Vaimo ei haluakaan lapsia / perhettä

[Henkel]

Olemme 32-vuotias aviopari ja olleet yhdessa 7 vuotta, niistä naimisissa nyt 2 vuotta. Suhteen alussa seksiä oli vielä normaali määrä ja puhuimme useen perheen perustamisesta sitten kolmekymppisinä. Menimme naimisiin ja vielä siinä vaiheessa elin oletuksessa, että parin vuoden sisällä alkaisimme perustaa perhettä.

Seksin määrä vähentyi lähes heti naimisiin mentyämme yhteen kertaan kuukaudessa, joskus saattaa mennä 5-6 viikkoa siinä välissä. En ole pettänyt vaimoani tai ajatellut edes eroa vaan olen hyväksynyt tilanteen. Olen yrittänyt ottaa asiaa puheeksi, mutta vaimoa ei kuulemma vain aina kiinnosta seksi. Ei hän sentään aseksuaali ole, mutta joku korrelaatio avioliiton ja seksin vähentymisen välillä mielestäni on.

Tuttavapiirissämme on alkanut tulla lapsia ja vaimon paras ystäväkin on tällä hetkellä raskaana. Otin asian leikkimielisesti puheeksi eräänä päivänä: ”koskas on meidän vuoromme?”. Vaimo suuttui ja ilmoitti, että hän ei kyllä halua itse asiassa edes enää lapsia vaan keskittyisi mieluummin uraansa. Jokaöinen herääminen itkuun, hoivaaminen, uhma- ja teini-ikä jne. ahdistavat häntä ajatuksena niin paljon, että olisi mieluummin ilman lapsia. Sanoin, että kai minullakin on asiassa sanani sanottavana, mutta ei kuulemma ole.

Olen aivan hämmentynyt enkä ymmärrä, että mikä vaimon pään on yhtäkkiä näin kääntänyt. Sanoin vakavissani, että jos hän olisi sanonut saman ennen avioliittoa, en olisi mennyt hänen kanssaan naimisiin, koska haluan itse perustaa perheen, jossa lapsilla on aika iso osa. Rakastan vaimoani, mutta lapsirakkaana haluaisin saada myös omia lapsia ennenkuin ikää alkaa olla liikaa.

Olemme rakentaneet vaimoni kanssa muuten toimivan parisuhteen ja yhteisen elämän. Molemmilla on hyvät työt, on auto- ja asuntolainaa yhdessä jne.

Mitä voin tehdä asian hyväksi?

A) Jättää vaimoni ja etsiä uusi vaimo, joka haluaa lapsia
B) Hyväksyä asia kuten se on ja olla sitten seksitön & lapseton (onneton)
C) Painostaa vaimo hankkimaan edes yksi lapsi
D) ?

 

[Demis Roussos]

Kumma kun ette jutellut ennen avioliittoja yhteisistä arvoista ja tavoittteista. Joten jos haluat kersoja niin etsit sellaisen naisen, onhan noita lasta kaipaavia naisia paljon, soita väestöliittoon, kuulemma valittavat sinne, yleensä ne pamahtaa jo kertalaakista paksuksi Ehkä teille voisi perustaa sinne väestöliittoon oman rekisterin, heh heh.

 

[Kannat vastakkain]

Yhteinen auto- ja asuntolaina ei liittoa pitkään kannattele, jos seksi ei toimi ja tulevaisuuden suunnitelmat poikkeavat lasten hankinnan osalta.

Näitä palstoja ja kirjoittajia aina syytetään siitä, että kannustetaan eroamaan liian helposti. Jos teistä kumpikaan ei ole valmis toisen mielipiteen hyväksymiseen, niin mielestäni ainoa ratkaisu on ero. Muuten jompi kumpi katkeroituu ennen pitkää ja haaveiden toteuttaminen jonkun samanmielisen kanssa siirtyy turhan takia pitkälle tulevaisuuteen.

 

[näin meillä]

Se olin minä joka uhosin etten koskaan halua lapsia, mies tyytyi siihen mutta kysyi leikillään aina silloin tällöin että tehtäisiinkö lapsi.Viime talvena viimeksi kysyi niin kauniisti ja minä en halunnut.Meillä on yli 10v ikäero ja mies siis se vanhempi puoli, nyt minulla mieli muuttuikin täysin ja haluan lapsen.Mutta kun ilmoitin asiasta hänelle keväällä hänpä ei nyt halunnutkaan.En tiedä kostiko hän minulle sen että itse kielsin talvella häntä saamasta tahtoaan läpi.Sitä ei uskoisi miten mieli voi äkkiä muuttua ihan yltympäri.Asiasta syntyi kamala riita kun minä en tahtonut uskoa sitä, että hän voi minulta sellaisen asian kieltää.
Yritin unohtaa asian välillä mutta eihän se mihinkään unohdu kun koko ajan vain pyöri päässä.
Lopulta pyysin mieheni parasta ystävää puhumaan hänen kanssaan, ja kuinkas ollakaan mieheni suostui asiaan.Ei hän niin innoissaan ole mitä minä, mutta kuitenkin haluaa mieluummin sen lapsen kanssani kuin erota.
Olisiko teillä mahdollista pyytää apua ystävältä? Joskus toinen ihminen tuo asian eritavalla esille kuin puoliso.

 

[Henkel]

Kumma kun ette jutellut ennen avioliittoja yhteisistä arvoista ja tavoittteista.

Tottakai juttelimme ja kirjoitinhan jo tuohon, että menneisyydessä puhuimme perheen perustamisesta kolmekymppisinä. Nyt olemme kolmekymppisiä, mutta vaimon mieli on muuttunut. Hän ei kuitenkaan ole asiaa minulle ilmaissut kuin vasta puolivakavissani kysyttyäni.

Minua ahdistaa ajatus jo nyt. Ajatus siitä, että en koskaan saisi nähdä oman lapseni kasvavan tai vanhempana jompi kumpi tai molemmat meistä olisivat aivan yksin. Minulla on 2 nuorempaa siskoa ja heillä on molemmilla 2 lasta kummallakin. Olen heille kateellinen ja nykyään myös surullinen kun näen miten heidän lapsensa kasvavat.

 

[ensin puhuminen]

Ensimmäisenä kyllä kannattaisi ottaa selvää, mistä syystä vaimon asenteet ovat muuttuneet. Toki erilaisia pelkoja tuleville vanhemmille tulee, mutta eivät ole välttämättä pysyviä. Onko joku vaimon sukulainen, joka saisi asian selville, jos sinä et saa. Olisiko parisuhdeterapiasta apua eli siis jostain asiantuntijakeskustelusta? Jos vaimo ei käännä kelkkaansa, niin sitten sinun on pohdittava, onko lapsi sinulle niin tärkeä, että eroat vaimostasi.

En tiedä, mitä asioita teillä on jäänyt keskustelematta ennen liittoanne. Jokaisen parin pitäisi 1-2 kertaa vuodessa käydä keskustelu isoista arvokysymyksistä ja tulevaisuudentoiveistaan. Silloin ei pääsisi yllättymään siitä, että toinen ei haluakaan lasta. Ei ainakaan ehtisi solmia avioliittoa. Tämä tietysti toimii niin, että molemmat ovat ja uskaltavat olla rehellisiä.

Jotain sinun vaimollesi on tapahtunut, kun seksikään ei enää kiinnosta. Hyvässä parisuhteessa sitä on joka viikko.

 

[Väenö]

Ensimmäisenä kyllä kannattaisi ottaa selvää, mistä syystä vaimon asenteet ovat muuttuneet. Toki erilaisia pelkoja tuleville vanhemmille tulee, mutta eivät ole välttämättä pysyviä. Onko joku vaimon sukulainen, joka saisi asian selville, jos sinä et saa. Olisiko parisuhdeterapiasta apua eli siis jostain asiantuntijakeskustelusta? Jos vaimo ei käännä kelkkaansa, niin sitten sinun on pohdittava, onko lapsi sinulle niin tärkeä, että eroat vaimostasi.

En tiedä, mitä asioita teillä on jäänyt keskustelematta ennen liittoanne. Jokaisen parin pitäisi 1-2 kertaa vuodessa käydä keskustelu isoista arvokysymyksistä ja tulevaisuudentoiveistaan. Silloin ei pääsisi yllättymään siitä, että toinen ei haluakaan lasta. Ei ainakaan ehtisi solmia avioliittoa. Tämä tietysti toimii niin, että molemmat ovat ja uskaltavat olla rehellisiä.

Jotain sinun vaimollesi on tapahtunut, kun seksikään ei enää kiinnosta. Hyvässä parisuhteessa sitä on joka viikko.

Suhteessa kaks kertoa yössä peräkkäen...

 

[Janette]

Ehkä hän on vain kyllästynyt suhun seksuaalisesti, meikäläisellä ei ole yhtäkään suhdetta, joka olis kestänyt seitsemän vuotta, parissa vuodessa alkaa jo sama parru tuntua puulta. Lapsi suhteeseen ja nainen on nalkissa, nythän sitä vaan pitkittää eropäätöstä kun keskittyy uraansa.

 

[Aikuisperhe]

Siis olettehan nimenomaan puhuneet LAPSIperheen perustamisesta? Ettei kyse ole siitä että käsitätte sanan "perhe" erilailla: sinä lapsiperheenä ja vaimosi myös kahden aikuisen muodostamana perheenä? Jos olette nimenomaan puhuneet LAPSIperheen perustamisesta, niin ota selville mikä vaimon mielen on muuttanut. Onko mahdollista että se muuttuisi takaisin?

Toinen asia on sitten tuo seksin puute. Seksin määrä yleensä vähenee lapsiperheessä, joten oletko valmis siihen että jatkossa, jos tekisittekin lapsia, olisi seksiä sitten luokkaa kerran vuodessa? Pystytkö elämään moista elämää loppuikäsi?

Itse keskustelisin puolison kanssa molemmista aiheista vakavasti, ja jos kumpaankin ongelmaan ei löydy kompromissia olisi ero ainoa järkevä ratkaisu. Noin isoilla periaate-eroilla se on kuitenkin edessä, ja parempi ennemmin kuin myöhemmin.

 

[täältä jostain]

Tottakai juttelimme ja kirjoitinhan jo tuohon, että menneisyydessä puhuimme perheen perustamisesta kolmekymppisinä. Nyt olemme kolmekymppisiä, mutta vaimon mieli on muuttunut. Hän ei kuitenkaan ole asiaa minulle ilmaissut kuin vasta puolivakavissani kysyttyäni.

Minua ahdistaa ajatus jo nyt. Ajatus siitä, että en koskaan saisi nähdä oman lapseni kasvavan tai vanhempana jompi kumpi tai molemmat meistä olisivat aivan yksin. Minulla on 2 nuorempaa siskoa ja heillä on molemmilla 2 lasta kummallakin. Olen heille kateellinen ja nykyään myös surullinen kun näen miten heidän lapsensa kasvavat.

Sori mutta kuulostat aika itsekkäältä. Haluat lapsia jotta he voisivat sinusta huolehtia kun olet vanha. Ei ole tätä päivää tässä yhteiskunnassa. Eikö teillä ole ystäviä tai muita sukulaisia joiden kanssa ylläpitää sosiaalista elämää - nyt ja tulevaisuudessa? Ei lasten teko ole mikään tae sille että he vanhempana sitten teitä pyyteettömästi hoivaisivat. Voivat asua vaikka Kiinassa tai voi olla että heillä on muutakin elämää esim. omat perheensä.

Älä ole kateellinen siskoillesi.

 

[JuanJesus]

Ensimmäisenä kyllä kannattaisi ottaa selvää, mistä syystä vaimon asenteet ovat muuttuneet. Toki erilaisia pelkoja tuleville vanhemmille tulee, mutta eivät ole välttämättä pysyviä. Onko joku vaimon sukulainen, joka saisi asian selville, jos sinä et saa. Olisiko parisuhdeterapiasta apua eli siis jostain asiantuntijakeskustelusta? Jos vaimo ei käännä kelkkaansa, niin sitten sinun on pohdittava, onko lapsi sinulle niin tärkeä, että eroat vaimostasi.

Eli mielestäsi jos nainen ei halua lasta, on hänen syytä hakeutua terapiaan.
Eiköhän vika ole siinä että ap vaikuttaa aika tossukalta mieheksi, kun pitää jollain ellipalstalla ruikuttaa ettei vaimolta saa, ja ettei vaimolta saa lapsia.

 

[huoh]

Justhan oli Iltiksessä, että 8 v meni elämästä hukkaan ja väärä mies. Se ei halunnu lapsia. Niin neuvoksi annettiin, että näistä lapsiasioista on hyvä keskustella ennen yhteenmuuttoa. Älkää pilatko elämäänne jahkailijalla. Etsikää uusi puoliso, niin elämänne toiveet toteutuu.

 

[Väenö]

Mukava tapahtuma, että ukkoja kyllä löytyy, jos elli kirijottaa kirjallsen luppauksen, ettei ole ruokkoja vuotimassa...

 

[Puhu avoimesti]

Otin asian leikkimielisesti puheeksi eräänä päivänä: ”koskas on meidän vuoromme?”.

Ap, sinun täytyy puhua yhtä avoimesti vaimosi kanssa kuin nyt kirjoitat täällä. Ota asia esille sopivalla hetkellä, rauhallisesti ja avoimesti. Kysy, onko vaimollasi huolia, onko hänen ystävänsä raskaudessa tapahtunut jotain mikä saa hänet pelkäämään, mitä ylipäänsä haluatte elämältänne... puhukaa avoimesti ja rehellisesti, ei vain "leikkimielisesti". Lasten hankinta on niin iso ja tärkeä asia, että siitä täytyy puhua rehellisesti. Ja voi olla, että teillä tosiaan on suuria eroja toiveissanne ylipäänsä, siksikin tarvitaan rehellisyyttä.

 

[sori]

kaikille pihtaajille, mutta itse en suostuisi siihen, jos saisin säälistä vain muutaman kerran vuodessa panna eikä toinen minkäänlaista vastakaikua panohetkellä antaisi. Kyllä se mielihyvän tuottaminen toiselle seksuaalisesti kuuluu parisuhteeseen. Parisuhde ei ole platoninen kaverisuhde.
Nimimerkillä kokemusta on.
Minulla on nykyisen vaimon kanssa 4 lasta, kersojen ikähaitari 17-5v ja yhäkin vähintään kerran viikossa ollaan sillai, hyvin usein useammin. Nykyistä vaimoani en vaihtaisi entiseen ikinä.

Entiselle vaimolle olin mies joka oli siinä vierellä, vaikkei rakastanut eikä minulle mitään käyttöä eikä roolia vaimon elämässä ollutkaan, kuhan olin vaan totuttu tapa kun ei parempaakaan ollut aikoinaan löytänyt/viitsinyt etsiä. Olin vähän kuin huonekalu. Aina paikalla, minua voi hyödyntää, mutta ei antaa mitään arvoa sille mitä minä halusin.

Keskustele vaimosi kanssa ja jos yhteistä säveltä ei löydy, ei muuta kuin tavarat jakoon ja uuden kumppanin etsintään. Olet nuori mies, varmasti löydät naisen joka rakastaa sinua ja haluaa kanssasi perheen. Ei kannata haaskata elämää jonkun kanssa jolle sinä ja sinun mielipiteesi on täysin yhdentekevä.

 

[Seppä jo syntyessään]

Ihmiset ovat erehtyväisiä ja tekevät vääriä päätöksiä. Ne on vaan hyväksyttävä eikä, jäädä virheeseen piehtaroimaan. Suhdettanne ei lapsi enää pelasta ja luulen, että vaimosi sen tiedostaakin ainakin alitajunnassaan. Kyllä hänelläkin alkaa biologinen kello kilkattamaan, kun hän tapaa uuden ihastuksen. Älä sinä ole yksi niistä jahkailijoista, jotka kymmenen vuotta miettivät eroa ja erottuaan toteavat, että olisi pitänyt erota jo yhdeksän vuotta sitten. Omaisuuden saa aina jaettua ja uutta hankittua. Olet itse oman onnesi seppä!

 

[itsekin lapseton]

Olen aivan hämmentynyt enkä ymmärrä, että mikä vaimon pään on yhtäkkiä näin kääntänyt.

Ei välttämättä mikään. On täysin mahdollista ettei hän ole koskaan halunnutkaan lapsia ja aikaisemmat puheet lasten hankkimisesta sitten joskus kolmekymppisenä johtuivat ainoastaan siitä, että niin ihmisten odotetaan tekevän. Naisten odotetaan haluavan lapsia, eikä hänellä ehkä ollut silloin nuorempana rohkeutta tai itsetuntemusta puhua noita odotuksia vastaan.

Sanoin, että kai minullakin on asiassa sanani sanottavana, mutta ei kuulemma ole.

Ei olekaan. Sillä jos on tilanne, jossa toinen haluaa lasta ja toinen ei, niin silloin mennään sen jälkimmäisen päätöksen mukaan, eikä ruveta painostamaan lapsentekoon. Ihan vain sen lapsen takia: on lapselle parempi jäädä kokonaan syntymättä kuin syntyä vanhemmalle joka on taipunut hankkimaan lapsen vastoin tahtoaan. Ja jos tunnet, että et itse kykene elämään tyytyväisenä ilman lasta, niin silloin on vain otettava huomioon eron mahdollisuus. Niistä auto- ja asuntolainoista huolimatta.

 

[Eräs]

Tunnen erään fiksun miehen, jolle kävi juuri noin. Oli ollut vaimonsa kanssa liki 10 vuotta yhdessä. Seksielämää oli melko vähän, mutta naimisiin mentiin. Kaikki ympärillä saivat lapsia, miehen vaimo alkoi vain ns. tehdä uraa kunnolla. Vuoden päästä naimisiinmenosta selvisi, että naisella olikin toinen mies. Nainen muutti uuden miehen luo ja sai lapsen ennen kuin avioero oli astunut virallisesti voimaan. Itse asiassa lapsi syntyi puolen vuoden päästä siitä, kun nainen sai tavaransa ulos entisestä asunnosta.

Luulen, ettei vaimosi ei ole enää tosissaan kanssasi. Kysy häneltä suoraan, onko näin. Laita tiukoille. Jos tulos on ero, niin tsemppiä sinulle. Etsi uusi nainen, joka haluaa perheen. Halukkaista ei liene pulaa....

 

[Väenö]

Tunnen erään fiksun miehen, jolle kävi juuri noin. Oli ollut vaimonsa kanssa liki 10 vuotta yhdessä. Seksielämää oli melko vähän, mutta naimisiin mentiin. Kaikki ympärillä saivat lapsia, miehen vaimo alkoi vain ns. tehdä uraa kunnolla. Vuoden päästä naimisiinmenosta selvisi, että naisella olikin toinen mies. Nainen muutti uuden miehen luo ja sai lapsen ennen kuin avioero oli astunut virallisesti voimaan. Itse asiassa lapsi syntyi puolen vuoden päästä siitä, kun nainen sai tavaransa ulos entisestä asunnosta.

Luulen, ettei vaimosi ei ole enää tosissaan kanssasi. Kysy häneltä suoraan, onko näin. Laita tiukoille. Jos tulos on ero, niin tsemppiä sinulle. Etsi uusi nainen, joka haluaa perheen. Halukkaista ei liene pulaa....

>nainen sai tavaransa ulos asunnosta<
...

 

[Ihan normia]

Eikös se entinen missikin rakentanut talon miehensä kanssa, kun talo oli valmis, muutti seinäkiipeilijän luo ja taisi olla tavarakin vaihtanut laittomasti omistajaa ennen muuttoa, koska vatsa paisui heti sen jälkeen.

 

[No joo]

Entinen mieheni ja minä menimme naimisiin. Aina olimme puhuneet, että haluamme lapsia - tai ainakin minä olin puhunut ja mies ei ollut kieltäytynytkään. Otin lapsiasian puheeksi säännöllisesti, mutta aina oli jokin syy, miksi ei vielä. Sitten vuosien jälkeen mies sanoi, ettei hän ole ikinä halunnut lapsia ja ajatteli, että ehkä meistä jompi kumpi muuttaa mielensä. Erosimme aikanaan, tämä lapsijuttu ei ollut se suurin syy, mutta yksi syy muiden mukana.

Sitten tapasin nykyisen mieheni ja parin vuoden kuluttua aloimme yrittää raskautta. Kävi ilmi, että minä en voi lapsia saada. (Ironisinta tässä on se, että entisellä miehelläni on nyt kaksi lasta, hän tuli isäksi vähän ensimmäistä kertaa lähempänä 50 vuoden ikää. Ensimmäinen lapsi oli kuulemma vahinko, mutta toinen sitten jo harkittu. Tämän hän itse kertoi minulle). Nyt, reilun 10 vuoden jälkeen, olemme lapsettomuudestani huolimatta mieheni kanssa onnellinen perhe. Emme ole siis lapsiperhe, mutta perhe.

Aloittajan vaimon seksistä kieltäytymiseen voi tietysti vaikuttaa pelko raskaudesta, ellei hän lapsia halua. Olen vahvasti sitä mieltä, että jokaisen lapsen pitäisi syntyä toivottuna, eikä naisen pitäisi hankkiutua salaa raskaaksi, eikä miehen pakottaa naista lapsentekoon. On mahdollista, että jos vahinko sattuisi, mieli muuttuisi, kuten ex-miehelläni, mutta eihän siitä takeita ole. Takeita ei ole myöskään siitä, että raskaus onnistuisi.

Ap:n kannattaa tosiaan miettiä, että kumpi on tärkeämpää, avioliitto juuri nykyisen vaimon kanssa vaikka ilman lapsia tai "lapsellinen" suhde jonkun muun kanssa. Ap:lla on tietysti siinä mielessä hyvässä asemassa, että mies voi tulla isäksi melkein milloin vain, naisella ikä tekee ajallaan tehtävänsä ja sitten on liian myöhäistä.

 

[Accountant]

Sori mutta kuulostat aika itsekkäältä. Haluat lapsia jotta he voisivat sinusta huolehtia kun olet vanha. Ei ole tätä päivää tässä yhteiskunnassa. Eikö teillä ole ystäviä tai muita sukulaisia joiden kanssa ylläpitää sosiaalista elämää - nyt ja tulevaisuudessa? Ei lasten teko ole mikään tae sille että he vanhempana sitten teitä pyyteettömästi hoivaisivat. Voivat asua vaikka Kiinassa tai voi olla että heillä on muutakin elämää esim. omat perheensä.

Älä ole kateellinen siskoillesi.

Tähän olen perheellisenä itsekin törmännyt: vanhempieni vaatimuksiin heidän hoivaamisestaan ja heidän kotitöittensä tekemisestä, sekä nuorimman perheettömän veljeni kateellisuuteen minun ja toisen veljeni perheitä (=lapsia) kohtaan.

Kuitenkin tämä nuorin perheetön veli asuu vanhempieni kanssa kotona mutta kun "äidin ja isän lellikki" ei muka osaa (=viitsi) tehdä mitään kotitöitä itse...!? Ja on ollut aikaisemminjopa vaatimassa että äidin ja isän hoitovastuu pitäisi jakaa tasan meidän kolmen kesken!? Hei haloo! Hän on työtön ja perheetön "vapaamatkustaja", me kaksi muuta perheellisiä, muualla asuvia ja kokopäivätöissä!

Viimein tosiasiat ovat menneet perille, mutta kännisiä ja katkeria viestejä tulee harva se päivä... Me perheelliset kun ryvemme rahassa ja pääsemme niin vähällä...?

Eli em. syistä en kannusta lapsia hankkimaan. Eikä miksikään oman egon ja unelmien tekijöiksi. Itse kullakin on (aikuistuttuaan) oma elämä ja omat velvollisuudet.

Lapsia pitää rakastaa omina itsenään, antaa rajoja ja rakkautta, ja lopulta päästää irti. He ovat vain lainassa.

 

[Väenö]

Tähän olen perheellisenä itsekin törmännyt: vanhempieni vaatimuksiin heidän hoivaamisestaan ja heidän kotitöittensä tekemisestä, sekä nuorimman perheettömän veljeni kateellisuuteen minun ja toisen veljeni perheitä (=lapsia) kohtaan.

Kuitenkin tämä nuorin perheetön veli asuu vanhempieni kanssa kotona mutta kun "äidin ja isän lellikki" ei muka osaa (=viitsi) tehdä mitään kotitöitä itse...!? Ja on ollut aikaisemminjopa vaatimassa että äidin ja isän hoitovastuu pitäisi jakaa tasan meidän kolmen kesken!? Hei haloo! Hän on työtön ja perheetön "vapaamatkustaja", me kaksi muuta perheellisiä, muualla asuvia ja kokopäivätöissä!

Viimein tosiasiat ovat menneet perille, mutta kännisiä ja katkeria viestejä tulee harva se päivä... Me perheelliset kun ryvemme rahassa ja pääsemme niin vähällä...?

Eli em. syistä en kannusta lapsia hankkimaan. Eikä miksikään oman egon ja unelmien tekijöiksi. Itse kullakin on (aikuistuttuaan) oma elämä ja omat velvollisuudet.

Lapsia pitää rakastaa omina itsenään, antaa rajoja ja rakkautta, ja lopulta päästää irti. He ovat vain lainassa.

Ja kypsää tekstiä. Joillakin vanhemilla on vaikeuksia luopua lapsistaan. Pelätään tyhjää pesää. Kun lapsi tulee 20-v ikään, niitä pitää kannustaa itsenäistymään, joskus jopa hellästi osoittamalla ovea...

 

[sanonpa]

Ei toiselta voi riistää oikeutta perhe-elämään oman uran vuoksi. Suosittelen lämpimästi eroa ap:lle ja varsinkin seksikin tuntuu olevan pakkopullaa...

 

[JoAnna]

Eihän tuossa ole paljon vaihtoehtoja, jos oikeasti haluat lapsia, eikä vaimon mieli muutu. Voithan yrittää vielä puhua asiasta ja kertoa, että tämä lapsiasia on deal breaker. Sopimus se on avioliittosopimuskin.

Itsellänikin kävi niin, että puoliso ei meinannut tajuta, että oli aika perustaa perhe. Seitsemän vuoden seurustelun jälkeen piirun verran ennen kolmekymmentä vuotissyntymäpäivää ilmoitin miehelle, että nyt joko ollaan ja mennään naimisiin ja hankitaan lapsia tai sitten ei olla. Meillä oli jo siinä vaiheessa ollut yhteinen koti useita vuosia ja myös asuntolaina. En tiedä, onko myöhemmin katunut, mutta naimisiin mentiin ja lapsia on nyt kaksi. Seksiä on kyllä turhan harvoin.

Rohkeutta päätöksiin, varmasti jossakin on joku mukava nainen, joka haluaisi kovasti äidiksi.