Mököttävä mies

[Mariaeleena]

Olemme olleet n. 30v. naimisissa mieheni kanssa. Mieheni on suhteellisen raitis ja osaa olla varsin miellyttävä esim. ystävien seurassa. Olen yrittänyt olla hyvä vaimo, ehkä paaponutkin joskus liikaa koska meillä ei ole lapsia, mutta joskus minua harmittaa mieheni ns. herkkähipiäisyys. Minä en voi huomauttaa mistään asiasta tai itse suuttua koskaan, etteikö mies sitten mököttäisi päiväkausia. Eniten minua harmittaa kun hän ei vastaa kysymyksiini silloin kun hän on keskittyneenä johonkin urheiluun, tietokoneeseen tms. Onko miehen ja naisen aivot rakennettu jotenkin eri tavalla, itse ainakin pystyn vastaamaan kun minulta kysytään, vaikka sitten olisinkin tekemässä jotain? Olen pohtinut paljon asiaa jopa siltä kannalta että hän saattaisi kärsiä jostakin vanhenevan miehen melankoliasta. Miten te olette hoidelleet ukkokultanne kanssa tämän puolen vai onko minun mieheni jotenkin "erikoisuus". Myös miehet voitte selittää minulle tätä miehen psykologiaa.....Kiitos vastauksista jo etukäteen!!!

 

[getwy]

Teillä on kommunikointiongelmia, toinen pälättää ja toinen on mielummin hiljaa kuin arvostelee. Voisitte keskustella onko järkevää mököttää, arvostella ja suuttua vaiko harrastaa yhdessä vaikkapa jotain liikuntaa.

 

[Kahteen asiaan]

Minäkään en noteeraa mitään ulkopuolista, kun olen keskittynyt johonkin. Ei tuo ukkokaan. Met olemma muutoinkin samanmoisia kuin te, paitsi, jotta mun ukkoni ei mökötä hetkeä pitempään. Minä katkaisen sen mökönturkin paikkuun vaikkapa kahvinkeitolla ja herkkupullalla. Kutsun kahveelle ja sanon lämpimän leikkisästi, jotta juopastaan kahvet ja lakataan höperehtimästä, saatanpa sipaista hellästi olkapäiltä.

Koska me toisemme tunnetaan, ei kovin herkästi kyllä rassata niitä arkoja kohtia. Sillontällön lipsahtaa, mutta ei niistä sen suurempaa numeroa kannata tehdä. Jos toista haluttaa olla hiljaa, voi itse jutella ihan normaalisti, kyllä se siitä laukeaa.

Saattaahan se olla, jotta ukkokultasi on vanhenemaan päin ja silloin tulee joskus itsetunto-ongelmia vaivojen matkassa. Lempeällä ymmärryksellä pärjätään sekä avoimuudella omistakin vaivoista. Se helpottaa toisenkin avautumaan silloin, kun joku oma vaiva askarruttaa. On normaalia vähän hidastua joka suhteessa, mutta kyllä sieltä todelliset vaivat silti näkyvät. Jos moitit häntä tuosta keskittymisestä ja vastaamattomuudesta, siitä saattaa tulla teille molemmille mörkö.

Onko miehesi kuuloa tarkistettu? Kuulosta heikkenee jotkut äänialueet iän myötä ja se saattaa vaikuttaa puheen kuulemiseen. Itse olen huomannut, jotta mieheni äänilaji on sellainen, jotta hänen täytyy puhua selkeästi, tai en saa selvää. Muutoin kuuloni on normaali, mutta yksi taajuusalue on heikennyt vähän eikä siitä ole varsinaista haittaa lainkaan muuten.

 

[-Tuula-]

Eniten minua harmittaa kun hän ei vastaa kysymyksiini silloin kun hän on keskittyneenä johonkin urheiluun, tietokoneeseen tms. Onko miehen ja naisen aivot rakennettu jotenkin eri tavalla, itse ainakin pystyn vastaamaan kun minulta kysytään, vaikka sitten olisinkin tekemässä jotain?

Onko ne asiat niin kiireellisiä, että ne on kysyttävä juuri silloin kun toinen on keskittynyt johonkin muuhun vai voisiko odottaa ja ottaa puheeksi vaikka ruokapöydän ääressä?

Eiköhän tuo ole ennemminkin luonnekysymys kuin ikään tai sukupuoleen liittyvä.
Itse olen aina ollut hyvä keskittyjä ja keskityn töissäkin välillä niin, etten kuule ulkomaailmasta mitään. Työkaverit sen jo tietää ja jos asia on tärkeä, tulevat suurinpiirtein heiluttamaan kättä silmien eteen, että haloo, sulle puhutaan... Toisaalta se on hyvä taito, ympärillä oleva hälinä ei haittaa. Kotona joskus keskityn johonkin kirjan lukemiseen niin että muu maailma ympäriltä häipyy, en kuule enkä näe muuta.

 

[ranghild]

Vois googlettaa, 'millainen on synnynnäinen temperamenttisi'. Osittain antaa vastausta. Sitä jäin miettimään, onko sinun suuttuminen hänestä johtuvaa vai ihan 'omista' asioista? Usein eivät kohtaa toisiaan nämä suuttumistasot. Toinen sanoo tässä ja nyt ja toinen viikkojenkin päästä. Yritä siinä sitten aina ymmärtää

 

[annamunkaikkikestää]

Vois googlettaa, 'millainen on synnynnäinen temperamenttisi'. Osittain antaa vastausta. Sitä jäin miettimään, onko sinun suuttuminen hänestä johtuvaa vai ihan 'omista' asioista? Usein eivät kohtaa toisiaan nämä suuttumistasot. Toinen sanoo tässä ja nyt ja toinen viikkojenkin päästä. Yritä siinä sitten aina ymmärtää

Voi että että viisas vastaus.Suuttumistaso,,,mikä lienee?vois goglata vaikka mitä!!!

 

[hajamieliproffa]

Eniten minua harmittaa kun hän ei vastaa kysymyksiini silloin kun hän on keskittyneenä johonkin urheiluun, tietokoneeseen tms.

Täällä myös yksi joka ei kuule mitään keskittyessään esim. lukemiseen tai kirjoittamiseen. En yksinkertaisesti kykene samaan aikaan havainnoimaan tietoisesti ympäristöä, ja jos tullaan kesken kaiken pölöttämään, keskittymisestä irtautuminenkaan ei tapahdu siinä silmänräpäyksessä.
Meillä menee niin päin että mies kyllä kykenee seuraamaan mun höpötyksiä + tietokonetta + kuuntelemaan musiikkia samaan aikaan

Onko tuo miehesi keskittyneisyys tyypillisin suuttumisesi syy? Siinä tapauksessa en ihmettele vaikka hän ottaisikin siitä nokkiinsa, koska se on tosiaankin synnynnäinen taipumus jolle ei itse mahda mitään, eikä hän tee sitä sinun kiusaksesi. Yhtä hyvin voisit suuttua hänen silmiensä väristä.

 

[Mariaeleena]

Kiitos kommenteista. Yritän katsoa itsekin peiliin vähän tarkemmin josko olis puutteita vähän minussakin. Pani ajattelemaan....hyvä kun kirjoitin ja hyvä kun vastasitte. On se tuo ukkokulta kuitenkin hirveen rakas vielä näinkin monen vuoden jälkeen. Mukavaa jos joku voisi vielä jatkaa aiheesta.

 

[ranghild]

Voi että että viisas vastaus.Suuttumistaso,,,mikä lienee?vois goglata vaikka mitä!!!

Suuttumistaso-sanan jälkeen lukee jotain.

Sieltä se löytyy: temperamentti: 'Millainen on synnynnäinen temperamenttisi'. Jospa kävisit sinäkin lukemassa, antaisiko vastauksen, miksi sinun ylipäätään piti reagoida minun viestiini.

Käytän jatkossakin sellaisia sanoja, joita et ymmärrä. Niihinkin voit vapaasti reagoida. Johonkin tarpeeseen kait sen teet.

 

[Missukka#]

Me olemme olleet naimisissa yli 40 v. Minäkään en voi ikinä sanoa mitään arvostelevaa miehelleni, hän raivostuu suunnattomasti sellaisesta, ja sen jälkeen onkin pari päivää pilalla.

En voi ikinä itsekään suuttua mistään, sitäkään ei mies siedä. Olen kyllä muutaman kerran raivostunut hänelle niin jostakin, että olen huutanut ja haukkunut hänet pataluhaksi, se on tuntunut jälkeenpäin hyvältä, vaikka onkin aiheuttanut muutaman päivän mykkäkoulun.

Mieheni kyllä raivostuu joka asiasta ja olen yrittänyt "järjestää" asiat niin, että menevät oikein päin, ettei tarvi kuunnella turhia raivoamisia.

Oletko ajatellut että miehelläsi on mielenterveysongelmia? Omallani on, ja hänellä on lääkityskin, jos ei muista ottaa lääkettä, sen kyllä huomaa!

 

[B.J.]

Tässä on perustavaa laatua oleva ero miesten ja naisten välillä.
Lähdetään siitä että henkilöllä on ongelma, joka pitää ratkaista. Se voi olla suuri tai pieni, ei väliä, ja "ongelma"pitää käsittää laajassa merkityksessä. Se on vain asia joka pitää jollain tavalla ratkaista tai käsitellä.
-Mies vetäytyy sivummalle pohtimaan ratkaisua. Hän ei halua sinne ketään mukaansa, vaan pyrkii ratkaisemaan sen itse. Hän ei halua, että nainen tulee kysymään "mikä sinulla on, miten voin auttaa?" Pahinta on, jos nainen alkaa syyllistäää miestään, nalkuttaa tai rähjätä jostain asiasta, mikä ei asiaan liity mitenkään.
Mies kysyy neuvoa, jos sitä tarvitsee. Hän ei halua, että hänen ongelmaansa tarjotaan ratkaisua, korkeintaan hän haluaa tukea ja hyväksyntää.
Tämä on tärkeää!

-Nainen sen sijaan, haluaa puhua ongelmastaan. Hänkään ei välttämättä tarvitse ratkaisuehdotuksia ongelmaansa, vaan kuuntelijaa, tunteen jakajaa. Tätä on miehen monesti vaikea ymmärtää: Kun nainen avautuu ongelmastaan, mies tuntee paineita siitä, että hänen on tarjottava ratkaisua; hänen on tehtävä jotain asian hyväksi. Siksi mies voi tuntea stressiä naisen avautuessa tunteistaan.
Nainen myös haluaa, että hänen paha olonsa/ongelmansa huomataan, ja kysytään mikä on hätänä.

Silloin kun mies on poissa, murjottamassa, pohtimassa - niin antakaa hänen olla. Silloin hän tarvitsee aikaa ja etäisyyttä. Kohta hän tulee takaisin rakastavana miehenä, joka tietämättään arvostaa saamaansa rauhaa. Tilan antaminen on parasta miehen tukemista.