Yhteen hiileen

[Ra_astaja k vai h]

Riideläänkö teillä rahan käytöstä tai sen tienaamisesta? Miten olette niistä sopineet?

Kulujen jakamiseen on monia yleisesti käytettyjä tapoja. Jotkut pistävät kulut puoliksi laittamalla taloustilille saman summan, jotkut jakavat menot tulojen suhteessa ja jotkut ovat jakaneet maksuvastuut tyyliin auto&asuminen toisen pussista ja päivittäisostokset toiselta.

Pariskuntien, joilla sekä tulot että menot ovat yhteisiä, ei tarvitse arpoa kuka mitäkin maksaa. Haittapuolena tässä on taas se, ettei ole omaa rahaa, vaan kaikesta kulutuksesta pitäisi olla konsensus puolison kanssa. Jos kulutustottumukset ovat erilaisia, tulee siitä taatusti kiistaa. Myös toisen panos tulopuolella voi joutua toisen arvostelevan kommentoinnin kohteeksi.

Valtiokin ohjaa puolisoita taloudenpidossa kovin ristiriitaisesti. Tässä kaksi lainausta oikeusministeriön tiedotteesta:
”Kummallakin puolisolla on oikeus itse päättää osallistumisestaan ansiotyöhön sekä yhteiskunnalliseen ja muuhun toimintaan perheen ulkopuolella. ”
”Avioliiton aikana kummankin puolison tulee kykynsä mukaan ottaa osaa perheen yhteiseen talouteen ja puolisoiden elatukseen.”

lähdelinkki: http://oikeusministerio.fi/fi/index...idenoikeudetjavelvollisuudetavioliitossa.html

Laki on ihmeellinen asia! Ensimmäisen kohdan perusteella on oikeus olla menemättä töihin, mutta toisessa kohdassa puhutaan kykyjen mukaan perheen talouteen osallistumisesta. Pitääkö siis sittenkin mennä töihin, vaikkei huvita, kun puolison palkka riittäisi elämiseen?

 

[Mikä riittää?]

Riippuu siitä, riittääkö puolison tarjoama elintaso. Tuossa tilanteessahan työhaluton on puolison hyvän tahdon varassa. Minusta avioliitossa molempien täytyy yrittää kykyjensä mukaan tuoda rahaa talouteen ja siitä hyvästä molemmilla on sama elintaso. Mutta jos toinen osapuoli ei halua kantaa korteaan kekoon, niin voihan siinä niin käydä, että toinen vanhan vitsin mukaan syö satobriania ja toinen hernekeittoa.

 

[Kohtuullisuus]

”Kummallakin puolisolla on oikeus itse päättää osallistumisestaan ansiotyöhön sekä yhteiskunnalliseen ja muuhun toimintaan perheen ulkopuolella. ”
”Avioliiton aikana kummankin puolison tulee kykynsä mukaan ottaa osaa perheen yhteiseen talouteen ja puolisoiden elatukseen.”

Laki on hieman vanhahtava ja pudonnut kelkasta. Ensimmäinen kohta on ollut varsin tärkeä silloin kun naiset vielä olivat kotona eli kotirouvia. Mies ei voinut kieltää vaimoa lain mukaan osallistumasta ansiotyöhön kodin ulkopuolelle jne. Kummallakin siis yhtäläinen oikeus...
Jos ei puhuta pelkistä euroista ja niiden tuomisesta huusholliin, niin kyllähän nainen voi omalla työpanoksellaan myös kotona ollessaan osallistua yhteiseen talouteen. Kotityölle ei ole valitettavasti määritelty vain mitään tuntitaksaa.
Kahden tasavertaisen ihmisen välinen yhteinen sopimus ja pelisäännöt siitä miten perheessä rahankäytön suhteen toimitaan.
Mielestäni jos nainen jää kotiin hän hoitaa sitten yksin kaiken eikä mies osallistu kotitöiden tekemiseen vaan hoitaa ainoastaan talouteen tulevan rahavirran eli oman työnsä.

 

[wiltsujohanna]

...kyllähän nainen voi omalla työpanoksellaan myös kotona ollessaan osallistua yhteiseen talouteen.
Mielestäni jos nainen jää kotiin hän hoitaa sitten yksin kaiken eikä mies osallistu kotitöiden tekemiseen vaan hoitaa ainoastaan talouteen tulevan rahavirran eli oman työnsä.

(Korostukset kommentoijan eli mun).

Heh.

Mut aiheeseen yleensä: Mä en ainakaan suostu jakamaan kaikkea niin, että mun itsemääräämisoikeuttani kukaan pystyisi rajoittamaan.

 

[Kotimies]

Minä ainakain mielelläni jäisin kotia hoitamaan, jos löytäisin jostain tarpeeksi hyväpalkkaisen naisen, joka haluaisi minua elättää. Pesukone pyörisi ja makaisin sohvalla urheilua katsellen.

 

[näin meillä]

olemme olleet mieheni kanssa yhdessä yli 40 vuotta.
Kun muutimme yhteen, meitä oli kaksi yhtä köyhää, kummallakaan ei ollut mitään muuta kuin työpaikat + vuokra-asunto + vähän huonekaluja ja vaatteita.

Kaikki mitä olemme tienanneet, olemme tienanneet yhdessä. Lapset olemme tehneet ja kasvattaneet yhdessä. Meillä on kummallakin omat tilit, mutta rahat ovat yhteisiä. Omaisuus on ostettu molempien nimiin. Koskaan ei ole ollut riitaa rahasta tai siitä mihin sitä käytetään.
Olemme molemmat hyvin itsenäisiä ja säästäväisiä myös. Jos hankinta ylittää 200€ siitä keskustellaan puolison kanssa. Kaikki tuon summan alle jäävät ostokset voi tehdä itsenäisesti.

Tulot ovat vaihdelleet, joskus toinen tienaa enemmän, joskus taas toinen. Olen ollut kotona lasten synnyttyä muutaman vuoden. Mies on ollut kotona isyyslomilla, työttömänä ja sairaana muutaman vuoden. Eli siinä nen tuloerot ovat tasaantuneet vuosien varrella automaattisesti.
Minä tulen saamaan noin 500€/kk suuremman eläkkeen kuin mieheni, mutta viis siitä. Yhessä kun lähetään, niin yhessä ollaan loppuun saakka.

Lapsemme ovat pärjänneet hyvin elämässään ja tulevat toimeen erittäin hyvin omillaan.
Sen vuoksi olemme pikkuhiljaa siirtäneet omaa omaisuuttamme lastenlapsillemme. Esim. kesämökki on jo "ulkoistettu" jälkipolville. Itse vietämme mieluummin lomat etelässä lämpimässä. Olemme ostaneet etelästä kerrostalokolmion eläkepäiviä varten.

 

[antilibertaristi]

olemme olleet mieheni kanssa yhdessä yli 40 vuotta.
Kun muutimme yhteen, meitä oli kaksi yhtä köyhää, kummallakaan ei ollut mitään muuta kuin työpaikat + vuokra-asunto + vähän huonekaluja ja vaatteita.

Kaikki mitä olemme tienanneet, olemme tienanneet yhdessä. Lapset olemme tehneet ja kasvattaneet yhdessä. Meillä on kummallakin omat tilit, mutta rahat ovat yhteisiä. Omaisuus on ostettu molempien nimiin. Koskaan ei ole ollut riitaa rahasta tai siitä mihin sitä käytetään.
Olemme molemmat hyvin itsenäisiä ja säästäväisiä myös. Jos hankinta ylittää 200€ siitä keskustellaan puolison kanssa. Kaikki tuon summan alle jäävät ostokset voi tehdä itsenäisesti.

Tulot ovat vaihdelleet, joskus toinen tienaa enemmän, joskus taas toinen. Olen ollut kotona lasten synnyttyä muutaman vuoden. Mies on ollut kotona isyyslomilla, työttömänä ja sairaana muutaman vuoden. Eli siinä nen tuloerot ovat tasaantuneet vuosien varrella automaattisesti.
Minä tulen saamaan noin 500€/kk suuremman eläkkeen kuin mieheni, mutta viis siitä. Yhessä kun lähetään, niin yhessä ollaan loppuun saakka.

Lapsemme ovat pärjänneet hyvin elämässään ja tulevat toimeen erittäin hyvin omillaan.
Sen vuoksi olemme pikkuhiljaa siirtäneet omaa omaisuuttamme lastenlapsillemme. Esim. kesämökki on jo "ulkoistettu" jälkipolville. Itse vietämme mieluummin lomat etelässä lämpimässä. Olemme ostaneet etelästä kerrostalokolmion eläkepäiviä varten.

Hienoa kuulla, että onnellisia pitkiä parisuhteita on olemassa. Tarkoittaako se, että teillä on omat tilit, mutta yhteiset rahat, sitä, että laskut maksetaan siltä tililtä, jolla on enemmän rahaa?

 

[pjoo]

Minä ainakain mielelläni jäisin kotia hoitamaan, jos löytäisin jostain tarpeeksi hyväpalkkaisen naisen, joka haluaisi minua elättää. Pesukone pyörisi ja makaisin sohvalla urheilua katsellen.

Niin ja siivoaisit, tiskaisit, tekisit ruokaostokset ja laittaisit ruoan jne. jne. ja jos jäis hiukan aikaa, niin sitten katselisit urheilua.

 

[wiltsujohanna]

Niin ja siivoaisit, tiskaisit, tekisit ruokaostokset ja laittaisit ruoan jne. jne. ja jos jäis hiukan aikaa, niin sitten katselisit urheilua.

Naurettavaa. Kotityöt on sellaista kivaa harrastelua...oijoi, mielelläni käyn kaupassa ja miellelläni suunnittelen illan gourmetaterian ja miellelläni myös väsään sen... mut ei tohon kaikkeen enempää kuin kolme tuntii mee. Astianpesukoneen tyhjennykseen ja täyttämiseen käytin tänään (kellotin) 4 minuuttia (perheeseemme kuuluu mä ja kaksi teini-ikäistä sekä yksi puoliaikainen aikuinen miesystäväni). Latasin myös noi pyykkärit; pyykinpesukone kävi ja kuivausrumpu, ja latasin pesukoneen uudelleen; kellotin: 13 minuuttia.
Mulla ei enää ole niitä pieniä lapsia. On vaan näitä teinareita.
Edellisten lisäksi hain poikani amiksesta 45 kilsan päästä (kävin kyllä samalla uimassa) ja kävin ostamassa lukiolaiseni oppikirjat eri suunnasta 100 kilsan päästä...Toisaalta mulla ei ole miestä, joten kukaan ei osallistu mun telkkariurkkakatselutuokioihin (mulla ei ole telkkaa).

 

[tagit valikko]

Naurettavaa. Kotityöt on sellaista kivaa harrastelua...oijoi, mielelläni käyn kaupassa ja miellelläni suunnittelen illan gourmetaterian ja miellelläni myös väsään sen... mut ei tohon kaikkeen enempää kuin kolme tuntii mee. Astianpesukoneen tyhjennykseen ja täyttämiseen käytin tänään (kellotin) 4 minuuttia (perheeseemme kuuluu mä ja kaksi teini-ikäistä sekä yksi puoliaikainen aikuinen miesystäväni). Latasin myös noi pyykkärit; pyykinpesukone kävi ja kuivausrumpu, ja latasin pesukoneen uudelleen; kellotin: 13 minuuttia.
Mulla ei enää ole niitä pieniä lapsia. On vaan näitä teinareita.
Edellisten lisäksi hain poikani amiksesta 45 kilsan päästä (kävin kyllä samalla uimassa) ja kävin ostamassa lukiolaiseni oppikirjat eri suunnasta 100 kilsan päästä...Toisaalta mulla ei ole miestä, joten kukaan ei osallistu mun telkkariurkkakatselutuokioihin (mulla ei ole telkkaa).

Miten sen nyt ottaa. Juttujen perusteella WJ:llä on mies.

 

[näin meillä]

maksan laskut jomman kumman tai molempien tililtä. Mieheni kehuu kaikille ulkoistaneensa laskujen maksun (minulle). Hän käyttää vain pankkikorttiaan. Toki hän osaa käyttää myös pankkiohjelmaa, mutta, miehen sanojen mukaan, tietokoneella istuminen on niin peffasta kuin olla ja voi ja kun hänellä on maailman paras rahaministeri kotona, niin hän tekee mieluummin sitä mistä tykkää, eli käy metsällä ja kalassa rahojen pelmuttamisen sijasta.

Meillä on myös molempien nimissä oleva tili jonne "ylijäävä" raha siirretään. Jos jomman kumman käyttötilille jää rahaa, siirrän ylijääneen joka kuukauden alussa säästöön. Tätä kolmatta tiliä käytetään isompiin hankintohin ja vararahastona esim. sairauden tai työttömyyden osuessa kohdalle. Onneksi ei ole koskaan tilit täysin nollilla olleet.

 

[wiltsujohanna]

Nää "rahankäyttöohjelmatilitykset" (mm. "näin meillä") ei kolahda minuun ollenkaan.

Mulla on 5 kertaa paremmin kuin mä tienaava miesystävä enkä mä sen rahoja ajatellut alkaa ohjailee. Tehkööt rahoillaan, mitä huvittaa. (Melko usein sitä huvittaa käyttää rahaa minuun....)

 

[näin meillä]

Wiltsulle,
me päätämme asioista yhdessä, ei tarvita minkäänlaista ohjailua kummankaan taholta.

Sinä et ole viihtynyt parisuhteissasi koskaan muutamaa vuotta pidempään, välillenne ei ehdi muodostua toimivaa paridynamiikkaa, joten tätä taustaa vasten ymmärrän kommenttisi erittäin hyvin.

 

[Kotimies]

Niin ja siivoaisit, tiskaisit, tekisit ruokaostokset ja laittaisit ruoan jne. jne. ja jos jäis hiukan aikaa, niin sitten katselisit urheilua.

Niin minä sinkkunakin tein. Samalla vaivalla ne yhteiset pyykit ja astiat koneessa puhdistuisivat. Ruuatkin tulisi samalla vaivalla ostettua ja valmistettua ja asunto siivottua

 

[mottagare]

Eikös tuo Wiltsukka juuri tilittänyt että avioliitto päättyi 8 vuoden jälkeen.

Wiltsulle,
me päätämme asioista yhdessä, ei tarvita minkäänlaista ohjailua kummankaan taholta.

Sinä et ole viihtynyt parisuhteissasi koskaan muutamaa vuotta pidempään, välillenne ei ehdi muodostua toimivaa paridynamiikkaa, joten tätä taustaa vasten ymmärrän kommenttisi erittäin hyvin.

 

[Maksumies]

Wiltsulle,
me päätämme asioista yhdessä, ei tarvita minkäänlaista ohjailua kummankaan taholta.

Sinä et ole viihtynyt parisuhteissasi koskaan muutamaa vuotta pidempään, välillenne ei ehdi muodostua toimivaa paridynamiikkaa, joten tätä taustaa vasten ymmärrän kommenttisi erittäin hyvin.

Jostain syystä yhteiset rahat on toimivaa dynamiikkaa aina köyhemmän osapuolen mielestä. Enkä minä heidän mielipidettään yhtään epäilekään.

 

[wiltsujohanna]

Minä jäin lähinnä miettimään sitä, että kun mun miesystävä tienaa 5 kertaa enemmän kuin mä (no nettona ei niin paljon enempää; onneksi aviouolisoiden yhteisverotusjärjestelmästä on luovuttu!), miehen tilille jää puoliksi maksettujen kulujen (asuminen, ruoka ja niin edelleen) jälkeen 4000 ja mulle 0. Sitten siirretään toi miehen 4000 meidän yhteiselle tilille....Jee!

Tämä on akuutti aihe meilläkin, koska kuitenkin jossain vaiheessa muutamme saman katon alle ja asiasta keskustellaan silloin tällöin.

Mies ilmaisee aina välillä, että mun pitäisi mennä "oikeisiin" töihin. Yritän sille teräslangasta vääntää, että mun "oikeisiin" töihin meno tai menemättömyys ei vaikuta hänen elämäänsä eikä elintasoonsa. Aion maksaa kaikki asumiskulut ja elämiskulut hänen kanssaan puoliksi. Tingin vain henkilökohtaisista menoistani, mm. matkustelusta. Enkä estä häntä matkustelemasta. Makaan mieluummin koko kesän terassilla ja puuhastelen puutarhassa kotipihalla kuin raahaudun Meksikoon tai Japaniin kahdeksi viikoksi.

 

[Hellu Rei]

Jostain syystä yhteiset rahat on toimivaa dynamiikkaa aina köyhemmän osapuolen mielestä. Enkä minä heidän mielipidettään yhtään epäilekään.

Aina haastatteluissa ja palstoilla törmää siihen että miehet uhoaa kuinka naisen koulutus ja ammatti on yhdentekeviä parisuhdemarkkinoilla. Jos harmittaa olla maksumiehenä, kannattaa varmaan miettiä kriteerejään.
Usein muuten nämä samat miehet tykkäävät mollata vaimon alempaa koulutus- ja palkkatasoa ja katsovat olevansa jotenkin ylempänä. Eli onko syy koko kuvioon miehen tarve pönkittää itsetuntoaan?

 

[wiltsujohanna]

Jos harmittaa olla maksumiehenä, kannattaa varmaan miettiä kriteerejään.

Ei yhdenkään ihmisen tarvi olla maksumiehenä suhteessa. Pidän tositärkeänä vapauttani ja vastuutani. Siksi en ymmärräkään näitä rahanjakokuvioita - en edes 50 vuoden avioliiton jälkeen!

Mieheni tekee helposti extemporeostoksia - viikko sitten meni autokauppaan ja osti käteisellä auton, koska innostui yhtäkkiä ekologisesta autosta. Minä en voi tehdä sellaisia ostoksia, mutta olen valinnut näin. En myöskään oleta, että auto on yhteinen tai että hän kuljettaa minua sillä. Kuljettaa ja antaa mun ajaa, jos haluaa. Elämä on valintoja pullollaan.

Sitten taas toisaalta mies kadehtii mun vapauttani - onkin sanonut, että se on yksi syy, miksi minun pitäisi hänen mielestään mennä "oikeisiin" töihin...olisimme tasa-arvoisemmassa asemassa, kumpikin kävisi päivisin töissä eikä toinen vaan makaisi terassilla ja joisi skumppaa keskellä päivää. Ja juuri tästä syystä en halua jakaa rahoja; haluan pitää vapauteni. Rakastan yli kaiken miestäni ja henkisesti olen täysin sitoutunut häneen, mutta taloudellisesti en itseäni loukkuun laita.