"Soijaa on syöty Aasiassa vuosituhansien ajan, mutta länsimaissa se on melko uusi tulokas. Soijan terveysvaikutuksia on tutkittu paljon, mutta monia huolestuttaa myös soijan mahdolliset haittavaikutukset.
Soija on pieni ja vaatimattoman näköinen papu, mutta yksi ravinteikkaimmista viljelykasveista. Muihin papuihin verrattuna siinä on paljon proteiinia (36 g/100g) ja rasvaa (18 g/100g) mutta vähemmän hiilihydraatteja (16 g/100g). Sen rasva sisältää kumpaakin välttämätöntä rasvahappoa, linolihappoa ja alfalinoleenihappoa. Kivennäisaineista soija sisältää runsaasti mm. kalsiumia ja rautaa. Vaikka soijassa on myös näiden kivennäisaineiden imeytymistä haittaavaa fytaattia,
kalsium imeytyy silti soijasta yhtä tehokkaasti kuin lehmänmaidosta (Heaney ym. 1991). Myös
rauta on hyvin imeytyvää, koska se on soijassa ferritiinimuodossa (Lönnerdal ym. 2006).
Soijapapu on myös ainutlaatuinen isoflavonien lähde, mikä on erityisesti kiinnostanut tutkijoita. Soijaa on tutkittu intensiivisesti viimeiset 25 vuotta ja vuosittain julkaistaan yli 2000 soijaan liittyvää, vertaisarvioitua artikkelia (
Messina 2016). Japanissa soijaproteiinin kulutus vaihtelee 6 – 11 gramman välillä asukasta kohden (
Messina ja Messina 2010), kun taas keskivertoamerikkalaisen proteiinista tulee vain reilut pari grammaa soijasta. Kasvissyöjien proteiinin saannista soijan osuus on kutakuinkin samansuuruista kuin japanilaisten."
Lähde: vegaaniravitsemus.fi