Mitäköhän se mies meinaa?

[EevaLeenaMari]

Hei,

Olen tapaillut 6 kk ihanaa miestä ja en tiedä, missä mennään. Seurusteluasioissa olen täysin pihalla, joten mikä tahansa analyysi tilanteesta kelpaa.

Tapasimme kesällä netin treffipalstalla, aloimme nopasti käydä ulkona ja jossain vaiheessa pitää selvänä, että nähdään jatkossakin. Olemme koko jutun ajan tapailleet noin kerran viikossa. Viestitellään parin kolmen päivän välein, ehkä hieman usein minun aloitteestani. Pisimmillään on ollut pari kahden viikon taukoa näkemisessä (työmatkaa, flunssaa jne oikeasti minustakin ok syytä). Näkemisen määrä ei minusta ole riittävä, mutta olen yrittänyt olla valittamatta tästä liikaa.

Noin kahden kuukauden kohdalla pyysin, että sovittaisiin, että muita ei enää pyöri kuvioissa. Mies ilmoitti aika tylysti, että ei (vielä) rakasta minua, mutta suostui. Olen myös melko varma, että muita ei ole kuvioissa (mies kertoo aika tarkasti lähitulevaisuuden suunnitelmistaan, antaa jättää tavarat levälleen kotiinsa ja esim antaa kännykkänsä minulle vapaasti, kun haluaa näyttää sieltä jotain).

Plussat: Hellyyttä ja läheisyyttä suhteessa on riittämiin myös petipuuhiin liittymättä. Hän on luotettava, en ole koskaan saanut häntä kiinni edes valkoisesta valheesta. Joten olen aika luottavainen, että jos hänestä on kiva nähdä minua, hän todella tarkoittaa sitä. Pelkäksi panosuhteeksi en tätä myöskään usko - käydään ihan oikeillakin treffeillä edelleen välillä ja mies on sanonut, että kyse on muustakin kuin seksistä. Ja mies on tietysti minusta se oikea.

Miinukset: me emme seurustele. Emme ole tavanneet toistemme kavereita. Yhteistä tulevaisuutta ei suunitella yli 2 vko:n päähän. Juhlapyhiä hän ei tunnu haluavan viettää kanssani. Silloin tällöin on tullut ohareita parin tunnin varoitusajalla. Mies ei ole hirveästi lepertele, mutta alan pikkuhiljaa kaivata jotain selkeää viestiä tunteista. Vahingossakaan minua ei ole koskaan kutsuttu tyttöystäväksi tai rakkaaksi tai muuksikaan. Vietämme äärimmäisen harvoin aikaa esim viikonloppuisin päivisin, vaan näkeminen keskittyy aina iltoihin.

Mies on luonteeltaan sellainen perusinsinööri. En tiedä hänen suhdetaustastaa tarkemmin, mutta pitkiä aiempia suhteita ei kai ole ollut. Minulle tämä on ensimmäinen juttu, missä olen valmis sanomaan rakastavani. (Olemme molemmat 29.) Olen kerran ehdottanut oharien jälkeen, että jos tämä olisi tässä. Kuulemma meillä on kivaa ja asiaan ei ole palattu sen jälkeen.

Joten mitä me ollaan? Voinko kertoa miehelle syvemmistä tunteistani vai pitääkö hänelle antaa aikaa? Minulle on sanottu, että miehiä pitää tulkita kirjaimellisesti. Eli jos meillä on ihanaa yhdessä, se ei tarkoita, että minä olisin ihana? Kauanko sitä aikaa pitää antaa? Ja pitääkö kertoa suoraan, mitä haluaa jossain vaiheessa (parisuhdetta, yhteenmuuttoa ja tulevaisuutta) vai laittaako se liikaa paineita?

Yritän olla analysoimatta tätä liikaa ja nauttia suhteesta tässä ja nyt, mutta joskus heikkoina hetkinä sitä alkaa miettiä.

 

[stressiporkkana]

Vaikutat ihan fiksulta naiselta. Mitä jos ehdottaisit miehelle yhteistä reissua vaikka ulkomaille. Matkalla tulee aika samanlaisia asioita eteen lyhyemmässä ajassa kuin ns vuosikausien yhteisessä arjessa.

 

[järki ja tunteet]

Ensimmäinen ajatukseni oli tätä lukiessani, että mies ei ole vakavissaan sinun suhteesi. Hän liikkuu ikäänkuin välimaastossa, ei ole oikein rakastunut, lieneekö edes ihastunut, ei taida olla riittävästi tunteitakaan sinua kohtaan. Odottaako ehkä Sitä Oikeaa tulevaksi elämäänsä. Tai voi olla niitä miehiä, jotka eivät osaa ilmaista tunteitaan.....monelle miehelle riittää myös seksikumppani pelkästään, ei kaikki miehet mitään suuria intohimoja kaipaa.
Laita nyt vaihde vähän pienemmälle, liian suuret odotuksesi tekevät elämästäsi onnettoman. Kysele hänen menneisyydestään, onko hänellä joku kariutunut suhde ehkä? Mitä hän haluaa parisuhteelta tulevaisuudessa. Haluaako hän perheen ja avioliiton? Kieltäydy seksistä joksikin aikaa. Keskity rakaisemaan ongelmaa. Pyri tutustumaan hänen ystäviinsä.
Olet jo liiankin ihastunut mieheen; jos vastakaikua ei tunnu tulevan, sinun on viisasta ottaa takapakkia ja miettiä tarkoin suhteen jatkamista.

 

[oikein]

Ei halua viettää juhlapyhiä yhdessä, ei kerro menneisyydestään, tulee tai ohareita parin tunnin varoitusajalla.

Viittaa vähän siihen, että hänellä on lapsi/lapsia, joita pitää hoitaa määräajoin tai sitten olet salasuhde.

 

[ihanoikeesti]

Nyt on niiden suorien kysymysten aika, johon mies saa antaa suoria vastauksia.

Todennäköisesti mies ei ole kovin kiinnostunut sinusta. Ehkä hän ei ole kiinnostunut lapsistakaan.

Jos mies olisi kiinnostunut, hän olisi jo kertonut.

Sinulla on sen verran ikää, että nyt on aika hankkia mies, jonka kanssa perustat perheen.

 

[karvasmanteli]

Nyt on niiden suorien kysymysten aika, johon mies saa antaa suoria vastauksia.

Todennäköisesti mies ei ole kovin kiinnostunut sinusta. Ehkä hän ei ole kiinnostunut lapsistakaan.

Jos mies olisi kiinnostunut, hän olisi jo kertonut.

Sinulla on sen verran ikää, että nyt on aika hankkia mies, jonka kanssa perustat perheen.

Samaa mieltä, nyt on suorien kysymysten ja toimenpiteiden aika. Hukkaat kallisarvoista aikaasi turhaan, jos mies ei ole kiinnotunut. Sanoit tuossa aikaisemmin, ettet halua analysoida tilannettasi. Se onkin huonompi juttu; mitä aikaisemmin analysoit, sen parempi. Olet kuin huumeessa, nautit vaan elämästä, mutta aina lopulta käy niin että on kohdattava totuus. Vaikka se olisi karvastakin.

 

[EevaLeenaMari]

Hei,

Kiitos kommenteista!

Ehkä tässä vaiheessa tosiaan on jo parempi puhua asiat halki. Olen kovasti arponut, että vaadinko liikaa ja liian nopeasti, mutta ehkä puoli vuotta on tosiaan riittävästi. Olette oikeassa, että minun kannattaa nyt ehkä keskittyä minimoimaan tappioni - miehellä tuskin on syviä tunteita kerran ei sitä vielä ole selvästi kertonut.

Jotenkin keskustelun käyminen tuntuu tietysti kovin vastenmieliseltä, kun jutussa ei varsinaisesti ole mitään akuuttia vikaa (lastenhankinta ei ole minulle erityisen välttämätöntä, niin en koe mitenkään suunnatonta painetta iästäni). Onko vinkkejä, miten käydä tämä keskustelu? Omat kokemukseni rajoittuvat siihen, että annan pakit, kun toinen etenee aivan liian vauhdikkaasti. Syyttely tuskin auttaa mitään. Onko parempi kertoa miltä tuntuu ja jättää tilanne auki vai pakottaa toinen tekemään lopullinen päätös? Onko parempi varoittaa etukäteen, että haluaa jutella vai pakottaa käymään keskustelu samantien? Pelkään, että hän menee lukkoon, jos käsittää tämän väärin. (Ainoassa edellisessä parisuhdekeskustelussamme hän kuvitteli minun haluavan melkein naimisiin ja sai tosiaan sätkyt, vaikka tarkoitin siis silloin muiden tapailun lopettamista.)

Teorian salasuhteesta/lapsesta voin varmasti hylätä. Tai jos se osoittautuisi todeksi, olisi hän valehdellut jatkuvasti valtavan paljon ja käyttäytynyt kaikkea sitä vastaan, mitä olen oppinut tuntemaan. Voihan se siis olla totta, mutta siinä tapauksessa ei minulla muutenkaan ole mitään pohjaa arvioida hänen käytöstään (tai halua jatkaa)...

Koen myös neuvon seksistä pidättäytymiseen vähän hassuksi, jos yritän korjata yhtä toimimatonta osaa suhteessa, niin miksi rikkoa jotain joka toimii? Tai jos mielestäni seksi olisi ongelma, niin tuskin lopettamalla hellyys tai toisen kuunteleminen tai kivojen asioiden tekeminen yhdessä, ongelma vastaavasti ratkeaisi...

t. AP

 

[järki ja tunteet]

Et ole vastuussa miesystäväsi tunteista, esim. siitä, suuttuuko, hermostuuko, polttaako päreensä, raivostuuko jne. Olet vastuussa vain omista tunteistasi ja tekemisistäsi. Mieti nyt rauhassa omia menettelytapojasi, jos päädyt siihen ratkaisuun, että haluat lopettaa suhteen. Se päätös sinun on tehtävä ensin. Sitten voit seuraavaksi miettiä ja löytää, miten ratkaiset tämän ongelman. Ei kannata nyt mitään dramaattista kohtausta yht´äkkiä järjestää, syntyy vaan sekasortoa ja kaaosta. Anna vähän itsellesi aikaa, esim 1kk Suosittelen että otat vähän selvää hänen taustoistaan, perheestään, mitä hän puuhailee viikonloppuisin ja juhlapyhinä. Jotain salaperäistä tässä nyt tuntuu olevan?? Jos harrastat seksiä hänen kanssaan, et voi olla objektiivinen , vaan olet tunnetasolla riippuvainen hänestä ja päätöksenteko ei onnistu.

 

[Abc]

Minä olen vähän vastaavanlaisessa tilanteessa, kun viestiketjun aloittaja. Tapasin miehen netin kautta alkukesästä ja en oikein tiedä missä mennään.

Erovaisuutena on ehkä siinä, että olen tavannut joitain hänen kavereitaan ja heidän läsnäollessa on ollut läheisyyttä. On kerran sanonut rakas mulle ja vähän ennen sitä sain jonkinlaisen rakkausviestin. Tästä on pari kuukautta aikaa.

Periaatteessa aina kun erotaan, riippumatta missä ollaan hän antaa suukon.

Pitäisi kai vaan ottaa asian puheeksi mutta on jotenkin vaan niin vaikeata.

 

[EevaLeenaMari]

Hei,

Juttelin miehen kanssa ja ero tuli. Mies välittää, mutta ei usko ikinä rakastuvansa minuun eikä siksi halua mitään vakavampaa. Pyysi anteeksi, että emme olleet keskustelleet aiemmin.

Palasina ollaan. Kaikki oli hyvin ja yhtäkkiä tunnin keskutelun jälkeen jäljellä ei ole mitään. Järkeväähän se keskustelun käyminen oli, mutta kyllä se sattui.

-ap

 

[ehjäksi taas]

Hei,

Juttelin miehen kanssa ja ero tuli. Mies välittää, mutta ei usko ikinä rakastuvansa minuun eikä siksi halua mitään vakavampaa. Pyysi anteeksi, että emme olleet keskustelleet aiemmin.

Palasina ollaan. Kaikki oli hyvin ja yhtäkkiä tunnin keskutelun jälkeen jäljellä ei ole mitään. Järkeväähän se keskustelun käyminen oli, mutta kyllä se sattui.

-ap

Kestää aikansa menetyksestä toipuminen, mutta kun sen tietää, se vähän helpottaa asiaa. Erohan on aina pieni kuolema, ja vaatii oman surutyönsä ja oman prosessinsa. Puhu tästä mahdollisimman paljon ystäviesi ja muiden läheisten kanssa. Puhuminen on tärkeää, saat myös raivota, olla vihainen, katkera, pettynyt......vuoden kuluttua olet jo todennäköisesti "kuivilla".

 

[ap:lle]

Itse olisin onnellinen siitä, että mies on rehellinen ja sanoo suoraan, että hänen puoleltaan ei tunteita ole riittävästi.

 

[EevaLeenaMari]

Itse olisin onnellinen siitä, että mies on rehellinen ja sanoo suoraan, että hänen puoleltaan ei tunteita ole riittävästi.

Tietysti. Mutta sattuu se silti ainakin nyt.

-ap

 

[vai niin]

Tietysti. Mutta sattuu se silti ainakin nyt.

-ap

eihän tuossa teillä ole edes kunnon seurustelusuhdetta ollut jos keskimäärin kerran viikossa tapasitte, ettekä toistenne kanssa sen syvällisemmin edes suhteenne jatkosta keskustelleet ennen kuin vasta nyt, joten hyvin alkuvaiheessa tutustumista tuo teidän suhteenne vasta on ollut.
Sain sellaisen kuvan, että teillä oli perusasialliset ja vähän virkamiesmäiset välit. Tunnetta ei ollut mukana.

Kyllähän sitä näkee ja aistii jo toisen käytöksestä lähes heti onko toinen oikeasti kiinnostunut. Jos on kiinnostunut, silloin hän soittaa, ehdottaa tapaamista, soittelee iltaisin hyvät yöt ja aamuisin huomenet, haluaa olla kanssasi aina vapaalla ollessaan, esittelee kavereilleen ja sukulaisilleen, pitää hyvänä, haluaa koskettaa sinua vähän väliä.

 

[järki ja tunteet]

eihän tuossa teillä ole edes kunnon seurustelusuhdetta ollut jos keskimäärin kerran viikossa tapasitte, ettekä toistenne kanssa sen syvällisemmin edes suhteenne jatkosta keskustelleet ennen kuin vasta nyt, joten hyvin alkuvaiheessa tutustumista tuo teidän suhteenne vasta on ollut.
Sain sellaisen kuvan, että teillä oli perusasialliset ja vähän virkamiesmäiset välit. Tunnetta ei ollut mukana.

Kyllähän sitä näkee ja aistii jo toisen käytöksestä lähes heti onko toinen oikeasti kiinnostunut. Jos on kiinnostunut, silloin hän soittaa, ehdottaa tapaamista, soittelee iltaisin hyvät yöt ja aamuisin huomenet, haluaa olla kanssasi aina vapaalla ollessaan, esittelee kavereilleen ja sukulaisilleen, pitää hyvänä, haluaa koskettaa sinua vähän väliä.

Puoli vuotta seurustelua ja seksiä on jo senverran pitkä aika, että ehtii jo rakastumaan oikeasti. Se on sitten eri asia jos mies etsiikin pelkkää seksiä, eikä ole tunnetasolla mukana suhteessa. On valitettavan yleistä. Jos suhde olisi ollut platoninen ystävyyssuhde, silloin asia olisi ollut helpompi.