Tavallisia unohduksia vai muuta?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja vierailija
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

vierailija

Vieras
Reilu 3 vuotta sitten puolisoni muuttui tosi aggressiiviseksi ja aloitti sättimisen ja haukkumisen ja fyysisen väkivallan uhan heittäen mm. pienen alakoululaisen repun häntä kohti osumatta kuitenkaan, koska reppu oli tosi painava ja sen lento loppui vähän ennen lasta. Ollut muutakin. Nyt tänä vuonna hän on alkanut väittää vastaan kaikesta. Minä valitan hänen mukaansa koko ajan, mutta en kyllä huomioi, että valittaisin. Juoruja lukiessa mainitsin kultamekko - Heljangon jutusta ja hän suorilta alkoi sättimään ja ivallisella äänellä puolusti IIdaa. No mielipiteitä voi olla, mutta kun tilanne muuttui seuraavaksi päiväksi päinvastoin ja nyt hän haukkui Iidan maanrakoon ja puolusti Heljankoa. Mainitsin erään ihmisen löytäneen hoidon pääkipuunsa ja kerroin lukemastani. Hän sanoi halveksivalla äänellä miten hänellä ei ole enää vuosiin sattunut päähän lainkaan. En alkanut väittää vastaan, vaan mielessäni totesin olevan valetta ja näin vaan on tuonkin jälkeen usein hieronut päätään ja ottanut voimakkaita lääkkeitä, kun päätä särkenyt. Syyttänyt usein minua väärinsanomisesta eri asioissa ja olen miettinyt josko olen sitten sanonut väärin. Ajoittain pieniä juttuja, ettei ole ymmärtänyt näkemäänsä tai lukemaansa. Ei osannut mm. lukea lapsen lukujärjestystä. Juuri vähän aikaa sitten kiukkuisena selitti miten häntä kusetetaan eräässä sopimuksessa, jossa luvattiin ilmainen korvaus. Ei ymmärtänyt millään, että se on ilmainen ja se määräaikainen tarkoitti hänen mielestään jatkuvaa ja maksua sen jälkeen kun on hyväksynyt sen. Katsoi Ahtisaaren hautajaisia ja sanoi miten kohta on varmaan tuon Rehninkin valtiolliset hautajaiset. Sanoi Elisabeth Rehnin olleen Suomen presidentti. Tuoreimpana lapsi kertoi erään tutun luona hoidossa olevan koiran olevan paljon isompi kuin heidän oma koiransa. Tähän mieheni ivallisesti sanoi lapselle, että luuleeko hän tosiaan, että sen pentu on jo sitä isompi. Mieheni tiennyt kyllä hyvin, että kyseessä aikuinen koira ja isompi kuin tuon tuttavan oma koira ja on jopa nähnyt sen useita kertoja.
Kuitenkin jutut on ihan normaalejakin. Mietin aluksi, että tekee tuota ilkeyttään, koska on muuttunut tosi ilkeäksi näiden viime vuosien aikana. Voiko olla vain hetkellisiä muistihäiriöitä, jossa sotkee esim. presidentit? Kun sanoin, että ei Rehn ole ollut koskaan presidentti niin hiljeni ja niinhän se on. Voiko asioissa sekoilla ihan vaan normaalitkin jostain syystä?
 
Mun ukolla tulee välillä myös outoja kiukunpuuskia, tosin on aina ollut vähän huono muistamaan asioita. Nukkuu kyllä liian vähän.

Mutta joo kuulostaa ikävältä ja huolestuttavaltakin. Voisitko ottaa puheeksi, kun hän on rauhallisempi? Tai kysellä muilta, jos ovat huomanneet poikkeavaa käytöstä?
 
Mun ukolla tulee välillä myös outoja kiukunpuuskia, tosin on aina ollut vähän huono muistamaan asioita. Nukkuu kyllä liian vähän.

Mutta joo kuulostaa ikävältä ja huolestuttavaltakin. Voisitko ottaa puheeksi, kun hän on rauhallisempi? Tai kysellä muilta, jos ovat huomanneet poikkeavaa käytöstä?
Olen vähän sivusta yrittänyt kysellä, kun rauhallisempi, mutta menettää hermonsa, jos väitän jotain josta on eri mieltä. Ei ole sellaisia ihmisiä, joilta voisi kysellä. Töissäkin menee kai ihan ok. Luulisi, että jos jotain siellä niin laittaisivat lääkäriin. Tosin asiathan voi olla sellaisia ettei ne tajua niiden olevan jotenkin väärin. Tosin töissä oli joku kiusaamistapaus, josta joutui isompaan selvitykseen. Syyllisti myös työpaikalla jotain naista, joka oli tehnyt jostain henkilöstä häirintäilmoituksen ylemmälle taholle. Oli niin suuttunut, että mietin onko hän se häirikkö tuota naista kohtaan.
 
Ottaisin yhteyttä terveydenhuoltoon ja kysyisin neuvoa. Jos pääsisitte esim jonkun hoitajan kanssa keskustelemaan jonkun muun asian varjolla, löytyiskö joku tekosyy kuten parisuhdeongelmat tai huoli lapsista tms? Hoitaja voisi sitten tarkkailla muuttuuko jutut tai käytös eri käynneillä.
 
Kannattaisi alkaa toimenpiteisiin (jättää mies tai ohjata hoitoon) ennen kuin hän käy fyysisesti käsiksi lapsiin tai sinuun. Tuo repun heittäminen jo ei ole normaalia, sekä huono käytös on henkistä väkivaltaa.
 
Ottaisin yhteyttä terveydenhuoltoon ja kysyisin neuvoa. Jos pääsisitte esim jonkun hoitajan kanssa keskustelemaan jonkun muun asian varjolla, löytyiskö joku tekosyy kuten parisuhdeongelmat tai huoli lapsista tms? Hoitaja voisi sitten tarkkailla muuttuuko jutut tai käytös eri käynneillä.
Noilla syillä en saa. Yksi lapsista käy hoitajalla ja lääkärissä ja mieheni ei sinne tule sitten millään. Noissa käynti on kuulemma turhanpäiväistä paskaa. Tosin sitä se on minunkin terveysongelmissa.
 
Olen vähän sivusta yrittänyt kysellä, kun rauhallisempi, mutta menettää hermonsa, jos väitän jotain josta on eri mieltä. Ei ole sellaisia ihmisiä, joilta voisi kysellä. Töissäkin menee kai ihan ok. Luulisi, että jos jotain siellä niin laittaisivat lääkäriin. Tosin asiathan voi olla sellaisia ettei ne tajua niiden olevan jotenkin väärin. Tosin töissä oli joku kiusaamistapaus, josta joutui isompaan selvitykseen. Syyllisti myös työpaikalla jotain naista, joka oli tehnyt jostain henkilöstä häirintäilmoituksen ylemmälle taholle. Oli niin suuttunut, että mietin onko hän se häirikkö tuota naista kohtaan.

Hhmm, kyllä vaikuttaa siltä, että hänen tilaansa on syytä tutkia. Jos pelkäät hänen hermostumistaan, voisitko ajatella kirjoittavasi hänelle? Ei tietenkään pitäisi tilanteen olla sellainen, että pelkää puhua, mutta lähinnä ajattelen omien kokemusteni kautta, kun ukko on tosiaan joskus sellainen, ettei puheyhteys toimi, hän vain rähjää ja välillä koko perheelle.
 
Hhmm, kyllä vaikuttaa siltä, että hänen tilaansa on syytä tutkia. Jos pelkäät hänen hermostumistaan, voisitko ajatella kirjoittavasi hänelle? Ei tietenkään pitäisi tilanteen olla sellainen, että pelkää puhua, mutta lähinnä ajattelen omien kokemusteni kautta, kun ukko on tosiaan joskus sellainen, ettei puheyhteys toimi, hän vain rähjää ja välillä koko perheelle.
Ei kirjoittaminen ole parempi. Mietin jos ei muistakaan jotain ja minä väitän hänen sanoneen näin niin menettää hermonsa. Itselläni on parin viikon päästä aika hoitajalle ja ajattelin mainita samalla hänelle.
 
Noilla syillä en saa. Yksi lapsista käy hoitajalla ja lääkärissä ja mieheni ei sinne tule sitten millään. Noissa käynti on kuulemma turhanpäiväistä paskaa. Tosin sitä se on minunkin terveysongelmissa.
Onko näin ollut aina ,vai onko vasta nyt muuttunut tuokin?

Kuulostaa siltä että tuosta ei hyvää seuraa. Henkistä väkivaltaa, sinä ja lapset kärsitte.

Netistä löytyy tukipuhelin, en muista nimeä mutta yritä etsiä, tai muistaako joku muu.
 
Onko näin ollut aina ,vai onko vasta nyt muuttunut tuokin?

Kuulostaa siltä että tuosta ei hyvää seuraa. Henkistä väkivaltaa, sinä ja lapset kärsitte.

Netistä löytyy tukipuhelin, en muista nimeä mutta yritä etsiä, tai muistaako joku muu.
Ei ole aina ollut noin. Tämän reilun 3 vuotta pelottanut mitä sanoa tai tehdä, kun kaikki mitä teen on väärin. Tai muut ihmiset. On muuttunut hyvin väheksyväksi toisten sairauksissa ja vaivoissa. En tässä maininnut parisuhteen tilaa, mutta olen miettinyt eroa. Tai siis oikeastaan jo ajat sitten päättänyt lähteä. Siihen miksi näin ei ole vielä on monta syytä. Miten se lasten mahdollinen kärsimys muuttuisi yhteishuoltajuudessa? Kokisivatko vakavaa uhkaa, kun en ole paikalla?
Ja olen siis aiemmin miettinyt onko narsismia tms., mutta nämä viime ajan tapahtumat herättäneet siihen, että entäs jos kyseessä on joku sairaus. Muistisairaus, aivokasvain. Ja aiemmin mietin joka psykiatristakin vaihtoehtoa, mutta ei kai siinä sekoita näitä viime aikojen asioita.
 
Kuulostaa huolestuttavalta. Tuosta pitäisi keskustella asiantuntijan kanssa.
Laita muistiinpanoja, ja kysy vaikka omalla käynnilläsi, tai yritä varata erikseen edes puhelinaika.
 

Yhteistyössä