E
EevaLeenaMari
Vieras
Hei,
Olen tapaillut 6 kk ihanaa miestä ja en tiedä, missä mennään. Seurusteluasioissa olen täysin pihalla, joten mikä tahansa analyysi tilanteesta kelpaa.
Tapasimme kesällä netin treffipalstalla, aloimme nopasti käydä ulkona ja jossain vaiheessa pitää selvänä, että nähdään jatkossakin. Olemme koko jutun ajan tapailleet noin kerran viikossa. Viestitellään parin kolmen päivän välein, ehkä hieman usein minun aloitteestani. Pisimmillään on ollut pari kahden viikon taukoa näkemisessä (työmatkaa, flunssaa jne oikeasti minustakin ok syytä). Näkemisen määrä ei minusta ole riittävä, mutta olen yrittänyt olla valittamatta tästä liikaa.
Noin kahden kuukauden kohdalla pyysin, että sovittaisiin, että muita ei enää pyöri kuvioissa. Mies ilmoitti aika tylysti, että ei (vielä) rakasta minua, mutta suostui. Olen myös melko varma, että muita ei ole kuvioissa (mies kertoo aika tarkasti lähitulevaisuuden suunnitelmistaan, antaa jättää tavarat levälleen kotiinsa ja esim antaa kännykkänsä minulle vapaasti, kun haluaa näyttää sieltä jotain).
Plussat: Hellyyttä ja läheisyyttä suhteessa on riittämiin myös petipuuhiin liittymättä. Hän on luotettava, en ole koskaan saanut häntä kiinni edes valkoisesta valheesta. Joten olen aika luottavainen, että jos hänestä on kiva nähdä minua, hän todella tarkoittaa sitä. Pelkäksi panosuhteeksi en tätä myöskään usko - käydään ihan oikeillakin treffeillä edelleen välillä ja mies on sanonut, että kyse on muustakin kuin seksistä. Ja mies on tietysti minusta se oikea.
Miinukset: me emme seurustele. Emme ole tavanneet toistemme kavereita. Yhteistä tulevaisuutta ei suunitella yli 2 vko:n päähän. Juhlapyhiä hän ei tunnu haluavan viettää kanssani. Silloin tällöin on tullut ohareita parin tunnin varoitusajalla. Mies ei ole hirveästi lepertele, mutta alan pikkuhiljaa kaivata jotain selkeää viestiä tunteista. Vahingossakaan minua ei ole koskaan kutsuttu tyttöystäväksi tai rakkaaksi tai muuksikaan. Vietämme äärimmäisen harvoin aikaa esim viikonloppuisin päivisin, vaan näkeminen keskittyy aina iltoihin.
Mies on luonteeltaan sellainen perusinsinööri. En tiedä hänen suhdetaustastaa tarkemmin, mutta pitkiä aiempia suhteita ei kai ole ollut. Minulle tämä on ensimmäinen juttu, missä olen valmis sanomaan rakastavani. (Olemme molemmat 29.) Olen kerran ehdottanut oharien jälkeen, että jos tämä olisi tässä. Kuulemma meillä on kivaa ja asiaan ei ole palattu sen jälkeen.
Joten mitä me ollaan? Voinko kertoa miehelle syvemmistä tunteistani vai pitääkö hänelle antaa aikaa? Minulle on sanottu, että miehiä pitää tulkita kirjaimellisesti. Eli jos meillä on ihanaa yhdessä, se ei tarkoita, että minä olisin ihana? Kauanko sitä aikaa pitää antaa? Ja pitääkö kertoa suoraan, mitä haluaa jossain vaiheessa (parisuhdetta, yhteenmuuttoa ja tulevaisuutta) vai laittaako se liikaa paineita?
Yritän olla analysoimatta tätä liikaa ja nauttia suhteesta tässä ja nyt, mutta joskus heikkoina hetkinä sitä alkaa miettiä.
Olen tapaillut 6 kk ihanaa miestä ja en tiedä, missä mennään. Seurusteluasioissa olen täysin pihalla, joten mikä tahansa analyysi tilanteesta kelpaa.
Tapasimme kesällä netin treffipalstalla, aloimme nopasti käydä ulkona ja jossain vaiheessa pitää selvänä, että nähdään jatkossakin. Olemme koko jutun ajan tapailleet noin kerran viikossa. Viestitellään parin kolmen päivän välein, ehkä hieman usein minun aloitteestani. Pisimmillään on ollut pari kahden viikon taukoa näkemisessä (työmatkaa, flunssaa jne oikeasti minustakin ok syytä). Näkemisen määrä ei minusta ole riittävä, mutta olen yrittänyt olla valittamatta tästä liikaa.
Noin kahden kuukauden kohdalla pyysin, että sovittaisiin, että muita ei enää pyöri kuvioissa. Mies ilmoitti aika tylysti, että ei (vielä) rakasta minua, mutta suostui. Olen myös melko varma, että muita ei ole kuvioissa (mies kertoo aika tarkasti lähitulevaisuuden suunnitelmistaan, antaa jättää tavarat levälleen kotiinsa ja esim antaa kännykkänsä minulle vapaasti, kun haluaa näyttää sieltä jotain).
Plussat: Hellyyttä ja läheisyyttä suhteessa on riittämiin myös petipuuhiin liittymättä. Hän on luotettava, en ole koskaan saanut häntä kiinni edes valkoisesta valheesta. Joten olen aika luottavainen, että jos hänestä on kiva nähdä minua, hän todella tarkoittaa sitä. Pelkäksi panosuhteeksi en tätä myöskään usko - käydään ihan oikeillakin treffeillä edelleen välillä ja mies on sanonut, että kyse on muustakin kuin seksistä. Ja mies on tietysti minusta se oikea.
Miinukset: me emme seurustele. Emme ole tavanneet toistemme kavereita. Yhteistä tulevaisuutta ei suunitella yli 2 vko:n päähän. Juhlapyhiä hän ei tunnu haluavan viettää kanssani. Silloin tällöin on tullut ohareita parin tunnin varoitusajalla. Mies ei ole hirveästi lepertele, mutta alan pikkuhiljaa kaivata jotain selkeää viestiä tunteista. Vahingossakaan minua ei ole koskaan kutsuttu tyttöystäväksi tai rakkaaksi tai muuksikaan. Vietämme äärimmäisen harvoin aikaa esim viikonloppuisin päivisin, vaan näkeminen keskittyy aina iltoihin.
Mies on luonteeltaan sellainen perusinsinööri. En tiedä hänen suhdetaustastaa tarkemmin, mutta pitkiä aiempia suhteita ei kai ole ollut. Minulle tämä on ensimmäinen juttu, missä olen valmis sanomaan rakastavani. (Olemme molemmat 29.) Olen kerran ehdottanut oharien jälkeen, että jos tämä olisi tässä. Kuulemma meillä on kivaa ja asiaan ei ole palattu sen jälkeen.
Joten mitä me ollaan? Voinko kertoa miehelle syvemmistä tunteistani vai pitääkö hänelle antaa aikaa? Minulle on sanottu, että miehiä pitää tulkita kirjaimellisesti. Eli jos meillä on ihanaa yhdessä, se ei tarkoita, että minä olisin ihana? Kauanko sitä aikaa pitää antaa? Ja pitääkö kertoa suoraan, mitä haluaa jossain vaiheessa (parisuhdetta, yhteenmuuttoa ja tulevaisuutta) vai laittaako se liikaa paineita?
Yritän olla analysoimatta tätä liikaa ja nauttia suhteesta tässä ja nyt, mutta joskus heikkoina hetkinä sitä alkaa miettiä.