Siis pääseekö Norjassa jotenkin helpommin/rahalla opiskelemaan lääkikseen?

[vierailija]

hammaslääkäri itse sanoo ettei ole lääkäri.

Ei olekaan kun hammaslääkäri on hammaslääkäri. Mutta tuo aikaisempi kaveri väitti jo kerran päässeensä sisään lääkikseen, josta hammaslääkärit valmistuvat, ja kyseli siitä huolimatta miten voi päästä jonkun toisen maan lääkikseen kun haluaa lääkäriksi. Ja tietenkin sen lisäksi oli jo dippainssi (ylempi akateeminen tutkinto) sekä farmaseutti (alempi akateeminen tutkinto) että kandidaatti hammaslääketieteessä (arvonimi, ei tutkinto). Niin joo ja mietti oppisopimuskoulutusta hammaslääkäreille. Lievästi sanoen sepitetyltä kuulostava tarina...

 

[vierailija]

Ai, mistä vois tietää?

Ei löydy vielä se?

 

[vierailija]

Norjassa koulut on aika helppoja, itse olen siellä opiskellut. Suomessa IHAN eri taso. Kaikkii yliopistoihin pääsee helpommin kuin suomessa.

Suomessa

 

[vierailija]

Norja on ihan oma lukunsa...

mä oon ollut siellä viisi vuotta töissä, sairaanhoitajana. Ja kyllä on välillä ikävä Suomen hoitoalaa.

Kun mä hain sieltä ensimmäisen kerran töitä, en osannut sanaakaan norjaa. En ihan oikeasti sanaakaan. Lähetin sähköpostia ontuvalla ruotsilla, kävin työhaastattelussa jossa minä tai työnantaja ei ymmärretty juurikaan toisiamme ja kappas, postissa tuli kirje että olen saanut vakituisen sairaanhoitajan viran.

Siitä sitten änkyttämällä suomi-ruotsi-englanti-siansaksaa ja sanakirja kainalossa lähdettiin eteenpäin.

Ja toinen juttu on se että esim. mun työpaikalla, joka on terveyskeskuksen vuodeosasto, on paljon henkilökuntaa joilla ei ole minkäänlaista hoitoalan koulutusta. Ovat ns. assistentteja, eli varmaan vastaa suomalaista hoitoapulaista. Välillä voi olla esim. iltavuoro että on yksi sairaanhoitaja ja neljä näitä kouluttamattomia vuorossa... välillä on äitiä ikävä kun siellä juoksee menemään...

No jopas...

 

[vierailija]

Norja on ihan oma lukunsa...

mä oon ollut siellä viisi vuotta töissä, sairaanhoitajana. Ja kyllä on välillä ikävä Suomen hoitoalaa.

Kun mä hain sieltä ensimmäisen kerran töitä, en osannut sanaakaan norjaa. En ihan oikeasti sanaakaan. Lähetin sähköpostia ontuvalla ruotsilla, kävin työhaastattelussa jossa minä tai työnantaja ei ymmärretty juurikaan toisiamme ja kappas, postissa tuli kirje että olen saanut vakituisen sairaanhoitajan viran.

Siitä sitten änkyttämällä suomi-ruotsi-englanti-siansaksaa ja sanakirja kainalossa lähdettiin eteenpäin.

Ja toinen juttu on se että esim. mun työpaikalla, joka on terveyskeskuksen vuodeosasto, on paljon henkilökuntaa joilla ei ole minkäänlaista hoitoalan koulutusta. Ovat ns. assistentteja, eli varmaan vastaa suomalaista hoitoapulaista. Välillä voi olla esim. iltavuoro että on yksi sairaanhoitaja ja neljä näitä kouluttamattomia vuorossa... välillä on äitiä ikävä kun siellä juoksee menemään...

Mites nyt?

 

[vierailija]

Tässä on muuten taas yksi semmoinen asia, joissa suomenruotsalaisilla on mieletön etu. Ensinnäkin enempi korkeakoulupaikkoja Suomessa ja yleensä alemmat pisterajat kuin suomenkielisellä puolella. Hankeniin pääsee keskinkertaisilla papereilla, toista se on suomenkielisellä puolella. Lääkikseseen huom. helpompi päästä ruosinkieliselle puolelle.

Ja jos ei pääse, niin Ruotsin ja Norjan yliopistoihin on todella helppo päästä. Eikä se johdu mistään kiintiöistä, vaan kilpailu vaan pienempää.

Lisäksi ruotsinkielisille huomattavasti helpompaa oppia englantia (tai saksaa) ja sitten onkin koko Eurooppa ja maailma auki.

On se niin väärin!

 

[vierailija]

Tässä on muuten taas yksi semmoinen asia, joissa suomenruotsalaisilla on mieletön etu. Ensinnäkin enempi korkeakoulupaikkoja Suomessa ja yleensä alemmat pisterajat kuin suomenkielisellä puolella. Hankeniin pääsee keskinkertaisilla papereilla, toista se on suomenkielisellä puolella. Lääkikseseen huom. helpompi päästä ruosinkieliselle puolelle.

Ja jos ei pääse, niin Ruotsin ja Norjan yliopistoihin on todella helppo päästä. Eikä se johdu mistään kiintiöistä, vaan kilpailu vaan pienempää.

Lisäksi ruotsinkielisille huomattavasti helpompaa oppia englantia (tai saksaa) ja sitten onkin koko Eurooppa ja maailma auki.

On se niin väärin!

Muutenkin Norjassa on sellaiset työmarkkinat, että kaikilla kynnellekykenevillä on loistavia mahdollisuuksia. Ihan siis englannin kohtuullisella osaamisella. Ruotsi on tietenkin mieletön bonus, käytännössä voi marssia suoraan johonkin firmaan.

Kaveri ei saanut oikein oman alan töitö (tästä 15v) Suomesta. Pelkkiä pätkiä sun muita. Ei osannut sanaakaan ruotsia/norjaa , englantiakin aika keskiverrosti. Päätti sit hakee tuonne töihin.

Oli käynyt jossain ryhmätyöhaastattelussa, jossa oli ollut 10 ihmistä samaan aikaan. Suurin osa osasi myös ruotsia. Kaksi tummapintaistakin siellä oli. He eivät osanneet ruotsia/norjaa. Mutta ryhmtyöhaastattelu käytiin toki englanniksi. Kaverini oli varma, ettei pääse "jatkoon" kun oli niin monta ruotsin/norjankielistä. Mutta niin vaan pääsi. Hänen ryhmästään hän oli ainoa ei ruotsin/norjankielinen joka pääsi jatkoon.

Sitten oli vielä yksilöhaastattelut. Sai sitten työn, jonka palkkataso oli 15 v sitten aika eri tasoa kuin Suomessa olis ollut.

Sen on kertonut, että Norjassa työntekemisen taso ei ole yhtä korkea kuin Suomessa. Se johtuu vaan siitä, että ei tartte. Aina voi palkata lisää porukkaa ja ulkomaisia asiantuntijoita. Sinällään monissa asioissa fiksumpia kuin suomalaiset. Norjassa esim. ihmisillä huomattavasti parempi kunto keskimäärin kuin täällä. Norjassa lihavia paljon vähemmän kuin Suomessa kun liikkuvat eri tavalla luonnossa jne.

 

[vierailija]

Hammaslääkärit valmistuvat lääkiksestä eli tuo juttu taisi olla ihan höpöhöpöä.

Ulkomaille pääsee helpommin koska siellä koulutuspaikkoja on enemmän. Ei lääketiede ole niin poikkeuksellisen vaikeaa, että sen pitäisi universaalisti olla mahdoton ala päästä opiskelemaan. Suomessa vaan on valittu kouluttaa vain pieniä määriä lääkäreitä.

Harvard myös?