Ikuinen kakkonen? Itsetunto-, mustasukkaisuus- vai todellinen ongelma?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Yksinäinen
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Y

Yksinäinen

Vieras
Tällä hetkellä tunteeni ovat todella sekavat. Päässä pyörii kymmenittäin kysymyksiä ja tuntuu, ettei minulla ole ketään, jolle voisin purkaa kaikkia ajatuksia ja saada niihin edes jonkinlaista perspektiiviä. Joten puran siis sydäntäni tänne.

Ensimmäinen iso ongelma on, että tunnen olevani toinen nainen. Ongelma ei tällä kertaa ole perinteisesti miehen äiti vaan sisko. Mieheni on läheinen siskonsa kanssa ja heillä on oma sisäpiirihuumorinsa ja juttunsa, johin minä en pääse mukaan. Jotenkin pidän myös outona kaksimielistä huumoria, jota he kylvävät. He ovat kuitenkin sisaruksia!?! Kenenkään muun seurassa mieheni ei ole kaksimielinen, ainakaan minun kuulteni. Tunnen ikään kuin haihtuvani ilmaksi kun sisko on paikalla. Olen ulkopuolinen enkä kuulu porukkaan. Myöskään siskolta tulleita sähköposteja ei lueta minun nähteni koskaan.

Tämä The sisko oli taannoin sairaalassa, jossa mieheni istui vuoteen äärellä 24/7. Aamut, päivät, illat ja yötkin! Siis mitä ihmettä?! Eikai melkein täysi-ikäistä nuorta tarvitse vahtia kuin pikkulasta? "Mutta kun sisko haluaa, että olen siellä ja hän saattaa tarvita apua." Eiköhän hoitajat ole sitä varten, että auttavat, jos on tarvis... Ymmärrän, että kun läheinen on sairaalassa, niin häntä käydään tietysti katsomassa yms. mutta tätä en ymmärrä, että siellä täytyy mieheni olla yötäpäivää "tukemassa". Eikä kyse ollut todellakaan mistään hengenlähdöstä. Jos jonkun siellä olisi pitänyt olla yötkin, niin mielestäni se tehtävä olisi kuulunut ehdottomasti mieheni ja hänen siskonsa äidille tai isälle. Ja puheet olivat koko ajan sisko sisko sisko sisko sisko sisko. Minulta ei edes kysytty, että mitä kuuluu. Onko tämä normaalia?? Näkeekö kukaan muu tässä mitään outoa tai jotain, mitä ei ymmärrä?

Kun olen asiasta maininnut, mieheni tokaisee, etten voi ymmärtää ja että olen mustasukkainen. Saamme hirveän riidan aikaiseksi eikä asia etene mihinkään. Ärsyttää, että tunnen varmaan aina olevani kakkonen.

Mieheni väittää, että olen tärkein hänelle, mutta on vaikea uskoa sitä kun aina The sisko pomppaa takaisin kärkisijalle. Eihän tämän mikään kilpailu tulekaan olla, mutta eikö vaimolla ole oikeus olla miehelleen tärkein?

Toinen ongelma on jatkuva riitely. Nykyään riitelemme lähes joka asiasta. Useimmiten koen, että minua kohdellaan huonosti, ei arvosteta eikä rakasteta. Osa johtuu varmasti stressistä, mutta kyllä suhteessamme täytyy olla jotain vinossa, jos saamme riidan aikaiseksi melkein mistä tahansa. Yleensä minä olen se, joka olen riidan jäljiltä todella rikki ja hajalla. Mieheni sen sijaan on kuin viilipytty eikä näytä tunteitaan. "Nää samat sanat on jo kuultu niin moneen kertaan, keksi jotain muuta." Riidat venyvät ja sopiminen kestää. Mieheni ei koe myöskään useinkaan tehneensä mitään väärää ja joudunkin usein aloittamaan sovittelun, koska sitä ei mieheni puolelta tule. Anteeksi antaminen on minulle vaikeaa ja asioiden unohtaminen. Kun koen, että minua on loukattu, on sitä todella vaikea unohtaa ja antaa olla. Onko kenelläkään neuvoja kuinka pääsisimme näistä ainaisista riidoista eroon? Mistä kannattaa lähteä liikkeelle asioiden ratkaisemisessa?

Olen miettinyt, että onko itsetunnossa ongelma, mustasukkaisuudessa vai onko tässä oikeasti jotain sellaista, josta pitäisi hälytyskellojen jo soida? Lukkoonlyödyt häät eivät yhtään auta asiaa...

Kiitos jo etukäteen vastauksista.
 
Ainakaan tuon kertomuksen pohjalta en näe mitään, mikä puhuisi onnistuneen avioliiton puolesta. Jos elämä nyt jo on tuollaista, ja sitten vielä mennään naimisiin? Minkä pohjalta naimisiinmenosta on päätetty? Mille perustuu tarve tai halu mennä naimisiin tässä tapauksessa? Muuttuiko mikään siinä vaiheessa, kun häistä päätettiin, vai onko tämä aina ollut tällaista?

Oletko muuten varma, että tuo "the sisko" todella on miehen biologinen sisko? Yleensä vain voimakkaasti ihastuneena joku jaksaa olla noin uhrautuvainen ja kiintynyt, kuten kuvaat miehesi käyttäytymistä "siskoaan" kohtaan. JOS kyseessä todella on miehen sisko, heidän suhteensa on kyllä erikoislaatuinen - ainakin verrattaessa sitä siihen, miten hän kertomasi mukaan kohtelee sinua. Mielestäni sitä voisi jopa kutsua "oireelliseksi".

Jatkuva riitely on myös vakava varoitusmerkki. Kertomuksesta saan sellaisen vaikutelman, että riidoissa sinä olet se "aktiivinen", vihainen osapuoli, ja miehesi lähinnä ylimielinen tai ehkä jopa välinpitämätön? Miehesi on kuvauksesi perusteella kuin norsu - järkäle, jota ei voi liikuttaa. Sinä ja mielipiteesi ovat hänelle yhdentekeviä, ja kaikki etenee ihan miehen mukaan?

Jos itsetuntomme on heikko, se vaikuttaa luonnollisesti siihen, millä tavalla koemme meitä kohdeltavan. Mutta se vaikuttaa myös siihen, miten annamme muiden kohdella meitä. Miehesi väittää, että olet hänelle tärkein, mutta hänen käyttäytymisensä puhuu ihan muuta. Voi tämä osittain olla omaa kokemustasikin, mutta kertomuksesi perusteella ainakin vaikuttaa siltä, ettei suhteenne ole vahvalla pohjalla.

Ihmissuhteiden tulisi nimittäin aina perustua luottamukseen, kunnioitukseen ja välittämiseen. Kaikki alkaa tietenkin siitä, että ihminen luottaa, kunnioittaa ja välittää itsestään, jotta hän kykenisi tuntemaan samoin myös muita kohtaan - ja myös edellyttämään, että muut kohtelisivat häntä samoin. Naimisiinmeno ei tuo suhteeseen näitä ominaisuuksia; sen sijaan nämä ominaisuudet ovat edellytyksenä sille, että naimisiinmenossa olisi jotakin mieltä.

Kannattaa siis vakavasti miettiä, mitä sinä ja miehesi todellisuudessa annatte toisillenne ja saatte toisiltanne. En siis tarkoita maallista omaisuutta tai tavaraa, vaan kanssakäymiseen ja yhteiseloon liittyviä investointeja: positiivista huomiota, hellyyttä, läheisyyttä, välittämistä, kannustusta, hyväntahtoisuutta, aikaa. Sanalla sanoen: aitoa rakkautta.

Onko yhdessäollollanne oikeasti jotakin merkityksellistä sisältöä? Jos vastaus on "ei oikeastaan", lienee paikallaan pistää elämänarvot ja päämäärät uuteen uskoon.
 
Perusperiaate ihmissuhdeongelmissa on se, että ensin haetaan syytä ongelmille itsestä. Hyvin usein vain käy niin, että itse ei tunne olevansa millään tavoin syyllinen ongelmiin.

Tässä voi olla kysymyksessä muna vai kana ilmiö, siis miehesi tiivis jutustelu siskonsa kanssa voi juurikin olla teidän ongelman puimista. Eli miehesi ei jaksaisi sinua ilman siskoaan.

Läheinen suhde sisareen on useimmiten aivan valtavan hieno asia, joka todistaa sitä, että miehesi osaa keskustella ja arvostaa naista.

Nyt on siskosta tehty elämää suurempi kysymys.
Riidoista sen verrat, että nuoret parit ovat aivan idiootteja riidoissaan, riidan aiheet ovat mitä ihmeellisempiä ja turhempia. Toiselle ei osata antaa yksityisyyttä ja omaa tilaa ei nähdä riittävän selvästi. Unet jäävät vähiin ja hermot eivät kestä. Useimmat riidat ovat vältettävissä ymmärtämisellä, keskustelulla ja enen kaikkea levolla.
 
Minä kyllä kanssa perään kuuluttaisin molemminpuolista kunnioitusta, kiintymystä ja rakkautta, luottamuksesta nyt puhumattakaan. Jos teillä on hääsuunnitelmia, asiat pitää oikeasti kyetä puhumaan halki. Mikäli siitä ei tule mitään, kannattaa varmasti laittaa suunnitelmat jäihin. On paljon parempi perua häät kuin ajautua naimisiin suhteeseen, joka ei ota toimiakseen.

Parasta kaikessa olisi, jos kykenisitte keskustelemaan asioista niin, että molemmat ovat täysin rauhallisia ja kykenevät kuuntelemaan toisiaan. Ei siis minkään riidan yhteydessä. Ottakaa asiat puheeksi ja puikaa ne halki, poikki ja pinoon siinä vaiheessa, kun ei ole näennäistäkään riidan syytä ilmassa. Jos tämä ei onnistu, on edessäsi todella vakavan pohdinnan paikka.

Toivottavasti löydät ratkaisun, joka on parasta koko tulevaa elämääsi ajatellen. Hyvää alkavaa kesää Sinulle.
 
Älkää missään tapauksessa menkö naimisiin ennen kuin välinne ovat kunnossa ja suhteenne vakaalla pohjalla. Häävalmistelut jäihin, nyt.

Hakeutukaan yhdessä parisuhdeneuvontaan esimerkiksi perheasiainneuvottelukeskukseen. Kuunnelkaa toisianne ja miettikää, miten teidän suhteessanne päätetään asioista, miten riidellään (nykyinen tapa ei toimi), mitä te odotatte tulevaisuudelta, miten te osoitatte rakkauttanne toisillenne, ketkä ovat teidän tukijoitanne, haluatteko lapsia ja koska, miten haluatte asua, mitä yhteistä teillä on, miten hoidatte kotianne, miten hoidatte talousasioitane? Miljoona asiaa, joista teidän pitäisi päästä yhteisymmärykseen ennen kuin menette naimisiin. Jos yhteistä ei löydy riittävästi, jos sisko on vielä vuoden kuluttua tärkeämpi kuin sinä, niin muuttakaa erilleen ja lopettakaa yhteydenpito.

Kumpi teistä sai idean naimisiinmenosta ja miksi? Miksi muutitte yhteen asumaan? Ovatko toiveet toteutuneet? Milloin siskosta tuli miehelle kaikkein läheisin ihminen?
 
Minä voin myös kokemuksesta kertoa että ihminen joka on vahvasti sidoksissa sisaruksiinsa/vanhempiinsa tuskin tulee "katkaisemaan napanuoraa" heihin koskaan.
Asuin aikoinaan 4 vuotta miehen kanssa jonka OLI PAKKO päästä äitinsä luo vähintään kerran, mieluummin kahdesti päivässä. Kaikki illat ja viikonloput vietimme hänen lapsuudenkodissaan, siellä piti syödä ja myös saunoa. Joskus ilta-kymmeneltä lähdimme omaan kotiimme sentään nukkumaan. Kun saimme vuokrattua halvan kesämökin niin eikös sinnekin pitänyt ottaa vanhemmat mukaan kimppaan.
Kun puhuin miehelle että haluaisin myös olla kahdestaan ja omassa kotona niin sain hirveät raivarit vastaukseksi, olin kuulemma ihan epänormaali kun yritin "estää häntä olemasta vanhempiensa kanssa niin kauan kuin he vielä ovat kerran alossa" - ja kyse oli silloin alle 50-vuotiaista ihmisistä....
Erohan siitä sitten aikanaan tuli - enkä ole päivääkään katunut!

Teidän tilanteenne saattaa vähän helpottaa jos/kun sisko löytää poikaystävän - mutta luulenpa että siltikin jatkossa miehesi tulee hyppimään aina siskon pillin mukaan. Ja sinä olet number 2.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Yksinäinen;11233919:
Mieheni väittää, että olen tärkein hänelle, mutta on vaikea uskoa sitä kun aina The sisko pomppaa takaisin kärkisijalle. Eihän tämän mikään kilpailu tulekaan olla, mutta eikö vaimolla ole oikeus olla miehelleen tärkein?

Muuttakaa toiselle paikkakunnalle kauemmas siskosta.
 
Sitähän "pata" juurikin kirjoitti, että vain sinä voit olla oikeassa. Kaikki muut idiootteja, paitsi sinä. Vaikea sinun elää maailmassa, jossa kaikki muut ovat väärässä tai tyhmiä. Huoh.

Ei minun ole vaikea elää; sinulla tuntuu olevan vaikeuksia. Olisiko sinun aiheellista hankkia elämä ja lopettaa päivystäminen elleissä, haisetkin perskäpänen.
 
Viimeksi muokattu:
Ei minun ole vaikea elää; sinulla tuntuu olevan vaikeuksia. Olisiko sinun aiheellista hankkia elämä ja lopettaa päivystäminen elleissä, haisetkin perskäpänen.


Miten minusta näyttää, että sinä olet netin ahkerin päivystäjä. Ihan vain näin sivusta suranneena. Ja totta. Aika usein sinulla hermo menee, jos joku on eri mieltä kanssasi. Myös nuo alatyyliset ilmaukset ovat ominta sinua .
 
Viimeksi muokattu:
Alkuperäinen kirjoittaja Yksinäinen;11233919:
Olen miettinyt, että onko itsetunnossa ongelma, mustasukkaisuudessa vai onko tässä oikeasti jotain sellaista, josta pitäisi hälytyskellojen jo soida? Lukkoonlyödyt häät eivät yhtään auta asiaa...


Avatkaa häiden lukkoja perukaa ne. Eihän tuosta mitään tule.
Ota huomioon , että mies ei muutu eikä hänen ja siskonsa välit.
Olette hirvittävän erilaiset ja teillä on erilainen arvomaailma ja kenties huumorintajukin.
Ehkä mies sinun kuultesi panttaa kaksimielishuumoriaan kun sinä et ole sen tyyppinen ja hän sillä tavoin huomioi sinut. Ehkä sinä olet ylipäätään vakavampi kuin mies.
Et pysty asennoitumaan miehen asemaan kun hän huolehtii siskostaan , läheisestä perheenjäsenestään. Eikä hän pysty asennoitumaan sinun etäiseen läheisasenteeseesi.
Oikeasti , sinun ei ole pakko mennä sen miehen kanssa naimisiin , eikä edes elää sen miehen kanssa. Hän voi olla kiva , mutta onnistuaksenne suhteessa kenenkään naisen eikä miehen pitäisi kummankaan mielessä asettua teidän väliin.
Saatat olla aiheettomasti mustasukkainen mutta sitä kuitenkin olet etkä sen takia voi hyvin.
Mieti sitä. Mieti miten olisit onnellinen.
 
Minä voin myös kokemuksesta kertoa että ihminen joka on vahvasti sidoksissa sisaruksiinsa/vanhempiinsa tuskin tulee "katkaisemaan napanuoraa" heihin koskaan.


Voin kertoa napanuorani katkaisseena , että kun oikea nainen kolahtaa , silloin katkeaa nuorat ja aukeaa taivas. Monen kanssa voi olla kivaakin mutta sitten kun kolahtaa se kolisee kauas ja pitkälle. Ja se tapahtuu odottamatta ja itsellekin yllätyksenä.
 
Viimeksi muokattu:
Tuossa kuvaamassasi kuviossa ei ole kaikki ihan normaalia.

Tietysti voi olla, että joskus siskon ollessa lapsi miehesi on joutunut pitämään hänestä vanhempien tapaan huolta, jos oikeilla vanhemmilla on ollut joku kriisi (esim. sairaalassa, poissa tyystin, pahasti päihdeongelmaisia tms.) ja siksi heidän tunnesiteensä on kuin isän ja tyttären. Jos näin on, asia lientynee kun sisko tulee täysi-ikäiseksi.

Toinen, pahempi vaihtoehto on insesti, eli että miehelläsi ja hänen siskollaan on ollut joskus seksiä, mikä tekisi miehestäsi lapsiinsekaantujan ja rikollisen ja sinun olisi syytä juosta ja lujaa.
 

Similar threads

N
Viestiä
4
Luettu
366
L
J
Viestiä
9
Luettu
2K
Perhe-elämä
joopa joo miehet tunnetaan...
J
V
Viestiä
1
Luettu
546
Perhe-elämä
Inhorealisti
I

Yhteistyössä