Eliittilukiossa vastakarvaan
Omien sanojensa mukaan Vuorinen on perinyt ”progressiiviset” eli edistykselliset arvot kotoaan. Hänen vanhemmillaan on tohtorintutkinnot, ja he ovat töissä kulttuurialalla. Vuorinen kuvaakin saaneensa kotoa sosiaalista ja kulttuurillista pääomaa, mutta ei taloudellista. Koulutusta oli, rahaa ei niinkään.
Vuorinen muistelee valmistuneensa peruskoulusta 9,6 keskiarvolla, jolla hän pääsi huippulukio Ressuun. Se oli Vuorisen poliittisen uran kannalta ratkaiseva siirto.
Vuorinen oli tutustunut jo yläkouluikäisenä feminismiin ja antirasismiin, ja lukiossa hän alkoi perehtyä talouspolitiikkaan. Yhteiskuntaopin tunneilla hän ajautui väittelyihin opiskelutoveriensa kanssa ja huomasi olevansa monien kanssa aivan eri mieltä esimerkiksi verotuskysymyksistä.
– Ressun lukiossa oli paljon aktiivisia kokoomusnuoria. Se on ehkä se, mikä sai minut mukaan poliittiseen nuorisojärjestöön. Ajattelin, että nämä ovat mukana tällaisessa toiminnassa, niin kyllä minun pitää vastavoimana lähteä johonkin.
Eliittilukiossa Vuorisen mielestä ihmisten erilaiset lähtökohdat piirtyivät voimakkaasti esiin.
– Huomasin, että oli ihmisiä, jotka puhuvat, että ei tarvita näin isoja tukia, työllä voi pärjätä. Sitten sama ihmisen asuu Helsingissä, koska hänen vanhempansa omistavat asunnon, jota vuokraa ihan nimellisellä summalla, Vuorinen sanoo.
Vuorinen kutsuu poliittista ideologiaansa ekososialismiksi. JENNI GÄSTGIVAR
Työvälineet yhteisomistukseen ja eroon luokista
Nyt Vuorinen kannattaa talousjärjestelmän muuttamista täysin.
– Kutsun itseäni kommunistiksi. Mielestäni se, mitä maailma tarvitsee, on politiikkaa, jossa siirrytään kapitalistisesta järjestelmästä eteenpäin, tuodaan demokratia tuotantoon ja työelämään ja siirrytään ympäristöä tuhoavasta kasvutaloudesta eteenpäin, Vuorinen sanoo.
Vuorinen ajattelee, että valtion ja yritysten tuotantovälineiden ja maa-alueiden tulisi olla yhteisomistuksessa, eli myös työntekijöillä pitäisi olla omistusoikeus ja sananvalta siihen, mitä niillä tehdään.
Vuoriselle Suomen muuttaminen kohti kommunismia tarkoittaisi esimerkiksi työpäivän lyhennystä kuuteen tuntiin, jotta ihmisillä olisi aikaa ja jaksamista paneutua yhteiseen vaikuttamiseen.
– Jos puhun, että haaveilen kommunistisesta yhteiskunnasta, se ei tarkoita, että se olisi jokin valtava muutos, joka tapahtuu kerralla ja palataan takaisin johonkin Stalinin Neuvostoliittoon. Kyse on pienistä ihmisten elämää parantavista teoista, jotka yhdessä muuttavat yhteiskuntaa.
”Kommunismi on päämäärä”
Kommunismin voi määritellä monin tavoin. Pääpiirteissään se ajaa samoja asioita kuin sosialistinen politiikka, mutta marxilaisen määritelmän mukaan kommunistinen yhteiskunta on yhteiskunta, jossa ei ole valtiota ja rahaa.
– Näen, että sosialismi on se prosessi, ja kommunismi on päämäärä. Rehellisesti voin sanoa, että tuskin näen elämäni aikana täydellistä maailmaa. Siksi näen johdonmukaisena sanoa, että olen kommunisti, joka ajaa sosialistista politiikkaa, Vuorinen sanoo.
Usein kommunismia on kuitenkin toteutettu nimenomaan valtioissa, ja valtio on ollut keskeinen vallanpitäjä. Nykyisin kommunistisiksi valtioiksi voidaan määritellä Kuuba, Laos, Kiina ja Vietnam sillä perusteella, että niissä on vallassa yksi puolue, joka on kommunistinen.
Onko Vuorisen haaveena siis kommunistinen valtio? Vuorinen vastaa, että sanaparilla on suuri painolasti, ja historiaa lukeneena hän ymmärtää sen.
– Ei, en halua Suomesta Neuvostoliittoa. Mutta periaatteessa pitkän aikavälin tavoitteena pystyn näkemään kommunistisen yhteiskunnan.
Vuorisen mielestä kommunististen valtioiden suurin ongelma on ollut juuri vallan kasautuminen eliiteille.
Hänestä koko järjestelmää ei pidä tyrmätä vain sen perusteella, miten se on tähän mennessä onnistuttu toteuttamaan. Hän huomauttaa, että kommunismista on seurannut myös hyviä asioita: esimerkiksi Neuvostoliitossa ja Kuubassa kansan lukutaito ja terveydenhuolto paranivat kommunistivallan aikana.
Reserviupseeri kannattaa sukupuolten välistä tasa-arvoa asepalveluksessa. JENNI GÄSTGIVAR
Uskottavuutta armeijasta
Vuorisen unelmamaailmassa ei olisi valtioita ja rajoja. Silloin ei tarvitsisi pitää rajoista huolta aseellisesti.
Vuorinen sanoo, että hänessä on kuitenkin ”reaalipoliittista kyynisyyttä”. Hän uskoo, että armeijaa vielä tarvitaan. Hän kannattaa kaikille sukupuolille yhdenvertaista palvelusta.
Vuorinen on itse suorittanut asepalveluksen, koska hän halusi tietää siitä enemmän – ja saada uskottavuutta.
– Jos vaikka sanon, että kannatan kaikkia sukupuolien koskevaa asevelvollisuuden mallia, usein sanotaan, että kannattaako se, kun eihän naiset pärjää siellä. No, menin katsomaan.
Lisäksi Vuorinen oli puhtaasti utelias.
– Vaikea miettiä, missä muualla pääsisi harjoittelemaan rynnäkkökiväärillä ampumista tai valvoisi vuorokauden putkeen, kun pitää johtaa harjoituksissa joukkoa.
Onko aseellisuudessa ja Vuorisen aatemaailmassasi jotain ristiriitaa? Vuorinen hymähtää kysymykselle.
– Pitää miettiä tarkkaan tämä vastaus. Miten muotoilenkaan, se kuulostaa siltä, että aseellinen vallankumous nyt heti, Vuorinen sanoo ensin.
– Totta kai olemme väkivallaton järjestö. Aseellisuus kuuluu ideaan maanpuolustuksesta niin kauan kuin meillä on valtioita ja rajoja. En sillä tavalla näe sitä ristiriitaisena.
Vuorinen opiskelee parhaillaan Helsingin yliopistossa globaalia poliittista taloutta maisteriohjelmassa. JENNI GÄSTGIVAR
Kiltteys ei kiinnosta
Kun kohu ”kaljuuntuvista pukumiesinsinööreistä” syntyi, Vuorinen ei mielestään mollannut miesten ulkonäköä, vaan näytti sen, miten saman profiilin ihmiset höykyttävät häntä somessa.
Vuorinen sanoo, ettei hyväksy sortavaa käytöstä kohdistuen esimerkiksi etnisyyteen. Hänestä sortava käytös ja hyvä käytös eivät ole kuitenkaan sama asia. Hän nostaa esille viime viikolla velloneen kohun
professori Esko Valtaojan ja toimittaja Renaz Ebrahimin rasismikeskustelusta.
– Vaikka Esko Valtaoja käyttäisi käyttää n-sanaa kohteliaasti, hän silti vahvistaa tiettyjä valta-asemia, joissa tietyt etniseen ryhmän ihmiset ovat alemmassa asemassa.
Vuorisesta yhteiskunnallisessa keskustelussa usein hyväksytään sortava tai vähättelevä käytös, jos asiat sanoo kohteliaasti. Tiukempi puhe tuomitaan.
– Usein vähemmistöasemassa oleville ihmisille sanotaan, että soo soo, sinä et nyt puhu kivasti tästä sinuun kohdistuvasta sorrosta, jos joku osoittaa turhautumistaan vaikka seksismiin tai rasismiin. Asetelma on, että muut sanovat, että minähän vain keskustelen tästä ylätasolla, vaikka se on toiselle henkilökohtaisesti satuttavaa ja sellaista, mitä kohtaa jatkuvasti sorron muotona, Vuorinen sanoo.
– Jos siitä sanoo tiukemmin takaisin, vaikka suoraan, että olet aika kusipää kun teet noin, silloin sanotaan, että miten kehtaat, vaikka toinen käyttää jatkuvasti vähättelevää tai sortavaa kieltä.
Vuorinen huomauttaa, että harvemmin kiltisti sanottua kritiikkiä edes kuunnellaan.
– Jos ihmiset sanovat, että sinä et käyttäydy kivasti tai kohteliaasti, niin haluan ilmaista, että minua ei oikeastaan kiinnosta. Minua kiinnostaa se, että en pönkitä epäoikeudenmukaisia valtarakenteita teoillani, Vuorinen sanoo.
Pinja Vuorinen
- 24-vuotias. Kasvanut ja asuu Helsingissä.
- Opiskeli neljä vuotta Glasgow’ssa taloustiedettä ja politiikan tutkimusta.
- Opiskelee parhaillaan Helsingin yliopistossa valtiotieteellisessä maisteriohjelmassa pääaineenaan globaali poliittinen talous.
- Vasemmistonuorten puheenjohtaja 2022–2023 ja jää opinnoistaan tauolle.
/img-s3.ilcdn.fi/4ed423f0ee3cdfe162b95d87119784d1739708bdfa69b66df6d29027ade11f83.jpg)
www.iltalehti.fi
