V
vierailija
Vieras
Moi!
Tarviin nyt enimmäkseen vinkkejä. Noin vuos sit mut irtisanottiin sen jälkeen ku oli koko talon toimesta mustamaalattu. Mua vastaan oli 7 ihmistä. Oon tosi herkkä ja hiljasempi ihminen, en osaa puolustaa itteäni enkä sano mihinkään mitään en vaa kestä mitään ongelmia. Olin loppuun asti ystävällinen, koska sillä yritin pysyy poissa ongelmista. Vaikka olin koko ajan hiljaa jotenki jouduin kohteeks silti. Sain jatkuvasti valituksia. En koskaan tienny mistä nää valitukset tuli, koska en muistanu yhtäkään tilannetta missä olisin tehny mitään mistä valitettiin. No sitä sit jatku ja jatku joka viikko olin muka tehny jotain väärin. Huomasin, et olin kaikkien silmien alla. Yritin loppuun asti vaa olla mahdollisimman kiltti ja pyydellä jopa anteeks, koska en tykkää draamasta siis ollenkaan en voi sietää mitään pientäkään ihmisten välistä katsetta. Ongelma on nyt se etten tiedä miten pääsen takas työhön. Pelottaa palata töihin oon iha super peloissani. En oo voinu työskennellä pitkään aikaan, koska pelkään joutuvani taas kestää tommosta tilannetta. Ahdistun vaan siitä ku kuulen suomen kielistä puhetta televisiossa, vaikka oon itse suomalainen. Miten uskallan enää koskaan palata töihin. Miten te hoitaisitte tän tilanteen.? Tuntuu, että jossain sisällä oon myös tosi vihanen, koska en saanu mahdollisuutta edes puhua. Oon jotenki tosi surullinen, peloissani ja vihanen, vaikka tästä on menny jo vuosi. Tuntuu et oon iha rikki. En ees tienny et joku ihminen työpaikalla voi pilata mun elämän tällä tavalla. Oon yrittäny ajatella positiivisesti ja lukea kirjoja ja olla anteeks antava, mut sit usein mietin, miks näillä ihmisillä on oikeus jatkaa elämää onnellisena sen jälkeen kun ne pilaa mun elämän. Miks ne saa nukkua yöllä hyvin ja mä en. Mul on tosi hyvä ja anteeks antava sydän, mut ne ihmiset vei multa kaiken. Tuntuu et menetin itseni, menetin sen ihmisen, joka joskus olin. Onhan niitä kaikkia positiivisia sanontoja ja uskomuksia, mut samaa aikaa mun aito tunne on vaa koston himo. En ikinä haluais pilata edes näiden ihmisten elömiä sentakia inhoon sitä ihmistä joka mun mielessä on mitä tulee koston himoon. Miten unohdan tän tilanteen? Onks nää ajatukset normaaleja?
Tarviin nyt enimmäkseen vinkkejä. Noin vuos sit mut irtisanottiin sen jälkeen ku oli koko talon toimesta mustamaalattu. Mua vastaan oli 7 ihmistä. Oon tosi herkkä ja hiljasempi ihminen, en osaa puolustaa itteäni enkä sano mihinkään mitään en vaa kestä mitään ongelmia. Olin loppuun asti ystävällinen, koska sillä yritin pysyy poissa ongelmista. Vaikka olin koko ajan hiljaa jotenki jouduin kohteeks silti. Sain jatkuvasti valituksia. En koskaan tienny mistä nää valitukset tuli, koska en muistanu yhtäkään tilannetta missä olisin tehny mitään mistä valitettiin. No sitä sit jatku ja jatku joka viikko olin muka tehny jotain väärin. Huomasin, et olin kaikkien silmien alla. Yritin loppuun asti vaa olla mahdollisimman kiltti ja pyydellä jopa anteeks, koska en tykkää draamasta siis ollenkaan en voi sietää mitään pientäkään ihmisten välistä katsetta. Ongelma on nyt se etten tiedä miten pääsen takas työhön. Pelottaa palata töihin oon iha super peloissani. En oo voinu työskennellä pitkään aikaan, koska pelkään joutuvani taas kestää tommosta tilannetta. Ahdistun vaan siitä ku kuulen suomen kielistä puhetta televisiossa, vaikka oon itse suomalainen. Miten uskallan enää koskaan palata töihin. Miten te hoitaisitte tän tilanteen.? Tuntuu, että jossain sisällä oon myös tosi vihanen, koska en saanu mahdollisuutta edes puhua. Oon jotenki tosi surullinen, peloissani ja vihanen, vaikka tästä on menny jo vuosi. Tuntuu et oon iha rikki. En ees tienny et joku ihminen työpaikalla voi pilata mun elämän tällä tavalla. Oon yrittäny ajatella positiivisesti ja lukea kirjoja ja olla anteeks antava, mut sit usein mietin, miks näillä ihmisillä on oikeus jatkaa elämää onnellisena sen jälkeen kun ne pilaa mun elämän. Miks ne saa nukkua yöllä hyvin ja mä en. Mul on tosi hyvä ja anteeks antava sydän, mut ne ihmiset vei multa kaiken. Tuntuu et menetin itseni, menetin sen ihmisen, joka joskus olin. Onhan niitä kaikkia positiivisia sanontoja ja uskomuksia, mut samaa aikaa mun aito tunne on vaa koston himo. En ikinä haluais pilata edes näiden ihmisten elömiä sentakia inhoon sitä ihmistä joka mun mielessä on mitä tulee koston himoon. Miten unohdan tän tilanteen? Onks nää ajatukset normaaleja?
