Milloin on hyvä aika muuttaa yhteen/mennä naimisiin/hankkia lapsia?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja joulupallo
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Voi elämän kevät mikä juttu. Ihankuin se olisi jokin ainoa ja tavoiteltava asia elämässä että tekee nuo kaikki asiat ja jossain tietyssä järjestyksessä!
Mulle yksi nuorempi kaveri kovaan ääneen paasasi, että kuinka joku hänen toinen kaverinsa on kateellinen, kun sän on päässyt naimisiin, asuu rivitalossa ja saanut lapsen oikeassa järjestyksessä. Itse kolmekymppisenä lapsettomana, naimattomana, mutta erittäin vahvassa parisuhteessa, hyvällä uralla, ystävillä ja omalla elämistyylilläni en oikein voinut muuta kuin hymyillä nätisti ja ihmetellä, vieläkö todella jotkut luulevat, että IHAN KAIKKIEN unelma on se sama, mikä heillä? Eläkää omia elämiänne, tehkää niin kuin itse haluatte siinä tahdissa kuin haluatte, kunhan se ei muita satuta. Mitä merkitystä millään muulla on? Jos et ikinä mene naimisiin ja hankit 12 lasta, ja se on mitä haluat, tee se. Jos haluat kaupungin keskustaan kerrostaloon yhden lapsen kanssa ja kihloihin 5 vuodeksi, tee se. Jos haluat prinsesahäät, omakotitalon ja sitten vasta lapset, tee niin. Jos haluat muuttaa Afrikkaan etkä ikinä halua lapsia, toimi niin. Miksi et, jos puolisosi on kanssasi edes suunnilleen samoilla linjoilla?
Vai eikö ihmiset vain tiedä miten kuunnella sisintään?
 
Milloin TE olette

A) muuttaneet yhteen: reilun vuoden seurustelun jälkeen ja se oli myös fiksua, kun opiskelijana oli helpompi saada perheasunto eikä tarttenu asua solussa ventovieraisen ihmisten kanssa, muutettiin siis molemmat kotoa pois suoraan kimppaan

B) menneet kihloihin: heti yhteen muuton jälkeen

C) menneet naimisiin: 5 vuosen yhteisasumisen jälkeen eli reilu 6v. seurustelun aloittamisesta

D) hankkineet lapsia? ensimmäisenä hääpäivänä kainalossa oli vastasyntynyt vauva

Peesaan kyllä edellisiä. Ei näissä asioissa voi kysyä "yleisön" mielipidettä, vaan on kuunneltava omaa sydäntä ja juteltava asioista kumppanin kanssa. Onnea tulevaisuudelle ap!
 
Älä nyt vaan ala pentuja vääntään tuohon tilanteeseen. Vasta sitten, kun tiedät varmasti mitä haluat, on lasten aika. Muutoin sitten täällä itket, että mies hakkaa jne.
 
Yhteen muutettiin kolmen vuoden seurustelun jälkeen, kun lähdettiin äidin helmoista opiskelemaan. Tällä hetkelllä seurustelua on takana kohta kuusi vuotta ja kihloihin mennään, kun meillä on varaa mennä naimisiinkin. Yhden kaverimme mielestä kihlautua pitäisi heti ensimmäisen seurusteluvuoden aikana tai ei rakasta kumppaniaan. Keskustelimme silloin nämä asit halki ja onneksi molemmilla oli samat mielipiteet. Kihloihin meno ei meillä ole mikään todiste rakkaudesta vaan lupaus tulevista häistä.

Lapsista emme ole sen enempää puhuneet tulevat, kun ovat tullakseen. Miehen mielipide on, että lapset tehdään avioliitossa ja mieluusti itsekin sen tien valitsen. En kuitenkaan ala panemaan vastaan, jos kohtalo päättää toisin. Kauhea vauvakuume kyllä olisi :)

En siis ole hyvä esimerkki koska muutimme yhteen olosuhteiden pakosta ja mamman helmoista.
 
Totta kai siihen puolisoon pitää pari-kolme vuotta tutustua ennen kuin sen kanssa uskaltaa lapsia laittaa.

Tai siis nämä näköalattamat, matalastikoulutetut, ehkäisystä piittaamattomat lähiömammat nyt mitenkään jaksa aina miettiä huomista pitempään lapsensa hyvinvointia ja sitä miten puolison tunteminen siihen vaikuttaa.
 
kun ihmiset pistävät hynttyyt yhteen nopeasti. Itse seurustelin sen ainoan asuinkumppanini kanssa 6 vuotta ennen yhteenmuuttoa ja ensimmäinen lapsi syntyi 7 vuoden yhdessäolon jälkeen. Naimisiin menimme 9 vuotta seurustelun aloituksesta.

No ero tuli sitten 20 vuoden yhdessäolon jälkeen. Nyt seurustelen, mutta aikeita ei kihloista tai yhteenmuutosta ole. Yhteisiä lapsia tai toista avioliittoa ei tule tapahtumaan koskaan.
 
Musta ei mikään kiire muuttaa yhteen, mennä kihloihin tai naimisiin tai hankkia lapsia. Kaikki aikanaan ja hienoa, jos joku on muuttanut yhteen jo melkein heti seurustelun alettua. Itse tarvitsen aikaa (seurustellut 2 vuotta, enkä asu yhdessä/mennyt kihloihin/naimisiin/ei ole lapsia) Jos se nyt on se oikea niin kyllä se siinä pysyy vaikka eläisin muutaman vuoden omillanikin. :) Omasta mielestäni ihmistä kun ei opi tuntemaan perinpohjaisesti vielä muutaman kuukauden jälkeen.
 
Ai kun kuullostaa pahalta nää hommelit...7vuotta yhdessä ennen kihloja...8vuotta yhteen muutto...10vuotta eka lapsi syntyi.ja naimisiin ei koskaan.huh huh jotta joillakin kiire.ei käyny aikanaan etes mieles kuukausien saati jonku vuon jälkeen yhteenmuutto jne pitää sitä toinen tuntee jot tarvii koko ajan tavaroida roudata edestakasin.
 
Ai kun kuullostaa pahalta nää hommelit...7vuotta yhdessä ennen kihloja...8vuotta yhteen muutto...10vuotta eka lapsi syntyi.ja naimisiin ei koskaan.huh huh jotta joillakin kiire.ei käyny aikanaan etes mieles kuukausien saati jonku vuon jälkeen yhteenmuutto jne pitää sitä toinen tuntee jot tarvii koko ajan tavaroida roudata edestakasin.
Kukin tyylillään :D. Me muutettiin virallisesti yhteen puoli vuotta tutustumisesta, käytännössä oltiin samassa kämpässä kuukauden jälkeen. Kihlat kahden vuoden jälkeen ja häät kuuden vuoden jälkeen ja eka lapsi syntyi reilu vuosi häistä.
 
Tavattiin kun oltiin 22v (jos sillä väliä)
Muutettiin yhteen vuosi seurustelun aloittamisesta. Seuraavana vuonna kihlat,siitä kahden vuoden päästä naimisiin. Seuraavana vuonna syntyi esikoinen. Kahden vuoden päästä hälle pikkuveli.

Tästä aikaa 10 vuotta ja onnellisia ollaan edelleen , omakotitalo haaveissa ja suunnitelmissa

Jos molemmista siltä tuntuu niin hynttyyt yhteen vain, rohkeasti!




QUOTE="joulupallo, post: 24992268"]Olen nyt heilastellut mieheni kanssa hieman päälle kaksi vuotta. Viimeisen puoli vuotta mieheni on vihjaillut ja suoraankin ehdottanut että heitettäisiin hynttyyt yhteen. Nyt viimeisen viikon aikana hän on näyttänyt minulle katselemiaan vuokrakämppiä ja kysynyt ihan suoraan että eikö olisi jo aika muuttaa yhteen kun maksamme nyt asumisesta yhteensä hirveän summan rahaa ja olisihan se kiva nukkua joka yö vierekkäin. Kihloistakin on vihjaillut ja vihjaillut vaan itse olen vähän epävarmana.

Tämä on toinen vakava suhteeni. Ensimmäinen kesti viisi vuotta, asuttiin yhdessä ja se päättyi todella rumasti.

Miehen puolella koko suku ja kaverit tuntuvat löytäneen elämänsä rakkauden tyyliin teini-ikäisenä, menneet kihloihin vuoden sisään seurustelun alkamisesta, muuttaneet yhteen tyyliin siltä istumalta kun huomataan että tykätään toisista ja siltikään miehen koko lähipiirissä eroja ei ole nimeksikään. Joten ymmärrän kyllä että mies itsekin on luottavainen siitä että suhteet kestävät ikuisesti.

Rakastan miestäni ja toivon sydämeni pohjasta että tässä olisi se koko loppuelämän "se oikea". Haluan asua hänen kanssaan, mennä naimisiin ja perustaa perheen. En vain tiedä milloin on oikea aika ja milloin liian aikaista. Omat vanhempani ovat eronneet, liekö se ja edellinen suhteeni saanut minut epävarmaksi...

Milloin TE olette
A) muuttaneet yhteen
B) menneet kihloihin
C) menneet naimisiin
D) hankkineet lapsia?

Kaipa minä yritän vain kartoittaa että millaiset aikavälit on "normaaleja". Halua kun yhteenmuuttoon ja vaikka mihin löytyy....[/QUOTE]
 
A) muuttaneet yhteen
oikeastaan heti, virallisesti mies siirsi kirjansa minun kämppään 2 kk:n kulutta ensitapaamisesta
B) menneet kihloihin
3, 5 kk tapaamisesta
C) menneet naimisiin
n. 1,5 vuotta tapaamisesta
D) hankkineet lapsia?
lapsi syntyi 5 vuoden päästä

Kyllä sen vaan tiesi, että tämä se on...
 
Vanha on ketju, mutta itse samojen kysymysten äärellä painiessa päädyin lukemaan kommentteja näin pikkutunneilla ja vastaanpa samalla kysymykseen jos siitä jollekkin on hyötyä! Eli täältä pesee:

Milloin TE olette:
A) muuttaneet yhteen - 7kk seurustelun alusta
B) menneet kihloihin - 1v ja 2kk seurustelun jälkeen
C) menneet naimisiin - Vielä ei ole ehditty, vaikka seurustelua takana nyt kohta 7v (Ei passaa hätiköidä..)
D) hankkineet lapsia? - Ei ole lapsiakaan vielä toistaiseksi!

Jokainen tarina tosiaan on erilainen, mutta ainahan sitä voi vertailla muiden suhteisiin ennen päätöstentekoa! ☺ Me tavattiin tuon toisen puoliskon kanssa alunperin 16-vuotiaana ja alettiin seurustelemaan 17-vuotiaana. Yhteen tosiaan muutettiin myös kun oltiin molemmat 17 ja voin kertoa että se oli vaikeaa aikaa se.. Tapeltiin tosi paljon.. Jälkeenpäin ajateltuna se oli melko loogista, monien muuttujien summa.. Toisen perhe juuri kärsinyt erotilanteen ja toisen perhe alunperinkin sekaisin alkoholikuvioiden ja muiden kanssa, siinä sitten elämän ristiaallokossa kaksi tulisielua sullouduttiin samaan asuntoon.. Huhheijaa

Onneksi molemmat jaksettiin pitää päämme ja pysyttiin yhdessä vaikka välillä tiukkaa tekikin.. Nyt tosiaan keväällä tulee 7 vuotta seurustelua ja 6 vuotta kihloja täyteen. En ole ikinä ollut "avioliittoihmisiä", eikä oikein kumppanikaan, mutta tämän kanssa tosiaan itse voisin harkita naimisiinmenoa. On viimeaikoina keskusteltukin asiasta jonkin verran, luultavasti päädytäänkin vihille vielä jonakin päivänä, jos ei mitään suuria muuttujia ilmaannu

Itsekin tosiaan yhteenmuuttovaiheessa vähän arkailin ja jarruttelin, oon aina aatellu silleen, että kun muuttaa yhteen ja menee kihloihin niin haluan että se on siinä. Ja varsinkin avioliittoa ajatellen on tärkeää että se kumppani olisi se "oikea ja lopullinen", vaikka eihän sitä voi tietää

Toivotaan parasta kaikille, toivottavasti ap keksi ratkaisun pulmaan ❤
 

Yhteistyössä