Pettäminen- avioliiton pelastus? Miehet vastatkaa

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Kleopatra007
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Meillä miehellä oli myös kakkosnainen hetken aikaa ja se kyllä pelasti meidän suhteen. Eli meillä minä olen aina ollut se seksuaalisempi osapuoli kaikin tavoin, haluan aina, teen ja kokeilen mitä vain ja olen todella avoin kaikissa seksiin liittyvissä asioissa. Olen isorintainen blondi ja kuljen mielelläni minihameissa ja tiukoissa paidoissa.

Mies sai tarpeekseen ja halusi jonkun täysin erilaisen, ei-seksuaalisen, naisen. Rupesi sivusuhteeseen poikamaisen (pienirintainen, laiha, tumma suora tukka) naisen kanssa, joka harrasti moottoripyöriä ja kamppailulajeja.

No, pari kuukautta sitä kokeilua kesti ja sitten mies lopetti suhteen. Ei se ollutkaan sitä mitä hän halusi, vaikka toki erilaisuus on välillä kiihottavaa. Hän huomasi, että "virittämättä valmis" vaimo on sittenkin se paras vaihtoehto ja alkoi itsekin heräämään seksuaalisesti. Uskaltaa jo paljon enemmän kuin ennen;)Nyt nautitaan molemmat kybällä kaikesta.

Suhteemme jatkuu edelleen, tuosta on jo pari vuotta, yhdessä olemme olleet jo iäisyyden;)

Se totuus siellä kotona voi välillä olla taruakin ihmeellisempi...
 
Miten voi toipua siitä, että vaimo on pettänyt? Kyseessä oli kuulemma kiukkureaktio tai jotain, ei kuulemma edes oikeastaan tunne syyllisyyttä. Ensimmäisellä kerralla hän luuli pitkään, että minulla oli suhde työntekijääni ja ajatteli, että mitäs tässä, jos tuokin panee tuota, niin minäkin sitten lähden jonkun toisen petiin. Olisipa kysynyt. Toisella kerralla oli kyse siitä, että olin niin väsynyt ja raskas ja haluton mihinkään piristävään ollut jo niin pitkään, että "kuuppa alkoi sulaa" ja että hän ei ansaitse sellaista kohtelua. Meille oli hiljan syntynyt toinen yhteinen lapsi ja olimme molemmat uupuneita. Vaimo oli hiljan lopettanut imetyksen ja lähti baariin "tuulettumaan." Tapauksilla lienee pari vuotta väliä.
Vaimoni kertoi tästä minulle, kun oli pitkä ja vakava keskustelu kaikista parisuhteemme ongelmista. Vaimo on aina peräänkuuluttanut rehellisyyttä ja avoimuutta. En ole aina ollut rehellinen enkä avoin, syihin en ala tässä uppoutumaan, mutta koskaan en ole pettänyt.
Vaimo lisäsi "avoimeen tunnustukseensa" katumuksen puutteen lisäksi, että oli fiksu ja kohtelias ja älykäs ja mukava mies ja ihan hyvät kyydit. Ensin ajattelin, että kai olen sitten pettämisenkin ansainnut, mutta jälkeenpäin on alkanut kyrpiä tuo rehellisyys ja avoimuus, joka oikeastaan oli silkkaa vittuilua.
Olen miettinyt, ettei kosto tuo mitään hyvää, vaikka samalla ajattelen, että miksen minäkin menisi iskemään jotain "fiksua ja mukavaa opiskelijapimua ja kehuisi sitten avoimesti ja rehellisesti kuinka kivat kyydit oli ja nuori kiinteä kroppa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Miten eteenpäin?;10725204:
Miten voi toipua siitä, että vaimo on pettänyt? Kyseessä oli kuulemma kiukkureaktio tai jotain, ei kuulemma edes oikeastaan tunne syyllisyyttä. Ensimmäisellä kerralla hän luuli pitkään, että minulla oli suhde työntekijääni ja ajatteli, että mitäs tässä, jos tuokin panee tuota, niin minäkin sitten lähden jonkun toisen petiin. Olisipa kysynyt. Toisella kerralla oli kyse siitä, että olin niin väsynyt ja raskas ja haluton mihinkään piristävään ollut jo niin pitkään, että "kuuppa alkoi sulaa" ja että hän ei ansaitse sellaista kohtelua. Meille oli hiljan syntynyt toinen yhteinen lapsi ja olimme molemmat uupuneita. Vaimo oli hiljan lopettanut imetyksen ja lähti baariin "tuulettumaan." Tapauksilla lienee pari vuotta väliä.
Vaimoni kertoi tästä minulle, kun oli pitkä ja vakava keskustelu kaikista parisuhteemme ongelmista. Vaimo on aina peräänkuuluttanut rehellisyyttä ja avoimuutta. En ole aina ollut rehellinen enkä avoin, syihin en ala tässä uppoutumaan, mutta koskaan en ole pettänyt.
Vaimo lisäsi "avoimeen tunnustukseensa" katumuksen puutteen lisäksi, että oli fiksu ja kohtelias ja älykäs ja mukava mies ja ihan hyvät kyydit. Ensin ajattelin, että kai olen sitten pettämisenkin ansainnut, mutta jälkeenpäin on alkanut kyrpiä tuo rehellisyys ja avoimuus, joka oikeastaan oli silkkaa vittuilua.
Olen miettinyt, ettei kosto tuo mitään hyvää, vaikka samalla ajattelen, että miksen minäkin menisi iskemään jotain "fiksua ja mukavaa opiskelijapimua ja kehuisi sitten avoimesti ja rehellisesti kuinka kivat kyydit oli ja nuori kiinteä kroppa.

Teillä on nyt jokin aivan perustavaa laatua oleva ongelma, ei hyvältä vaikuta. Minä en katselisi, vaikuttaa siltä, että avioehtoa ei ole?
 
Minä olen 59-vuotias enkä ole kymmeneen vuoteen saanut mieheltäni seksiä kuin aniharvoin ja sekin usein minun kannaltani olematonta. Miestä ei tunnu kiinnostavan ollenkaan, on paljon mukavampaa olla kännissä ja istua autotallissa puhumassa kavereitten kanssa puhelimessa. Joka ilta.

Olen ihan ok näköinen vielä ikäisekseni, en edes lihava. Minulla on hormonihoito, jonka ansiosta olen vielä hyvinkin viriili asian suhteen. Nyt olen ajatellut jättää sen pois. Ihan sama, vaikka sitten kuivun ja vanhenen, ketä varten minä tässä itseäni kunnossa pidän?

Tai sitten olen alkanut ajatella toista vaihtoehtoa. Teenkö väärin, jos haen sen seksin muualta? Pelastaisiko se muka liittoni? Rupeisiko tuo mies johonkin vielä kanssani, jos saisi tietää? Jättäisikö hän viinan?

Mies ei ole väkivaltainen, niin että sitä pelkoa ei olisi. Tuskin hän alkaisi avioeroakaan vaatimaan. Luulen, että hän varmasti jopa ymmärtäisi, miksi niin olisi käynyt. Mutta muuttuisiko hän kuitenkaan yhtään sen halukkaammaksi, siitä en olisi lainkaan varma. Jos ei tunne vetoa asiaan, niin ei tunne. Ei tätä miestä kiinnosta mikään muu kuin työn ja harrastuksen lisäksi viina. Minulle hän on kyllä ihan kiltti ja rahallisesti hankkisi vaikka sen kuun taivaalta.

En tiedä mitä tekisin.
 
Teepä näin:Kun niehesi seuraavan kerran on selvinpäin,ota hänet tiukkaan puhutteluun ja kerro,miltä tilanne sinusta tuntuu.
Älä syytä,kerro vain omista tuntemuksistasi.
Kerro myös suoraan ja asiallisesti,mitä olet harkinnut tilanteen korjaamiseksi tehdä.
Näin siirrät valinnan ja samalla vastuun tulevasta TEIDÄN MOLEMPIEN KANNETTAVAKSI,ei yksin sinun.
Maailmassa on vielä sellaisiakin miehiä,lotka ymmärtävät selvää puhetta,kokeilepa,josko miehesi olisi yksi sellainen.
 
Missä se pettämisen raja kulkee? Itse koin sellaisen vähän aikaa sitten.Vaimoni oli tavannut tyttöjen illassa miehen ja heillä oli juttu luistanut hyvin.Olivat päättäneet alkamaan tekstailemaan kyseisen illan jälkeen. Olin tämän suuntaista alkanut epäilemään mutta aviomiehenä luotin vaimooni että tietää missä raja menee jne.Kului kuukausi ja vaimo alkoi hieman etääntyä perheestämme.Kysyinkin että onko jokin vialla tms.Vastaus oli kielteinen, ettei mitään ollut.Yhtenä iltana kysyin suoraan onko hänellä suhde jokun kanssa kun viestitteli niin paljon. Kertoi vain että kaverin kanssa viestittelee ja saa hänellä olla miesystäviä.Siinä kohtaa minulla heräsi kysymys että kuka miesystävä kun niitä ei hänellä ollut.Hänellä oli yllättäin kovasti menoa joka paikkaan ja ulos tuulettumaan piti päästä usein.Yritin kovasti saada keskusteluyhteyttä mutta tuntui kun olisi jokin kylmä muuri välissämme.Yhtenä päivän sain selville että hän oli tapaillut uutta miestä, käynyt ulkona hänen kanssaan ja silloin oli minun ns.puhallettava peli poikki. Kysyin uudelleen onko hänellä suhde ja kielsi uudestaan.Sitten kerroin että tiedän hänen suhteestaan kaiken ja pyysin kertomaan miksi näin.Hän kertoi ihastuneensa tähän mieheen tavatessaa baarissa hänet ja oli salaa tapaillut häntä reilu kuukauden.Ei kuulemma sänkyyn asti menneet.Voiko nyt tuohon sanaan luottaa?Vaimo kertoi että meillä on jotenkin niin arkista jne. jne.Ihmettelin että onko hän ajatellut ollenkaan 10v yhteistä avioliittoa ja lastamme kun toisen kelkkaan lähti.Täytyy rehellisesti myöntää että on aika p-olo. En tiedä kuinka jatkaa….Annanko anteeksi ? Jatketaanko liittoa? Aika näyttää...
 
Missä se pettämisen raja kulkee? Itse koin sellaisen vähän aikaa sitten.Vaimoni oli tavannut tyttöjen illassa miehen ja heillä oli juttu luistanut hyvin.Olivat päättäneet alkamaan tekstailemaan kyseisen illan jälkeen. Olin tämän suuntaista alkanut epäilemään mutta aviomiehenä luotin vaimooni että tietää missä raja menee jne.Kului kuukausi ja vaimo alkoi hieman etääntyä perheestämme.Kysyinkin että onko jokin vialla tms.Vastaus oli kielteinen, ettei mitään ollut.Yhtenä iltana kysyin suoraan onko hänellä suhde jokun kanssa kun viestitteli niin paljon. Kertoi vain että kaverin kanssa viestittelee ja saa hänellä olla miesystäviä.Siinä kohtaa minulla heräsi kysymys että kuka miesystävä kun niitä ei hänellä ollut.Hänellä oli yllättäin kovasti menoa joka paikkaan ja ulos tuulettumaan piti päästä usein.Yritin kovasti saada keskusteluyhteyttä mutta tuntui kun olisi jokin kylmä muuri välissämme.Yhtenä päivän sain selville että hän oli tapaillut uutta miestä, käynyt ulkona hänen kanssaan ja silloin oli minun ns.puhallettava peli poikki. Kysyin uudelleen onko hänellä suhde ja kielsi uudestaan.Sitten kerroin että tiedän hänen suhteestaan kaiken ja pyysin kertomaan miksi näin.Hän kertoi ihastuneensa tähän mieheen tavatessaa baarissa hänet ja oli salaa tapaillut häntä reilu kuukauden.Ei kuulemma sänkyyn asti menneet.Voiko nyt tuohon sanaan luottaa?Vaimo kertoi että meillä on jotenkin niin arkista jne. jne.Ihmettelin että onko hän ajatellut ollenkaan 10v yhteistä avioliittoa ja lastamme kun toisen kelkkaan lähti.Täytyy rehellisesti myöntää että on aika p-olo. En tiedä kuinka jatkaa….Annanko anteeksi ? Jatketaanko liittoa? Aika näyttää...

Niin tällaistahan tämä, mitäs päästit menemään, itse lähden aina mukaan jos on menoa, eipä ole sitten pettämisiäkään.
Toiset haukkuvat tätä suhteessa sitomiseksi, mutta eipä ole minun eikä vaimoni tarvinnut toisten sänkyyn kömpiä.
Jotenka neuvoni on tämä vaimo seinää vasten ja kysyt mihin mennään, ero vai suhde loppuu toiseen mieheen välittömästi.
Jos sänkyyn asti ei ole menty antaisin anteeksi ja menisin terapiaan ja satsaisin täysillä suhteeseen, mutta kukapa tuohon sänkyyn menemättömyyteen täysin voi luottaa, onhan tuossa jo valehdeltu liikaakin.
Silloin antaisin kylly potkut persauksille ja sanoisin, että mene uuden kollisi kanssa.
 
Viimeksi muokattu:
haet lapsen kodin sinun luoksesi ja äidille tapaamisoikeus; ei noin epävakaan äidin hoiviin kannata lasta antaa. Eli eroa, ei tuosta enää miksikään muutu, vasta siperia opettaa äidin. Kun hän on aikansa ollut palloteltavana mieheltä miehelle, niin hän on palkkansa saanut.
 
Ajauduin noin vuosi sitten suhteeseen naimisissa olevan miehen kanssa. Rakastuimme toisiimme ajan myötä, emme hetken huumassa. Mies on ollut yli 20 v naimisissa saman naisen kanssa ja heillä on ollut omat ongelmansa- kelläpä ei olisi. Minä olen, pitkän parisuhteeni päätyttyä ja läpikäytyä, vapaa ja itsenäinen.

Yritimme pitkään vastustaa toisiamme ja olimme yhteydessä ystäväpohjalta. Mies halusi kokea kanssani enemmän, mutta kamppaili omantuntonsa kanssa. Puhuimme asiasta paljon ja annoin totta kai hänelle päätösvallan. Olimme aluksi molemmat pettämistä vastaan ja hassua kyllä- olemme edelleen, noin teoreettisella tasolla. Olemme kuitenkin näköjään sallineet pettämisen itsellemme, sillä meillä on seksisuhde ja ihana sellainen. Suhde ei ole kuitenkaan pelkkää seksiä, puhumme paljon ja viihdymme todella hyvin toistemme seurassa. Kun emme ole yhdessä, kaipaamme toisiamme paljon, mutta pystymme keskittymään omaan elämään erillisinä.

Vetovoima on välillämme edelleen suuri ja seksi on todella ihanaa ja antoisaa kummallekin. Juuri seksin puute on ollut miehen ongelma omassa liitossaan. Muuten arki sujuu hyvin ja totta kai rakkauttakin on heillä puolin ja toisin. Pari on vuosien saatossa hitsautunut yhteen, mutta seksielämä on hiukan hiipunut ja ollut välillä täysin katkolla. Mies on ollut täydellisen yllättynyt siitä, että häneltä riittää rakkautta kummallekin naiselleen. Hänen "ongelmakseen" on jäänyt lähinnä aikatauluttaa vapaa- aikansa niin, että ehtii tarpeeksi tavata myös minua ja pitää molemmat naisensa tyytyväisenä.

Haluaisinkin nyt erityisesti miesten mielipiteitä siihen, voiko sivusuhde jopa pelastaa avioliiton? Totta kai me kaikki tiedämme, että ulkop. suhde on väärin, mutta jos seksuaaliset tarpeet tulevat tyydytettyä, niin sama tuttu arki jatkuu eikä mitään puutu, vai?

Kaipa sitä jokainen mies etsii itselleen uuden naisen jos vanhan kanssa seksi ei suju !

Moni mies silti yrittää jatkaa avioliittoa peristeisistä syistä, esim lapset, talous ja voihan se vanha vaimo olla tosi hyvä kaveri silti ! Niinkuin varmma usein on se paras kaveri silti !
 
Viimeksi muokattu:
Kaipa sitä jokainen mies etsii itselleen uuden naisen jos vanhan kanssa seksi ei suju !

Moni mies silti yrittää jatkaa avioliittoa peristeisistä syistä, esim lapset, talous ja voihan se vanha vaimo olla tosi hyvä kaveri silti ! Niinkuin varmma usein on se paras kaveri silti !

mutta moni mies myös tekee kaikkensa avioliittonsa eteen ja pelastamiseksi, eikä lähde hakemaan vierasta vittua..
tässä on kyse moraalista.
 
Viimeksi muokattu:
Voisko nainen tehdä samoin, mennä vieraisiin, "pelastaaksen" liittonsa, jos miestä ei, todellakaan seksi kiinnosta? Pelastuuko se sillä?
Jos niin ihme tapahtuis, että mies löytäisi naisen jonka kanssa seksi kiinnostaa, niin arvatkaapa jäisinkö sitä touhua katsomaan ? Se pelastaisi liiton...pitkittymisen.
 
Voi helavata, ettekö te ihmiset ymmärrä, että kun se salasuhteen kanssa vietetty aika käytettäisiin oman avioliiton parantamiseen, terapiaan yms. niin se avioliitto pelastuisi.
Nythän te elätte valheessa moraalittomassa suhteessa jolla ei ole mitään tekemistä avioliiton kanssa, pettämistä pettämisen jälkeen.
Hävetkää, minkälainen moraali teillä on, miten voitte satutta elämänne tärkeintä ihmistä tuollalailla ja mahdollisesti jos ette aivan paatuneita ole jopa oman sydämmenne särjette.
Lopettakaa pelleily ja ottakaa miehestänne/vaimostanne kiinni ja ruvetkaa parantamaan suhdettanne, takaan, että se onnistuu.
Vai onko porukka tosiaan nykyään näin selkärangatonta, että jos vähänkin joku tökkii, ryömitään vieraan sänkyyn lohdutettavaksi.
En jaksa käsittää.
Moinen saa vereni suorastaan kiehumaan vihaisena.
 
Minusta rakastajatteren ura voi olla ihan hyvä vaihtoehto, jos ei halua ns. perinteistä parisuhdetta, eli avioliittoa ja lapsia ym. konventioita.
Kaikkia naisia ei kiinnosta miehen sukkien pesu elämänurana, vaan erilaisiakin ratkaisuja näissä asioissa on olemassa.

Olen itsekin ns. rakastajatartyyppiä, joten ymmärrän ap:tä aika hyvin. En silti suosittelisi vakavampaa suhdetta tuollaisen miehen kanssa, onhan jo nähty millainen hän on.
Eli jos sattuisi niin ihmeellisesti tapahtumaan että hän eroaisikin vaimostaan, niin älä ihmeessä lyö hynttyitä yhteen hänen kanssaan.

Kuten moni jo sanoikin, olet vastuussa vain omista valinnoistasi, et sen toisen. Mies on pettäjä ja hän on valintansa tehnyt. Rakenna siis suhteenne realistiselle pohjalle, äläkä ihmeessä suostu mihinkään vakavampaan, vaikka mies alkaisi sellaista jonain heikkona hetkenään ehdottelemaan.

Siinä vaiheessa, kun naimisissa oleva mies alkaa höpistä "yhteisestä elämästä" on aika sanoa ciao!
 
kommentti toiselta foorumilta: nm. avioliiton side: Olen samaa mieltä kanssasi Maraton, ymmärrän pointtisi!
TE, sinä ja vaimosi, hoidatte noin suhdettanne ja siksi se kestää.
Avioliitto ja sen onnellisena pitäminen vaatii kummaltakin:
1. halua pitää se kasassa ja onnellisena.
2. kartella siis niitä vaarapaikkoja ennaltaehkäisevästi.
3. Liiton eteen pitää tehdä työtä.
Miksi pitäisikään ottaa tyhmiä riskejä, joita sitten katuu loppuelämänsä?
Moni nimittäin katuu jälkeenpäin, kun antoi virran viedä...
 
Reilu pari kuukautta on nyt kulunut kun vaimoni petti minua. Olemme keskustelleet paljon asiasta ja huudettiinkin jossain vaiheessa aika lailla.Olemme päättäneet jatkaa ja hoitaa suhdettamme. Asiassa ei koskaan tullut ilmi miksi hän petti minua.Ei osaa syytä kuulemma kertoa, vaikka omien puheittensa mukaan ei menty sänkyyn asti.Pyysin häntä päättämään salaisen suhteensa toiseen mieheen ja kävi hän sopimassa asian. Kerran olen miehen nähnyt soittavan vaimoni puhelimeen mutta kieltäytyi vastaamasta tuolloin soittoon minun nähden. Vaimoni kertoi ettei ole ollut hänen kanssaan missään tekemisissä enää. Jotenkin pieni epäilys on koko ajan olemassa....harmi.Teen suhteemme eteen kuitenkin kovasti töitä vaikka asia kaivertaakin silloin tällöin.Yritän olla avoimempi ja puhun asioista hänelle.Terapiakaan ei ole pois suljettu vaihtoehto...Olen kuitenkin itselleni tehnyt sen päätöksen että jos havaitsen selvästi suhteessamme tämän suuntaista vielä niin ero on täysin varma asia. Toivottavasti suhde alkaisi taas toimia mutta paremmin.
 
Reilu pari kuukautta on nyt kulunut kun vaimoni petti minua. Olemme keskustelleet paljon asiasta ja huudettiinkin jossain vaiheessa aika lailla.Olemme päättäneet jatkaa ja hoitaa suhdettamme. Asiassa ei koskaan tullut ilmi miksi hän petti minua.Ei osaa syytä kuulemma kertoa, vaikka omien puheittensa mukaan ei menty sänkyyn asti.Pyysin häntä päättämään salaisen suhteensa toiseen mieheen ja kävi hän sopimassa asian. Kerran olen miehen nähnyt soittavan vaimoni puhelimeen mutta kieltäytyi vastaamasta tuolloin soittoon minun nähden. Vaimoni kertoi ettei ole ollut hänen kanssaan missään tekemisissä enää. Jotenkin pieni epäilys on koko ajan olemassa....harmi.Teen suhteemme eteen kuitenkin kovasti töitä vaikka asia kaivertaakin silloin tällöin.Yritän olla avoimempi ja puhun asioista hänelle.Terapiakaan ei ole pois suljettu vaihtoehto...Olen kuitenkin itselleni tehnyt sen päätöksen että jos havaitsen selvästi suhteessamme tämän suuntaista vielä niin ero on täysin varma asia. Toivottavasti suhde alkaisi taas toimia mutta paremmin.

taitaa juttu olla niin, että sinua viedään kuin litran mittaa tässä hommassa, ei siellä mitään pesäeroa ole tehty kun kerran soitellaan ja puhelinnumerokin on puhelimessa, laita ny´t kova kovaa vasten ja poistat kaikki tuon miehen yhteystiedot, puhelimesta ja sähköpostista ja pidät sen jälkeen vaivihkaa selvillä tuleeko ne takaisin - se kertonee paljon.

Mutta veikkaanpa, että sinua petetään ja kovaa.
 
Viimeksi muokattu:
Sain tietää häneltä keskusteluissa että tämä miehen oma avioliitto ei oikein rullaa ja on perheellinen. Yllättävintä oli että hän on 45 eli on minua yli 10 vuotta vanhempi. Yritän unohtaa nämä asiat vähitellen...aika näyttää onnistunko siinä koskaan. Voi olla mahdollista että vedätystäkin on ilmassa...
 
Täytyy sanoa et onneksi itsellä ei tullut mieleenkään pettämen tai rinnakkaisuhde 24 vuoteet,missä on hyvyys ?ja kunnoitus...ei taida rakkautta olla kuin.äidin ja lapsen välillä...hoh hoijaa...ja naiset luulee että mies ei petä..uutta koskaan....naurettavaa...Himoa ei rakkautta.!!!
 

Similar threads

Yhteistyössä