Anteeksi vain, mutta koko juttusi kuulostaa vedätykseltä!
Ensin kirjoitat jotain ihan tavallista (vaimo väsynyt), ja kun sitten saat tavanomaisia vastauksia (masennus), alat vähitellen heittää pökköä pesään kuin vihaisena siitä, että täällä ei mitään tiedetä eikä ymmärretä. Se on vedätystä.
Olisit jättänyt kertomatta nuo sotatilakokemukset, jos haluat kerran kysyä neuvoa vain nykyiseen tilanteeseen, jolla ei mielestäsi ole mitään tekemistä entisten asioiden kanssa.
Ja jos luulet, ettei kauheita kokemuksia löydy täältä meidän suomalaisten ellien joukosta, olet totaalisen väärässä.
Kirjoitit muuten aloitusviestissäsi, että tuskin voisit kuvitella naista, joka elämässään pääsisi vähemmällä. Jos kirjoituksesi on ylipäänsä totta, eikö olisi vaimosi jo syytäkin päästä vähemmällä? Jo naimisiin mennessäsi olisi pitänyt tietää, että moiset traumaattiset kokemukset aiheuttavat ongelmia.
Ja muka terapeutit ja psykiatrit eivät pystyisi käsittelemän moisia kauheuksia? Hei haloo! Kenenkähän omatekoisen psykologin luona olettekaan käyneet jos olette yleensä käyneetkään? Suomesta löytyy kyllä erittäin huippuja ammattilaisia, meillä on korkea koulutustaso. Ei meillä missään pussilassa eletä.
Vaimosi ei yksinkertaisesti ole enää aivan nuori, vauvan saaminen ja sen hoitaminen tuntuu raskaalta ja vaativalta ja koko elämää leimaa turhautuminen. Jostain syystä vaimosi ei olekaan tyytyväinen. Hän kohdistaa valittamisensa sinuun, koska ei muutakaan ole, ja ehkä naamasikin jo tympii. Mistä tätä tietää.
Muuten tuosta verhojutusta (joka nyt oli aivan turha juonne tässä) tuli mieleen se, kuinka oma äitini vasta vanhemmalla iällä kertoi meille lapsille, miksi hänestä ei koskaan tullut sitä nk. keittiössä hääräävää äitiä. Siksi, koska heti avioliiton alusta asti isämme oli ottanut siellä vallan. Meillä isä teki kaiken ruuan lähes aina. Hän ei päästänyt äitiä edes opettelemaan, joten mitäs sitä sitten turhia, lopulta ei enää kiinnostanutkaan. Kun äiti sitten joskus jotain laittoi, siitä isä aina löysi jotain vikaa. Äidin tehtäväksi jäi vain keittiön siivoaminen kaiken sen sotkemisen jälkeen, joten enpä ihmettele, miksi meilläkin joskus tiuskittiin. Isän kuoltua äidistä kehkeytyi oikein mainio ruuanlaittaja, mutta eipä meitä lapsiakaan silloin enää kotona ollut kuin minä. Niihin aikoihin vielä ajateltiin perinteisesti ja ihmeteltiin naista, joka ei laita ruokaa, joten äidillä oli siinä vielä sekin alemmuudentunne kestettävänä. Kun isän mielestä äiti ei osaa.
Voihan tietysti olla, että teillä on kulttuurierojakin välillänne. Esim. jotkut venäläiset naiset on helevetin laiskoja, ei viitsis mitään muuta tehdä kuin vetää tupakkia ja laukata ostoksilla toisten venakoitten kanssa. Ovat sitä mieltä, että ovat saaneet länsimaisen miehen ja koko taivaankaaren siinä samalla.
Valitettavasti sua on vaikea neuvoa kenenkään, kun heti seuraavaksi vedät hihasta jonkun uuden ""valtin"", josta muut ei ole olleet tietoisiakaan.
