1,5 vuotias kieltäytyy ruuasta!?!

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Epätoivoinen
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
E

Epätoivoinen

Vieras
Nyt on pakko kysellä vähän apuja täältä, jos joku osaisi auttaa. On nimittäin äiti kohta sekoamisen partaalla :(

Meillä siis poika 1,5 v ja syöminen on ollut yhtä tuskaa ihan pienestä pitäen. Hän ei halua maistella mitään uutta ja on äärimmäisen epäluuloinen kaikkia ruokia kohtaan. Lisäksi yksi suurimmista ongelmista on se, että mitään ei syö missä on kokkareita. Jos on kokkareista sosetta tai esim leipää tms. niin poika sylkee ne ulos tai jos menee kurkkuun asti niin useasti oksentaa. Meillä siis syödään melkein noita 6kk soseruokia edelleen ja niistäkään ei kelpaa kuin muutama. Yksi 8 kk sose (spagetti ja jauheliha) menee hyvin alas, että jotain edistystä tuon kökköisemmän ruuan suhteen on tässä viimeisen puolen vuoden aikana tapahtunut. Kotitekoinen ruoka ei kelpaa, toki sitäkin tarjotaan maisteltavaksi.

Ollaan kokeiltu sormiruokaa, mutta sekään ei kiinnosta. Ei ne mene suuhun asti ja heittelee vaan ympäriinsä. Olen antanut syödä itse, mutta ei se lusikka mene suuhun (osaa kyllä, ei ole taidosta kyse), vaan sitä ruokaa vaan sörkitään ja leikitään. Ja pojalla on kuitenkin kova nälkä tuossa vaiheessa.

Ruokarytmi muutenkin meillä on seuraava:
Aamulla n. klo 8.30 puuro (rasvalisä ja hedelmäsose mukana)
Lounaaksi n. klo 12.30 lihasosetta (ei mene yleensä mitään)
Välipalaksi joskus annan noin 4 aikaan unilta herättyä jogurtin (sitä menis vaikka 100 purkkia)
Päivällinen klo 18 aikoihin lihasosetta tms, ei yleensä mene juuri mitään
Iltapuuro n. 20.30 (kuten aamupuuro)


Nykyisin on ruokatilanteetkin jo kaikille osapuolille niin ahdistavia, että siitä pitäisi päästä eroon :( Ollaan yritetty puoliksi väkisin syöttää (istutaan vaikka tunti, mut syödä on pakko) ja toisaalta nyt olen yrittänyt lapsen itse päättää kuinka paljon syö. Mutta eihän se äidin pinna kestä, kun toinen ei syö mitään ja ne tilanteet tulee kireiksi harva se kerta. Että mitä teen?! Syötänkö vaan niitä helposti uppoavia jogurtteja / spagettia, että ruokailutilanteet pysyy mukavina? Vai annanko jotain muuta, jolloin ruokaa ei uppoa ja tilanne menee helposti taisteluksi? Kun kuitenkin haluaisin lapseni oppivan syömään kaikkea hyvillä mielin.

 
Annat normaalia kotiruokaa, syö sen minkä syö ja seuraavalla ruoalla sitten seuraavan kerran ruokaa. Tätä kun jatkuu päiviä, ehkä viikko, lapsi alkaa varmastikin syödä kun tajuaa ettei vaihtoehtoja ole. Lapsi ei kuole nälkään ruokapöydässä! Laita lautaselle mukaan kasviksia, pilkotut tuoreet ovat usein lasten mieleen. Voihan niitä kokkareisempia ruokia hieman hienontaa jos ei muuten tunnu menevän alas.

Ja ruoka-ajat niin että ehtii tulla kunnolla nälkä välissä :) Lisäksi ei voi tarpeeksi painottaa ulkoilun ja liikkumisen merkitystä.
 
eli siis syö aamu- ja iltapuuron sekä jugurtin ok.? Meillä pari kk. vanhempi tyttö jättää yleensä suurinpiirtein syömättä aamupalan ja välipalan,oikeeta ruokaa (normaalia kotiruokaa) syö yleensä ihan hyvin ,muttei kovin suurta annosta (n.1-1½dl),en ole kauheesti stressannut kun on ihan ok. terhakka tyttö,hoikka kylläkin n.11½kg ja ehkä 87cm.Minkä kokoinen teiän poika on?
Oletko kokeillut söiskö vaik pihalla/partsilla paremmin,meillä maistuu paremmin ku välillä syödään jossain muussa paikassa vaihteen vuoksi.
 
Kiitos maomao asiallisesta vastauksesta! Näin olen vähän ajatellutkin... Kun sitten tuo kieltäytyy ruuasta, niin annako sitä samaa ruokaa seuraavallakin kerralla vai jotain muuta kotiruokaa? Kyllä sen tietysti järki sanoo, ettei lapsi ruokapöydässä nälkään kuole, mutta tuo tapaus tuntuu olevan sellainen, että ennemmin näkee nälkää kuin syö jotain epämiellyttävää tai kokkareista. Ollaan mm. jouduttu ylimääräisiin painokontrolleihin neuvolassa, kun painoa ei tule lisää. Täytyy vaan yrittää luottaa siihen, että jossain vaiheessa se ruokakin alkaa maittaa. Kun vaan ei oma pää räjähdä siihen mennessä!
 
Anna sitä ruokaa mitä kulloinkin syötte, älä lämmittele pitkään samaa ruokaa. Äläkä kiinnitä huomiota siihen syömiseen, laitat ruoan eteen ja autat syömisessä tarvittaessa, mutta pääasiassa syöt itse oman ruokasi ja annat lapsen syödä sen verran kuin tahtoo. Jos kieltäytyy niin nostat pois pöydästä ilman suurempaa meteliä.

Ja tosiaan hyvä tuo rasvalisä. Voisiko aamu- ja iltapalaa kokeilla vaihtaa joksikin ns. oikeaksi ruoaksi, jolloin ehkä söisi paremmin (jos aamulla on enemmän nälkä kuin iltapäivällä)?
 
Alkuperäinen kirjoittaja No:
eli siis syö aamu- ja iltapuuron sekä jugurtin ok.? Meillä pari kk. vanhempi tyttö jättää yleensä suurinpiirtein syömättä aamupalan ja välipalan,oikeeta ruokaa (normaalia kotiruokaa) syö yleensä ihan hyvin ,muttei kovin suurta annosta (n.1-1½dl),en ole kauheesti stressannut kun on ihan ok. terhakka tyttö,hoikka kylläkin n.11½kg ja ehkä 87cm.Minkä kokoinen teiän poika on?
Oletko kokeillut söiskö vaik pihalla/partsilla paremmin,meillä maistuu paremmin ku välillä syödään jossain muussa paikassa vaihteen vuoksi.

LIsäksi välillä harrastan "höntsäämistä",meillä kun ei meinaa iltapuuro upota ja voileivästä tykkään ,niin vaadin aina ottamaan lusikallisen puuroa että saa juustoleivästä haukun,meillä tämän oppi ihan nopeasti.
 
Unohda toive siitä että lapsesi oppisi syömään kaikkea ja kaikenlaista. Oppii varmasti suunnilleen, mutta luultavasti vasta monen vuoden päästä. Huonosyömäisyys ei tuon ikäiselle yleensä ole mikään opetettu juttu vaan ihan sisäsyntyistä joten älä vaadi liikaa.

Nollaa ruokailupaine niin että vähennät radikaalisti ruokailukertojen määrää ja päätät etukäteen kauanko pöydässä istutaan ja jos siinä ajassa ei ole syönyt mitään niin sitten ei ole, lopeta tuputtaminen kokonaan ja asennoidu niin että lapsi ei syö mitään ja ilahdu jokaisesta syödystä makaroninpalasesta. Jos lapsi syö joka tapauksessa todella vähän niin se on sama vaikka ruokailukertoja olisi kaksi päivässä.

Ota aikaa erilaisten ruokailutapojen kokeilemiseen. Esim. sormiruokailussa kokeile viikkoja ennenkuin näet onnistuuko. Todella ylikeitetty makaroni sekoitettuna hyvään kastikkeeseen on hyvää sormiruokaa lapselle joka pelkää kovia kokkareita. älä pelkää sotkua, hyödynnä helteet ja anna lapsen syödä vaikka alasti puuttumatta asiaan ollenkaan.

Makuihin voi myös totuttaa esim. lisäämällä maitoon pilttisoseita. Ja erityyppisiin ruokiin voi totuttaa helpommin sitten kun lapsi on niin iso että ymmärtää selittämiset esim että maistaa uutta ruoka-ainetta lusikallisen niin sitten saa lempiruokaa perään.
 
Retkeily on myös hyvä keino piristää ruokailuhetkiä. Tehkää ulkona jotain mikä väsyttää ja kuluttaa energiaa, menkää vaikka uimaan ja lounas matkaan evääksi. Maistuu piknikillä paremmalta kun on energiat nollissa =)
 
Iso kiitos kaikille hyvistä vinkeistä!!

Kuten tuossa tulikin jo mainittua, niin poika on nyt käynyt painokontrolleissa tähän asti. Oli 1v4kk iässä 81,5 cm ja painoa 10,6kg. Että kohtalaisen pienikokoinen on, mutta ei mitään dramaattista silti.

Tuo on kyllä ihan hyvä vinkki, että syödään jossain muualla kuin kotona. Silloin se ei ainakaan mene niin helposti valtataisteluksi ja tunnelmakin on rennompi!

Tuon puuron vaihtamista johonkin toiseen ruokaan... Tavallaan hyvä ajatuksena, mutta meillä on pikkuongelma tuon maidonsaanninkin kanssa. Eli siinä puurossa itsessään on maitojauhe valmiina, lisäksi tehdään se puuro maitoon, eli poika saa noista puuroaterioistaan päivittäiset maitonsa, koska ei tuo suostu maitoakaan juomaan. Vettä pelkästään, ei mitään mehuja tai muitakaan. Että tuosta syystä en uskaltaisi lähteä noihin aamu- ja iltapuuroihin koskemaan.

Löytyisikö vielä vinkkejä siihen, kuinka tuon saisi totutettua niihin kökköihin? Poika tosiaan oksentaa herkästi jos jotain sinne kurkkuun menee. Vai auttaako tässä vaan aika?
 
Hei, jos poika kieltäytyy maidosta niin onko varmaa ettei ole sille allerginen? Lapsilla (myös omallani oli) on usein tapana kieltäytyä niistä ruoka-aineista jotka aiheuttavat esim. kutinaa tai kirvelyä suussa, mahakipua..

Kökköongelma on varmaan harjoituksen puutetta osittain, aika voisi korjata, mutta myös harjoittelu :) Keittele ne ruoat lapselle vaikka ylikypsäksikin, liha varsinkin tosi mureaksi.
 
Todennäköisesti aika auttaa. Kannattaa myös lopettaa "turha" huolehtiminen ruuan kanssa (varsinkin jos paino/pituus on ihan ok, eikä alaspäin koko aikaa menossa) ja tarjota soseutettua ruokaa jos se oksennusrefleksin takia on ainoa mikä kunnolla menee. Päätös, että "minä en stressaa lapsen syömisestä" helpottaa sinua ja vaikuttaa varmasti yleiseen viihtyvyyteen ruokapöydässä.

Meillä ei tuota sihtikurkkuisuutta ole, mutta kuopus on ollut pienenä huono syömään (toisin kuin esikoinen...). Jossain vaiheessa vaan yksinkertaisesti päätettiin, että tästä asiasta ei oteta stressiä, ja että lapsi syö sen minkä syö. Yritettiin tarjota monipuolisesti, vaikka vauvapäärynäjugurtti oli lähes ainoa, jota olisi mennyt miten paljon tahansa. Kirjattiin myös ylös viikon ajan, mitä todellisuudessa syö ja juo, että nähtiin, että kyllä sillä määrällä ruokaa/juomaa voi oikeasti selvitä. Meilläkin valmiit puurojauhot tehtiin maitoon (että saa lisäenergiaa). Maissisosetta suosittiin kovasti, kun siinäkin on paljon energiaa. Kannattaa välillä käydä vaikka parvekkeella/kuistilla/pihalla "retkellä" syömässä, jos se auttaisi myös.

On edelleen pieni, hoikka tyttö (2v, paino -12%), ja syö hitaasti ja hartaasti, mutta syö kuitenkin.
 
Maitoa tuo poika saa kyllä noissa puuroissa, ei ole allerginen sille, mutta ei siis suostu juomaan maitoa "raakana". Tähänkin varmaan auttaa se, että ei anna mitään muuta juotavaa kuin maitoa, mutta toisaalta on ihan hyvä, että vesi on se janojuoma.

Myönnettäkööt, että kökköongelma on varmaan harjoituksenkin puutetta. On niitä lapsia, jotka syövät kaiken hyvällä ruokahalulla ja mitkään kököt ei haittaa (kateellisena katson kaveripiirissäni sellaisia lapsia ja sitä kuinka mukavaa se ruokahetki voi olla) . Mutta on näitä lapsia, joiden kanssa miltei jokainen ruokailu - viikosta ja kuukaudesta toiseen - on maanittelua ja äidille tuskaa. Että joskus tämäkin äiti menee siitä missä aita on matalin ja ei vaan jaksa tarjota niitä kökköjä :(
 
Lastenlääkärin mielestä ei ole refluksia eikä mikään muu viittaa allergioihin. Ei esim. pikkuvauvana pulautellut oikeastaan ollenkaan, se on alkanut vasta kökköjen myötä. Että kallistun tuon sihtikurkun puoleen, mistä Kata kirjoitti.

Tuo on muuten erittäin hyvä asenne, että lopettaa sen syömisestä stressaamisen! Mä ehkä jotenkin itse pysyisin siihen, mutta painetta aiheuttaa lähipiiri ja mieskin. Ovat sitä mieltä, että "Kyllähän tuon ikäisen nyt täytyy jo syödä oikeaa ruokaa. Nyt sitten vaan syödään sitä..." Ja siis tuolla oikealla ruualla tarkoitan nyt lähinnä samaa ruokaa mitä aikuisetkin syö. Onhan sekin tavallaan totta, mutta kun tämän kanssa on nyt hankalaa ja kai se jokaisen tahti täytyy jotenkin huomioida.

Hienoa kuulla, että teillä Kata on parempaan päin vähän samanlaisesta tilanteesta!
 
1.5v on vielä ihan vauva. Ei kannata stressata kokkareisten ruokien kanssa, anna sille mitä haluaa syödä. Ei se sitä loppuelämäänsä syö =) Kyselet mikä on hätänä, kun oppii puhumaan.
 

Yhteistyössä