V
vierailija
Vieras
Olen jo jonkin aikaa miettinyt eroa. Olen tuonut näitä syitä esille kotona, mutta puolisoni ei ole halukas esimerkiksi pariterapiaan, sen sijaan haluaisi, että minä menisin yksin terapiaan. Tämä oikeastaan on yksi syistä, joiden vuoksi tuntuu ettei tämä (pitkä) parisuhde ole minulle enää hyväksi. Hän puhuu minulle usein passiivis-aggressiivisesti, kääntää asiat niin, että ongelma on aina minussa ja että ylireagoin. Tuntuu, että läheisyydessä kiinnostaa vain seksi. Muuten ei ole kiinnostunut minusta. Arvostelee jatkuvasti valintojani, on mahdotonta käydä esimerkiksi ruokakaupassa ilman kritiikkiä. Keskittyy koko ajan virheisiini ja vikoihini.
Olen vaan tosi yksin näiden pohdintojen kanssa, koska muiden mielestä hän on "täydellinen" puoliso. He eivät näe sitä toista puolta, joka on vuosien varrella vienyt minulta itsetunnon ja syö aloitekykyäni. Tuntuu, että minusta on tullut varjo, ja se älykäs, sievä ja lahjakas nuori nainen on kadonnut. Tilalle on tehty ihminen, jolle jokainen yksinkertainen ruokaostos on henkisesti kuormittavaa, koska tiedän sen valituksen enkä jaksaisi sitä. Muille hän esittää arvostavansa minua, minä näen toisen puolen.
En usko, että haluan elää enää näin.
Olen vaan tosi yksin näiden pohdintojen kanssa, koska muiden mielestä hän on "täydellinen" puoliso. He eivät näe sitä toista puolta, joka on vuosien varrella vienyt minulta itsetunnon ja syö aloitekykyäni. Tuntuu, että minusta on tullut varjo, ja se älykäs, sievä ja lahjakas nuori nainen on kadonnut. Tilalle on tehty ihminen, jolle jokainen yksinkertainen ruokaostos on henkisesti kuormittavaa, koska tiedän sen valituksen enkä jaksaisi sitä. Muille hän esittää arvostavansa minua, minä näen toisen puolen.
En usko, että haluan elää enää näin.
