Miten päästä yli pettämisestä?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Petetty
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
"Hyvä itsetunto on sitä, että osaa ottaa asiat asioina (ukolla teki mieli vierasta) ja kuittaa tapahtuneen olankohautuksella (tuolla panolla ei ole vaikutusta meidän elämäämme).
That's it."

Kuulostaa enemmänkin tunteettomuudelta kuin hyvältä itsetunnolta.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Myös kokenut;10714278:
En hetkeäkään ajatellut, että tuo toinen nainen olisi jotenkin vienyt minusta "voiton". Päinvastoin, minähä se voittaja olin, jos nyt siitä pitää kilpailla. Ja jos "asemaa" ajatellaan, olen siinäkin voittajana. Minun luokseni mies jäi hetkeäkään epäröimättä ja on sen jälkeen kaikin tavoin osoittanut kuinka rakas ja arvokas hänelle olen.

tunsin olevani niin paljon tuota naista ylempänä, Tunsin hänet aikoinaan ulkonäöltä (vein muuten voiton siinäkin :)),Jouduin myös työn puitteissa erilaisissa juhlissa häntä joskus tapaamaan, tervehdin ystävällisesti ja jatkoin juhlimista; hän oli siellä vain työjuhtana ja minä kutsuttuna.


Lyhentelin hiukan. Jotenkin korni tuo kilpailuasetelma ja se, että pettäjästä vielä kilpaillaan ja omahyväisesti ajatellaan itseä voittajana, vaikkakin lainausmerkeissä. Entäs tuo -mies pettämisen jälkeen vakuuttelee kaikin tavoin rakkauttaan, eikö ennen? Olisiko mies menettänyt erossa paljon taloudellisesti? Se on nimittäin sellainen asia tuo raha, että se pitää monen miehen liitossa jossa ei oikeasti ilman taloudellista kytköstä olisi. En kuitenkaan väitä, ettetkö sinä olisi se sopivin kumppani miehelle pitkällä tähtäyksellä tai etteikö hän sinua rakasta. Mutta, jokin hänet sai pettämään. Jos se oli alkoholi, niin silloin mies saattaa tehdä mitä vain juotuaan ja syyttää siitä känniä.

Tuo ulkonäön vertaileminen on tosi lapsellista. Kauneus on niin subjektiivinen juttu. Miehet näkee naiskauneuden eritavoin kuin nainen. Tunnen miehen joka pitää näyttelijöitä Ria Kataja ja Laura Malmivaara seksikkäinä ja naisina joissa on sitä jotain. Minun mielestäni molemmat ovat aivan taviksia, L M jopa kolho.
 
Unohtui tuo "työjuhtana ja minä kutsuttuna.". Tämä kertoo paljon siitä, että sinun täytyy pönkittää itsetuntoasi ulkonäöllä ja asemalla. Jos liittoa ajatellaan pitkällä juoksulla, niin muut asiat kuin ulkoiset kriteerit merkkaavat eniten.

Ps. Enkä ole ruma tai kateellinen, jos se nyt tuli sinulle mieleen :)
 
No niin, tämä meni siis hiusten halkomiseksi. Jätän jutun omalta osaltani tähän viestiin. Jotkut ihmiset eivät ymmärrä ratkaisuani eikä se ole minulta pois. Jos olisin pilkun tarkasti kertonut kaiken (esim rakkauden osoitukset ennen ja jälkeen, olisin samantein voinut kirjoittaa romaanin. Ihan riittävän pitkiä viestini olivat jo muutenkin. Ja joku puhuu edelleen kilpailuasetelmasta ja painottaa "työjuhtana ja minä kutsuttuna" -otetta tekstistäni. "Tämä kertoo paljon siitä, että sinun täytyy pönkittää itsetuntoasi ulkonäöllä ja asemalla. Jos liittoa ajatellaan pitkällä juoksulla, niin muut asiat kuin ulkoiset kriteerit merkkaavat eniten." - En ymmärtänyt, että täällä pitää vääntää rautalangasta, etteivät ihmiset ymmärrä kielellisiä vertauskuvia (kuten esim. tuo "Winner takes it all"). No, ei kai tällaisella palstalla kovin henkevää keskustelua voi odottaakaan.

Mainitsen vielä sen verran, että taloudellisista seikoista ei meidän kohdallamme ollut kysymys puoleen eikä toiseen, molemmat olisimme pärjänneet yhtä mainiosti omillamme. Ainoa, mitä olisimme jääneet vaille erotessamme, olisi ollut oma perheemme, kaikenkattava yhteenkuulumisen tunne, läheisyys, ystävyys ja rakkaus. Näitä vaille emme halunneet jäädä. Meidän liitossamme voidaan todellakin puhua pitkästä juoksusta: Liittomme on kestänyt jo kohta 35 vuotta kaiken kaikkiaan ja yhä edelleen meillä on kivaa, olemme toistemme parhaita ystäviä ja rakastamme toisiamme. Tehkääpä perässä, te arvostelijat, ja tulkaa sen jälkeen kertomaan "totuuksianne" :)

Alkuperäiselle toivotan edelleen voimia. Olet hyvällä tiellä, kertakäyttökulttuuria on ihan riittävästi tässä maailmassa myös ihmissuhteissa. Ja aivan liikaa avioeroja ihmisten etsiessä vain sitä omaa onneaan ja halutessa olla oikeassa. "Minä, minä ja minun tunteeni ja minun loukattu itsetuntoni, lapsista ja muista ihmisistä viis" -näin minä ajattelen niistä, jotka kerrasta heittävät hanskat tiskiin, eivät osaa antaa anteeksi, ovat itse täysin virheettömiä ja erehtymättömiä ja samalle tekevät monta ihmistä, ennenkaikkea lasta onnettomiksi.

Kaikkea hyvää teille muillekin, toivottavasti tulette yhtä onnellisiksi kuin minä, vaikka tekisitte minkä ratkaisun, jos ratkaisun paikka tulee.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Myös kokenut;10715281:
Mainitsen vielä sen verran, että taloudellisista seikoista ei meidän kohdallamme ollut kysymys puoleen eikä toiseen, molemmat olisimme pärjänneet yhtä mainiosti omillamme. Ainoa, mitä olisimme jääneet vaille erotessamme, olisi ollut oma perheemme, kaikenkattava yhteenkuulumisen tunne, läheisyys, ystävyys ja rakkaus. Näitä vaille emme halunneet jäädä. Meidän liitossamme voidaan todellakin puhua pitkästä juoksusta: Liittomme on kestänyt jo kohta 35 vuotta kaiken kaikkiaan ja yhä edelleen meillä on kivaa, olemme toistemme parhaita ystäviä ja rakastamme toisiamme. Tehkääpä perässä, te arvostelijat, ja tulkaa sen jälkeen kertomaan "totuuksianne" :)


kyse on varmaan sukupolvien välisestä kuilusta. Nykypäivänä parisuhteella ei ole sitä asemaa kuin silloin kun miehesi kävi vieraissa. Epäilen, että moni arvostaa nykymenossa luottamusta ihmissuhteissa aika pitkälle, ja se pitää näkyä käytännössä, ei pelkissä puheissa, oli kyse sitten ystävyydestä tai parisuhteesta. Nykyään ihmisillä on muitakin sosiaalisia verkostoja kuin perhe, ja hyvä niin. Aikamme kuva.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Myös kokenut;10715281:
No, ei kai tällaisella palstalla kovin henkevää keskustelua voi odottaakaan.

.

Voi tuota asennetta! Palsta on just niin henkevä kuin kirjoittajatkin -incl you! Joillakin on omituinen tapa syyllistää AINA muut, jos asiat eivät suju haluamallansa tavoin. Luulenmma, että "myös kokenut" kaataessaan maitopurkin, syyttää siitä purkin valmistajaa (tai jota kuta muuta). Purkki oli väärin tehty ja siksi kaatui.
 
Voi tuota asennetta! Palsta on just niin henkevä kuin kirjoittajatkin -incl you! Joillakin on omituinen tapa syyllistää AINA muut, jos asiat eivät suju haluamallansa tavoin. Luulenmma, että "myös kokenut" kaataessaan maitopurkin, syyttää siitä purkin valmistajaa (tai jota kuta muuta). Purkki oli väärin tehty ja siksi kaatui.


Juuri näin. Valmistajaa hän syyttäisi vaikka hänen miehensä kaataisi purkin tahallaan. Aina löytyisi puolustelua sille miksi se mies kaatoi sen. Oli vaikka kännissä tai se oli hetken päähänpisto, Syy on kuitenkin valmistajan.
 
Viimeksi muokattu:
jos pettämisellä ei ole minkäänlaista vaikutusta petetyn itsetuntoon (sitähän tuolla vakuuteltiin) niin miksi pettäminen on sitten paha asia yleensäkään, että sen pitää jäädä yhteen kertaan?

Silloinhan kumpikin voi iloisesti hakea vaihtelua normiseksiin silloin tällöin kyliltä ja kaikki olisi mitä mainioimmin. Se sama ihana mieshän siinä rinnalla kulkisi. Ehkä jopa ihanampikin, kun turhat paineet on purettu muualla.
Joten miksi näitä sivusuhteita ei olisi esim. kerran kuussa, vai?

Mä en ymmärrä näitä petettyjä naisia jotka tuomitsevat heti kättelyssä sen vastapuolen, (se oli ihastunut, se houkutteli, oli vaan kertapano). Tai kommentit loppupeleissä minä voitin.
Omaa äijää ei syytetä mistään, narusta vietävissä oleva pässi ilmeisesti.
Sanotaan vaan, että se on niin ihana mies, hyvä lapsille, hyvä perhe-elämä oli ennen pettämistä ja on nyt pettämisen jälkeen, voi niitä rakkauden osoituksia.
Voi tsiisus sentään.

Jos parisuhteessa vallitsee suuri rakkaus, miten siihen on mahtunut ketään väliin?
Sorry vaan, mutta tätä en osta vaikka käärisitte sen kuinka moneen silkkipaperiin ja rusettiin tahansa.

Anteeksi saa ja pitääkin antaa, katkerana ja menneisyydessä on hankala elää.
Mutta kyllä se on hyvä tunnustaa edes itselleen miksi antaa anteeksi.

Jos jollekkin toiselle se pettäminen on niin suuri asia, ettei siitä henkisesti selviä vaan katsoo eron parhaimmaksi, niin mun mielestä on turha heti täällä syytellä, että sulla on mustavalkoinen kanta asiaan tai, että sulla ei ole lainkaan itsetuntoa. Ja että kyllä siperia opettaa.
Tai että tuollainen periaatteellisuus aiheuttaa pahoja asioita, kuten vieraissa käymistä.

Höpsis, ei se uskollisuus-periaate mitään aiheuta.
Jos toinen kerran tietää etukäteen, että pettäminen on se kaikkein kamalin asia mitä puolisolle voi tehdä ja menee panolle siitä huolimatta, niin ... mitäpä tuohon voi enää sanoa.
Ei hänen käyttäytymisensä ole seliteltävissä erehtymisellä, humalatilalla, hetken huumalla tai sillä että se toinen nainen oli niiiin ihastunut ja vietteli.

Kyllä se on miehen puolelta tietoisesti ja tarkoituksella tehty homma.
Kyllä tää tosiasia pitäisi sentään tunnustaa itselleen jokaisen petetyksi joutuneen naisen, muuten mennään taas metsään niin että puskat heilahtaa.
Vaikka kuinka armollista olisikin hyväksyä ne toisen selittelyt ja hellittelyt teosta kiinni jäämisen jälkeen.

Minä ainakin miettisin tuhat kertaa ennenkuin jatkaisin parisuhdetta pettävän ihmisen kanssa. Ihan sama mitä historiaa siellä toisessa vaakakupissa olisi.
Eikä ero mulle olisi mitään hanskat tiskiin lyömistä - päinvastoin, realiteettien tunnustamista.

Mitä lapsiin tulee, niin ei se avioero ole lapsille mikään maailman kamalin asia.
Kun vaan se äiti osaa antaa isälle sen saman vastuun yhteisistä lapsista kuin mitä itselleen pyrkii ottamaan. Esim. 50/50 huoltajuus on kannatettavaa. Asunnot vaan lähekkäin ja lapset puolet ajasta isällä, puolet äidillä. Eikä tarvitse kummankaan maksaa elatusapuja.

Harmi vaan, että naiset käyttävät lapsia lyömäaseena miestään kohtaan eivätkä tajua mikä voimavara lapsille on kun isä joutuu olemaan läsnä lapsen elämässä konkreettisesti monta päivää kuukaudessa eikä vaan siellä iltapäivälehden sivun takana tai telkan ääressä sohvalla istumassa ja lätkämatsia kyttäämässä.

Onneksi ei nykyaikana tarvitse enää jäädä parisuhteeseen sen takia, että on sosiaaliset tai taloudelliset paineet.
Voi ja saa punnita rauhassa onko se pettäminen itselle kuinka suuri tai pieni asia.
Jos on iso ja ylitsepääsemätön, niin eroaa.
Jos se on pieni ja taakse jätettävissä, voi jatkaa parisuhdetta ja unohtaa koko asian.

Mutta toista naista syyttelemällä valehdellaan vaan itselle eikä tunnusteta tosiasioita ollenkaan.
 
Kovin on herättänyt keskustelua tämä aloitukseni... Hyvä vaan. Täytyy vielä sanoa sen verran, että itse en ole mustavalkoinen ihminen, ja pyrin aina näkemään toistenkin näkökulmat. Sitten on sellaisia ihmisiä, jotka näkevät vain sen oman kantansa eivätkä edes halua kuulla muita. Mulle tämä pettämisasiakaan ei ole niin yksoikoinen. Ennen tosiaan olisin varmaan lähtenytkin menemään, mutta nyt en halua luovuttaa heti. Luulin, ettei meidän koskaan tarvitsisi tätä asiaa kohdata. Monet ihmiset ovat vuosien saatossa minulle sanoneet, että minulla on uskollinen mies. En ole koskaan ennen törmännyt mihinkään asiaan, mistä minun pitäisi huolestua tai olla mustasukkainen. Ehkä meillä sitten on jonkinlaista "urautumista" suhteessamme, kun mies kaipasi jotain jännitystä, tiedä häntä... Mutta joka tapauksessa kukaan, ei kukaan muu kuin me kaksi mieheni kanssa voi tietää millainen suhde meillä on, ja mitä tapahtuu kotimme seinien sisällä. Toisen suhdetta ei voi arvostella, ei varsinkaan nettipalstoilla. Jos mieheni vielä pettää, en enää halua hänen kanssaan jatkaa, koska se on merkki siitä, ettei hän oppinut tästä yhdestä kerrasta mitään. Jos kuitenkin käykin niin, että elämme onnellisesti yhdessä loppuelämämme, ei tämä yksi pettäminen pitkässä juoksussa ole niin merkityksellinen, vaikka tällä hetkellä se onkin valtavan suuri asia. Minä pystyisin aivan hyvin elämään yksinkin (lapsen kanssa), en ole läheisriippuvainen, niinkuin moni tuntuu täällä kuvittelevan. Ja aivan ehdottomasti syytän myös miestäni tästä tapahtuneesta, en vain tuota toista naista. Haluan, että miehelläni on paha olo tästä, ja että hän oikeasti ymmärtää mitä on tehnyt meille. Häntä minä kuitenkin rakastan, enkä voi häntä vihata. Vihainen olen kyllä, loukattu ja surullinen. Mutta pystyn kuitenkin elämään hänen kanssaan normaalisti, meillä ei mykkäkouluja ole koskaan pidetty.
 
Ainoa keino on aika ja omat järkeilysi. Mikä pettämisessä oli pahinta? Kolahdus itsetuntoon? Mitä konkreettista menetit? Millainen suhteenne oli ennen pettämistä? Annoitteko suhteellenne tilaa, vai elittekö vain yhdessä tapojenne mukaan ja piditte toisianne itsestäänselvinä? Oletko varma ettei mies ole pettänyt muulloinkin? Miksi mies olisi pettänyt? Vaihtelun kaipuuta? Ei saa sinulta tarpeeksi arvostusta?

Teidän on riitettävä toisillenne ja hyväksyttävä toisenne, mutta myös tuettavaja huomioitava toisianne.

Puhu miehesi kanssa, mutta älä pakota häntä keskusteluun jos vaikuttaa siltä ettei hän joko välitä tai ei ymmärrä, tai jos se johtaa väittelyyn.

Konsteja pettämisestä selviämiseen on monia. Minulle tepsi vain (asumus-)ero. Miehen päivittäinen näkeminen (lasten takia) sai minut vain inhoamaan häntä ja lopulta muutimme erilleen. Aluksi se oli tietysti outoa ja hankalaakin (lasten takia), mutta vuodessa alkoi tottua ja tavattiin melko harvoin. Vain välttämättömien lapsiin liittyvien asioiden yhteydessä. Sitten tuli aika kun ei juurikaan oltu tekemisissä, lasten välityksellä hoidettiin asiat. Minulla oli pari ns yhden yön juttuakin. Miehen elämästä en tiedä enkä haluakaan. Sitä kesti ehkä vuoden. Jotenkin vaivihkaa alettiin taas jutella joskus enemmän, käydä lasten kanssa yhdessä jossain, tavattiin yhteisten ystäviemme juhlissa, joita olin vältellyt pari vuotta, mies auttoi minua kodissani, minä häntä. Olin päässyt 'ensimmäisestä suhteestamme' eroon, ja mies oli selvittänyt asiat itsensä kanssa. Alettiin tutustua toisiimme uudelleen. Melkein kolme vuotta erossa asumisen jälkeen päätettiin palata yhteen.

Kaikki on erilaista, mutta niin tuttua. Ehkä en voisi enää luottaa kehenkään muuhun, mutta häneen on pakko. En edes halua ajatella miten reagoisin, jos hän pettäisi vielä, mikä on tietenkin ihan mahdollista koska hän on ihminen. Suhteemme on joka tapauksessa aivan erilainen kuin ennen pettämistä oli ollut. Nykyään arvostamme toisiamme ihan eri tavoin kuin ennen. Ja paljon muuta.
 
Minusta on hienoa että jatkat ap. jota petettiin. nykyään kun jokaisen elämä on pettymyksiä täynnä . petytään työhön . lapsiin . työtovereihin. ja siihen mieheen.

Elä elämääsi vähän itsenäisempänä. Ala roiku. Mies kyllä huomaa jos haluaa pitää teidät että haluaa alkaa tekemään töitä teidän perhesuhteiden eteen. Jos ei tee . anna mennä tai hommaa sinäkin oma namu.HUOMAA RAKASTAN SINUA EI OLE TEKOJA.

itse annoin 25v turhaan ihmisille jotka eivät martyyri antamistani mitenkään edes kehuneet.
;)
Nykyään elän yksin. Otan ilon kun se tulee ihanan miehen muodossa, mutta en enää aio tuntiakaan käyttää mieheen joka ei panosta minuun.

Ainoa keino on aika ja omat järkeilysi. Mikä pettämisessä oli pahinta? Kolahdus itsetuntoon? Mitä konkreettista menetit? Millainen suhteenne oli ennen pettämistä? Annoitteko suhteellenne tilaa, vai elittekö vain yhdessä tapojenne mukaan ja piditte toisianne itsestäänselvinä? Oletko varma ettei mies ole pettänyt muulloinkin? Miksi mies olisi pettänyt? Vaihtelun kaipuuta? Ei saa sinulta tarpeeksi arvostusta?

Teidän on riitettävä toisillenne ja hyväksyttävä toisenne, mutta myös tuettavaja huomioitava toisianne.

Puhu miehesi kanssa, mutta älä pakota häntä keskusteluun jos vaikuttaa siltä ettei hän joko välitä tai ei ymmärrä, tai jos se johtaa väittelyyn.

Konsteja pettämisestä selviämiseen on monia. Minulle tepsi vain (asumus-)ero. Miehen päivittäinen näkeminen (lasten takia) sai minut vain inhoamaan häntä ja lopulta muutimme erilleen. Aluksi se oli tietysti outoa ja hankalaakin (lasten takia), mutta vuodessa alkoi tottua ja tavattiin melko harvoin. Vain välttämättömien lapsiin liittyvien asioiden yhteydessä. Sitten tuli aika kun ei juurikaan oltu tekemisissä, lasten välityksellä hoidettiin asiat. Minulla oli pari ns yhden yön juttuakin. Miehen elämästä en tiedä enkä haluakaan. Sitä kesti ehkä vuoden. Jotenkin vaivihkaa alettiin taas jutella joskus enemmän, käydä lasten kanssa yhdessä jossain, tavattiin yhteisten ystäviemme juhlissa, joita olin vältellyt pari vuotta, mies auttoi minua kodissani, minä häntä. Olin päässyt 'ensimmäisestä suhteestamme' eroon, ja mies oli selvittänyt asiat itsensä kanssa. Alettiin tutustua toisiimme uudelleen. Melkein kolme vuotta erossa asumisen jälkeen päätettiin palata yhteen.

Kaikki on erilaista, mutta niin tuttua. Ehkä en voisi enää luottaa kehenkään muuhun, mutta häneen on pakko. En edes halua ajatella miten reagoisin, jos hän pettäisi vielä, mikä on tietenkin ihan mahdollista koska hän on ihminen. Suhteemme on joka tapauksessa aivan erilainen kuin ennen pettämistä oli ollut. Nykyään arvostamme toisiamme ihan eri tavoin kuin ennen. Ja paljon muuta.
 
Viimeksi muokattu:
Ap:lle kovasti tsemppiä päätöksessä. Toivottavasti jaksat luottaa jatkossa.

Meillä kaatui juuri 14v parisuhde pettämiseen. Mieheni oli myös paras ystäväni. Monia kriisejä selätetty aiemmin ja tehty paljon töitä avioliiton eteen. Kaksi ihanaa lasta saatu yhdessä. Olisin antanut pettämisenkin anteeksi, jos se olisi ollut vain satunnainen pano. Mutta ei ollut, vaan ihastuminen ystävääni. Suhde jatkuu, avioliitto ei.

Ymmärrän tunteitasi siinä, ettet voi vihata miestäsi, koska rakastat. Niin minäkin, vaikka petti. Ei rakkautta saa käännettyä hetkessä pois päältä vaikka haluaisikin. Varmasti vikaa on minussakin, kun kerran mies petti. Jotain puuttui.

Olen täysin samaa mieltä, että hyvää parisuhdetta ei kannata heittää pois yhden kerran pettämisen myötä. Mutta itse olen miettinyt, että olisi todellakin kannattanut luovuttaa jo aiempien ongelmien myötä. Joustavuudella, epäitsekkyydellä ja anteeksiannolla pystyy satuttamaan itseään näköjään aina vaan enemmän.
 
Ap:lle kovasti tsemppiä päätöksessä. Toivottavasti jaksat luottaa jatkossa.

Meillä kaatui juuri 14v parisuhde pettämiseen. Mieheni oli myös paras ystäväni. Monia kriisejä selätetty aiemmin ja tehty paljon töitä avioliiton eteen. Kaksi ihanaa lasta saatu yhdessä. Olisin antanut pettämisenkin anteeksi, jos se olisi ollut vain satunnainen pano. Mutta ei ollut, vaan ihastuminen ystävääni. Suhde jatkuu, avioliitto ei.

Ymmärrän tunteitasi siinä, ettet voi vihata miestäsi, koska rakastat. Niin minäkin, vaikka petti. Ei rakkautta saa käännettyä hetkessä pois päältä vaikka haluaisikin. Varmasti vikaa on minussakin, kun kerran mies petti. Jotain puuttui.

Olen täysin samaa mieltä, että hyvää parisuhdetta ei kannata heittää pois yhden kerran pettämisen myötä. Mutta itse olen miettinyt, että olisi todellakin kannattanut luovuttaa jo aiempien ongelmien myötä. Joustavuudella, epäitsekkyydellä ja anteeksiannolla pystyy satuttamaan itseään näköjään aina vaan enemmän.

...sinulle kävi näin. Tsemppiä! Sanoisinkin, että suhteita ei voi verrata keskenään. Se, että AP antaa anteeksi, luottamus palaa ja kaikki ovat onnellisia taas, on upea juttu, mutta aina ei käy näin. Voi tehdä vain oman osansa, sen oman puoliskon parisuhteesta, mutta vastuuta jää aina myös omalle puolisolle. Vaikka itse olisi 100 % uskollinen, ei sitä voi olla toisen puolesta, jollei hän itse halua olla uskollinen. Pettämiseen pystyy aina, jos joku sitä tosissaan päättäväisesti tahtoo tehdä salaa.

Uskoisin, että suurin osa naisista, joilla asuu lapset kotona, ovat tehneet uhrauksia lastensa vuoksi vaikka kuinka paljon. Tarkoitan, että uhrauksia tekee suurimmaksi osaksi ihan mielellään (esim. äitiysloma, ehkä työajan lyhennystä, herää öisin lohduttamaan itkevää lasta), mutta jossakin menee ne rajat eikä kukaan ulkopuolinen voi sanoa, mikä on ainoa oikea tapa. Esimerkiksi jos mies pettää uudestaan ja uudestaan (taikka vain yhden kerran), niin jos kunnioitus ja arvostus sekä luottamus häviävät eikä niitä saa palaamaan, vaikka kuinka haluaisi, niin eihän sellaisen suhteen jatkamisessa ole mitään järkeä. Jos jatkaa suhdetta, jossa ei voi enää kokea rakkautta eikä mitään muitakaan tunteita, jotka pitäisivät suhdetta kasassa, niin se on aika kova uhraus vain lasten vuoksi. Mitä mahtaakaan tehdä ihmisen mielenterveydelle sellainen, että teeskentelee vuosikymmenet omien lastensa edessä onnellisena olemista, kun todellisuudessa on ihan yksin, loukattu ja ilman rakkautta?
 
Viimeksi muokattu:
Unohtaa ei voi koskaan...
Miehelläni oli vuoden ajan suhde ja jäi rysän päältä kiinni...
Hän kertoi aloittavansa suhteen koska luuli etten enää tykkää hänestä..
ja enempää hän ei ole halunnut asiasta kertoa.
Aiemmin aikani ja voimani menivät lasten kasvatukseen koska mieheni teki
paljon töitä ja minä hoidin yksin lapsia 24 tuntia.
Mieheni odotti aiemmin että minun tehtäväni oli osoittaa hänelle hellyyttä
ja ei itse tehnyt ikinä aloitetta..
Asiaa painaa mieltäni joka päivä monta kertaa päivässä vaikka
aikaa on kulunut jo vuosi...
Aiemmin olin erittäin positiivinen ja valoisa luonne ja nyt katkeruus
meinaa ottaa minusta aika ajoin vallan..
Tiedän että mieheni rakastaa minua ja minä häntä...
Välillä tuntuu vain siltä että tekisi mieli ottaa auto ja kadota mutta
en lasten takia voi...
En ymmärrä miksi mieheni riskeerasi kaiken..
Varmaankin 50-v ikäkriisi ja humalassa "hiukan" höveli...

Nyt osaan elää hetkessä ja nauttia elämän pienistä hetkistä...
mutta toisaalta jonain päivänä saatan lähteä pois koska en ole
todellakaan ansainnut tätä peetä...
 
Alkuperäinen kirjoittaja ai jaa niinkö;10715413:
Jos parisuhteessa vallitsee suuri rakkaus, miten siihen on mahtunut ketään väliin?
.

Suhteessa ON jotain pielessä, jos toinen pettää.
Ellei pielessä olevaa asiaa korjata, toinen pettää jatkossakin.
Tai toinenkin tekee sen: kostaakseen.

Itse en petturia katselisi.
En keksi ainoatakaan syytä siihen. Jos minä en riitä tai hän ei riitä minulle, on parempi vaihtaa kokonaan. Eli DNA:n mainoskampanjan mukaan en parisuhdetta rakenna.
 
Suhteessa ON jotain pielessä, jos toinen pettää.
Ellei pielessä olevaa asiaa korjata, toinen pettää jatkossakin.
Tai toinenkin tekee sen: kostaakseen.

Itse en petturia katselisi.
En keksi ainoatakaan syytä siihen. Jos minä en riitä tai hän ei riitä minulle, on parempi vaihtaa kokonaan. Eli DNA:n mainoskampanjan mukaan en parisuhdetta rakenna.


Tuo on niin klisee kuin olla voi. Ei suhteessa tarvitse olla yhtään mitään vikaa. Toinen voi pettää vain koska tarvitsee vahvistusta itselleen omasta itsestään. Tai on on narsisti ja luulee ansaitsevansa kaiken, minkä vaan voi saada. Jne. Ihan turha alkaa syyttää petettyä osapuolta tai suhdetta. Tottakai niissäkin voi olla vikaa, mutta se ei ole ainoa syy. Siihen on vaan helppo vedota.
 
Viimeksi muokattu:
Ap:lle kovasti tsemppiä päätöksessä. Toivottavasti jaksat luottaa jatkossa.

Meillä kaatui juuri 14v parisuhde pettämiseen. Mieheni oli myös paras ystäväni. Monia kriisejä selätetty aiemmin ja tehty paljon töitä avioliiton eteen. Kaksi ihanaa lasta saatu yhdessä. Olisin antanut pettämisenkin anteeksi, jos se olisi ollut vain satunnainen pano. Mutta ei ollut, vaan ihastuminen ystävääni. Suhde jatkuu, avioliitto ei.

Ymmärrän tunteitasi siinä, ettet voi vihata miestäsi, koska rakastat. Niin minäkin, vaikka petti. Ei rakkautta saa käännettyä hetkessä pois päältä vaikka haluaisikin. Varmasti vikaa on minussakin, kun kerran mies petti. Jotain puuttui.

Olen täysin samaa mieltä, että hyvää parisuhdetta ei kannata heittää pois yhden kerran pettämisen myötä. Mutta itse olen miettinyt, että olisi todellakin kannattanut luovuttaa jo aiempien ongelmien myötä. Joustavuudella, epäitsekkyydellä ja anteeksiannolla pystyy satuttamaan itseään näköjään aina vaan enemmän.

Myös minulle kävi noin. Olen vain vastapuolella, eli se, johon mies ihastui. Heille tuli ero ja me olemme edelleen yhdessä ja rakastuneita. Ei tämä sinua lohduta eikä ehkä auta edes ymmärtämään, mutta meidän tapauksessa sekä mies että minä yritimme taistella tunteita vastaan. Molemmat myös tunsimme pahaa olo ja myötätuntoa miehen puolisoa kohtaan. Ei niille mitään voinut. Meillä asian teki helpommaksi se, että kummallakaan ei ole lapsia kotona. Jos miehellä olisi ollut lapsia, niin en usko, että hän olisi lähtenyt liitosta pois. Enkä sitä olisi edes halunut.

Ehkä kertapano ja pettäminen on helpompi kestää kuin ihastuminen vaikka se ei johtaisi edes sänkypuuhiin.
 
Viimeksi muokattu:
Miehelläni siis oli kyse yhden illan/yön suhteesta, ei mistään jatkuvasta suhteesta. Jos mies olisi pidemmän aikaa ollut salasuhteessa, en varmasti pystyisi antamaan anteeksi, sillä silloin hänellä ilmiselvästi olisi tunteita tuota toista kohtaan. Ja se on pahempaa kuin itse seksi, koska silloin olisin jo menettänyt osan miehestäni jollekin toiselle. Mutta tämä oli yhden yön juttu, ja mieheni vakuuttaa ettei itse ole naiseen ihastunut (vaikka nainen on sanonut "tykkäävänsä" miehestäni). Siihen on nyt sitten uskottava kun jatkaa aiomme. Tämmöistä tällä kertaa...
 
Miehelläni siis oli kyse yhden illan/yön suhteesta, ei mistään jatkuvasta suhteesta. Jos mies olisi pidemmän aikaa ollut salasuhteessa, en varmasti pystyisi antamaan anteeksi, sillä silloin hänellä ilmiselvästi olisi tunteita tuota toista kohtaan. Ja se on pahempaa kuin itse seksi, koska silloin olisin jo menettänyt osan miehestäni jollekin toiselle. Mutta tämä oli yhden yön juttu, ja mieheni vakuuttaa ettei itse ole naiseen ihastunut (vaikka nainen on sanonut "tykkäävänsä" miehestäni). Siihen on nyt sitten uskottava kun jatkaa aiomme. Tämmöistä tällä kertaa...


Usko itseesi, mieheesi ja avioliittoosi. Moni täällä uhoaa jättävänsä heti ja välittömästi. Luultavasti suurin osa heistä, jotka eivät ole ko. tilanteessa olleet (eivät ehkä edes tiedä tulleensa petetyksi). Kun se tilanne tulee kohdalle, on harkinnan paikka. Jos kerran muuten asiat ovat hyvin ja yhteinen pieni lapsi, niin jo lapsenkin takia kannattaa jatkaa. Avioerolapsi kärsii aina enemmän tai vähemmän, ellei sitten kyse ole järkyttävästä riitelystä, pahoinpitelyistä jne. Mutta jos kaksi aikuista pystyy käsittelemään yhden syrjähypyn, ei ole mitään syytä olla jatkamatta, vain jonkun lapsellisen uhon "minuahan ei petetä" ja "minä näytän sille" takia. Ties kuinka moni näistä uhoajista on tosiaan joutunut petetyksi tietämättään ja onnellisena porskuttaa suhteessaan... Jos tilastojen mukaan puolet miehistä ja hiukan vähemmän naisista pettää, niin todennäköisyys on aika suuri.
 
Viimeksi muokattu:
On paljon esimerkkejä, että pettämisen jälkeinen prosessi, jossa puolisot hyväksyvät toisensa virheineen, on parantanut valtavasti suhdetta.

Heh, voisiko sitä käyttää kokeilemiseen, että onko toinen tosissaan suhteessa:) Vitsi, älkää vain kokeilko! Vaikka aivan taatusti joku on tämänkin testannut.
 
Paljon on myös esimerkkejä, että suhde päättyy pettämiseen. Petetty ei koskaan unohda petetyksi tulemistaan. Tälläkin palstalla kerran joku kirjoitti, miten mies petti 20 vuotta sitten. Kyllä se aina siellä jäytää,,,jossain takana. (en tarkoita itseäni, vaan yleensä)
 

Yhteistyössä