H
HiljaVarma
Vieras
Mä en nyt ymmärrä.
Tapasin miehen ja olin hänen luonaan viikonlopun. Mies kuiskasi lähtiessäni: "Ihana oot" ja sanoi useamman kerran pitävänsä minusta viikonlopun aikana.
Menin toisen kerran parin viikon kuluttua ja mies nyt jostain syystä himmailee. Hänestä ei saa mitään irti. Kun yritin, sanoi että painostaminen saa hänet vain ahdistumaan, kaiken ei tarvi mennä niin nopeasti... Tän viikonlopun aikana ei sanonut enää pitävänsä minusta, vain muutaman kerran kutsui namukseen.
Välillä kun sanon puhelimessa, että tykkään hänestä, vastaa tykkäävänsä myös minusta. Välillä ei mitään.
Olemme mielestäni olleet yhtä mieltä siitä, että puhuminen ja asioista jutteleminen on suhteelle elintärkeää. Mutta tunteistaan ei nyt silti puhu ja kun juttelen jotain tunteista ja keittiöpsykologisoin, hän alkaa lauleskella tai nauraen kieltää psykologisointini.
Nyt olen menossa kolmen viikon tauon jälkeen kolmatta kertaa ja kysyin puhelimessa: "HALUATKO SINÄ, että tulen sinne?". Vastaus: "Olenko minä muuta sanonut?"
Kysyin huvikseni myös jossain vaiheessa puhelimessa, että kuinka usein saan tulla sinne. Vastaus: Susta se on kiinni. Niin usein kuin peppu kestää ajamista (300 kilsan välimatka eikä ole nyt mahdollista, että hän tulisi meille, minäkään en pidä siitä ajatuksesta).
Olemme hyvinkin erilaisia temperamentiltamme. Minä nopea, rauhaton ja eläväinen, hän hidas ja harkitsevainen, vakaa ja rauhallinen. Mut silti en nyt ymmärrä. Nopeamman ja avoimemman alun jälkeen alkoikin himmata.....????????? Mitä?
Ai niin ja sit juttelee vertauksin tai kierrellen: Lauleskelee mulle ohimennen: "Kun puhut rakkaudesta hiljaa kuiskaten...." ja sivumennen mainitsi "Laulun tulipunaisesta kukasta". ÄH!
Tapasin miehen ja olin hänen luonaan viikonlopun. Mies kuiskasi lähtiessäni: "Ihana oot" ja sanoi useamman kerran pitävänsä minusta viikonlopun aikana.
Menin toisen kerran parin viikon kuluttua ja mies nyt jostain syystä himmailee. Hänestä ei saa mitään irti. Kun yritin, sanoi että painostaminen saa hänet vain ahdistumaan, kaiken ei tarvi mennä niin nopeasti... Tän viikonlopun aikana ei sanonut enää pitävänsä minusta, vain muutaman kerran kutsui namukseen.
Välillä kun sanon puhelimessa, että tykkään hänestä, vastaa tykkäävänsä myös minusta. Välillä ei mitään.
Olemme mielestäni olleet yhtä mieltä siitä, että puhuminen ja asioista jutteleminen on suhteelle elintärkeää. Mutta tunteistaan ei nyt silti puhu ja kun juttelen jotain tunteista ja keittiöpsykologisoin, hän alkaa lauleskella tai nauraen kieltää psykologisointini.
Nyt olen menossa kolmen viikon tauon jälkeen kolmatta kertaa ja kysyin puhelimessa: "HALUATKO SINÄ, että tulen sinne?". Vastaus: "Olenko minä muuta sanonut?"
Kysyin huvikseni myös jossain vaiheessa puhelimessa, että kuinka usein saan tulla sinne. Vastaus: Susta se on kiinni. Niin usein kuin peppu kestää ajamista (300 kilsan välimatka eikä ole nyt mahdollista, että hän tulisi meille, minäkään en pidä siitä ajatuksesta).
Olemme hyvinkin erilaisia temperamentiltamme. Minä nopea, rauhaton ja eläväinen, hän hidas ja harkitsevainen, vakaa ja rauhallinen. Mut silti en nyt ymmärrä. Nopeamman ja avoimemman alun jälkeen alkoikin himmata.....????????? Mitä?
Ai niin ja sit juttelee vertauksin tai kierrellen: Lauleskelee mulle ohimennen: "Kun puhut rakkaudesta hiljaa kuiskaten...." ja sivumennen mainitsi "Laulun tulipunaisesta kukasta". ÄH!