Mun mielestä on ihanaa väitellä ystävien kanssa jotka ovat eri linjoilla politiikassa. Se tosin vaatii väittelijöiltä hyviä hermoja ja halua ymmärtää asioita oikein, jotta väittelystä tulee reilu, tai ylipäätään jotakin.
Väittely ei onnistu jos tahallaan ymmärretään asioita väärin tai jos on tarkoitus vain haukkua toisen mielipiteitä tai jopa toista!
”Ymmärrän kantasi, mutta oletko ajatellut asiaa siltä kantilta että…”
”Aivan, hyvä pointti, mutta voisivatko asiat toimia vieläkin paremmin jos…”
Pitää olla maltillinen ja muistaa, että kyseessä on ystävä. Ei voi olla mikään päällepäsmäri joka lyttää, ivaa tai suoranaisesti jopa haukkuu.
Yksi parhaimmista ystävistäni jätti minut koska kannatin Jussi Halla-ahon linjaa maahanmuuttopolitiikassa. Oltiin pihelimessa (olin autossa kaiuttimella), ystäväni mielestä olin rasisti, eikä hän voinut olla rasistin ystävä.

Hänen suht uusi tyttöystävänsä oli SDP:n riveissä, istui auton kyydissä kun sain lopulliset lemput ystävältäni.
Juuri edellisenä päivänä oltiin muuten oltu puhelimessa, hän oli liikenteessä ja huusi ”voi vi@un rättipäät kun ette osaa ajaa täällä”.

Ja sitä edeltävällä viikolla hän tuli keskellä yötä masentuneena luokseni, oli ollut riitaa tyttöystävän kanssa. Valvottiin sängyssä koko yö miettien, että mitä hänen kannattaisi tehdä.
Ikävöin välillä vieläkin yhteisiä aikoja. En ymmärrä mikä ystävääni meni. Me oltiin oikeasti todella hyviä ystäviä.
Eli, aina ei ystävien kanssa poliittinen väittely kannata, vaatii ainakin hyvä tunnustelua, ennen kuin lähtee väittelyyn.