Parisuhde ja miehen työmatkat

[Emmuli]

Olen vuoden seurustellut miehen kanssa ja kaikki on hirmuisen hyvin. Miehellä on työ, jossa matkustaa todella paljon. Matkapäiviä kuukaudessa 10-20 eli voi olla pari viikkoa putkeen jossain tai käy pistäytymässä kotona viikonlopun ja lähtee taas reissuun. Tämä ei ole vuoden seurustelun aikana haitannut minua lainkaan, koska itsekin käyn töissä ja olen opiskellut illat. Opiskelut loppuivat tuossa jokunen aika sitten ja nyt on jäänyt iltaisin aikaa pohtia oikeasti tilannetta.

Nyt on puhuttu yhteen muuttamisesta, josta olen ollut innoissani. Jotenkin kuitenkin arveluttaa noin ylipäätään yhteiselo ja toiveissa oleva perhe-elämä. Mitä siitä tulee, jos toinen reissaa koko ajan? Onko teillä kokemuksia suhteesta ja perhe-elämästä, jossa toinen on paljon työmatkoilla? Millaisiin asioihin törmäätte arjessa? On tietenkin kivaa kun on omaa aikaa, mutta haluanko toimia käytännössä yh-äitinä arkipäivät, kun perhe-elämän aika tulee. Tuntuisi ihan kamalalta heittää unholaan todella hyvä suhde, mutta olen nyt valinnan edessä. Muuttaako yhteen vai etsiäkö kumppani, joka oikeasti pystyy jakamaan arjen? Miehen ei ole helppo vaihtaa työpaikkaa enkä halua sellaista keneltäkään vaatia. Luotan mieheen eikä mikään mustasukkaisuus ole kuormittanut minua hänen poissaollessaan. Mitäs olette mieltä?

 

[N44v]

Muuttaako yhteen vai etsiäkö kumppani, joka oikeasti pystyy jakamaan arjen?

Olet ihan peruskysymyksen äärellä. Riittääkö sinulle mies sellaisena kuin hän nyt on vai toivotko jotain enemmän/erilaista?

Työsuhteet muuttuvat ja työtehtävät muuttuvat, mutta entä jos miehesi _pitää_ reissutyöstään? Jos hän haluaa sen tuoman "vapauden" tunteen?

Ystävättärelläni on kaksi alle kouluikäistä lasta, joista vanhempi on kehitysvammainen ja vaatii jatkuvaa hoitoa. Mies on useimmiten arkipäivät reissussa. Ystävättäreni on aivan poikki kohta kymmenen vuotta jatkuneen rumban jäljiltä, eikä loppua näy. Ovat kyllä onnellisia yhdessä, mutta yhteistä aikaa heillä on minimaalisesti.

Tärkeintä on, että mietit mikä sinulle on se isoin juttu. Muista kuitenkin, että asioilla on tapana järjestyä.

 

[Emmuli]

Kiitos kivasta vastauksesta.

"Olet ihan peruskysymyksen äärellä. Riittääkö sinulle mies sellaisena kuin hän nyt on vai toivotko jotain enemmän/erilaista?"

Tällaisessa elämän vaiheessa, jossa nyt ollaan riittää mies sellaisena kuin nyt on. En suoraansanottuna usko löytäväni mistään parempaa. Tulevaisuutta on vaikea ennustaa ja juuri tuo mietityttääkin, että mitä jos tulee jotain sellaista yllättävää, joka sitookin minut kotiin enemmän kuin olin ajatellut. Siinä vaiheessa on suhde kovilla. Ärsyttää, että olen niin realistinen ja käytännönläheinen, että en voisi antaa tämän asian mennä vain tunteella. Haluan pysyä tässä suhteessa, mutta en tiedä haluanko pysyä siinä suhteessa, joka odottaa minua siinä vaiheessa kun perheen aika koittaa.

"Työsuhteet muuttuvat ja työtehtävät muuttuvat, mutta entä jos miehesi _pitää_ reissutyöstään? Jos hän haluaa sen tuoman "vapauden" tunteen? "

Tiedän, että mies ei ole ihan älyttömän innoissaan tuosta jatkuvasta reissaamisesta, mutta se kuuluu työn luonteeseen. Sinänsä fiksuja on puhunut sen suhteen, kun töissä on nähnyt eroavia pareja juuri työn luonteen vuoksi. Ymmärtää riskit ja on puhunut niistä, mutta itse ei voi asialle mitään tehdä. Toinen vaihtoehto olisi hyvin todennäköisesti istua työttömänä kotona.

Jotenkin tuo kommenttisi siitä, että ystävättäresi on onnellinen miehen kanssa kuvastaisi varmasti niin hyvin sitä omaakin tilannetta. Varmasti olisin onnellinen miehen kanssa, kun oltaisiin yhdessä, mutta korvaako ne muutamat yhdessä vietetyt päivät kuukaudessa sen kaiken arjen rumpan, ikävän ja talouden hoidon. Olemme tästä puhuneet ja mies on hyvin valmis palkkaamaan siivoojaa jne. En kuitenkaan katso, että se olisi se pointti asiassa. Enemmän kyse on siitä kahden ihmisen välisestä suhteesta ja tahdosta olla yhdessä. Tiedän, että itse siihen pystyn kun vaan päätöksen teen. Päätöstä en vaan halua tehdä ihan hepposin perustein, koska en siitä myöskään helpolla sanoudu irti. Mahdotonta tietää mitä se arki olisi, kun en koskaan perhearjessa yksin elävänä ole elänyt.

Olen luonteeltani hyvin positiivinen ja pienet asiat eivät minua hetkauta. En siis halua mitään piruja maalailla seinille. Haluan vain ennakoida ja elää elämääni mahdollisimman fiksusti eteenpäin. Niinhän se on, että asioilla on onneksi tapana järjestyä.

 

[Onnistuva mies.]

Ei se matkatyö helppoa ole, sen voin kertoa kokemuksesta.

Usein siellä on ikävä perheenluo.

Aloin katsella muita töitä, ja kun löytyi, niin vaihdoin päivätöihin.

Veikkaan miehellenne käyvän samoin.
Se jo näkyy hänen sanoistaan, koska ei itsekään tykkää enää ainaisesta reissaamisesta.
Hän huolestuu, myös vaimonsa jaksamisesta.

Sillointällöin matkatyö on ihan kivaa.
Voisitteko itsekin päästä hänen mukaansa välillä.

 

[eräsperäs.]

Veikkaan miehellenne käyvän samoin..

Aloittajan kertoo, että mies pitää työstään ja että hänen olisi vaikea työllistyä muulla tavoin.

Minusta on typerää perustaa perhettä tai yhteistä elämää sen varaan, millaiseksi toivoo toisen muuttuvan tai miten toivoo toisen muuttavan tapojaan tulevaisuudessa.

Nimenomaan kannattaa lähestyä asiaa kuten aloittaja onkin tehnyt, eli olettaa asioiden pysyvän samoina tulevaisuudessakin ja miettii voiko hyväksyä nämä tosiseikat ja elämään niiden kanssa.

 

[omatupaomalupa]

Jonain päivänä olet ikionnellinen kun saat olla kotona omassa rauhassasi.

Taloudellisesti matkatyö on kannattavaa, koska siitä kertyy verottomia päivärahoja jotka myös kasvattavat tulevaa eläkettä.

Ota vaan se mies, kyllä sä pärjäät jos se nyt vaan niin vähän on poissa.
Meillä on matkapäiviä vuodessa reilusti enemmän.

 

[Emmuli]

Tiedän, että asiasta pitäisi puhua miehen kanssa, mutta en kuitenkaan haluaisi pelästyttää häntä omalla epäröinnilläni varsinkaan tässä vaiheessa, kun ollaan juuri yhteenmuuttoakin miettimässä. Meillähän on kaikki ihan älyttömän hyvin. Tiedän, että tämä ei ole hänelle ongelma ainakaan vielä, koska ei ole sitä perhettäkään. Eihän tämä ole minullekaan nyt ongelma muuta kun tulevaisuutta ajatellessa. Mies on elänyt aina yksin ja tottunut siihen. Työ vie kaiken ajan reissuilla, joten ei varmaan liikoja ehdi murehtimaan. Toki soitellaan päivittäin ja nähdään heti kun kotiin reissuiltaan pääsee.

Jotenkin ajattelen, että minun on itse päätös tehtävä asian suhteen. En halua miehen saavan kuvaa, että haluan hänen vaihtavan työpaikkaa tai vähentävän työmatkoja. Oikeastikin haluan, että hän tekee sellaisia asioita, joista pitää ja jotka tuovat hänen elämäänsä sisältöä ja pääsee kehittämään ja käyttämään niitä taitoja, joita on vuosia lukenut ja tehnyt.

Itsellä on onneksi vanhemmat lähellä, joten varmasti pystyisivät auttamaan jos perhettä tulisi. Olisihan se hyvin mahdollista sekin, että olisin itse töissä ja mies kotona hoitamassa lapsia, jos niin kävisi. Kumpikin tienaamme suunnilleen saman verran, joten sillä ei olisi taloudellisesti merkitystä.

Ehkä tässä pikkuhiljaa alkaa kääntymään siihen suuntaan, että pitää kiinni hienosta ihmisestä kun sellaisen on löytänyt ja ottaa kaiken irti niistä hetkistä kun saa olla yhdessä. Työni puolesta pystyn joskus lähtemään miehen työmatkoille mukaan, joten ehkäpä lähden itsekin seikkailemaan silloin tällöin ympäri maailmaa. Alkaa tässä ikäkin jo painamaan perheen perustamisen ja muun suhteen, joten sekin kovasti painaa tässä hommassa.

 

[sorry vaan]

ohi aiheen, mutta kommentoin "omatupaomalupa" nikille.
Eläkettä maksetaan sitten aikanaan siitä bruttopalkasta josta on maksettu eläkemaksuja.

Verovapaat etuudet kuten, km-korvaukset, päivärahat, toisella paikkakunnalla asumiskorvaus ovat verovapaata tuloa, niistä ei makseta Tyel-maksuja. Ne eivät kartuta kenenkään eläkettä sentilläkään.
Tai no kartuttavat siinä tapauksessa jos apn mies ottaa vapaaehtoisen eläkevakuutuksen noilla rahoilla.

 

[Mummuli]

Mitä pelkäät? Ettet yksin pärjää arjessa? Lasten kanssa?

Pärjääväthän yksinhuoltajatkin! Ja vanhempana olet mielissäsi siitä ettei se äijä ole aina kotona! Parempi rahaa tienaamassa kuin työttömänä, niinkuin omani jättäytyi kotiin minun elätettäväkseni!

 

[Emmuli]

Mitä pelkäät? Ettet yksin pärjää arjessa? Lasten kanssa?

Pärjääväthän yksinhuoltajatkin! Ja vanhempana olet mielissäsi siitä ettei se äijä ole aina kotona! Parempi rahaa tienaamassa kuin työttömänä, niinkuin omani jättäytyi kotiin minun elätettäväkseni!

Tiedän pärjääväni, mutta en haluaisi vain pärjätä, vaan haluan sekä oman arjen, että lasteni arjen olevan mielekästä. Haluan antaa lapsille myös isän, joka on läsnä ainakin suurimman osan lapsen elämästä ja osana lasten arkea. Työssäni nään paljon yh-äitejä, jotka tosiaan "pärjäävät". Se mitä arki käytännössä on, niin siitä voi olla montaa mieltä. Toki on sellasiakin, joilla menee arki putkeen ja on tukea ympärillä. Olen vain sitä mieltä, että perhettä ei pidä ihan heppoisin perustein alkaa havittelemaan ja haluan tosiaan itsekin nauttia elämästä. Haluan, että lapset näkevät järkevää perhemallia, jossa aikuiset ihmiset tulevat toimeen keskenään, eikä ole takakireitä jatkuvasti. Lasten on älyttömän paljon helpompi itse jonain päivänä rakentaa parisuhdetta ja perhettä, jos kasvavat suhteellisen tasapainoisen parisuhteen ja perhe-elämän ympäröimänä. Haluan siis tasapainoista elämää itselle ja lapsille.

 

[Ei hätää]

Ratkaisu on ilmiselvä! Muutatte yhteen ja etsit asunnonne lähiympäristöstä jonkun kivan Pertsan yksinäisiä iltoja piristämään. Kaikki voittavat, sinulla on seuraa, miehesi saa jatkaa reissutöitä ja Pertsa saa vaihtelua kotiarkeen. Joskus monimutkaisetkin asiat ovat yksinkertaisia kun vain näkee metsän puilta!

 

[Reissu-Lassi]

Minä teen matkatyötä n. 200 p/vuodessa. Ulkomaan päiväräha on ihan mukava palkanlisä.
Ulkomaan reissuilla saa piparia viikossa enemmän kuin kotona 2 kuukaudessa. Sekin on asiassa hyvä puoli. Reissuhommissa saa maata krapulaa pois vapaapäivinä hotellissa ilman häiriöitä. Kotona sellainen ei onnistuisi.

 

[lisää pohdintaa]

Olet ihan peruskysymyksen äärellä. Riittääkö sinulle mies sellaisena kuin hän nyt on vai toivotko jotain enemmän/erilaista?

Työsuhteet muuttuvat ja työtehtävät muuttuvat, mutta entä jos miehesi _pitää_ reissutyöstään? Jos hän haluaa sen tuoman "vapauden" tunteen?

Tämän tapaisia minkäin ajattelen. Valitettavasti moni pysyvään suhteeseen ja avioliittoon mennessään ja etenkin kun lapsista tulee puhe, olettaa että mies muuttaa toimintaansa. Ja että miehelle tuleekin elämään samat prioriteetit kuin naiselle. Mutta sen varaan ei kannata laskea.

Mieti sitä, voitteko asua yhdessä vaikka mies olisi edelleen vuosikaudet noin paljon poissa
- en kyllä ymmärrä miksi ei voisi? onhan hän kuitenkin lähempänä kuin eri osoitteessa asuessaan.

Entä jos saisitte lapsia, pärjäisitkö niiden kanssa vaikka mies olisi paljon poissa
- miksi et päirjäisi, pärjäähän yh:tkin?, ja omasta päättäväisyydestä se on kiinni, ja muiden läheisten tuesta.

Ja entä jos mies muuttaisi toimiaan sinun mieliksesi: olisiko hän sitten onnellinen, vai alkaisiko kokea yhteiselämänne ahdistavaksi ja rajoittavaksi, mikä johtaisi jos ei eroon, kenties muihin suhteisiin, tai mies vain apatisoituisi joksikin muuksi persoonaksi.

Niin ja yksi tärkeä: hyväksyykö mies sinut tuollaisena, noissa puitteissa, vai odottaako tai haluaako sinun muuttavan toimintaasi yhteenmuuton takia.

 

[palkanlaskija]

Minä teen matkatyötä n. 200 p/vuodessa. Ulkomaan päiväräha on ihan mukava palkanlisä.
Ulkomaan reissuilla saa piparia viikossa enemmän kuin kotona 2 kuukaudessa. Sekin on asiassa hyvä puoli. Reissuhommissa saa maata krapulaa pois vapaapäivinä hotellissa ilman häiriöitä. Kotona sellainen ei onnistuisi.

Näin se taitaa mennä.

Olen huomannut kun miehet perheellistyvät, he tulevat oikein pyytämään pomolta mahdollisimman paljon matkapäiviä mahdollisimman kauas. Voisin tehdä asiasta puolueettoman excel-laskelman. Eli ei se perhe-elämä taida useimmille miehille oikein sopia. Vaimolle ja lapsille voi sitten matkalta ostaa jonkun halvan parfyymin ja lelun niin taas voi sikailla jatkossakin huoletta.

"Minä teen vain työtä" ja "en nauti näistä matkoista mutta pakko se on" ovat lauseita joita perheelle hoetaan kuin mantraa.

Esimieheltä oikein rukoillaan eikö saisi enempi matkatöitä ja -päiviä, ja kyllähän esimies, itsekin monesti perheellinen mies, ymmärtää ja matkapäiviä rapsahtaa.

 

[tööttöö]

Mikä on pisin yhdessä viettämänne aika? Onko koko seurusteluaikanne ollut sellaista, että tapaatte viikonloppuisin tms? Vai oletteko ollenkaan kokeneet yhteistä arkea? Minusta se on tärkein asia, jota pitäisi testata, ennen kuin voi tietää, perustaako perhe yhdessä.

 

[Aikamoisia]

Aikamoisia reissulassia ja kauppalopoja täällä jos ulkomaanmatkapäiviä on 200 pv/a. Käytännössä koko ajan reissun päällä. Yleisesti kaiketi "virallisia" työpäiviä on alle 220pv vuodessa, eihän tuossa ajassa ehdi edes lomaa pitämään.

 

[Wiltsu]

Minulla oli miespuolisiakin alaisia jokin aika sitten. Näin heidän mieluummin uupuvan työn takia kuin perheensä puolesta. Mitä enemmän saa olla poissa kotoa, sen parempi.

Toisaalta, kun juttelin näiden miesten kanssa kahden kesken, kävi selväksi jokaisen kohdalla, että nykyinen vaimo tai vaimoke on vain korvike sille jollekin, jonka on joskus tavannut, mutta, jota ei koskaan ole kokonaan saanut. Sitä odotellessa....

 

[Reissureino]

Aikamoisia reissulassia ja kauppalopoja täällä jos ulkomaanmatkapäiviä on 200 pv/a. Käytännössä koko ajan reissun päällä. Yleisesti kaiketi "virallisia" työpäiviä on alle 220pv vuodessa, eihän tuossa ajassa ehdi edes lomaa pitämään.

Niinpä. Jonkun on nekin hommat tehtävä, ja kun teen ja tienaan, saan osakseni aika usein kateellisten panettelua. Rahhaa nimittäin tulee sen mukaisesti ja usein on vaimo mukana reissussa.

 

[Just joo]

Minulla oli miespuolisiakin alaisia jokin aika sitten. Näin heidän mieluummin uupuvan työn takia kuin perheensä puolesta. Mitä enemmän saa olla poissa kotoa, sen parempi.

Toisaalta, kun juttelin näiden miesten kanssa kahden kesken, kävi selväksi jokaisen kohdalla, että nykyinen vaimo tai vaimoke on vain korvike sille jollekin, jonka on joskus tavannut, mutta, jota ei koskaan ole kokonaan saanut. Sitä odotellessa....

Alaisia? Ethän sinä mikään pomo ole, vaan duunari siinä missä muutkin! On se kumma kun kaikilla muilla miehillä on väärä vaimo, paitsi sinun!

 

[Wiltsu]

Alaisia? Ethän sinä mikään pomo ole, vaan duunari siinä missä muutkin! On se kumma kun kaikilla muilla miehillä on väärä vaimo, paitsi sinun!

Tiedätkö, miten mennyt aikamuoto ilmaistaan?

Minulla ei ole väärää vaimoa.

 

[Just joo]

Kaikilla muilla miehillä, paitsi sinun miehelläsi, on väärä vaimo -sinä. Ymmärsit aivan varmasti. "Jokin aika sitten" olit samassa duunissa kuin nyt. Kotona sinulla ei lie alaisia, vai ovatko lapset ja mies palkkalistoillasi?

 

[Wiltsu]

Kaikilla muilla miehillä, paitsi sinun miehelläsi, on väärä vaimo -sinä.

Ahaa. Juu, muilla miehillä - paitsi minun miehelläni, olisi väärä vaimo, jos ne muut miehet olisivat naineet minut.. Kerron kuitenkin, etten ole väärä vaimo. Eikö monestinaiminen ole Suomessa jopa kielletty?

 

[Emmuli]

Mikä on pisin yhdessä viettämänne aika? Onko koko seurusteluaikanne ollut sellaista, että tapaatte viikonloppuisin tms? Vai oletteko ollenkaan kokeneet yhteistä arkea? Minusta se on tärkein asia, jota pitäisi testata, ennen kuin voi tietää, perustaako perhe yhdessä.

Pisin aika tähän mennessä taitaa olla viime kesän loma 3 viikkoa, mutta sekin oli siis lomaa.. ei arkea. Muuten arki katkeaa aina reissuihin. Taitaa olla 2 viikkoa pisin pätkä mikä ollaan oltu yhdessä arkena. Sekin ihan suhteen alussa. Nyt viimeisen kuukauden aikana mies ollut Suomessa 4 päivää. Tätä on tämä meidän arki. Itse pelkään sitä, että omat tunteet alkaa jossain vaiheessa laimeta, koska yhteinen aika on niin vähissä. Sitä etääntyy ihmisestä, kun ei ole sitä yhteistä arkea mitä jakaa. En vaan haluaisi suhdetta lopettaa. Niinkuin aikaisemmin kirjoittelin, niin en usko parempaa miestä mistään löytäväni. Hyvä pointti oli tuolla aikaisemmin se, että onko mies vielä unelma mies siinä vaiheessa, kun hän olisikin paljon kotona. Entä jos se ei sovikaan hänen luonteelleen ja ei olekaan enää se sama reipas kaveri kuin mitä on viikonloppuisin kun kotona on.

Totta on se, että jollain tavalla pitäisi pystyä testaamaan se arki ennen perhettä. Toiaalta meidän arki on sitä, että toinen ei paljon kotona ole.

 

[Kukkamaaria]

Hei Emmuli, olen aivan samoja asioita pohdiskellut päässäni viimeisen vuoden. Oikein ihmettelin miten voit kirjottaa juuri niistä asioista, joita itse mietin ja mekin olemme muuttamassa yhteen. Oma poikaystäväni matkustaa n.150 päivää vuodessa ja ikävä kyllä toi epäily tunteiden laimentumisesta on muakin mietityttänyt paljon.

Meillä musta ongelmana on etten koe että on koskaan aikaa oikeasti tutustua toiseen. Juuri kun tuntuu että suhde syvenee, hän lähtee reissuun. Sitten pitä olla aktiivinen ja "omaa elämää" viettävä ja sitten hei kun mies tulee takas, taas päästää se lähelle ja kuin nappia painamalla jatkaa siitä mihin viimeksi suhde jäi. Valitettvasti itselleni tällanen ei ole helppoa, en muutenkaan uskalla kovin helposti muurejani laskea koska olen kokenut 3.5 v sitten erittäin ikävän eron, 11.v suhteesta ja se pitää vieläkin varovaisena.

Mullakaan ei ole mitään epäilyjä, luotan häneen täysin, mutta olen hyvin intohimoinen ihminen ja koen että arki on se elämän suola ja sitä pitäisi saada jakaa yhdessä. Muistan että oma isäni matkusti paljon ja ajattelin aina etten ikinä halau sellaista elämää itselleni. Noh, nyt olisi sellasta tiedossa ja tosiaan en myöskään halua että mies muuttaa työkuvioitaan minun vuoksi, se tuntuisi kauhealta. Paljon on kuitenkin hyvää josta en halua luopua enkä aio vielä luovuttaa. Kun aloimme seurustelun, totesin etten tiedä miten tulen reagoimaan matkusteluun...sillä tiellä olen edelleen

 

[-palkanlaskija-]

Olet ihan peruskysymyksen äärellä. Riittääkö sinulle mies sellaisena kuin hän nyt on vai toivotko jotain enemmän/erilaista?

Työsuhteet muuttuvat ja työtehtävät muuttuvat, mutta entä jos miehesi _pitää_ reissutyöstään? Jos hän haluaa sen tuoman "vapauden" tunteen?

Ystävättärelläni on kaksi alle kouluikäistä lasta, joista vanhempi on kehitysvammainen ja vaatii jatkuvaa hoitoa. Mies on useimmiten arkipäivät reissussa. Ystävättäreni on aivan poikki kohta kymmenen vuotta jatkuneen rumban jäljiltä, eikä loppua näy. Ovat kyllä onnellisia yhdessä, mutta yhteistä aikaa heillä on minimaalisesti.

Tärkeintä on, että mietit mikä sinulle on se isoin juttu. Muista kuitenkin, että asioilla on tapana järjestyä.

Kun pariskunta saa lapsia, jostain "kumman" syystä miehellä lisääntyvät matkapäivät ihan tajuttomasti. Meidän firmassa ainakin tuoreet isukit oikein kerjäävät että saisivat lisää matkapäiviä koska eivät kestä perhe-arkea. Että silleen.