ihan hyviä pointteja viestissäsi, mutta viimeinen kappaleesi kertoo kuitenkin, että et voi ymmärtää tai hyväksyä toisenlaisen ratkaisun tehneitä. Eivätkä myöskään pointtisi päde kaikkiin, koska me ihmiset olemme erilaisia. Minuun ei niistä osunut yksikään. Minulla on niin hyvä itsetunto, että sitä ei yksi syrjähyppy murentanut millään tavoin. Eihän se minun vikani ollut. On täysin harhaanjohtavaa kuvitella, että parisuhteessa on AINA jotain vikaa, jos toinen tekee syrjähypyn. Tiedän kyllä monen väittävän niin, mutta omakin kokemukseni puhuu toista. Ja tiesin varmasti, että tein minkä valinnan tahansa, minä kyllä selviän.

Minä olen ollut ja olen täysin rehellinen itselleni todetessani, että tämä oli ja on niin hyvä liitto, että yksi syrjähyppy toisessa vaakakupissa painaa olemattoman vähän niiden toisessa vaakakupissa olevien hyvien asioiden rinnalla. Tottakai asia loukkasi silloin, mutta se oli käsiteltävissä. Jos jotain tuntoja niistä ajoista on parisuhteeseen jäänyt, niin se, että yli 15 v. tapahtuneen jälkeen olen äärimmäisen tyytyväinen siihen, etten tehnyt mitään hätiköityjä "se on sitten kerrasta poikki"-ratkaisuja ja siihen, että meidän parisuhteemme voi loistavasti enkä osaisi parempaa edes kuvitella. Minulla on asiat todella hyvin.

Sen sijaan osaan hyvin kuvitella tilanteen, että olisin pannut poikki, lapsemme olisivat olleet kahden kodin välillä seikkailevia avioerolapsia, minä olisin löytänyt uuden/uusia miehiä, aloittanut kaiken alusta ehkä useampaankin kertaan. Tai ehkä en olisi löytänyt ketään tai löytänyt vain renttuja. Enkä taatusi olisi yhtä onnellinen missään noista tilanteista. Sen kuvitteleminen on kuitenkin turhaa, koska en ole mistään paitsi ja olen tyytyväinen. Jos olisin jäänyt kipuilemaan, olisi tilanne tietysti ihan toinen.

 

[Himisti]

mitä pahaa se saa aikaan, jos joku on ehdoton tässä pettämisasiassa ja se ehdottomuus on tuotu esiin jo seurusteluaikana, viimeistään avioon mennessä?

Ehdottomuus asiassa jos toisessakin kasvattaa turhia jännitteitä ja tuhoaa ihmissuhteita. Mitä enemmän viisas ja tarpeeksi älykäs ihminen elämää näkee ja mitä enemmän hän vaikeuksia kokee, sitä selvemmäksi hänelle käy, että asiat ovat tavattoman monimutkaisia ja että usein jokin tapahtuma on suuremman käres. Se koskee sekä itseä että muita.

Ihmiseltä voi vaatia erehtymättömyyttä, mutta vaatimus ei ole realismia vaan romanttista hömppää. Minusta aikuisen ihmisen pitäisi jo suhteeseen astuessaan ymmärtää, että ihan mitä tahansa voi tapahtua pettäminen mukaan lukien. En ymmärrä näitä ihmisiä, jotka sulkevat silmänsä todellisuudelta ja vaativat muita elämään kuvitteellisten ihanteidensa mukaan.

Uskollisuus on kelpo tavoite, mutta jos se ei täyty, niin ei koko suhdetta sen vuoksi aina kannata heittää menemään. Sellainen on lapsellista. Se on hikipinkotytön käytöstä. Kun en saanut kymppiä vaan ysi puol, niin revin koepaperin ja lähden luokasta itkien ja ovia paiskoen.

 

[Himisti]

SMinulla on niin hyvä itsetunto,

Itsetunto ja suhteellisuudentaju ovat avainsanoja. Jos rakentaa arvonsa toisen ihmisen varaan, niin tottahan toki pettämisestäkin tulee maailmanloppu. Tällaisen reagoinnin taustalla on usein hyvin välineellinen ihmiskuva eli käsitys siitä, että suhde on kaupankäyntiä. Kun pystyy luopumaan kumppaninsa välineellistämisestä, niin sen jälkeen pettämiseenkin osaa suhtautua neutraalimmin.

 

[AMEEBA]

Jossain tämä toinen nainen oli kuitenkin parempi, koska miehesi sinua petti hänen kanssaan. Tuo itseriittoinen ylemmyys on aika kalsaa ja luotaantyöntävää. Olisko ollut lämpimämpi sydämeltään?

Just näinhän nämä kakkoset juuri kuvittelevat; olevansa jotenkin, tai jossain parempia kuin vaimo.
Ehkä se rauhoittaa sun mieltäsi, kun tollee kuvittelet.
Pano olet ja silläsiisti.

 

[no]

Kyllä jokainen osaa aistia pettämistilanteessa, että missä mennään. Jos yhteiselo on ylikävelemistä ja itsekästä hallintaa, niin ei siihen yhdistetty pettäminen ole kuin piste iin päälle.

Aidon katumuksen ja vilpittömän anteeksipyynnön myötä on hyvä jatkaa, vaikka olisikin tullut takkiin ja oma maailma olisi hetkellisesti romahtanut.

Mutta ei kannata antaa anteeksi etukäteen, jokainen on oikeutettu luottamaan ja uskomaan parasta parisuhteessa.

 

[pano]

Just näinhän nämä kakkoset juuri kuvittelevat; olevansa jotenkin, tai jossain parempia kuin vaimo.
Ehkä se rauhoittaa sun mieltäsi, kun tollee kuvittelet.
Pano olet ja silläsiisti.

Niin olenkiin. Sinun miehesi lempipano. Molemat me siitä saimme mahtavat orgasmit. Ja se tuntui hyvältä. Ei kadu hetkeäkään, että sen koin. Ehkä otamme sen joksus uusiksi miehesi kanssa, kuka tietää. Ja vaikka emme ottaisikaan, niin muisto siitä yöstä säilyy, molempien sydämissä.

 

[Oeskohan viisainta]

Ommoa akkoa, kun ei paremmasta tiijä niin eipä sitä ossoa kaevatakkaa.
Sitä paetsi taekinahavukka on sanonu ettei muilla akoilla ees oo piparie....ja pakkohan se on uskoa, että niin on assie..

 

[päinvastoin]

jos on hyvä itsetunto, niin sen miehen pettämisenhän olisi voinut sivuuttaa olankohautuksella.
Toteamalla että "voi harmi sentään, miten sulle nyt noin pääsi käymään. Mutta ei se mitään, sattuuhan näitä".

Mitä siitä sen enempää on ollut tarvista keskustella.

Anteeksi nyt vaan, minä en ainakaan osta vakuuttelujanne hyvästä itsetunnosta.
Päinvastoin tuntuu siltä, että sen pään lisäksi pensaaseen on pistetty myös koko kroppa.

 

[uusi ja uusi]

jännä juttu.

Monesti ihmiset eivät rakasta puolisoaan, ovat tyytymättömiä parisuhteeseensa, tekevät syrjähyppyjä tai pitävät rinnakkaissuhdetta. Ollaan vaan jonkun kanssa kun muutakaan ei ole tarjolla. Näihin kaksoiselämiin ja syrjähyppyihin riittää uskallusta.

Kuten tuollakin joku sanoi mieluummin jatkaneensa parisuhdetta kuin että olisi etsinyt uuden tai useampia uusia suhteita.

Miksi pitäisi aina etsimällä etsiä uutta ihmissuhdetta?
Ei enää uskalleta elää yksin hetkeäkään. Ihan kuin ei tultaisi toimeen oman itsen kanssa.
Ei mietitä mitä itse voisi tehdä oman hyvinvointinsa eteen.

Odotetaan ja etsimällä etsitään, että joku toinen tuo tai antaa sille omalle elämälle sisällön.
Jos ei mies, niin sitten ainakin ne lapset. On kaikenlaista veruketta ja selitystä.

Ei herttileija sentään.

 

[Olankohautus?]

Kuka on täällä sivuuttanut sen olankohautuksella?

 

[Avovaimo]

Just näinhän nämä kakkoset juuri kuvittelevat; olevansa jotenkin, tai jossain parempia kuin vaimo.
Ehkä se rauhoittaa sun mieltäsi, kun tollee kuvittelet.
Pano olet ja silläsiisti.

Minä ymmärsin asian niin, että tämä myös kokenut on niin täynnä itseään oleva jyrä (anteeksi 'myös kokenut', sanat kuulostavat pahemmilta kuin tarkoitan, en osaa muotoilla niitä muutoin), että mies tarvitsee välillä lämpöä. Eli tässä ykkönen halveksii toista naista kaikin tavoin. Viha pitäisi ohjata mieheen ensisijaisesti. Tässä nainen ei voi hyväksyä että hänen miehessään on vikaa tai syytä. Asiat "vain tapahtuivat". Paljon on selityksen makua, mutta ihan hyvä jos on onnellinen tekemäänsä ratkaisuun ja saa puhumalla mustan näyttämään valkoiselta.

Minä varmastikin jäisin mieheni luokse jos hän pettäisi. Ainut syy on itsekäs rakastaminen. Kaiken se kärsii, kaiken se kestää. En haluaisi elää ilman häntä. Hänellä sama juttu. Tietysti suhde muuttuisi ja mukana kulkisi suru, pettymys, epäluulo ja viha ehkä hyvinkin pitkän ajan. Toivon ja uskon että emme ikinä joudu kokemaan pettämistä.

Ap:lle paljon tsemppiä.

 

[päinvastoin]

nimenomaan siitähän olikin kyse.
Vakuutellaan, että on hyvä itsetunto, mutta siitä huolimatta pettämisestä on pitänyt keskustella puolison kanssa pitkään ja hartaasti.

Jos on hyvä itsetunto, niin miksi asiasta on pitänyt keskustella puolta minuuttia pidempään?
Eikö se olisi riittänyt, että toteaa, "ai jaa noin pääsi käymään. No ei se mitään."
Eihän sillä pitäisi olla merkitystä, sama mies se on kuin aina ennenkin, vai mitä?

Hyvä itsetunto on sitä, että osaa ottaa asiat asioina (ukolla teki mieli vierasta) ja kuittaa tapahtuneen olankohautuksella (tuolla panolla ei ole vaikutusta meidän elämäämme).
That's it.

Jos ei tähän pysty, niin mun mielestä kannattaa miettiä sitä itsetuntoasiaa tykönään vielä jonniin verran.

Ja miettiä painoiko siinä vaakakupissa kuitenkin enemmän se omakotitalo, muuttamisen vaikeus, lasten kanssa yksin toimeentulemisen pelko vai mikä.

Itselle kun on helppo vakuutella vaikka mitä ja ottaa sieltä sitten se kaikista lempein selitys totuudeksi. Se miehen vieraissa käynti sattuu sinne omaan pikku mieleen kaikista vähiten tälleen.