Kommunikointi ongelmia

[Kyllästynyt]

Olen ollut mieheni kanssa yhdessä parisen vuotta ja yhdessä olemme asuneet muutaman kuukauden. Pariin vuoteen on mahtunut välillemme paljon surua ja väärinkäsityksiä koska emme ole puhuneet asioista suoraan ja avoimesti. Mies oli alussa aika ujo ja luulen, että myös aika epävarma mitä tunnen häntä kohtaan. Hän sitten alkoi pelailemaan ihme pelejään varmaan siksi, että yritti testata mua. Itse olin myös aika ujo ja epävarma hänestä. En kuitenkaan käyttäytynyt häntä kohtaan ikävästi. Pari vuotta on kuitenkin mennyt ja tässä vaiheessa pitäisi jo pystyä puhumaan asioista suoraan. Olen tosi sosiaalinen ja puhelias ihminen, mutta en tiedä miksi olen vieläkin niin ujo tämän miehen seurassa enkä saa kunnon keskustelua aikaiseksi? Tuntuu, että saan miettiä mitä hänelle alan puhumaan. Ymmärtäisi jos suhde olisi ihan alussa, mutta näinkin pitkään jo jatkunut niin ei normaalia enää. Mieskään ei juttele mulle paljoa, tosin vasta viime aikoina hän vähän enemmän alkanut juttelemaan. Jos keskustelemmekin niin se on sellaista, että mies puhuu asioista mistä mä en tajua mitään tai mua ei kiinnosta. Tuntuu myös, että mies ei ole kauhean kiinnostunut asioista mitä mä puhun. Emme puhu meidän suhteesta keskenämme selvinpäin koskaan, mutta kännissä hän puhuu siitä paljonkin. Yritän olla kiinnostunut asioista mitkä miestä kiinnostaa, mutta tuntuu, että hän ei osoita kiinnostustaan mulle tärkeisiin juttuihin. Eroa mietin lähes jatkuvasti ja välirikkojakin on mun aloitteesta ollut muutamakin. Tuntuu, että yritämme väkisin saada jutun toimimaan. Molemmilla on tunteita toisiaan kohtaan, ja siksi varmaan yritetään olla yhdessä. Itse olen ollut valmis luovuttamaan, mutta mies on halunnut, että palaan hänen luo aina. Tuntuu, että en osaa lähteä lopullisesti tästä suhteesta vaikka tiedän, että se ei koskaan ehkä tule toimimaan täysin. Jos pystyisimme keskustelemaan niin kaikki varmasti muuttuisi, mutta miten ja mistä lähteä keskustelemaan niin, että se tuottaisi jotain tuloksiakin?

 

[Jätä se]

Olen ollut mieheni kanssa yhdessä parisen vuotta ja yhdessä olemme asuneet muutaman kuukauden. Pariin vuoteen on mahtunut välillemme paljon surua ja väärinkäsityksiä koska emme ole puhuneet asioista suoraan ja avoimesti. Mies oli alussa aika ujo ja luulen, että myös aika epävarma mitä tunnen häntä kohtaan. Hän sitten alkoi pelailemaan ihme pelejään varmaan siksi, että yritti testata mua. Itse olin myös aika ujo ja epävarma hänestä. En kuitenkaan käyttäytynyt häntä kohtaan ikävästi. Pari vuotta on kuitenkin mennyt ja tässä vaiheessa pitäisi jo pystyä puhumaan asioista suoraan. Olen tosi sosiaalinen ja puhelias ihminen, mutta en tiedä miksi olen vieläkin niin ujo tämän miehen seurassa enkä saa kunnon keskustelua aikaiseksi? Tuntuu, että saan miettiä mitä hänelle alan puhumaan. Ymmärtäisi jos suhde olisi ihan alussa, mutta näinkin pitkään jo jatkunut niin ei normaalia enää. Mieskään ei juttele mulle paljoa, tosin vasta viime aikoina hän vähän enemmän alkanut juttelemaan. Jos keskustelemmekin niin se on sellaista, että mies puhuu asioista mistä mä en tajua mitään tai mua ei kiinnosta. Tuntuu myös, että mies ei ole kauhean kiinnostunut asioista mitä mä puhun. Emme puhu meidän suhteesta keskenämme selvinpäin koskaan, mutta kännissä hän puhuu siitä paljonkin. Yritän olla kiinnostunut asioista mitkä miestä kiinnostaa, mutta tuntuu, että hän ei osoita kiinnostustaan mulle tärkeisiin juttuihin. Eroa mietin lähes jatkuvasti ja välirikkojakin on mun aloitteesta ollut muutamakin. Tuntuu, että yritämme väkisin saada jutun toimimaan. Molemmilla on tunteita toisiaan kohtaan, ja siksi varmaan yritetään olla yhdessä. Itse olen ollut valmis luovuttamaan, mutta mies on halunnut, että palaan hänen luo aina. Tuntuu, että en osaa lähteä lopullisesti tästä suhteesta vaikka tiedän, että se ei koskaan ehkä tule toimimaan täysin. Jos pystyisimme keskustelemaan niin kaikki varmasti muuttuisi, mutta miten ja mistä lähteä keskustelemaan niin, että se tuottaisi jotain tuloksiakin?

Sikapossu!

 

[mie?]

Olen ollut mieheni kanssa yhdessä parisen vuotta ja yhdessä olemme asuneet muutaman kuukauden. Pariin vuoteen on mahtunut välillemme paljon surua ja väärinkäsityksiä koska emme ole puhuneet asioista suoraan ja avoimesti. Mies oli alussa aika ujo ja luulen, että myös aika epävarma mitä tunnen häntä kohtaan. Hän sitten alkoi pelailemaan ihme pelejään varmaan siksi, että yritti testata mua. Itse olin myös aika ujo ja epävarma hänestä. En kuitenkaan käyttäytynyt häntä kohtaan ikävästi. Pari vuotta on kuitenkin mennyt ja tässä vaiheessa pitäisi jo pystyä puhumaan asioista suoraan. Olen tosi sosiaalinen ja puhelias ihminen, mutta en tiedä miksi olen vieläkin niin ujo tämän miehen seurassa enkä saa kunnon keskustelua aikaiseksi? Tuntuu, että saan miettiä mitä hänelle alan puhumaan. Ymmärtäisi jos suhde olisi ihan alussa, mutta näinkin pitkään jo jatkunut niin ei normaalia enää. Mieskään ei juttele mulle paljoa, tosin vasta viime aikoina hän vähän enemmän alkanut juttelemaan. Jos keskustelemmekin niin se on sellaista, että mies puhuu asioista mistä mä en tajua mitään tai mua ei kiinnosta. Tuntuu myös, että mies ei ole kauhean kiinnostunut asioista mitä mä puhun. Emme puhu meidän suhteesta keskenämme selvinpäin koskaan, mutta kännissä hän puhuu siitä paljonkin. Yritän olla kiinnostunut asioista mitkä miestä kiinnostaa, mutta tuntuu, että hän ei osoita kiinnostustaan mulle tärkeisiin juttuihin. Eroa mietin lähes jatkuvasti ja välirikkojakin on mun aloitteesta ollut muutamakin. Tuntuu, että yritämme väkisin saada jutun toimimaan. Molemmilla on tunteita toisiaan kohtaan, ja siksi varmaan yritetään olla yhdessä. Itse olen ollut valmis luovuttamaan, mutta mies on halunnut, että palaan hänen luo aina. Tuntuu, että en osaa lähteä lopullisesti tästä suhteesta vaikka tiedän, että se ei koskaan ehkä tule toimimaan täysin. Jos pystyisimme keskustelemaan niin kaikki varmasti muuttuisi, mutta miten ja mistä lähteä keskustelemaan niin, että se tuottaisi jotain tuloksiakin?

Yli kaksi vuotta olette hampaat irvessä YRITTÄNEET luoda suhdetta. Luovuta jo, ei tuosta mitään tule väkisin.
Luopuminen on raskasta, mutta se tuska ei tule välttämättä siitä, että on tunteita toista kohtaan. Tutusta kuviosta lähteminen vaatii rohkeutta ja pelko ajaa jatkamaan.

 

[Kyllästynyt]

Yli kaksi vuotta olette hampaat irvessä YRITTÄNEET luoda suhdetta. Luovuta jo, ei tuosta mitään tule väkisin.
Luopuminen on raskasta, mutta se tuska ei tule välttämättä siitä, että on tunteita toista kohtaan. Tutusta kuviosta lähteminen vaatii rohkeutta ja pelko ajaa jatkamaan.

Niin pitäisi varmaankin luovuttaa ja luovuttaisinkin jos se olisi niin helppoa. Jokin meitä kuitenkin aina vaan yhdessä pitää ja tulee varmasti aina pitämään. Itselle lähteminen olisi helpompaa jos mies ei aina yrittäisi saada mua takas. Pitäisi siis vaihtaa numero ja katkaista välit kokonaan, mitä en viitsisi tehdä. En usko, että onnistuisi edes. Erossa pysyminen on vaikeaa, mutta ei se yhdessä olokaan helppoa aina ole. Jos vaan asioista saataisiin puhuttua avoimemmin ja enemmän niin varmasti moni asia muuttuisi paremmaksi.

 

[Maria]

Niin pitäisi varmaankin luovuttaa ja luovuttaisinkin jos se olisi niin helppoa. Jokin meitä kuitenkin aina vaan yhdessä pitää ja tulee varmasti aina pitämään. Itselle lähteminen olisi helpompaa jos mies ei aina yrittäisi saada mua takas. Pitäisi siis vaihtaa numero ja katkaista välit kokonaan, mitä en viitsisi tehdä. En usko, että onnistuisi edes. Erossa pysyminen on vaikeaa, mutta ei se yhdessä olokaan helppoa aina ole. Jos vaan asioista saataisiin puhuttua avoimemmin ja enemmän niin varmasti moni asia muuttuisi paremmaksi.

pitää yhdessä? Sekö vain että on joku? Olen itse todennut sen että miesten ja naisten välinen ero (yksi niistä) on että naiset haluaa puhua tunteista ja miehet ei. Tuttu lause minulle : Jos en puhu mitään kaikki on hyvin! Mutta onkohan asia näin?
Meillä on onneksi välillä näitä illanistujaisia jolloin puhutaan paljon asioita halki. Hyvä ruoka pullo vinkkua ja sitten vaan rupatellaan. Joskus menee aamuyöhön asti ja paljon uusia asioita tulee julki. Ei mitään riitelyä vaan ihan pelkkää omien ajatusten ja tunteiten käsittelyä.
Uskon myös että meillä vaikuttaa jonkun verran se että molemmat joutuu turvautumaan vieraaseen kieleen. Meillä yhteinen kieli on englanti ja aina ei saa niitä tunteita muutettua sanoiksi.

 

[språklära]

Sana kommunikointiongelmia kirjoitetaan näin.

 

[ap:lle]

Menitte aivan liian nopeasti yhteen asumaan, se on suurin virhe. Suhteessa ei kuulu testailla toista ja jos on toisesta epävarma, silloin ei kuulu mennä yhteen asumaan. Mikä kumman kiire ihmisillä on, ihmissuhteen tulee kehittyä hiljalleen.

 

[sivusta]

Näyttää selkeästi siltä ettei noilla ole mitään yheistä, kuinka sitten voisi elää yhdessä? Ei se seksi ole ainoa asia, kaikin puolin täytyy olla yhteisiä asioita, kiinnostuksen kohteita. Nainen ei näköjään juurikaan ymmärrä mitään.... siinä vikaa.

 

[Kyllästynyt]

pitää yhdessä? Sekö vain että on joku? Olen itse todennut sen että miesten ja naisten välinen ero (yksi niistä) on että naiset haluaa puhua tunteista ja miehet ei. Tuttu lause minulle : Jos en puhu mitään kaikki on hyvin! Mutta onkohan asia näin?
Meillä on onneksi välillä näitä illanistujaisia jolloin puhutaan paljon asioita halki. Hyvä ruoka pullo vinkkua ja sitten vaan rupatellaan. Joskus menee aamuyöhön asti ja paljon uusia asioita tulee julki. Ei mitään riitelyä vaan ihan pelkkää omien ajatusten ja tunteiten käsittelyä.
Uskon myös että meillä vaikuttaa jonkun verran se että molemmat joutuu turvautumaan vieraaseen kieleen. Meillä yhteinen kieli on englanti ja aina ei saa niitä tunteita muutettua sanoiksi.

Sen ku tietäs mikä meidät pitää yhdessä, onko se ne tunteet vai mikä. Mä en ajattele, että sen takia ollaan yhdessä, että on vaan se joku. Kummallakin kyllä riittäis ottajia vaikka toisistamme erottaisiin. Mies on sanonut, että hän ei halua ketään muuta ja sama se on mullakin. Muuten menee hyvin, mutta tosiaan kommunikoinnissa on vaikeuksia ja se kun saataisiin toimimaan niin uskon, että asiat näyttäisi heti valoisammalta. Meilläkin näitä illanistujaisia on ja silloin kyllä puhutaan vaikka mistä kun on vähän otettu alkoholia, mutta olisi se niin kiva vaan pystyä puhumaan yhtä avimesti selvinpäinkin.

 

[Kyllästynyt]

Menitte aivan liian nopeasti yhteen asumaan, se on suurin virhe. Suhteessa ei kuulu testailla toista ja jos on toisesta epävarma, silloin ei kuulu mennä yhteen asumaan. Mikä kumman kiire ihmisillä on, ihmissuhteen tulee kehittyä hiljalleen.

Ei ollut tarkoituskaan muuttaa yhteen vielä tässä vaiheessa. Sattui vaan omassa asunnossa päättymään vuokrasopimus ja uutta asuntoa ei ehtinyt löytymään siihen mennessä niin oli vähän pakkotilanne. Mies siis halus, että muutan sen luo kunnes löydän uuden asunnon. Sen jälkeen hän on kuitenkin ollut sitä mieltä, että mun ei tarvi etysiä uutta koska hän on tykänny asua yhdessä ja ehdotto, että etsitään yhteinen asunto.

 

[*Siri*]

Menitte aivan liian nopeasti yhteen asumaan, se on suurin virhe. Suhteessa ei kuulu testailla toista ja jos on toisesta epävarma, silloin ei kuulu mennä yhteen asumaan. Mikä kumman kiire ihmisillä on, ihmissuhteen tulee kehittyä hiljalleen.

Oman henkilökohtaisen tutkimukseni mukaan sillä, onko menty yhteen nopeasti vai hitaasti, ei ole mitään merkitystä lopputuloksen kanssa. Puolet liitoista päätyy eroon joka tapauksessa. Myös ne vuosia jahkanneet pariskunnat. Kysymys on jostain ihan muusta: tahdosta, seksuaalisesta yhteensopivuudesta, samanlaisista arvoista ja asenteista, rahankäytöstä, sukulaisista, ystävistä, temperamentista, ja ne kyllä selviävät aika piankin.

 

[Kyllästynyt]

Näyttää selkeästi siltä ettei noilla ole mitään yheistä, kuinka sitten voisi elää yhdessä? Ei se seksi ole ainoa asia, kaikin puolin täytyy olla yhteisiä asioita, kiinnostuksen kohteita. Nainen ei näköjään juurikaan ymmärrä mitään.... siinä vikaa.

Onhan meillä nyt jotain yhteisiä kiinnostuksen kohteita mitä voisimme esim. alkaa harrastamaan ja on siitä ollut puhetta. Kuitenkaan kaikki mistä mies on nyt kiinnostunut ja on ollut jo ennen mua niin ei mua välttämättä kauheasti kiinnosta, mutta valmis olen ainakin yrittämään oppia niistäkin asioista jotain. Sanotaanko nyt vaikka näin, että miehen musamaku poikkeaa aika paljon mun musamausta, leffat mistä itse tykkään niin hän ei välitä, mutta on kuitenkin välillä kanssani katsonut. Kirjat mitä hän lukee ei mua kiinnosta. No, mutta en tiedä tulisiko siitäkään mitään jos täysin samanlaisia oltaisiin ja kaikki samat jutut kiinnostaisi. Luonteelta me ainakin ollaan hyvin paljon samanlaisia.

 

[Ei se väkisin toimi]

Et pysty luontevasti puhumaan avomiehesi kanssa. Koska suhdetta on yritetty jo kaksi vuotta, niin lähde ihmeessä pois sen miehen luota.

Sinulle sopiva kumppani on jossain muualla.

 

[Kyllästynyt]

Et pysty luontevasti puhumaan avomiehesi kanssa. Koska suhdetta on yritetty jo kaksi vuotta, niin lähde ihmeessä pois sen miehen luota.

Sinulle sopiva kumppani on jossain muualla.

Tiedän, että on varmasti sopivampiakin, ja ottajia olisi, mutta yksikään ei kiinnosta. Mielummin olen sitten yksin jos tästä suhteesta lähden. Enkä sanois, että tässä on vielä kahta vuotta yritetty koska tapailtiin hyvin pitkään ennen kuin edes alettiin seurustelemaan.