Toggle sidebar

Kiirehtiäkö naimisiin?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja annukka
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
A

annukka

Vieras
Haluaisin kuulla millaisia ajatuksia teillä on sopivasta ajankohdasta mennä naimisiin. Itselläni on hieman kinkkinen tilanne, kun poikaystäväni ja hänen perheensä/sukunsa ovat siihen hoputtamassa. Aloitimme seurustelemaan tänä talvena (2012), ja esimerkiksi poikaystävän perhe on vihjaillut, kuinka sopivaa ja hienoa olisikaan, jos järjestäisimme ensi vuoden alussa talvihäät (eli talvella 2013). Heillä on kristillinen tausta, en tiedä onko se suurin vaikuttaja.
Itse kyllä rakastan poikaystävääni ja haluan mennä hänen kanssaan naimisiin. Olen kohta 30 ja elänyt ja kokenut muitakin suhteita ja sinkkuaikaa. Kuitenkin häissä (ja näistä tulisi aika isot häät, kun juuri tämä 'painostava' suku tulee kutsua) on paljon järjesteltävää enkä haluaisi hoppuilla. Olisi kiva mennä naimisiin kaikessa rauhassa ja miettiä ja järjestää häitäkin rauhassa.
Olen vähän kinkkisessä tilanteessa. En haluaisi poikaystäväni suvun ja perheen suuttuvankaan. Olisi kiva kuulla ajatuksianne tähän. Kiitos jo etukäteen.
 
Mitä poikaystäväsi haluaa? Sinuna sopisin parisuhteeseen liittyvistä asioista enemmin poikaystävän kanssa kuin hänen sukulaistensa kanssa. Onko hän kosinut sinua? Onko hän valmis menemään naimisiin? Oletko sinä? Onko suhteenne niin vakaa, koetko että tunnette toisenne niin hyvin, että uskallat luottaa että tämä suhde kestää? Oletteko asuneet yhdessä?

Toki suvun toiveita on mukava kunnioittaa ja on hyvä pitää välit heihin hyvinä, mutta pelkän sukulaisten painostuksen perusteella ei kenenkään pitäisi solmia avioliittoa tämän päivän Suomessa.

Mieti siis itse, ja miettikää kahdestaan poikaystäväsi kanssa, haluatteko te jo mennä naimisiin. Jos ette, niin sanotte vaan suvulle, että kaikki aikanaan ja vielä ei ole häiden aika.
 
Ja etenkin sitä yhdessä asumista. Vaikka voihan se ero tulla millon vaan vaikka miten pitkään olisi ollut yhdessä. Kuitenkin sitä muuttuu matkan varrella.

Mutta ehdottamasti naimisiin vasta sitten kun itsestä siltä tuntuu. Ja älä anna sille py:n suvulle liian paljon valtaa näissä tärkeissä asioissa, muuten ne ovat määräilemässä joka asiasta.

Mitäs mieltä poikaystävä on?

Yksi vinkki minkä antaisin itse. Siitä, minkälainen on pojan isä, näkee aika pitkälti minkälainen pojasta tulee naimisissa. Siis en tarkoita niinkään luonnetta vaan asennetta. Tämä ei tule heti alkuun ehkä esille, mutta siinä vaiheessa kun alkaa tulemaan lapsia, miehet (ja naisetkin) alkavat käyttäytyä samalla tavalla kuin mitä heidän lapsuudenkodissaan käyttäydyttiin. Eli sitä omaksuu kuin itsestään ne samat isän ja äidin roolit kuin mitä omilla vanhemmilla oli. Ja samalla sitä automaattisesti olettaa, että se toinen osapuoli omaksuu ne itselle tutut käyttäytymismallit, ja kun ne odotukset eivät täytykkään niin ongelmia tulee.

Eipä sitä koskaan tietysti löydä sitä täydellistä puolisoa. Se yhdessäolo on yhteen kasvamista pikku hiljaa, mutta silti tämä on neuvo minkä tulen itse antamaan omille lapsilleni sitten aikanaan.
 
Kiitos vastauksista. Poikaystäväni on samaa mieltä kun perheensä/sukunsa ja olisi halukas menemään talvella naimisiin. Toisaalta hänellä ei esimerkiksi ole oikein tietoa mitä kaikkea häiden järjestämiseen kuuluu ja kuinka paljon mietittävää/järjesteltävää on. Olemme suunnitelleet menevämme uutena vuotena kihloihin ja se on minusta oikein mukavaa. Mutta häät voisivat odottaa.
Minusta tuntuu, että poikaystäväni on näissä asioissa perheen/suvun/kristillisen yhteisön (=vapaakirkon) kulttuurin vietävissä. Hän ei kyseenalaista mitään käytäntöä. Minulle kristillisyys on ihan jees, mutta kuitenkin pitää olla oma päätösvalta ja toisin tekemisen mahdollisuus.
 
.. niin ja vielä lisäys, että avoliittoja ei vapaakirkkolaisten piirissä yleensä hyväksytä. En tiedä juuri siksikö poikaystävänikään ei suostu avoliittoon.
 
Olen nainen. Kosin itse 2 vuoden seurustelun jälkeen. Kihloissa jo oltiin. En jaksanut enää odottaa kosintaa. Naimisiin mentiin kosintani jälkeen.

Nyt on avioliittoa jo takana reilut 27 vuotta. Lapset ovat aikuisia.

Nyt on meillä uusi nuoruus ja ihanaa on. Ei kannata viivytellä !
 
Alkuperäinen kirjoittaja annukka:
Kiitos vastauksista. Poikaystäväni on samaa mieltä kun perheensä/sukunsa ja olisi halukas menemään talvella naimisiin. Toisaalta hänellä ei esimerkiksi ole oikein tietoa mitä kaikkea häiden järjestämiseen kuuluu ja kuinka paljon mietittävää/järjesteltävää on. Olemme suunnitelleet menevämme uutena vuotena kihloihin ja se on minusta oikein mukavaa. Mutta häät voisivat odottaa.
Minusta tuntuu, että poikaystäväni on näissä asioissa perheen/suvun/kristillisen yhteisön (=vapaakirkon) kulttuurin vietävissä. Hän ei kyseenalaista mitään käytäntöä. Minulle kristillisyys on ihan jees, mutta kuitenkin pitää olla oma päätösvalta ja toisin tekemisen mahdollisuus.
Click to expand...


Mietipä tosi tarkkaan haluatko oikeasti naimisiin tuon uskonnon kanssa. Koska jos oikeasti päätös tehdään uskonnon ja yhteisön halun mukaan, tulee moni muukin asia tapahtumaan sen mukaisesti tulevaisuudessa. Ja haluatko tulevaisuudessa mahdolliset lapset myös tuon uskonnon piiriin? Koska siihen he todennäköisesti tulevat kuulumaan.

Uskonto on tosi herkkä asia, jos ei aatteet mene yhteen. Ja voi tulla vaikeuttamaan tosi paljon elämää. Mieti tarkkaan ennen naimisiinmenoa. Jos miehellesi yhteisö ja uskonto on todellakin noin tärkeä asia, niin mieti tarkkaan, pidätkö itse tuo yhteisön elämäntavoista. Tulet elämään niiden mukaisesti miehesi kanssa. Jos vastaus on kyllä, niin sittenhän ei kait ole suurempia ongelmia. Jos vastaus on ei, niin harkitse naimisiinmenoa todella tarkkaan.
 
Viimeksi muokattu:
Niin, seuraavaksi alkaa painostus kakaroista, niiden uskonnollisesta kasvatuksesta, koulutuksesta jne. Ei miehet maailmasta lopu, mutta elämä loppuu, jos ahtaisiin rajoihin itsesi kahlehdit.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Juu vai niin:
Niin, seuraavaksi alkaa painostus kakaroista, niiden uskonnollisesta kasvatuksesta, koulutuksesta jne. Ei miehet maailmasta lopu, mutta elämä loppuu, jos ahtaisiin rajoihin itsesi kahlehdit.
Click to expand...

Näin juuri elämä tulee jatkumaan ja AP:n tulee se tiedostaa. Ei ole vain kyse, että kristinusko on "ihan jees" vaan siitä, että suku ja uskonto tulee aina olemaan läsnä elämässänne ja rajoittaa sinun omaa elämääsi. Äläkä vaan kuvittele, että tilanne jatkossa helpottuisi, päinvastoin.

AP:nä en kiirehtisi naimisiin enkä ylensäkään menisi naimisiin ihmisen kanssa, joka ei jaa arvojani ja elämäntapaani. Eikä AP:kään ihastuksenhuumassa pitäisi.
 
Viimeksi muokattu:
Henkisesti aikuinen menee naimisiin silloin, kun se tuntuu hyvältä ja sitä itse oikeasti tahtoo. Sinä et tahdo, koska asiaa pohdit täällä. Voithan sanoa miehelle, että katsotaan seuraavana talvena.

Onko mies ollut pitkissä suhtiessa koskaan?
 
Entäs lapset? Oletteko ajatelleet hankkia niitä jossain vaiheessa? En tunne vapaakirkkoa tarkemmin. Kommentoin vain näin äitinä.

Itselläni on pieni lapsi ja onneksi kasvatukselliset periaatteet käyvät mieheni kanssa hyvin yksiin. Nyt vain kun on äitinä, niin ne kasvatusasiat ovat äärimmäisen tärkeä asia. En millään voisi kasvattaa lastani tavalla, jonka koen itse vääräksi/huonoksi. Rakastan lastani ja tahdon hänelle hyvät valmiudet elämään ja itseläni on tiettyjä periaatteita kasvatukseen liittyen. En sen enempää ota kantaa kristilliseen kasvatukseen tai kenenkään muun kasvatusperiaatteisiin. Mutta tutustukaa toistenne kasvatusperiaatteisiin, havannoi suvun lasten kasvatusta jne.
 
Alkuperäinen kirjoittaja annukka:
Kiitos kaikille kirjoittajille hyvistä pointeista. Ja tosiaan, olen 29-v. mieheni ensimmäinen tyttöystävä.
Click to expand...


Ohhoh. Onko sinulla itselläsi suhteita takana? Tuo, että olet hänen ensimmäinen tyttöystävä, vahvistaa mielipidettäni siitä, että seurustelkaa ainkin kolme vuotta, ennen naimisiin menoa. Älä vaan anna ahdistaa sinua todelliseen pakkoliittoon. Jos kuitenkin avioliittoon menet, niin varmista omat oikeutesi todella tarkkaan mahdollisen eron varalle. Tuo, että ollaan eri uskonnoista, on vähän kuin kulttuuriero. Monikultturiset liitot päättyvät kolme kerta herkemmin eroon, kuin muut.

Toivotaan, että te kuitenkin onnistutte. Sinuna puhuisin miehen kanssa siitä, että seurustelunne on kahden kauppa, ei koko yhteisön.
 
Viimeksi muokattu:
Mieti tarkkaan oletko valmis liittymään tähän kristilliseen yhteisöön ja omaksumaan sen normit. Rivien välistä luen selvääkin selvemmin että sitä sinulta odottavat sekä miehesi että miehen koko suku. Seurusteluvaiheessa suku ei vielä voi painostaa sinua täysillä koska voisithan kävellä matkoihisi koska vaan, mutta naimisiinmenon jälkeen ja varsinkin lasten syntymän jälkeen asia onkin sinulle hankalampi ja suku ja mies ovat vahvoilla. Pärjäätkö?

Minulla on tuttujen ja perheen kautta kokemusta muutamasta uskonnollisesta yhteisöstä, enkä voi suositella jos et ole itse innokkaana alunperinkin halunnut liittyä k.o. yhteisöön.
 

Nappaa liput koko perheen ilmaiseen leffanäytökseen Helsingissä tai Oulussa!

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa