Kaikki varmasti seuraavat mieli matalana Ukrainan tapahtumia. Kukaan ei varmasti halunnut nähdä tällaista ja nyt nähtävä tilanne ei ole kenenkään etu. Nyt pitääkin kysyä, että miksi tähän tilanteeseen ajauduttiin ja olisiko tilanne voitu estää? Kolumnin on kirjoittanut Risto Huovinen.
Kun tuota kysymystä pohtii, niin käy valitettavan selväksi, että koko kriisi olisi ollut estettävissä helposti ja Ukrainan ei olisi tarvinnut kuin sanoa seuraava lause: ”Me emme liity nyt, tai jatkossakaan sotilasliitto Natoon”. Mitään muuta ei olisi tarvinnut tehdä tämän kriisin lopettamiseksi ja estämiseksi.
Ukrainan perusvirhe on ollut jo pitkään se, että se ei ole ottanut naapurinaan olevan suurvallan sanomisia todesta, vaan se on jopa tietoisesti ärsyttänyt naapuriaan ja Venäjälle ei ole lopulta jäänyt muuta mahdollisuutta, kuin ratkaista konflikti aseellisesti.
Venäjän presidentti Vladimir Putin sanoi jo 2008, että jos Ukraina liittyy Natoon, niin se liittyy sinne ilman Krimiä. Vastaavia lausuntoja on paljon muitakin ja viimeistään Venäjän toimet Ukrainaan liittyen vuonna 2014 olivat selvä viesti Ukrainalle, että Venäjän puheet eivät olleet mitään sanahelinää, vaan suurvallan asettamia ehtoja naapurimaalleen.
Ukrainan kriisi kesti jäätyneenä konfliktina Donbassissa noin 8 vuotta ja koko tämän ajan Venäjä ja presidentti Putin yrittivät neuvotella ratkaisua konfliktiin. Putinin linja on myös ollut koko ajan täysin selkeä, hän sanoi esimerkiksi 18.3.2021 että:
Tämä, selvästi entisille Neuvostoliiton jäsenmaille tarkoitettu viesti ei jätä mitään epäselväksi, Natolla ei ollut tuolloin mitään asiaa Venäjän rajoille ja Putin teki tämän asian täysin selväksi. On myös huomioitavaa, että Venäjän ja Vladimir Putinin linja on ollut asiassa täysin selkeä ja johdonmukainen ja kaikki valtamedian puheet ”hullun miehen riehumisesta” voidaan jättää omaan arvoonsa.
On myös ymmärrettävä asia Venäjän kannalta. Venäjä näkee Naton ja USA:n omina päävihollisinaan ja Venäjälle ei ole ollut missään vaiheessa vaihtoehtona se, että Nato ja USA voisivat tuoda tykkinsä Ukrainaan, vain muutaman sadan kilometrin päähän Venäjän pääkaupungista, Moskovasta. Jos ajatellaan asiaa toisinpäin, niin ei USA hyväksyisi sitä, että Venäjä toisi omat tykkinsä USA:n rajoille, esimerkiksi Meksikoon tai Kanadaan.
Jos tätä yritettäisiin, niin USA:n reaktio olisi täysin sama, kuin miten Venäjä nyt Ukrainassa toimi. Venäjä, kuten myös USA ymmärtävät sen, että jos oman päävihollisen tykit päästetään liian lähelle omaa maata, niin sodan syttyessä oman maan puolustaminen olisi täysin mahdotonta. Tämän syyn takia ainoa tapa estää tällaisen sotilaallisen epätasapainon syntyminen on estää sen muodostuminen ennen kuin se ehtii toteutumaan.
Lännen ihannointi saa unohtamaan realiteetit
Ukrainan harhaisessa ja geopoliittiset ja taloudelliset realiteetit unohtavassa Nato-kiimassa onkin ennen kaikkea kyse siitä, että ukrainalaisten päähän on iskostettu kuvitelma lännen ylivertaisuudesta ja siitä, että mahdollisimman vahva länsi-integraatio olisi tae taloudelliselle ja kaikelle muullekin hyvinvoinnille. Pahin syntipukki tämän linjan vahvistumisessa on Ukrainan presidentti Volodymyr Zelenskyi.
Juuri tämä hupiukko on sivuuttanut kaikki mahdollisuudet sopia Itä-Ukrainan konflikti ilman aseita, ja juuri Zelenskyi on ollut se taho, joka on päättäväisesti jättänyt kaikki mahdollisuudet rauhaan käyttämättä. Tästä ei voi vetää kuin sen johtopäätöksen, että Zelenskyi on täysin Naton ja USA:n talutusnuorassa oleva sätkyukko, jolla ei ole koskaan ollutkaan muuta pyrkimystä, kuin pakottaa Venäjä ratkaisemaan konflikti aseellisesti.
Länsi on ollut myös taitava luomaan mielikuvan, että läntiset arvot olisivat jotenkin ylivertaisia ja juuri mahdollisimman pitkälle etenevä länsi-integraatio olisi asia, joka olisi välttämätön asia maan hyvinvoinnille. Todellisuudessa asia ei ole tietenkään, kuten länsi väittää.
Suomenkin esimerkki osoittaa, että kaikkein korkein valtion hyvinvointi on saavutettavissa, kun maa pysyy mahdollisimman itsenäisenä. Suomen kohdalla tämä näkyy siinä, että maamme hyvinvointi oli parhaalla tasolla 1980-luvulla, siis aikana, jolloin olimme täysin itsenäisiä ja emme kuuluneet mihinkään läntisiin rappiojärjestelmiin. Suomi oli tietysti myös tuolloin Venäjän naapuri ja huomioimme silloinkin Venäjän toiveen sen suhteen, että emme liittyneet Natoon. Tämän toiveen huomioiminen ei tietenkään kaventanut mitenkään itsenäisyyttämme, vaan ylläpiti sitä ja tämä asetelma tuotti Suomelle myös merkittävää taloudellista hyvinvointia.
Suomen talouden alamäki on ollut jyrkkää sen jälkeen, kun länsi-integraatio on viety liian pitkälle ja maamme itsenäisyys ja talous on tuhottu liittämällä Suomi euroon ja EU:n jäseneksi.
Ukrainankin olisi syytä tulla järkiinsä ja alkaa toimia, kuten 99% suurvaltojen naapurimaista tekee. Ukrainan tulee palauttaa hyvät suhteet Venäjään ja ottaa sen linja huomioon omassa toiminnassaan. Mikään suurvalta missään ei hyväksyisi sitä toimintaa, jota Ukraina nyt harjoittaa Venäjää kohtaan.
Pyrkimys tuoda USA:n ja Naton tykit Moskovan porteille oli tuhoon tuomittu yritys alusta alkaen ja mikään muu maa suurvallan naapurissa ei ole yrittänyt aikoihin mitään yhtä typerää. Suurvalloilla on olemassa rajoja ja niiden silmille ei hypitä. USA on esimerkiksi hyökännyt moniin Lähi-idän maihin ja näissäkin on ollut kyse siitä, että kyseinen valtio on toiminut sen mielestä tavalla, jota suurvalta ei ole voinut hyväksyä.
Ukrainan on seurattava Suomen esimerkkiä suhteessa Venäjään. Suomen esimerkki osoittaa, että itsenäinen maa Venäjän naapurissa voi hyötyä maksimaalisesti idän ja lännen tuomista eduista, ilman että on valittava kummankaan väliltä. Kun Venäjän tai minkä tahansa suurvaltanaapurin kanssa pysyy väleissä, ei ongelmia ilmene. Ei Ukrainallekaan ole taloudellisesti realistista se, että se katkaisee kaupankäynnin Venäjän kanssa. Vain kahdenvälisten suhteiden ja kaupan palauttaminen sekä Venäjän perusteltujen turvallisuushuolien huomiointi palauttaa Ukrainaan rauhan ja lopettaa turhan sotimisen.
Kolumni: Risto Huovinen
