Seksin puutteessa parisuhteessa

[No ei kait]

Pakottaa ukkoa naimaan, herra paratkoon!!!

 

[Katla]

Ei onnistu. Ranskassa on erilaiset lait ja pitkät omalaatuisetkin perinteet. Esimerkiksi intohimorikoksiin (suom. raiskaus) on tunnetusti intohimo ollut lieventävä asianhaara.

Väärin. Ei ole suom. raiskaus. Intohimorikoksella tarkoitetaan rikosta, joka perustuu esim. mustasukkaisuuteen, rakkauteen, jne. Raiskauksella ja intohimolla ei ole mitään tekemistä toistensa kanssa. Ei juridisesti, eikä millään muullakaan määreellä.

 

[Katla]

Minä taas ymmärrän ranskalaistuomiota jossain määrin, koska pysyttelemällä kuitenkin avioliitossa toisen kanssa, asettaa toisen sellaiseen tilanteeseen, että hänen ei ole mahdollista saada tyydyttää yhtä perustarpeistaan. Se, että pihtari määrää omasta seksuaalisuudestaan avioliitossa, ei pidäkään paikkaansa, vaan hän määrää myös toisen tarpeista ja se ei olekaan enää niin kivaa.

Toinen ajankohtainen seksuaalinen aihe on saarnamiehen teot, joissa hän kosketteli aikuisia miehiä; siitä on tullut mieleeni, että olivatkohan miehiä ollenkaan, kun eivät osanneet laittaa rajoja tai puolustautua? saarnamiehen tuomio tulee julkisuudesta ja työpaikkansa menettämisestä ja avioliittonsa purkautumisesta, joten kovempi rangaistus se on kuin ehdollinen raiskaajalle, joka peittää päänsä oikeudessa.

Paneminen ei ole perustarve. Jos tuolle linjalle lähdettäisiin, niin miten hoidettaisiin kaikki peräkamarin pojat, vanhatpiiat ym. saamattomat, jotka peräävät "perusoikeuksiaan?

Avioliitto on tahtotila. Jos siinä ei koe olevansa onnellinen, niin aina voi valita toisen tie. Miten voisi arvottaa toisen oikeuden seksuaalisuudessa? Onko se hyvä liitto, jos toinen pakotetaan lain voimalla seksiin?

Saarnamiehestä. Minusta on pöyristyttävää, kuinka syyllistät uhreja. Minkälainen "mies" niin tekee? Halveksuttavaa -*puistatus*

 

[looginen]

Ranskassa joku vaimo oli haastanut miehen oikeuteen pihtaamsesta ja mies tuomittiin maksamaan korvauksia.

En usko hetkeäkään että ihmisen seksuaalisuus toimisi tuollaisella periaatteella. Todennäköisesti katkerien kokemusten primitiivistä kostoa. Perinteinen yritys kaapata pesän omaisuudesta suurin mahdollinen osa ja jättää toinen niin puille paljaille kuin ikinä mahdollista. Tuttu juttu suomalaisittainkin, vain keinot muuttuvat.

Perusteluna se, että aviossa on lupauduttu hoitamaan asioita yhdessä, eli luvattu myös tyydyttää toisen seksuaaliset tarpeet.

Jos avioliitto on sopimus, järjellinen seuraus sen noudattamattomuudesta olisi sopimuksen raukeaminen, sen purkautuminen ilman minkäänlaisia seuraamuksia - ts. sopimusta ei olisi enää olemassa.

Muussa tapauksessa järjellistä olisi jo sopimuksessa määrätä seuraamuksista - ts. siitä paljonko seksipalveluton viikko kuukausi tai vuosi maksaa. Tämä ennakoitava riski luultavasti vaikuttaisi solmittavien avioliittojen määrää laskevasti. Sama vaikutus on ranskalaisoikeuden laintulkinnalla, näin takautuvana riskinä.

Jotkut ihmiset ovat kyllä valmiita ottamaan tällaisia pelkästään taloudellisia riskejä uskoen ettei riski realisoidu. Onko kyseessä esim. tapaus: ei avioehtoa tai eron jälkeiset seksittömyyskorvaukset, ei asetelma kummassakaan tapauksessa koske tai auta avioliitonaikaista asiaintilaa. Päivastoin erolla aukeaa mahdollisuuksia ansaita rahaa (omaisuuksia), tekee eron todennäköisesti taloudellisesti kannattavaksi, mikä pikemminkin heikentää liittoa, vaikka toista mieltäkin kovasti näytetään olevan.

…pystyyn kuolleet avioliitot ja mekaaninen seksi; kylmät aviomiehet ja frigidit vaimot, jotka suhteen rikkeettömän ulkokuoren säilyttääkseen väkinäisesti suorittavat pakollisia kuvioitaan. Intohimo on kaikonnut jo ajat sitten, ja kaoottisella, epämääräisellä tavalla ihminen kaipaa ’jotakin muuta’, mutta hän on auttamattomasti kiikissä. Mikään ei saa muuttua. Miksi? Siksi, että hän on jo uhrannut tuolle koneistolle niin paljon itsestään…
(Laura Kipnis, Avioliiton ansa)

 

[no]

Paneminen ei ole perustarve. Jos tuolle linjalle lähdettäisiin, niin miten hoidettaisiin kaikki peräkamarin pojat, vanhatpiiat ym. saamattomat, jotka peräävät "perusoikeuksiaan?

Avioliitto on tahtotila. Jos siinä ei koe olevansa onnellinen, niin aina voi valita toisen tie. Miten voisi arvottaa toisen oikeuden seksuaalisuudessa? Onko se hyvä liitto, jos toinen pakotetaan lain voimalla seksiin?

Saarnamiehestä. Minusta on pöyristyttävää, kuinka syyllistät uhreja. Minkälainen "mies" niin tekee? Halveksuttavaa -*puistatus*

mutta jos haluaakin olla avioliitossa ja ei halua erota.

En puolustele saarnamiestä, mutta onko mielestäsi niin, että raiskauksen uhrin ei tule pyrkiä eroon tilanteesta, vaikka sitten väkisin? kyseenalaistan uhrien tavan toimia, jos he eivät puolusta itseään.

 

[Katla]

mutta jos haluaakin olla avioliitossa ja ei halua erota.

En puolustele saarnamiestä, mutta onko mielestäsi niin, että raiskauksen uhrin ei tule pyrkiä eroon tilanteesta, vaikka sitten väkisin? kyseenalaistan uhrien tavan toimia, jos he eivät puolusta itseään.

En jaksa edes vastata noin typerään kirjoitukseen.

 

[looginen]

Väärin. Ei ole suom. raiskaus.

Olet oikeassa, ja KYLLÄ tunnustan, kömmähdin pahasti. Väärin oli suomennos.
Tarkoitukseni viitata myös suomalaiseen lakitekstiin, raiskaukseen* (siitä lisää jäljempänä).

Intohimorikoksella tarkoitetaan rikosta, joka perustuu esim. mustasukkaisuuteen, rakkauteen, jne.

Ymmärrän, enkä tunne ranskalaista oikeutta riittävästi kommentoidakseni tähän mitään, eikä se ole mielestäni tässä oleellista. Riittää kun ajattelee että on rikoksia ja niiden motiiveja (rakkaus, intohimo jne.).

Raiskauksella ja intohimolla ei ole mitään tekemistä toistensa kanssa.

Olen samaa mieltä, mutta koko maailma ei ole. En ole selvillä sanotaanko raiskausta ranskalaisessa kulttuurissa intohomorikokseksi, jos sen motiiviin katsotaan liittyvän intohimoa. Ehkä ei, mutta sekään ei ole oleellista. Suomessakin puhutaan raiskauksista yms. seksuaalirikoksina, vaikka voidaan hyvin ajatella ettei niiden tosiasiallisena motiivina ole suinkaan ihmisen seksuaalisuuden toteuttaminen.

Ei juridisesti, eikä millään muullakaan määreellä.

Käsittääkseni ranskalaisessa oikeuskäytännössä on intohimoa aina viimeaikoihin saakka pidetty myös raiskaustapauksissa* tuomiota lieventävänä asianhaarana, mikä taas ei suomalaiseen oikeuskäsitykseen kuulu.

 

[looginen]

En puolustele saarnamiestä, mutta onko mielestäsi niin, että raiskauksen uhrin ei tule pyrkiä eroon tilanteesta, vaikka sitten väkisin?

Uhri saa käyttää (mahdollisuuksiensa mukaan) uhkaavan vaaran torjumiseksi, tilanteen huomioonottaen hätävarjeluna, rittävää voimaa (ei väkivaltaa). Hätävarjelu on oikeikeus, EI velvollisuus.

Nyrkkisääntö: Rikos on rikos, riippumatta siitä yrittääkö uhri estää rikoksen tekijää vai ei, ja tekijä on aina yksin vastuussa teostaan.

Sanamuotosi ('väkisin') johtaa helposti vaikeisiin oikeudellisiin ongelmiin, jotka kuuluvat viimekädessä tapauskohtaisesti oikeusistuimen ratkaistaviksi (mm. hätävarjelun liioittelu).

kyseenalaistan uhrien tavan toimia, jos he eivät puolusta itseään.

https://www.nettitukinainen.fi/mate...ta/myyttejae-seksuaalisesta-kaltoinkohtelusta
15 seksuaaliseen väkivaltaan ja hyväksikäyttöön liittyvää myyttiä

MYYTTI n 6. Se, että ei puolustaudu huutamalla, lyömällä tms. tarkoittaa suostumusta.

Puolustautumattomuuteen voi olla monia syitä, mutta se ei tarkoita sitä, että henkilö olisi ollut tilanteessa vapaaehtoisesti. Ensinnäkin tilanne ja tekijä voivat olla niin pelottavia ja uhkaavia, että – välttyäkseen vielä pahemmalta - uhri pyrkii olemaan ärsyttämättä tekijää. Kaikissa tilanteissa tehokkainkaan puolustautuminen ei olisi suojannut, ja passiivisuus on voinut säästää uhrin hengen. Toisaalta seksuaalinen itsemääräämisoikeus voi olla uhrille niin itsestään selvä asia, että hän ikään kuin lukkiutuu hämmennyksestä ja kadottaa puolustautumisen keinot. Jälkeenpäin on helppo keksiä lukemattomia keinoja, joita tilanteessa olisi voinut käyttää. Se aiheuttaa usein voimakasta itsensä syyllistämistä ja häpeää. Uhri voi tuntea itsensä tyhmäksi, säälittäväksi ja avuttomaksi, koska ei kyennyt puolustautumaan. Kuitenkaan puolustautumattomuus ei ole ollut oma valinta, vaan on tapahtunut tahdosta riippumatta. Siihen löytyy neurobiologinen selitys. Aivomme reagoivat uhkaavaan tilanteeseen vapauttamalla hormoneja, jotka viestivät kehollemme, että sen tulee valmistautua puolustautumaan. Tällöin autonomisen (eli ei-tahdonalaisen) hermostomme sympaattinen haara aktivoituu saaden sydämensykkeen ja hengityksen tihenemään ja veren pakenemaan iholta lihaksiin. Toisinaan, uhkan ollessa välitön tai pitkäkestoinen, aivot vapauttavat myös hormoneja, jotka aktivoivat autonomisen hermoston parasympaattisen haaran. Tästä puolestaan seuraa lamaantuminen. Lamaantuessaan uhri on täysin puolustuskyvytön, eikä hän kykenisi liikkumaan tai huutamaan, vaikka haluaisi. Nämä hermoston reaktiot ovat automaattisia ja ei-tahdonalaisia. Ennalta on mahdotonta tietää, millä tavoin henkilön aivot ja hermosto reagoivat uhkaan, eikä siihen voi itse vaikuttaa.

 

[Xy1]

On juridisesti kestämätöntä yrittää sysätä vastuu toiselle, kun on kysymys omista oikeuksista.
Omien tarpeiden tyydytys toisen avulla, ilman toisen suostumusta* on hyväksikäyttöä.

.

Tuo suostumut on annettu avioliittoon ryhdyttäessä. Siihen ranskan oikeuslaitoskin perusteli sakot.

 

[looginen]

Tuo suostumut on annettu avioliittoon ryhdyttäessä. Siihen ranskan oikeuslaitoskin perusteli sakot.

Totta. Sellainen on ranskalaisen oikeuden näkemys avioliitosta. Varsin erikoinen nykypäivänä.
Lyhytuutinen jättää paljon arvailujen varaan, mutta luultavasti pykälään vedotaan silloin tällöin ja näytön puutteessa jutut ovat rauenneet. Olikohan ihan historiallinen läpimeno? Noita syystä tai toisesta kuolleeksi kirjaimeksi jääneitä ja vanhentuneita pykäliä löytyy. Herättänee keskustelua ja lainuudistuspaineita. Kyseessähän ei ollut sakko vaan vahingonkorvaus?